Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tässä tilanteessa? (muutto USAan)
13.03.2014 |
Mun miehelle on tehty hyvä työtarjous USAsta ja nyt pitäisi päättää, ottaako hän sen vastaan. Minä en kyseisellä viisumityypillä saisi tehdä USAssa töitä. Lapsista kaksi olisi innoissaan muuttamassa ja yksi ei ehdottomasti haluaisi muuttaa. (Lapset ovat alakoululaisia.)
Itseäni muutto kyllä houkuttaa mutta lasten puolesta, etenkin tuon yhden vastahakoisen, epäilyttää. Onko täällä palstalla kouluikäisten lasten kanssa ulkomaille muuttaneita? Miten lasten sopeutuminen on mennyt?
Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 10:32"]
Minua kiinnostaisi tietää ap:n oma mielipide, siis ihan oma, eikä vain se, miten hän heijastelee muiden perheenjäsentensä ajatuksia. Tuossa joku sanoi, että ap taitaa olla se, jolle tulee ensimmäisenä koti-ikävä. Luulen vähän samaa. Hän ehkä alintajuntaisesti yrittää estää matkan vetoamalla lapseen, vaikka kyse on omasta vastustuksesta.
[/quote]
Mun oma mielipide on se, että haluaisin lähteä. Oon aikaisemminkin asunut ulkomailla (kahteen kertaan) ennen lapsia ja tiedän itse sopeutuvani. Ilman lapsia oltaisiin jo sanottu kyllä.
Juteltiin lasten kanssa tänään ja vaikka esikoinen ensin itki kovasti niin rauhoittui kuitenkin aika nopeasti. Antaa sen nyt pari päivää miettiä, mutta kyllä me todennäköisesti lähdetään, jos saadaan viisumi. Kaksi muuta lasta ois ihan ok lähdössä, toinen erittäin innoissaan ja toinen ajatuksella ihan jees.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisumin haku on tarkka juttu.
Firma tekee oman osansa eli siis vakuuttaa viranomaisille että tarjoaa työpaikan jolla työntekijä perheineen voi elää siellä mutta kyllä se viisumi haetaan itse. Käydään itse haastattelussa ja niin edelleen. Työviisumia ei saa kuin väliaikaisena vierailijana joka voi tarkoittaa kuukausista useaan vuoteen, viisumi myönnetään vain jos lupaa ettei harkitse jäämistä Jenkkeihin ) te ootte kyllä auttamattoman out támän vuoden viisumihausta
Jos haluat työskennellä Yhdysvalloissa väliaikaisesti vierailijana, tarvitset Yhdysvaltain siirtolaisuuslakien mukaan erityisen viisumin tekemäsi työn mukaan. Useimmat väliaikaisten työntekijöiden viisumiluokat edellyttävät, että tuleva työnantajasi tai edustajasi tekee työlupa-anomuksen, joka täytyy hyväksyttää USCIS:ssä ennen kuin voit anoa työviisumia.
Kaikilla H-, L-, O-, P- ja Q-viisumeja anovilla on oltava USCIS:n hyväksymä työlupa-anomus. Työlupa-anomuksesi eli I-129-kaavakkeen on oltava hyväksytty ennen kuin voit anoa työviisumia Yhdysvaltain suurlähetystöstä tai konsulaatista. Kun työlupa-anomus on hyväksytty, työnantajasi tai edustajasi saa I-797-kaavakkeen (Notice of Action), joka toimii työlupa-anomuksen hyväksynnän todisteena. Konsuli tarkistaa työlupa-anomuksesi hyväksynnän Department of Staten Petition Information Management Service (PIMS) -järjestelmästä haastattelun aikana.
Tuo I-129-anomuksesi numero mukanasi Yhdysvaltain suurlähetystöön tai konsulaattiin haastatteluun tullessasi, jotta anomuksesi hyväksyntä voidaan vahvistaa. Huomaa, että työlupa-anomuksen hyväksyntä ei takaa viisumin myöntämistä, jos et muuten täytä Yhdysvaltain siirtolaisuuslakien viisumivaatimuksia.
