Lue keskustelun säännöt.
Kauanko vauvakuumeilit ennen ensimmäistä lastasi?
13.03.2014 |
Täällä kirjoittelee kesällä 18-vuotta täyttävä nuori naisen alku, joka on jo pari vuotta potenut kovaa vauvakuumetta. Luen usein synnytyksestä ja muusta vauvaan liittyvästä ja olenkin jo suurin piirtein suunnitellut kaiken valmiiksi ensimmäistä vauvaani varten. Kuitenkaan minusta ei tunnu, että olisin tässä iässä vielä valmis omaan lapseen ja olenkin miettinyt, että jos nykyisen mieheni kanssa ollaan yhdessä vielä kun olen 24-25 vuotias niin silloin voisi olla sopiva aika (siis ainakin itselle iällisesti ja henkisesti) vauvalle, elämäbtilanteestahan ei koskaan ei voi tietää etukäteen.
Viihdynkin hyvin lasten ja vauvojen kanssa ja hoidan myös mielelläni mm. siskoni kohta 2-vuotiasta lasta. Kevään aikana myöskin on lähipiiriin syntymässä uusi tulokas ja olen itsekin ihan täpinöissäni vauvasta :D Näin kirjoitettuna ihan itseänikin huvittaa, miten oon suunnitellut kaiken ja haluaisin kauheasti jo vauvan, mutta kumminkin tiedostan etten siihen ihan vielä olisi valmis.
Mitenkä siis teillä; kauanko vauvakuumeilitte ennen ekaa omaa vauvaanne ja minkä ikäisiä olitte ym? :)
Kommentit (28)
Mä oon sitä mieltä, että vauvakuume on sitä kun ei oikeasti osaa enää muuta ajatella. Sitä kun jo ennen menkkoja itkettää, ettei ole raskaana. Mun kohdalla tätä kesti melkein vuoden. Vikoina kuukausina itkin jo ovulaation aikana, etten tule raskaaksi. Lapsetta oleminen tuntu maailman lopulta. Olin 21 kun aloin 11 kuukauden yrityksen jälkeen odottaa ja 22 kun meidän esikoinen syntyi. Toisen kanssa kävikin mukavasti kun oli varautunut pitkään yritykseen. Jätettiin ehkäsy pois ja ajateltiin, että eka kun täyttää vuoden aletaan yrittämään. Kun oli aika yrittää olinkin jo raskaana, heti ekasta kierrosta ehkäsyn jälkeen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:52"]Mä oon sitä mieltä, että vauvakuume on sitä kun ei oikeasti osaa enää muuta ajatella. Sitä kun jo ennen menkkoja itkettää, ettei ole raskaana. Mun kohdalla tätä kesti melkein vuoden. Vikoina kuukausina itkin jo ovulaation aikana, etten tule raskaaksi. Lapsetta oleminen tuntu maailman lopulta. Olin 21 kun aloin 11 kuukauden yrityksen jälkeen odottaa ja 22 kun meidän esikoinen syntyi. Toisen kanssa kävikin mukavasti kun oli varautunut pitkään yritykseen. Jätettiin ehkäsy pois ja ajateltiin, että eka kun täyttää vuoden aletaan yrittämään. Kun oli aika yrittää olinkin jo raskaana, heti ekasta kierrosta ehkäsyn jälkeen :)
[/quote]
Jokainenhan sen tietty määrittelee eri tavalla, mutta tosiaan ei se mulla vielä mitenkään "älyttömäksi" mene :D kunhan haaveilen ja mietin, että olisihan se niin ihana ym ja itselleni koen sen jo jonkin asteisena vauvakuumeena. Ap
En sekuntiakaan. Vauvakuume iski vasta esikoisen syntymän jälkeen. Ja se oli tosiaan VAUVAkuume, toista lasta en välttämättä olisi halunnut ollenkaan. No luonto päätti toisin ja esikoisen ollessa n. 7-8kk ikäinen, ehkäisy petti (kuparikierukka) ja tässä sitä toista lasta odotellaan toukokuussa syntyväksi.:)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:58"]En sekuntiakaan. Vauvakuume iski vasta esikoisen syntymän jälkeen. Ja se oli tosiaan VAUVAkuume, toista lasta en välttämättä olisi halunnut ollenkaan. No luonto päätti toisin ja esikoisen ollessa n. 7-8kk ikäinen, ehkäisy petti (kuparikierukka) ja tässä sitä toista lasta odotellaan toukokuussa syntyväksi.:)
[/quote]
Miten suhtauduit sitten toiseen raskauteen? Mietitkö edes aborttia tms vai hyväksyitkö vain tilanteen ja vauva oli sitten tervetullut, kun kerran oli tullakseen? :)
Minä olen potenut eriasteista vauvakuumetta oikeastaan aina. Haluaisin suurperheen, mutta mies suostuu kahteen. Ollaan nuoria, josko sitten iltatähti(ä) tulisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmisen vuotta. Ihan teininä jo alkoi. Sain sitten lapseni 18-vuotiaana.
