Kätilöopiskelija synnytyksessä

Ompa kiva kuulla että näin positiivisin mielin meihin suhtaudutaan :) Tämä ammatti on kyllä sellainen että ainoastaan tekemällä oppii.

Itsekin olen harjottelujen aikana huomannut että osalla vanhemmista kätilöistä olisi paljon parannettavaa siinä, miten potilasta/asiakasta kohtelee.. Joskus opiskelijana vierestä seuratessa tulee kamala olo kun kätilö on todella tyly ja jopa ilkeä. Tietysti kiire on joskus kova mutta ei sitä potilaaseen saa purkaa. 

Neljä lasta ja aina ollut harjoittelija mukana! :)
Yleensä heti kun saliin olen päässyt, on opiskelija tullut seuraamaan. Mukavia kaikki olleet ja heti tullut sellainen olo, että oikeaa ammattia opiskelevat :)

Kuopus syntyi suunnitellulla sektiolla ja huone oli täynnä porukkaa ja tunnelma erittäin rento. Oli normaalin henkilökunnan lisäksi yksi kätilöopiskelija ja ainakin yksi muu harjoittelija. Hyvät muistot jäi. Opiskelija taisi haavanikin ommella ja ihan  hyvä tuli. Sektiosta jäi todella mukavat muistot kun kaikki olivat hyvällä fiiliksellä.

Missä vaiheessa noista mukavista opiskelijoidta tulee veemäisiä ilkeileviä kätilöitä? Heti kun valmistuvat?

Minä haluan synnytyksessä käpertyä omaan rauhaani. Riittää kun aviomies on läsnä ja muuten saa olla rauhassa. Tarpeen tullen olemme pyytäneet apua, mutta seuraa tai extrahoitajia en ole kaivannut :) Olen etukäteen toivonut, ettei paikalla olisi harjoittelijoita.

Synnytin kiireellisellä sektiolla ja siinä oli kätilöopiskelija ja nukutuslääkäriksi erikoistuva mukana. Kätilöopiskelija oli aivan passiivinen ja ihmeissään olevan näköinen. Hyvin nuori tyttö ja finninaamainen. Jäi oikein mieleen juuri hän. Muita en muista.

Porukkaa oli aivan liikaa pienessä huoneessa. Oli turhaa tungosta: synnytyslääkäri, nukutuslääkäri, nukutuslääkäriksi erikoistuva, kätilö, kätilöopiskelija ja lastenhoitaja ja mun mies. Miehelläni oli siinä turhankin ahdas paikka. Valokuviakaan ei ottanut.

On ok tottakai. Mieluummin kai synnytyksiin otetaan kätilö, jolla on muutakin kuin teoriaosuus hallussa.

Itselläni oli esikoista synnyttäessäni mieskätilöharjoittelija. Meiltä kysyttiin salissa, että saako olla mukana ja enpä paljon miettinyt lupaa antaessani.

Tämä oli myös tämän opiskelijan ensimmäinen livesynnytys, ja enpä tiedä mitä tuo varsinainen kätilö tänä iltana kävi läpi:

Salissa oli synnyttjänä nuori ensisynnyttäjä, tukihenkilönä esikoistaan saava nuorimies ja avustajana ensimmäistä livesynnytystä kokeva miesharjoittelija..=))

Oli varmaan kätilöllä oikein mukavaa meidän ensikertalaisten kanssa siellä..=)

No siitä on aikaa nyt 15 vuotta, ja ainakin meidän puoli tuossa synnytyksessä voi ihan hyvin myös henkisesti..=)

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 22:13"]Missä vaiheessa noista mukavista opiskelijoidta tulee veemäisiä ilkeileviä kätilöitä? Heti kun valmistuvat?

[/quote]

Juuri niin! Vastavalmituneet kätilöt on ilkeimpiä. Epävarmoja ja oma ahdistus pitää sitten purkaa esim. Kätilöopiskelijaan. Tämä on niin nähty harjoittelussa. Siis synnäriasä erityisesti!

