Ovatko loppuelämän unelmasi omia henkilökohtaisia unelmiasi,

Minun omia ja osa yhteisiä miehen kanssa.

Omia, koska olen nuori ja sinkku.

Sekä että.

Mulle noi on aika paljon sama asia. Eikä se tarkoita, että luopuisi. Mistään omastani, vaan sitä, että kaikki meidän perheen jäsenet haluavat kaikkien perheenjäsenten olevan onnellisia ja saavan unelmansa.

Unelmoin, että lapseni pärjäisi hyvin koulussa, opiskelisi hyvään ammattiin, löytäisi kunnollisen kumppanin, eläisi hyvää elämää, tekisi minusta mummun ja saisin hoitaa usein rakkaita lapsenlapsiani. Unelmoin myös, että mieheni elää pitkään ja saamme vanheta yhdessä terveinä. Unelmoin yhdessä matkustelusta, työn riittävyydestä kummallekin, kodin säilymisestä turvassa rosvoilta ja tulipaloilta. Mitä lapseni ja mieheni itse unelmoivat, se on sitten eri asia.

Omiani. Mies ja perhe ei niihin mahdu.

Sekä että. Olen toteuttanut tai ainakin yrittänyt toteuttaa - ihan kaikki ei ole aina mennyt, niinkuin haaveissa ajattelin -  sellaiset unelmani, joita olisi vaikea lähteä perheellisen tavoittelemaan jo ennen perheen perustamista. Ei ole ollenkaan sellainen tunne, että jotain jäi kokematta ennen avioitumista tai lasten hankintaa.

Löysin miehen jolla oli samat unelmat :)

En ymmärrä, miten voi olla unelmia, jotka eivät olisi omia unelmia.