Olen todella iloinen että 13v tyttäreni vaan pelaa ja välillä leikkii petseillä/pehmoilla! Minä kiskoin tuossa iässä kaljaa kaksin käsin ja käänsin sätkiä-

Kumma juttu, että ainoat vaihtoehdot teinille tuntuu taas olevan leluilla leikkiminen kotona tai huumeiden vetäminen ja paneskelu pitkin kyliä, mitenkään ei elämä voi olla jotain siltä väliltä...

Keppihevostelu on mannaa jos paikat jo kutisevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sun hyviä vanhempia kuitenkaan ihan hirveästi kiinnostanut, mitä 13-vuotias lapsi tekee.

Kiinnosti toki mutta olivat sinisilmäisiä  "Mä mee Maijalle", "Selvä mene vain". Eivät osanneet kuvitella, että juodaan keskellä viikkoa kaljaa/viiniä tms. Sitten kun  olin pari kertaa tullut kännissä kotiin, koettivat vahtia mutta molempien oli käytävä töissä eivätkä voineet lukita minua siivouskomeroonkaan. 

Ap

Mistä sait rahaa alkoholiin?

Kuka osti alkoholin? Rikollista toimintaa. 

Noh, vanhemmat tutut haki, varastin mun vanhempien viinakaapista kaatamalla avoimista pulloista osan kamalan makuiseksi sekoitukseksi ja napsimalla kellarista bissen silloin ja toinen tällöin. Osa varastettiin kaupoista. Ja sit oli yks todella epämääräinen kiska, mistä myytiin ihan mitä vaan kunhan pää ylettyi tiskin yli, mutta se oli kallis ja aika kaukana ni harvoin sinne tuli mentyä.

Eikä sitä rahaa niin hirveesti tarvinut. Litran Colden Cap siideri maksoi n. 30mk ja se riitti mulle ihan hyvin. Jos painaa sen 50kg, ni pieniki määrä riittää.

En oo ap, mutta kokemukset tosi samanlaisia. Vm -83, asuinpaikkana pikkupaikkakunta Etelä-Suomessa ja aivan tavallinen perhe.

Kyllä 12-15 vuotiaat pojat vielä omassa lapsuudessa rakenteli Legoilla tai rakenteli pienoismallilentokoneita. Ehkä alkoi mennä tekniikka Legojen puolelle vanhempana.

Tietysti myös tietokonepelit kiinnosti 90-luvun alussa.

Ei a.p kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa provolle. Tuossahan on kaikki huolestuttavat syrjäytymisen merkit ja äiti vaan ihan onnessaan kehuu.

Syrjäytymisen? Entä jos tyttö vain lukisi, olisiko sekin iso paha syrjäymisen merkki?  Hän on löytänyt juttunsa.

13-vuotiaan "jutut" ovat petsit ja pehmot?

Taitaa olla joku "erityinen" tässä kyseessä. 

Halusin vaan tulla sanomaan, että sulla on ihana tyttö. <3

Vierailija kirjoitti:

Keppihevostelu on mannaa jos paikat jo kutisevat

Ai kamala, tuolle pelleilylle nauravat kaikki muut paitsi silakat. 

Ei nuoret enää juo kaljaa ja polta röökiä. Ne on vaihtunut LSD:hen ja pilveen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten juominen on vähentynyt, onhan siitä uutisoitu.

Niin on. Samalla nuorten huumeidenkäyttö on lisääntynyt, onhan siitä uutisoitu.

Se on eri asia.

Minulla oli villi nuoruus ja hitsi vieköön se oli hauskaa! En voi pelkästään kauhistella niitä aikoja. Ei minulle tapahtunut ikinä mitään pahaa, vaikka otollisia tilanteita oli jatkuvasti. Hyvää tuuria varmaan ja myös sitä, että kaikki oli samalla tavalla riekkumassa, joten me osattiin toimia ja luontaisesti välttää vaarallisia tilanteita. Nyt nuoret ei opi noita taitoja, koska eivät saa siihen harjoitusta. Eivät tiedä kuinka toimia ryhmässä ja kehen voi luottaa.

Olisin huolissani jos lapseni olisi samanlainen kuin minä olin aikoinaan, mutta olisin huolissani myös jos hän vain pelaisi ja leikkisi pienten lasten leluilla, eikä näkisi ollenkaan kavereita. Sosiallisuus on todella tärkeää eikä sitä opi vain olemalla vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se voi tuntua nyt susta kivalta, mutta ootappa kun tyttäres on aikuinen ja sen ikäinen että sun mielestä sillä pitäisi olla jo poikaystävä, jossain vaiheessa pitäisi alkaa perustamaan perhettä jne.... Ei tule tapahtumaan! Ei nää nykyajan epäsosiaaliset pelaajat ja kotona nyhjääjät tule ikinä löytämään kumppania eikä välttämättä edes kavereita.  Siellä puskassa kaljalla sentään opitaan elämään "laumassa" ja sosiaalisia taitoja. Peleistä ei opita muuta kuin syrjäytymään.

Itse olen vm 89 ja paljon muuta en 13-vuotiaana tehnytkään tyyliin kuin pelasin, yksin ja kaverin kanssa. Oli minulla kavereitakin, joiden kanssa hengailin koulun jälkeen, mutta en koskaan ryypännyt (ekat kännit vasta täysi-ikäisenä) ja olin kotona aina kahdeksaan mennessä. Sain olla rippikoulusta lähtien viikonloppuja yksin kotona, kun vanhemmat olivat mökillä, enkä käyttänyt yhtäkään näistä vapaista ns. pahan teossa. Sosiaalista elämää oli kodin ulkopuolellakin, mutta mieluummin pelasin kotona ja vietin aikaa niiden kavereiden kanssa, jotka olivat samalla lailla kilttejä ja tunnollisia.

Ekan poikaystävän sain 15-vuotiaana, toinen oli 17-vuotiaana, kolmas 19-20-vuotiaana (toinen poikaystävä jätti niin karvaan maun suuhun vainoamisellaan, että minulle riitti pojat/miehet pitkäksi aikaa) ja viimeisen kanssa olen ollut yhdessä 20-vuotiaasta saakka nyt kymmenen vuotta. Molemmat ollaan aina oltu pelaajia ja edelleen pelataan yksin ja yhdessä. Introvertteja ollaan, mutta ei erakoita. Mies käy toisinaan kavereiden kanssa katsomassa bändejä ym. ja minä käyn kaupungilla syömässä, shoppailemassa ja muuten vain hengailemassa, mutta enimmäkseen molemmat viihtyy kotona omissa oloissa. Ei kuitenkaan olla syrjäytyneitä yhteiskunnan elättejä vaan molemmat ollaan vakitöissä, molemmilla on ystäviä ja esikoista odotellaan syntyväksi tässä parin viikon sisään. Mitä tulee vauvaan, suoraan sanottuna toivon, että omastakin lapsesta kasvaa mieluummin kotona viihtyvä pelaaja ja vastuullinen ihminen kuin pitkin kyliä rellestävä kyläluuta. En tarkoita sanoa, etteikö näistä lapsuudessa/teini-iässä virheitä tehneistä ihmisistä voisi kasvaa kunnollisia ja tunnollisia aikuisia, mutta toivon, että kykenisin kasvattamaan jo lähtökohtaisesti järkevän ihmisen, joka ymmärtää, että siinä syrjäytyneen erakon ja kyläluudan välissä on liuta kultaisia keskiteitä ja niillä kulkevia hyviä ihmisiä.