Myyjä Linda Väyrynen, 23, tuntee häpeää, kun tutut kyselevät aikooko hän hakea oikeita töitä.

Eiköhän ruokakaupan kassan työ ole usein osa-aikaista ihmisille. Peruskoulun jälkeen voit siirtyä kassalle ja siinäkö painaisut eläkeikään? 

Se on tämä suoritusyhteiskunta. Koko ajan pitäisi pyrkiä eteenpäin ja "parempaan", vaikka ei edes haluaisi. Itse kuulen bioanalyytikkonakin (laboratoriohoitaja) kommentteja, että mihin ammattiin tähtäät tulevaisuudessa, vaikka tässäkin ammatissa on vaikka mitä opittavaa ja tekijöistä hirveä pula. Ennen oli ihan itsestäänselvää, että osa jää tekemään myös sitä perustason suorittavaa työtä ja se on ihan ok.

Työskentelen myös haaveammatissani, jolla olen elättänyt itseni jo yli 20 vuotta. Silti minua jatkuvasti usutetaan opiskelemaan lisää ja tähtäämään korkeammalle. En halua enempää vastuuta, minulla on hyvä näin ja hallitsen työni hyvin. Paikallisia koulutuksia tietysti käyn ja pidän itseni ajan tasalla, mutta en ole kiinnostunut urakehityksestä. Tämä on joillekin kauhistus ja usein en kerrokaan uusille ihmisille mitä teen työkseni.

Tein etätöitä kotona jo 20 v sitten. Tuohon aikaan monen oli tosi vaikea ymmärtää että olen ihan oikeasti töissä. Jopa lapsen päiväkodissa kyseenalaistettiin tarvitaanko hoitopaikkaa "kun olen vain kotona".

Niin no. Linda on kaupan kassa ja sukunimeltään Väyrynen. Ehkä tämä on ainoa keino saada Väyrynen Suomen presidentiksi.

Tänä päivänä et voi olla varma minkään työpaikan säilymisestä. Jos on tyytyväinen ja onnellinen nykyisessä työssä niin miksi pitäisi Iähteä? Kouluttaa itsensä suoraan kortistoon?

Olen itse sellainen että minulle riittää tavallinen päivätyö kunhan se on enimmäkseen siedettävää ja joskus mukavaakin. Järjestän elämäni tuloihin sopivaksi, ja minulle jää aikaa harrastuksiinkin. Jos on jatkuvasti tyytymätön eikä viihdy, on mietittävä mitä muuta haluaisi ja uskallettava ottaa riskejä. Tunnen kaupan työntekijöitä, erinomaisia asiakaspalvelijoita, jotka ovat olleet työssään vuosikymmeniä ja vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä. Ei sen aina tarvitse helvettiä olla.

Itse olen samassa työssä missä aloitin 19v sitten. Semivaativaa asiantuntijatyötä ja olen päivitellyt osaamistani vuosien varrella. Kävin hakemassa maisterin paperit 10v sitten. Tietämykseni ja ammattitaitoni perusteella voisin hakea johonkin toiseen lafkaan hienommalla tittelillä ja suuremmalla palkalla. Ei kiinnosta. Minulla on loistavat työkaverit, mielenkiintoinen ja mukava työ ja palkkakin ihan ok, vaikkakin koulutukseeni nähden aika alakantissa. Elämänlaatu on muutakin kuin rahaa. Mieluummin tulen innokkaana töihin joka päivä elämäni loppuun kuin kuolen v**utukseen Porschessa työpäivän jälkeen.

Koska kokee häpeää niin ilmeisesti on samaa mieltä sukulaistensa kanssa siitä, ettei myyjän työ ole oikeaa työtä. Jos olisi ylpeä työstään, ei kokisi häpeää vaan voisi sanoa, että on jo oikeissa töissä ja sukulaiset voi jatkossa pitää päänsä kiinni.

Kyselyt loppuu varmaan kolmenkympin paikkeilla. Olen itse käynyt kaupassa töissä juurikin pyörähtämässä muutaman vuoden. Kokemukseni mukaan kaikilla parikymppisillä oli jatkosuunnitelma. Ja näkeehän kaupassa hirveästi nuoria työntekijöitä, ilmeistä että kaikki eivät jää kaupan alalle vanhenemaan. Joten täysin ymmärrettävää olettaa, että se helpoin työpaikka saada ei ole jokaisen parikymppisen loppuelämän suunnitelma. Se on sitten jo tökeröä alkaa pöyristelemään myyjän vastausta. Kyllähän se helpoin paikka saada voi tuntua jostain riittävän mielekkäältä, haastavalta ja vakaalta ja siten muuhunkin elämiseen riittää voimavaroja. Kaupanalassa voisi olla hyvä myös nämä joustavat työajat, saa helposti tehtyä muualla lisää rahaa tai sitten voi sopia tekevänsä vähemmän ja hölläillä. Jos olisin pysyvästi kaupan kassa niin max kaksi lasta uskaltaisin tehdä, ei se palkka aivan erinomainen kuitenkaan ole.