T. Toinen klö op.

Kätilöopiskelijat on ok. Kandeja en halunnut synnytykseen mukaan.

Mulla oli aivan ihana kätilöopiskelija synnärillä ekan lapsen syntyessä.

Voikun tavattais sattumalta joskus niin kiittäisin häntä. Unohtu jotenkin siinä

onnenhuumassa.

Toisessa synnytyksessä oli opiskelija mukana ja tykkäsin kyllä kovasti! Oli paljon mukavampi ja empaattisempi kuin synnytystä hoitanut kätilö, joka ei todellakaan halunnut viettää yhtään ylimääräistä minuuttia synnytyssalissa. Opiskelija lämmitti kauratyynyn ja toi minulle juomista sekä piti seuraa, jos kaipasin :) Mukavat muistot jäi opiskelijan ansiosta. Hän hoiti tikkien laiton ja piti huolen, että puudutus ehti vaikuttaa tympeän kätilön hoputuksesta huolimatta. Toivon, että seuraavassakin synnytyksessä saisin kätilöopiskelijan paikalle :)

Esikoista kun synnytin oli synnytyksessä mukana kätilöopiskelija, joka oli vasta toista päivää ekassa synnäriharkassa. Hän oli todella reipas ja empaattinen. Kannusti ja oli todella mukava hänen kanssaan jutella siinä tunnin kestäneen ponnistusvaiheen aikana.

Jäi todella hyvä fiilis hänestä ja hänen läsnäolo rauhoitti. Kiitin häntä synnytyksen jälkeen erikseen ja toivotin menestystä jatkossakin. Hän oli vaan kiitollinen, että sai olla läsnä ja oppia käytännössä. Niinhän se on että kätilö tarvitsee myös käytännön kokemusta ei ainoastaan niitä pitkiä teoriaopintoja.

Toivottavasti seuraavassa synnytyksessä on myös yhtä kiva opiskelija läsnä.

No, itse vedin viivan siihen että opiskelija sai olla läsnä mutta ei osallistua toimenpiteisiin ( olin riskisynnyttäjä...)

Siinä vaiheessa vähän vitutti kun supisti melkolailla hulluna, oksentelin kipujen takia, ja opsikelija tuumi että ei niitä supistuksia nyt sitten tule ollenkaan ( katsoi sitä ktg käyrää johon sustukset eivät sillähetkellä piirtyneet.. että mä huudan ja oksennan iha huvikseni joo)

Tosi kivaa! Opiskelija kävi paljon useammin katsomassa kuin kätilö ja yhdessä hoitivat ponnistusvaiheen. Lapsi syntyi avosuisessa tarjonnassa, joten ponnistaminen oli hidasta. Opiskelijalta loppui vuorokin jossain vaiheessa, mutta halusi silti jäädä loppuun asti, vaikka kätilö vaihtui vauhdissa :) tosi hyvä kokemus!

Huono kokemus oli :( Mutta niin on ollut kyllä 2 neljästä kätilöstänikin ja osastolta yksi hoitaja. 

Harjottelijasta ei ollut mitään apua ja sai mun olon todella kiusaantuneeks. Ei oikein tuntunut tietävän mistään mitään eikä oikein osannut kysyttäessä vastata mitään saati sitten muuten puhua. Seisoi vaan itsekkin kiusaantuneen olosena vieressä ja pyöritteli peukaloita.