Näitä on mielenkiintoista lukea.
Itselläni ei ole koskaan ollut "vauvakuumetta", enkä aio lapsia koskaan hankkiakaan. Ikää 38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuumeilin tosi tosi kovaa noin 6v. Lopulta oli sopiva elämäntilanne ja tyyppi lähti ekasta hyödynnetystä ovulaatiosta kyytiin! Ollaan oltu yhdessä noin 8v, ollaan 27v.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 19:16"]Vauvakuumeilin tosi tosi kovaa noin 6v. Lopulta oli sopiva elämäntilanne ja tyyppi lähti ekasta hyödynnetystä ovulaatiosta kyytiin! Ollaan oltu yhdessä noin 8v, ollaan 27v.
[/quote]
Voi vitsit, miten kuulostaa hirmu pitkälle ajalle odotella ja "kärsiä" kun itsekin mietin, että oon "suunnitellut" ekan lapseni noin 6-7 vuoden päähän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullakaan ollut vauvakuumetta, tuli vaan sellanen ajanjakso elämästä, että turha tässä on sitä vakituista työpaikkaa odotella vaan katsotaan jos vauva on tullakseen. Ikää oli jo 27v silloin. Jätin pillerit pois ja olihan siinä sellaista itsensä tarkkailua ja ajatusten tarkentumista, että mitäs jos... ja kas, siitähän se raskaus alkoikin, viikko testin tekemisestä allekirjoitin työsopimuksen eli nämä nyt tuli nipussa sitten..
Nyt lapsia on jo 3, iät 12, 10 ja 5 ja itsellä ikää 40v. Kaikki nuppuseni ovat kovin rakkaita, vaikken ketään heistä varsin kuumeillut.
En kuumeillut. Vauva vaan tuli. Tosin ensin oltiin pari vuotta seurusteltu ja menty naimisiin. Vasta sitten on lasten aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tuntenut vauvakuumetta minäkään. Olin kai nykytermein jonkinlainen vela, kun 34-vuotiaana erään vuoden tammikuussa ymmärsin, että uskallan sittenkin äidiksi (mulla siis syy etten halunnut lasta oli se, että pelkäsin ettei minusta olisi äidiksi). Helmikuussa olinkin sitten jo raskaana. Eli sanotaan, että 1 kk. Mies (joka halusi lapsia) mulla jo olikin, avoliitossa oltiin.
Nyt kaksi (suunniteltua) lasta ja edelleen avoliitossa.
2 v, koska mies ei ollut valmis yhtä aikaisin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuumeilin ehkä 4-5 vuotta ennenkuin jätettiin ehkäisy pois. Välillä oli niitä itkeskely kausia, mutta välillä onneksi helpompaa. Minäkin suunnittelin ja oåpiskelin kaikkea vauvaan liittyvää jo vuosia sitten. Eli erilaiset kantoliinasidonnat on ollut hallussa jo hyvissä ajoin :) Nyt olen 28v ja odotan esikoistamme <3
Vauvakuumeilu ei ole ehkä oikea termi, mutta vakavissaan haluttiin ja puhuttiin lapsen tekemisestä n. 2 vuotta mieheni kanssa. Odotettiin parempaa elämäntilannetta (talouden ja opintojen suhteen), häitä ja sitä että oltiin asuttu useampi vuosi saman katon alla.