H-1B (koulutetut ammattiosaajat)
Tarvitset H-1B-viisumin, jos olet tulossa Yhdysvaltoihin toimimaan ennalta sovitussa ammattitason työtehtävässä. Täyttääksesi vaatimukset sinulla on oltava vähintään Bachelor tai korkeampi tutkinto (tai sitä vastaava tutkinto) siltä erityisalalta, jonka töitä haet. USCIS määrittää, katsotaanko työtehtäväsi täyttävän ammattiosaajan tuntomerkit ja oletko pätevä toimittamaan vaaditut palvelut. Työnantajasi on jätettävä Department of Labor -toimistoon Labor Condition Application -hakemus tekemäsi työsopimuksen ehtojen määrittämiseksi.
Viisumia voi toki hakea koska vaan mutta viime vuosina kaikki paikat on täytetty kahden viikon sisällä viisumien hakuajan aloituspäivästä, viime vuonne ne taisivat täyttyä neljässä päivässä. Sisäinen siirto toki onnistuu mihin aikaan vuodesta vain eikä sisálly tuohon kiintiöön:)
Kaipaisin ap:n selvennystä siitä miten heidän viisuminsa haun toimittaa mahdollinen miehen työpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää vaan asennoitus muuttoon niin, että samaa arkea se on USA:ssakin ja ei palkoilla siellä elä sen leveemmin kuin Suomessakaan. Varsinkin länsiranta on kallista, halvempia paikkoja on olemassa.
Tulot ja menot kasvaa, mutta käteen jää sama kuin Suomessa.
Eli jos pidät USA:sta ja siitä tyylistä, tervetuloa ja varuistaudu sillä, että sua haukutaan kun muutat tänne ja vaikka vaan kerrot omasta arjestasi, se on brassailua suomalaisten mielestä.
Höpsis, kyllä palkoilla voi elää leveämmin kuin Suomessa! Riippuu tietysti palkasta ja elinkustannuksista, mitä firma maksaa, onko lapset yksityisessä vai julkisessa koulussa jne. Palkat on keskimäärin parempia, etenkin jos on ns. hyvissä duuneissa Piilaakoson seudulla. Siellä eleää yhdenkin palkalla aika mukavaa elämää Suomessa kitkutteluun verrattuna. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta, nimenomaan Piilaaksosta. Yhden palkalla elimme paljon mukavammin siellä kuin Suomessa kahden liksalla. VAIKKA asunnot ovat kalliimpia kuin pk seudulla. Ilmasto, luonto, vapaa aika jne. tuo siellä plussaa elämään. Onhan se elämä arkea sielläkin, mutta ihan kiva se on viettää arkea upeissa maisemissa ja auringonpaisteessa.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 15:40"]
Pitää vaan asennoitus muuttoon niin, että samaa arkea se on USA:ssakin ja ei palkoilla siellä elä sen leveemmin kuin Suomessakaan. Varsinkin länsiranta on kallista, halvempia paikkoja on olemassa.
Tulot ja menot kasvaa, mutta käteen jää sama kuin Suomessa.
