Olen ollut kihlattuni kanssa yli 6 vuotta yhdessä, mutta kertaakaan emme ole sanoneet rakastavamme toisiamme

Täällä moni vetoaa siihen että itse tai puoliso näyttää sen teoilla, mutta eihän sanominen nyt millään lailla poissulje sitä, etteikö sitä myös yrittäisi näyttää teoillaan joka päivä.

Olen tosi hämmentynyt tästä ketjusta. Jaatte toisen ihmisen kanssa elämänne, teette lapsia ja otatte asuntolainaa, mutta ette saa sanottua rakastavanne tätä?

Mä elin vuosia suhteessa jossa kuuli rakkauden tunnustuksia joka päivä, useastikin. Mutta sitten siinä oli toinen puoli, arvostelua, haukkumista, täydellistä epäluottamusta (mies uskoi että valehtelin jostain todella kipeistä kertomistani asioista), lopussa väkivaltaa (mikä lopetti suhteen nopeasti). Nyt naimisissa 10 vuotta, ei tunnustuksia, mutta täysi tuki ja apu koko ajan, sekä täysi luottamus. Tässä suhteessa tunnen itseni rakastetuksi. Lopulta sanat on vain sanoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, mutta outoa! Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä myös kuusi vuotta ja kuulen joka päivä mieheltä rakkauden tunnustuksia. Pieniä huomioita joiden yhteydessä kertoo rakastavansa. Ne tekevät minusta arjen keskellä hyvää suhteessa.

Meilläkin rakkaus kyllä näkyy teoissa ja eleissä, mutta piru vieköön kun ei se mies vaan suostu sanomaan että rakastaa mua! :D Ihmetyttää siis itseäkin tämä, mutta en haluaisi ruveta draamailemaan tällaisesta aiheesta.

Mun mieheni sanoi ilmoittavansa, kun ei enää rakasta, pitäis kuulema riittää.

T. 50 v yhdessä😅

Sanat on tosiaan vain sanoja. Edellisessä suhteessani sitä rakkautta toitotettiin toisillemme, mutta teoissa se ei näkynyt millään muotoa. Ehkä sellainen "amerikan mallin" rakastan sinua-päivittäinen hokeminen on monelle vierasta. Siitä ei ole välttämättä pitkä matka siihen, ettei sitä sanota suhteessa melkein koskaan. Tarvitseeko sitä todeta jatkuvasti, että omena on punainen jos sen joka päivä näkee, että se tosiaan on punainen? Jos se on itsestäänselvyys.