Minun mielestä sinun suunnitelmat kuulostavat hyvältä. Ihmiset asettavat erilaisia ehtoja lapsen hankkimiselle; joillakin se on oma koti ja vakityöpaikka, toisilla tietty ikä jne. Minun mielestä tärkeintä ennen lasten hankintaa on, että parisuhde voi hyvin ja yhdessä ollaan oltu tarpeeksi kauan. Meillä "ehtona" oli, että seurustelua takana 5 vuotta ja yhdessä asumista 3 vuotta. Ei sen vuoksi, ettemme olisi luottaneet suhteemme kestoon, vaan sen vuoksi että ei tarvisi samaan aikaan käydä kahta kriisiä: arkipäiväistymistä ja vanhemmiksi tuloa. Tajusin (onneksi) ystävien valintoja seuraamalla, että toinen ei välttämättä tule tutuksi parissakaan vuodessa, vaan ottaa aikansa ennen kuin kohtaa sen alkuhuuman lopun. Ja niin todellakin oli, meillä tuli isompi kriisi jossain 3-4v poikkeilla, ja onneksi samaan aikaa ei ollut pientä vauvaa/lasta!
Minä siis painotan aina nuorille pariskunnille (olen jo 40v), että kaikista tärkeintä lapsentekohommissa on valita kumppani tarkasti, ja antaa parisuhteelle aikaa. Maltti on aina valttia, mitä tulee vauvakuumeiluun :)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:58"]En sekuntiakaan. Vauvakuume iski vasta esikoisen syntymän jälkeen. Ja se oli tosiaan VAUVAkuume, toista lasta en välttämättä olisi halunnut ollenkaan. No luonto päätti toisin ja esikoisen ollessa n. 7-8kk ikäinen, ehkäisy petti (kuparikierukka) ja tässä sitä toista lasta odotellaan toukokuussa syntyväksi.:)
[/quote]
Miten suhtauduit sitten toiseen raskauteen? Mietitkö edes aborttia tms vai hyväksyitkö vain tilanteen ja vauva oli sitten tervetullut, kun kerran oli tullakseen? :)
[/quote]
Helvetinmoinen järkytys se kaksi viivaa testissä oli.:D Esikoista kun tehtiin 2v, niin eipä heti tullut mieleen että raskaaksi tulis ehkäisyn kanssa.. Abortti kävi mielessä sen 10min aikana ennen kun pääsin miehelle kertomaan. Mutta sekin enemmän järkytyksen piikkiin kai. Taloudellinen tilanne kun alkoi samantien stressata, pärjätäänkö yms. Miehen kanssa kun puhuttiin niin ei enää kertaakaan käyny abortti mielessä. Oikeestaan tässä odotusaikana on tajunnu, että ihan kiva juttu että näinkin pieni ikäero tulee (~1v5kk). Ja se, että "joku muu päätti" meidän puolesta että tuleeko toinen lapsi vai ei.:D
Täällä ollut nyt 5 ja puol vuotta ja luultavasti pari vuotta ainakin vielä saa odotella.
En muista, että minulla olisi ollut ikinä vauvakuumetta. Kun tuli sopiva hetki, jätimme ehkäisyn pois ja annoimme vauvalle tilaisuuden tulla. Kolme vauvaa on tullutkin ja tämä määrä on ollut meille sopiva.
Olen aina tiennyt haluavani lapsia, mutta ehdin "kunnolla" vauvakuumeilla vain muutaman kuukauden, kun nappasikin heti ensimmäisestä yrityskerrasta, vaikka olin varautunut useampiinkin kertoihin. Nyt elokuussa on esikoinen tulossa :) ikää on 19v
Sori kirjoitus- ja ajatusvirheet, kännykällä kun kirjoittelen enkä tietenkään tarkistanut tekstiä.