Olen ollut kihlattuni kanssa yli 6 vuotta yhdessä, mutta kertaakaan emme ole sanoneet rakastavamme toisiamme

Hänen mielestään yksikin kerta = hokemista?

Eikö hän edes kosiessa sanonut? Olisit kysynyt, ennen vastaamista, että rakastaako edes.

Vierailija kirjoitti:

Hänen mielestään yksikin kerta = hokemista?

Eikö hän edes kosiessa sanonut? Olisit kysynyt, ennen vastaamista, että rakastaako edes.

Ei hän edes kosinut. Olimme puhuneet naimisiinmenosta, olin bongannut kauniin sormuksen sattumalta korukaupan sivuilta alennuksessa ja lompsottelimme ostamaan sen. :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen mielestään yksikin kerta = hokemista?

Eikö hän edes kosiessa sanonut? Olisit kysynyt, ennen vastaamista, että rakastaako edes.

Ei hän edes kosinut. Olimme puhuneet naimisiinmenosta, olin bongannut kauniin sormuksen sattumalta korukaupan sivuilta alennuksessa ja lompsottelimme ostamaan sen. :'D

Okei... pitää nyt kyllä kysyä, että oletko ihan varma, että olette kihloissa? Ei kuulosta siltä.

Jokainen tyylillään, mutta outoa! Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä myös kuusi vuotta ja kuulen joka päivä mieheltä rakkauden tunnustuksia. Pieniä huomioita joiden yhteydessä kertoo rakastavansa. Ne tekevät minusta arjen keskellä hyvää suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen mielestään yksikin kerta = hokemista?

Eikö hän edes kosiessa sanonut? Olisit kysynyt, ennen vastaamista, että rakastaako edes.

Ei hän edes kosinut. Olimme puhuneet naimisiinmenosta, olin bongannut kauniin sormuksen sattumalta korukaupan sivuilta alennuksessa ja lompsottelimme ostamaan sen. :'D

Okei... pitää nyt kyllä kysyä, että oletko ihan varma, että olette kihloissa? Ei kuulosta siltä.

Kyllä olemme, mieskin on sen ääneen sanonut ja molempien suvuille kerrottu uutiset. Hän myös puhuu minusta kihlattunaan muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään, mutta outoa! Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä myös kuusi vuotta ja kuulen joka päivä mieheltä rakkauden tunnustuksia. Pieniä huomioita joiden yhteydessä kertoo rakastavansa. Ne tekevät minusta arjen keskellä hyvää suhteessa.

Meilläkin rakkaus kyllä näkyy teoissa ja eleissä, mutta piru vieköön kun ei se mies vaan suostu sanomaan että rakastaa mua! :D Ihmetyttää siis itseäkin tämä, mutta en haluaisi ruveta draamailemaan tällaisesta aiheesta.

Haluatko ratkaisun pulmaasi joka toimii? SANO että sinä rakastat häntä, se nyt vaan kannattaa ottaa itse se ensiaskel tässä jos kumppanisi on joutunut aiemmin pettymään ja pelkää sun menettämistä. Hän kyllä rakastaa sua jos on sormuksetki hankittu ja toi että pelkää sanoa kertoo et jotai on menny aiemmi pahemmin pieleen..

Se että sanot sen ensin voi pelastaa kaiken ja et tiedä kuinka monta kertaa saat sen sitten itsekin kuulla.. Ehkä hän vaan odottaa niinkuin sinäkin.

Mutta sinä naisena tajuat miten tän asian sanominen merkkaa, joten tee aloite, pliis.<3 

Mulla on kokemusta asiasta, kannattaa sanoa.<3

Minä en kyllä sano! Enkä kyllä minäkään sano!

Älkää sitten sanoko. Älkää sitten myöskään itkekö sitä ettei sanota.

Milloin olette menossa naimisiin ja miten te siitä puhuitte? Eli miksi menette naimisiin?

Ajattelin vain, kun ei omakaan puolisoni ole koskaan sanonut rakastavansa, ja sen hän teki jo etukäteen selväksi, ettei harrasta "harlekiiniromantiikkaa", mutta sen sijaan teoillaan hän osoittaa jatkuvasti rakkautta ja kyllä hän on ilmaissut haluavansa elää kanssani loppuelämänsä. Kihloissa emme ole, koska emme mene naimisiin.

Meniköhän joku kymmenisen vuotta ennen kuin mies sanoi. Minähän en ole sanonut vieläkään. Yli 20 vuotta yhdessä. En vain pysty sanomaan. Voi olla, että se on vaikeampaa, kun siihen ei ole alusta asti oppinut. Alussa se olisi kuitenkin ollut liioittelua kummaltakin.