Onpa kaunis! :) Tervetuloa meidän lähikauppaan töihin!

T. Mies

Sama häpeä ajoi mut pois kaupan alalta. Periaatteessa ajauduin töihin tavarataloon kun en oman alan töitä löytänyt, mutta yllätyksekseni viihdyin siellä, työkaverit olivat kivoja ja tykkäsin vuorotyöstä. Työasiat sai nollattua päästä samoin tein kun riisui työliivin pois päältä. Osastolla oli kivan fyysistä painamista ja kassalla oli hauska heittää huulta vakiasiakkaiden kanssa. Palkalla pärjäsin ihan hyvin.

Mutta koko sen viiden vuoden ajan lähipiiristä tuli painostusta että joko oot hakenut muita hommia ja ethän sä nyt koulutustas heitä hukkaan ja että eikö tuo ole enemmän sitä hommaa mitä tehdään kun mietitään muita vaihtoehtoja ja milloin mitäkin työni dissausta. En tiedä miksi annoin muiden mielipiteiden vaikuttaa elämääni ja hakeuduin "omalle alalle". Ei olisi kannattanut. Palkka on nyt parempi, ja onhan se kiva että pyhät ja viikonloput ovat vapaita, mutta rehellisesti täytyy sanoa että olin silloin "vain kassatätinä" tyytyväisempi. Ehkä joskus voin vaihtaa takaisin ja antaa vanhempieni ja milloin kenenkin naapurin Pirjon hajota siihen että meistä kaikille ei tosiaan se uraputki ole koko elämä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa kaunis! :) Tervetuloa meidän lähikauppaan töihin!

T. Mies

Iso

Mikään sellainen työ, jolla rehellisesti itsensä elättää ja vielä lisäksi kokee sen mukavana, ei voi olla häpeän aihe. Itse olen osa aikaisena työntekijänä ollut monia vuosia eräällä alalla joka ei myöskään arvostusta nauti. Pidän työstäni, pidän osa-aika mahdollisuudesta ja työkavereistani. En näe mitään syytä miksi haluaisin näistä eduista luopua. Vapaa-aikaa on paljon, jolloin voin sitten toteuttaa itseäni muulla tavoin. Kaikki työ on arvokasta, hävetköön ne jotka toisten töitä väheksyy.

Hienoa, jos on itse tyytyväinen tilanteeseen. Moni ei kuitenkaan ole ja valitettavasti nykyisen koulutuspolitiikan vuoksi ne, jotka päätyy kaupan kassalle, sinne yhä useammin tulee jäämään.

Kaupankassa, hampurilaispaistaja, postinjakaja, rengasmekaanikko. Tässä muutama työtehtävä missä vähemmän on yli 30 vuotiaita työntekijöitä.

Onhan niitä neli- ja viisikymppisiä kaupan kassoja aika paljon. Lähinnä heidän kohdallaan mietityttää todella pieneksi jäävä eläke. Työ itsessään ei ole mitenkään noloa, vaan tarpeellista ja hyvää työtä. Tosin tuollaiset työt luultavasti aikaa myöten tulevat vähenemään.

Jos ruokakaupassa ei olisi kukaan töissä, niin ostosten tekeminen varmaan vaikeutuisi huomattavasti. Jos joku ei pyörittelisi 3x isommalla palkalla jotain powerpoint-slaideja jossain toimistossa, en huomaisi todennäköisesti asiaa mitenkään.

Nuorilla taitaa olla huono itsetunto nykyisin? Tai yhteiskunnan arvomaailma on jotenkin pahasti vääristynyt.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä neli- ja viisikymppisiä kaupan kassoja aika paljon. Lähinnä heidän kohdallaan mietityttää todella pieneksi jäävä eläke. Työ itsessään ei ole mitenkään noloa, vaan tarpeellista ja hyvää työtä. Tosin tuollaiset työt luultavasti aikaa myöten tulevat vähenemään.

No kyllä kaupoissa on tosi paljon muutakin tekemistä kuin kassalla istuminen. (Ainakin toistaiseksi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä neli- ja viisikymppisiä kaupan kassoja aika paljon. Lähinnä heidän kohdallaan mietityttää todella pieneksi jäävä eläke. Työ itsessään ei ole mitenkään noloa, vaan tarpeellista ja hyvää työtä. Tosin tuollaiset työt luultavasti aikaa myöten tulevat vähenemään.

No kyllä kaupoissa on tosi paljon muutakin tekemistä kuin kassalla istuminen. (Ainakin toistaiseksi)

Ei muutos koske pelkästään kaupan alaa. Tekoälyn kehittyminen tulee vähentämään myös monenlaista asiantuntijatyötä.

Vitut uraputkesta. Jos mun urani ei opintojen jälkeen lähde nousuun niin olisin tyytyväinen, jos pääsisin kauppaan töihin. Minua ei kiinnosta muiden mielipiteet, jos itse olen iloinen.