Eli jos pidät USA:sta ja siitä tyylistä, tervetuloa ja varuistaudu sillä, että sua haukutaan kun muutat tänne ja vaikka vaan kerrot omasta arjestasi, se on brassailua suomalaisten mielestä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutto, suosittelen Helsingin KTK, meillä hyvä kokemus heistä muutossa USAan ja takas. Voi ottaa halutun laajuisen paketin eli joko vain tavaroiden kuljetus, . tai sitten he pakkaavat myös. Pelkkää hyvää sanottavaa.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 17:38"]
Höpsis, kyllä palkoilla voi elää leveämmin kuin Suomessa! Riippuu tietysti palkasta ja elinkustannuksista, mitä firma maksaa, onko lapset yksityisessä vai julkisessa koulussa jne. Palkat on keskimäärin parempia, etenkin jos on ns. hyvissä duuneissa Piilaakoson seudulla. Siellä eleää yhdenkin palkalla aika mukavaa elämää Suomessa kitkutteluun verrattuna. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta, nimenomaan Piilaaksosta. Yhden palkalla elimme paljon mukavammin siellä kuin Suomessa kahden liksalla. VAIKKA asunnot ovat kalliimpia kuin pk seudulla. Ilmasto, luonto, vapaa aika jne. tuo siellä plussaa elämään. Onhan se elämä arkea sielläkin, mutta ihan kiva se on viettää arkea upeissa maisemissa ja auringonpaisteessa.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 15:40"]
Pitää vaan asennoitus muuttoon niin, että samaa arkea se on USA:ssakin ja ei palkoilla siellä elä sen leveemmin kuin Suomessakaan. Varsinkin länsiranta on kallista, halvempia paikkoja on olemassa.
Tulot ja menot kasvaa, mutta käteen jää sama kuin Suomessa.
Eli jos pidät USA:sta ja siitä tyylistä, tervetuloa ja varuistaudu sillä, että sua haukutaan kun muutat tänne ja vaikka vaan kerrot omasta arjestasi, se on brassailua suomalaisten mielestä.
[/quote]
[/quote]
Riippuu mihin vertaa, meillä tilanne melkein sama, asuttiin me sitten Suomessa tai USA:ssa. Jos Suomessa oli jo hyvä palkka ja kunnon asunto, en nyt näe suuria muutoksia arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 17:38"]
Höpsis, kyllä palkoilla voi elää leveämmin kuin Suomessa! Riippuu tietysti palkasta ja elinkustannuksista, mitä firma maksaa, onko lapset yksityisessä vai julkisessa koulussa jne. Palkat on keskimäärin parempia, etenkin jos on ns. hyvissä duuneissa Piilaakoson seudulla. Siellä eleää yhdenkin palkalla aika mukavaa elämää Suomessa kitkutteluun verrattuna. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta, nimenomaan Piilaaksosta. Yhden palkalla elimme paljon mukavammin siellä kuin Suomessa kahden liksalla. VAIKKA asunnot ovat kalliimpia kuin pk seudulla. Ilmasto, luonto, vapaa aika jne. tuo siellä plussaa elämään. Onhan se elämä arkea sielläkin, mutta ihan kiva se on viettää arkea upeissa maisemissa ja auringonpaisteessa.
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 15:40"]
Pitää vaan asennoitus muuttoon niin, että samaa arkea se on USA:ssakin ja ei palkoilla siellä elä sen leveemmin kuin Suomessakaan. Varsinkin länsiranta on kallista, halvempia paikkoja on olemassa.
Tulot ja menot kasvaa, mutta käteen jää sama kuin Suomessa.
Eli jos pidät USA:sta ja siitä tyylistä, tervetuloa ja varuistaudu sillä, että sua haukutaan kun muutat tänne ja vaikka vaan kerrot omasta arjestasi, se on brassailua suomalaisten mielestä.
[/quote]
[/quote]
Riippuu mihin vertaa, meillä tilanne melkein sama, asuttiin me sitten Suomessa tai USA:ssa. Jos Suomessa oli jo hyvä palkka ja kunnon asunto, en nyt näe suuria muutoksia arjessa.
[/quote]
Ja siis vastaus tuli tuohon kommenttiin:
Höpsis, kyllä palkoilla voi elää leveämmin kuin Suomessa! Riippuu tietysti palkasta ja elinkustannuksista, mitä firma maksaa, onko lapset yksityisessä vai julkisessa koulussa jne. Palkat on keskimäärin parempia, etenkin jos on ns. hyvissä duuneissa Piilaakoson seudulla. Siellä eleää yhdenkin palkalla aika mukavaa elämää Suomessa kitkutteluun verrattuna. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta, nimenomaan Piilaaksosta. Yhden palkalla elimme paljon mukavammin siellä kuin Suomessa kahden liksalla. VAIKKA asunnot ovat kalliimpia kuin pk seudulla. Ilmasto, luonto, vapaa aika jne. tuo siellä plussaa elämään. Onhan se elämä arkea sielläkin, mutta ihan kiva se on viettää arkea upeissa maisemissa ja auringonpaisteessa.
