Tuomas Kurttilasta uusi lapsiasiainvaltuutettu

Tällä viikolla valittiin uusi lapsiasiainvaltuutettu viisivuotiseen virkaan. Virkaan tuli valituksi tällä hetkellä Suomen Vanhempainliitto ry:n toiminnanjohtajana toimiva Tuomas Kurttila.

Kurttila on ristiriitainen henkilö. Hän on mielipiteillään aktiivisen liiton toiminnanjohtajana saanut varpailleen niin opettajia, päiväkotihenkilöstöä, kunnanvirkailijoita kuin päättäjiäkin.

Tämän ei pitäisi olla ongelma. Ei varsinkaan sellaisessa virassa kuin lapsiasiainvaltuutettu on. Ongelma on siinä, että Kurttilan ei ole tarvinnut perustella sanomisiaan sen enempää. Hän on voinut kirjoittaa mielipiteitä lähes faktoina ja esittää asioita "jotka on saatettu hänen tietoonsa" tai "kansalaisten huolena" sellaisina kuin ne olisivat tutkittua tietoa.

Ymmärrän, että hänen blogikirjoituksensa ja ajatuksensa siltä osin ovat mahdollisesti tarkoituksellisestikin  provosoivia ja huomiota herättäviä. Virkamiehenä hänellä ei vaan sitä luksusta enää ole käytössään. Hänen tulee toimia sen järjestelmän hyväksi, jonka vikoja hän on osoittanut mielipiteillään pitkän aikaa. Ja hänen pitää toimia faktojen, ei keskustelujen, kuulopuheiden tai huolestuneiden ihmisten puhelinsoittojen perusteella.

Lapsiasiainvaltuutetun tulee toimia herättäjänä, keskustelunavaajana ja lapsen oikeuksien äänenä. Mutta lapsiasiainvaltuutettu on myös virkamies, jonka toimintaa säätelevät virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet, jotka laki määrää. Tähän työhön Kurttila on varmasti erittäin sopiva henkilö.

Mutta lapsiasiainvaltuutetun tulee toimia myös kokoavana, yhteistyötä rakentavana ja lapsen oikeuksien puolesta työskentelevien tahojen yhteisenä toimijana ja apuna. Tässä näen itse sen suurimman ongelman Kurttilan valinnan kanssa.

Kurttila on Vanhempainliitossa työskennellessään vieraannuttanut monia korkean tason toimijoita yhteistyöstä liiton kanssa enemmän tai vähemmän. Näihin kuuluvat monet ammattiliitot, erilaiset suuret lasten oikeuksia ajavat järjestöt ja yksittäiset henkilöt. Tältä pohjalta hänen tulee olemaan oikeasti vaikeaa rakentaa sitä luottamusta, jolla lapsiasiainvaltuutetun työtä on perinteisesti tehty.

Puoluepoliitikan ei pitäisi kuulua virkanimityksiin, mutta valitettavasti Suomessa se kuuluu ja tulee kuulumaan, kunnes meillä muuttuu koko yhteiskuntajärjestelmä jonkinlaiseen uuteen suuntaan. En tiedä onko tällä ollut mitään tekemistä valinnan kanssa, mutta uutisointia lukiessa näin voisi helposti kuvitella, kun sekä Maria-Kaisa Aulan että Kurttilan puoluetaustaa muistetaan aina mainostaa.

Omassa työssäni olen ollut lukemassa ja yrittänyt selvittää useamman kerran Kurttilan ajatuksia hänen toimiessaan Vanhempainliitossa. Ehkä vika onkin minussa, kun olen kokenut monesti hänen kirjoituksensa ja keskustelunavauksensa jopa loukkaaviksi omaa työtäni ja kollegoitani kohtaan.

Ensimmäinen ajatukseni kuitenkin uutena isänä, ihmisenä joka on vastuussa omasta lapsestaan oli kun kuulin uutisen Kurttilan nimityksestä "Jaaha, ensimmäinen oikea syy muuttaa pois Suomesta tämän elämän aikana". Näin jälkikäteen ja hiukan tätäkin tekstiä editoineena täytynee myöntää, että kyseessä oli hiukan melodramaattinen ajatuksenjuoksu.

Tiedän, että kaikesta tästä vuodatuksesta huolimatta lapsiasiainvaltuutettu, oli hän kuka tahansa tuskin tulee vaikuttamaan juurikaan meidän Pekkiksen elämään.

Onnea ja menestystä Tuomas Kurttilalle uudessa virassa ja toivottavasti minun epäluuloistani huolimatta hänen viisivuotiskautensa on erinomaisen hyvä ja antaa mahdollisuuksia yhä edelleen parantaa ja huolehtia suomalaisten lasten oloista tässä maassa, joka on kuitenkin ihan hyvä.