Mulle on aina ollut tosi vaikea sanoa rakastaa. Eikä se varmaan ole kovin helppoa miehellekään. Oltu liki 20 vuotta yhdessä ja sanottu alle 10 kertaa, edellisestä kerrasta jo vuosia. Kutsun kyllä miestä päivittäin rakkaaksi mutta en sano ikinä ”rakastan sinua”. Ja meillä on kyllä aidosti onnellinen suhde. En tiedä miksi nuo sanat ei vaan luonnistu.

Surullista.

Tää on kyllä oikeasti tosi surullinen ketju :/

Siis joku on ollut yli 20 vuotta yhdessä puolisonsa kanssa, mutta ei ole sanonut rakastavansa tätä _ikinä_? Milloin ajattelitte sanoa? Kuolinvuoteella? Ette ikinä?

Jos ette sano, koska ette vain rakasta, miksi olette sitten yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Siis joku on ollut yli 20 vuotta yhdessä puolisonsa kanssa, mutta ei ole sanonut rakastavansa tätä _ikinä_? Milloin ajattelitte sanoa? Kuolinvuoteella? Ette ikinä?

Jos ette sano, koska ette vain rakasta, miksi olette sitten yhdessä? 

Toisaalta todella moni huutaa vihapäissään rakkaalleen, että vihaa ja inhoaa tätä. Juuri tällaiset asiat pitävät sen suhteen kasassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis joku on ollut yli 20 vuotta yhdessä puolisonsa kanssa, mutta ei ole sanonut rakastavansa tätä _ikinä_? Milloin ajattelitte sanoa? Kuolinvuoteella? Ette ikinä?

Jos ette sano, koska ette vain rakasta, miksi olette sitten yhdessä? 

Toisaalta todella moni huutaa vihapäissään rakkaalleen, että vihaa ja inhoaa tätä. Juuri tällaiset asiat pitävät sen suhteen kasassa?

Niin, onko sellaista sitten helpompi sanoa? Tuntuu tosi kamalalta :(

Minä olen ollut suhteessa, jossa kumpikaan ei sanonut ikinä rakastavansa - ja ylläri ylläri, tuskin edes rakasti.

Itse koen, että kun jotain todella rakastaa, niin sen kyllä haluaa sanoa ääneen. Mutta toisaalta, ei kaikkien suhteiden ole pakko perustua rakkaudelle.

Ongelma siitä tulee vasta sitten, jos ja kun toinen löytää ihmisen, jota kohtaan oikeasti tuntee palavaa rakkautta.

11 vuotta takana ja pari kertaa alkuvuosina taidettiin huppelissa sanoa rakastavamme. Ollaan molemmat ujoja ja sanallisesti ei oikein osata avautua. Rakkaus on kuitenkin tekoja enemmän kuin sanoja. Aikasemmassa suhteessani mies viljeli rakkauttaan sanallisesti, mutta teoin kyllä osoitti että pas*aa jauhoi. Parempi siis näin päin.

Jotenkin outo ajatus. Ei mekään sitä viljellä, mutta en ymmärrä, miten oisin koskaan päätynyt mieheni kanssa yhteen miehen kanssa ilman rakkaudentunnustusta?

”Hei, haluan mennä kanssasi naimisiin, koska olen muutenkin kanssasi koko ajan” vs ”haluan kanssasi naimisiin, koska rakastan sinua”.

Tämä ketju näyttää kahtiajakautuneelta, osa ei ymmärrä miksi ei rakkautta ilmaista sanallisesti ja toinen puoli ei sitä juuri ilmaise, mutta kokee tulevansa rakastetuksi. Mitä jos ottaisi asian puheeksi ja oikeasti kertoisi kumppanille, että ne sanat olisi tärkeä välillä kuulla. Kun tämä tieto tulee kumppanille, hän ymmärtää, että asia on toiselle tärkeä ja varmaan tekee työtä sen sanomisen eteen, vaikka se olisi vaikeaa. Itse uskon, että ne teot loppu peleissä merkitsevät eniten. Lähipiirissäni on monta suhdetta, joissa näkee miten pariskunta rakastaa ja kunnioittaa toisiaan syvästi, ovat olleet yhdessä monta vuosikymmentä. Eivät silti vaikuta, että sanallisesti tätä suhdettaan hekumoivaisit. Ei se ole kaikille luontevaa. Tietysti se tekisi meille kaikille varmasti ihan hyvää aika ajoin kuulla olevansa rakastettu mutta tarvitseeko sitä kuulla jos joka päivä kokee sen toisen rakkauden tekojen kautta? Siinä kysymys.