Jos jotain tähän ketjuun kommentoinutta vielä kiinnostaa, niin mies otti tarjouksen vastaan ja nyt katsotaan saadaanko viisumi. Esikoinen oli ensin kovasti vastaan mutta nyt tuntuu olevan suhteellisen innoissaan mahdollisesta muutosta. Jos siis saadaan viisumi, niin syksyllä muutetaan.
Kiitos vielä kaikille kokemuksiaan jakaneille!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 16:16"]
Jos jotain tähän ketjuun kommentoinutta vielä kiinnostaa, niin mies otti tarjouksen vastaan ja nyt katsotaan saadaanko viisumi. Esikoinen oli ensin kovasti vastaan mutta nyt tuntuu olevan suhteellisen innoissaan mahdollisesta muutosta. Jos siis saadaan viisumi, niin syksyllä muutetaan.
Kiitos vielä kaikille kokemuksiaan jakaneille!
ap
[/quote]
Me muutamme myös syksyllä:) Piilaakson alueelle:) Ei tiedä vaikka tavattaisiin:)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2014 klo 16:16"]
Jos jotain tähän ketjuun kommentoinutta vielä kiinnostaa, niin mies otti tarjouksen vastaan ja nyt katsotaan saadaanko viisumi. Esikoinen oli ensin kovasti vastaan mutta nyt tuntuu olevan suhteellisen innoissaan mahdollisesta muutosta. Jos siis saadaan viisumi, niin syksyllä muutetaan.
Kiitos vielä kaikille kokemuksiaan jakaneille!
ap
[/quote]
Me muutamme myös syksyllä:) Piilaakson alueelle:) Ei tiedä vaikka tavattaisiin:)
[/quote]
Hauskaa! Onko teillä jo viisumit olemassa? Sinne mekin olemme menossa jos saamme viisumit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lahtenyt 4- ja 13-vuotiaiden kanssa ulkomaille. Toinen 13v muuttanut vastusti 11v niin paljon muuttoa, etta oli 2v Suomessa ennen kuin tuli perasta mieheni kanssa. Tasta on nyt aikaa 7v ja molemmat 13v tulleet sopeutuivat 1-2 vuodessa ja aikuistuttuaan pitavat kokemusta hyvana. Heilla on kielitaito ja kaverit viela
Suomessakin. Sanoisin etta ei ole muutoksista rajuin tallainen muutto, siihen liittyy niin paljon positiivista. Taytyy tosin vanhempana venya todella paljon ja
keskittya tietysti myos niihin sopeutumisongelmiin, joita varmasti tulee. Olen ollut koko ajan itse kokopaivatoissa. Tama kokemus myos yhdistaa ja lahentaa paljon
perhetta, joten suosittelen. Sinulla on kuitenkin mahdollisuus keskittya lapsiin ja talous on turvattu.
Meidän lapsista yksi oli Middle school-ikäinen ja isommat highschoolikäisiä, kun muutimme. Nuorin oli innoissaan heti, keskimmäisestä oli ok ja vanhin tykkäsi että koko elämä on pilalla. Esikoisen kummi teki kullanarvoisen työn, kun sai lapsen ymmärtämään muuton edut. Loppujen lopuksi kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Lasten kavereita kävi meillä paljon vieraana. Itse sain työluvan, mutta ekat puoli vuotta meni kyllä ihan vaivatta kotimutsina. Lähtisin mieluusti uudestaan.
Me olemme muuttamassa syksyllä ja juuri 14v täyttänyt poika innokkaana tulossa mukaan:) Silicon Valleyn alueelle muutamme.