Toinen kätilö josta on huono kokemus, oli muuten ihan mukava, mutta kehotti tätä harjottelijaa kokeilemaan monesti onko pää kiinnittynyt, vaikka sanoin sen sattuvan todella paljon kun harjottelija ei onnistunut tekemään sitä oikein. :( 30 minuuttia ennen vuoron vaihtoa ei suostunut antamaan ilokaasua vaan vuoronvaihdon perusteella sanoi, että seuraava kätilö laittaa. 45min myöhemmin alettiin vasta ilokaasua laittamaan. Ja tämä kätilö joka ei ilokaasua antanut oli mielestäni tökerö myös kun lähti vuorosta ja sanoi, että nähdään viellä, ei tuo ennen sitä synny. Ja kyllä muuten syntyi! Niin ja tämä kätilö ei myöskään kuunnellut kun tahdoin mahdollisimman luonnollisen synnytyksen. Jouduin käynnistykseen, kalvot puhkaistiin ja koska omat supistukset ei käyrillä näkynyt vaikka niitä oli ja oltiin kellotettu niin oksitosiinia vaan 45min kalvojen puhkasun jälkeen. 

Toinen kätilö kenestä on huonoja kokemuksia oli toisessa synnytyksessä. Tahdoin taas mahdollisimman luonnollisen synnytyksen, mutta tälläkertaa lapsivedet oli mennyt ja oksitosiini oli siis ainoa apu, mutta se että oksitosiinia piti hyvistä yli minuutin supistuksista huolimatta lisätä kokoajan, koska "viellä hymyilyttää, eli pitää lisätä ei ne supistukset ole tarpeeksi vahvoja" Paikat ei auennut oksitosiinista huolimatte enempää kun oli auennut käynnistykseen mentäessä itsestään ilman supistuksia (4cm), mutta kun sain lopulta epiduraalin (joka meni jotenkin pieleen tietysti. Tärisin, supistukset hävisi ja kivusta lähti vaan osa) kolmas supistus tuntui järkyttävältä ja siinähän ne paikat sitten yhtä menoa aukes sen lopun ja alettiin ponnistaa. Synnytys kesti 2,5h vaikka oli käynnistys kyseessä. 

Mutta en tosiaan tykännyt myöskään tässä tokassa kun olin sanonut, etten missään nimessä halua synnyttää puoli-istuvassa asennossa ja olisin halunnut kokeilla tässäkin (niinkun edellisessä) synnytyksessä relaxbirthiä, niin koska paperi kertoi, etten saa käyttää sitä niin en saanut sitten mitään muutakaan minkä kanssa ponnistaa vaan omista jaloista kiinni ja puoli-istuvassa koska kyljellään (miten ensimmäisen synnytin) en pystynyt tärinältä olemaan. Ekasta sain 2 tikkiä, toisesta huomattavasti enemmän :(

Viellä pitää kertoa tästä osaston hoitajasta josta on huono kokemus. Olin saanut esikoiseni ja oltiin miehen kanssa perhehuoneessa. Tämä hoitaja oli sitä mieltä, että 3,5 kiloista tyttöäni pitää syöttää 4 tunnin välein tarkoittaen sitä, että jos alotan syötön 12, niin seuraava pitää alottaa viimeistään klo 16, vaikka syötöt kesti aina 1-3h putkeen. Pelkäsin tätä kätilöä muutekin kauheesti. Se sanoi mulle heti kun mut tapasi, ettei mun nänneillä imetetä (vaikka synnytys salissa olin imettänyt) ja sen läsnäolo ahdisti ja stressasi niin paljon, että tunsin itseni aivan surkeaksi äidiksi. Se toi mulle heti rintakumin, jota vauva ei suostunut imemään ollenkaan, mutta sokeriliuostipoilla opetti sitten esikoiseni siihen. Esikoinen ei koskaan huolinut mun omaa rintaani. Imetin 8kk rintakumilla :( Toisen kanssa imetys sujui heti. 

Apua, ensimmäinen synnytys on vasta edessä ja mitä jos saan pelkän oikean kätilön enkä opiskelijaa, joka on vielä inhimillinen ja huolehtii...miten paljon niitä opiskelijoita on? Ja miksi sitä alkaa murehtia ihan tyhmiä...

Erittäin hyvät kokemukset oli opiskelijasta, vaikkei loppujen lopuksi itse synnytystä hoitanut. Hänellä oli aikaa ja ehdotteli hyvin erilaisia ideoita esim. kivunlievitykseen.