Meillä on kokemusta juuri kouluikäisten kanssa muutosta. Riippuu kyllä lapsen luonteestakin miten sopeutuu. Alku on hankalaa ja siihen kannattaa varautua. Kysyy aikuisiltakin pitkää pinnaa kun on paljon järjestelyjä, uusi työ ja lapset protestoivat. Toisaalta lapset sopeutuvat mielestäni kyllä aika nopeasti. Paljon vaikuttaa sekin millaiseen paikkaan muutatte, millainen koulu on, otetaanko lapset "hyvin" vastaan siellä, onko totuttu ulkomaalaisiin jne. Onko harrastuksia joita voi jatkaa ym.
Tutkisin miehen sopimuksen tarkkaan mitä kaikkea se sisältää, esim. terveysvakuutus millaiset ehdot siinä on, mitä kattaa, paljonko omavastuut jne., minkä hintaiset asunnot on paikkakunnalla jne. Sinun työskentely voi olla vaikeaa koska lapset kuljetetaan joka paikkaan, eivät yleensä kävele yksin kotiin jne. Lomat on lyhyet ja sairasta lasta ei voi samalla tavalla jäädä hoitamaan kuin Suomessa. Eli vaatii enemmän järjestelyjä vaikka työviisumi järjestyisikin. Toinen on sitten se viihdytkö kotona jos töitä ei voi aloittaa. Usassa on kyllä paljon kivempi olla kotiäitinä kuin Suomessa.
Teille voi ongelma olla ennemminkin siinä miten sujuu paluu Usasta Suomeen aikanaan kun lapset ovat teini-ikäisiä (jos palaatte). Mitä isompi lapsi sitä vaikeammalta muutto tuntuu. Jos kaiken tämän kestää niin sanon että sinne vaan, saatte upeita elämyksiä koko perheelle!
Me muutettiin puoitoista vuotta sitten Atlantaan. Lapset oli silloin 11 ja 9 vuotiaat. Pienemmalla oli alkuun todella hankalaa kielen takia, mutta se helpotti puolessa vuodessa (suuret kiitokset aivan ihanalle ESOL-opetajalle). Vanhempi ei ollut kauhean innostunut muutosta, mutta antoi kuitenkin suostumuksensa. Hanella ensimmainen vuosi oli helpompi, mutta sitten alkoikin murkkuilu ja melkein sanoisin etta vahemmalla kipuilulla han olisi selvinnyt Suomessa. Kaikesta huolimatta ei kaduta. Lapset pitaa yhteytta vanhoihin kavereihin skypella ja facessa.
Ma en ole (viela) toissa, mutta valilla tuntuu etten ma sinne ehtiskaan. Lasten kuljetuksiin menee ihan kiitettavasti aikaa.
Visasta vain sen verran etta me saatiin ne n. kuukaudessa ja haku aloitettiin heinakuussa, mutta meilla on L1 miehella ja meilla muilla L2 (eli mullakin on tyon teko oikeus).
Muttokustannuksista: n.20 kuution kontti maksoi n. 20000 euroa ja matkalla se oli 6 viikkoa, lisaksi meille maksettiin hotelli kahdeksi viikoksi (asunto oli vuokrattu valmiiksi jo ennen kuin saavuimme maahan, mutta tayty sita hiukan varustella ennenkuin sinne pystyi muuttamaan), auto oli vuokralla 3,5kk firman piikkiin (ostaakseen auton taytyy olla paikallinen ajokortti, saadakseen paikallisen ajokortin taytyy olla social security number ja sen saaminen kestaa tuhottoman kauan) ja lisaksi muuttobudjettiin oli varattu rahaa siihen etta ostamme taalta huonekaluja. Kokonaisuudessaan meidan muuttobudjetti oli muistaakseni 30000, mutta ei ihan kaikkea kaytetty.
Kysella saa, kerron mielellaan.
Heippa 60!
Menittekö firman sisäisenä siirtona?
71 = 45
Lisään vielä, että kannattaa olla tarkkana siinä, ettei määrittele kaikkia laps(i)en myöhempiä ongelmia johtuvaksi ulkomaan komennuksesta.