Pahin paikka ja tilanne fobiasi suhteen?

Korkea, avara paikka ja käärmeet.

Olen aina pelännyt käärmeitä, jos jotekin joudun metsään, pakotan mukanaolijat marssimaan ja juosken itse pitkin puiden runkoja. Olen myös vakuuttunut, että käärmeet vaanivat viattomia puissa ja syöksyvät niskaan otollisella hetkellä. Mökkeily ym. on aika tuskaa, koska kyy voi vaania missä vaan.

Myös minä olen istunut olohuoneen pöydällä käärme-epäilyn vuoksi.

Olen aikuinen ja itkenyt hammaslääkärissä. Olo on vaan niin avuton siinä penkissä maatessa. Koskaan ei ole ollut reikiä että kai se poraaminen tai hampaan irrottaminen olisi minulle liikaa

Oksennuskammo (emetofobia)

Ja minä pelkään tunneleita.

Minulla on paljon fobioita, tässä oudoimmat:

- Pelkään kasveja, erityisesti huonekasveja. Minusta kammottavaa niissä on, että ne on selvästi eläviä, mutta niin erilaisia elämänmuotoja kuin ihmiset ja eläimet. Minusta tuntuu, että ne on jollain tapaa tietoisia, mutten pysty ymmärtämään miten, ja siksi minua kammottaa ne.

- Pelkään perhosia. Niiden lepattava lentotapa ja keskiruumiin kammottava rumuus järkyttää. Viime kesänä kerran hiuksiini jäi kiinni perhonen, ja aikani panikoituani pyörryin. Sitten yritin poistaa jo kuollutta perhosta hiuksistani kammalla, ja se meni palasiksi ja sen siivenkappaleita ja ruumiinkappaleita jäi päähäni :\ Pesin hiuksiani ja päänahkaani varmaan 2 tuntia, koska tuntui että olin saastunut iljettävästä perhosesta.

- Pelkään lääketieteellisiä toimenpiteitä niin paljon, että olen päättänyt, että en ota enää koskaan mitään hoitoa. Kuolen sairauteen sitten kun luonto niin päättää.

- Kammoan vettä, en sentään juomavettä, mutta sitä että joudun veteen. Kammottavaa siinä on se, että veden pinnan alla voi olla mitä vaan mistä en tiedä. Saan paniikkikohtauksen, jos joku järviruoko veden alla koskee minuun kun uin (ei sillä, etten ole 20 vuoteen yrittänytkään uida).

- Kammoan henkimaailmaa, vaikken älyllisesti oikein usko edes sen olemassaoloon. Mutta minulla on elämässäni joitakin kertoja ollut tuntemuksia jonkun läsnäolosta ja yrityksestä kommunikoida minun kanssani, olen torjunut ne sisäisesti mutta pelkään että kohtaan vielä joskus sellaista.

- Minulla on myös erittäin paha sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka takia elän käytännössä erakkona. Paniikkihäiriö kruunaa tämän kohtauksineen, jotka voivat iskeä ruokakaupassa vaikka.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:09"]10. En tiedä oisko siitä apua, mutta entä jos koettaisit ajatella isäsi tapaamista myönteisenä asiana, hänestä on tullut ukki lapsellesi. :) ap

[/quote]

Kyse siis lapsen isästä ja hänen suvustaan, oman isäni kanssa olen ihan hyvissä väleissä.

Tämä video on kammottava, en ikinä pystyisi mennä uimaan tuon aukon päälle, ajatuskin hirvittää

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 18:01"]^ Perhosfobia? Mielenkiintoista, kerro lisää. Ajatteletko sä mitä silloin, kun näet perhosia? ap

[/quote]

vähän myöhässä vastaus, mutta enivei :) aina olen pelännyt, nyt aikuisiällä hiukan tottunut sitruuna- ja kaaluperhosiin, mutta en muihin. Tekee pahaa jo ihan pelkkä kuva. Säpsähdän ja saatan heittää lehden tms pous käsistä jos lukiessa tulee värikuva eteen. Ulkona tarkkailen koko ajan mitä ympärillä pyörii ja juoksen pois jos tulee lähelle. Ja mtä mä ajattelen kun näen niitä.. Lähinnä päässä pyörii "pakkopäästäpois! Pakkopäästäpius!". Monet kerrat olen myös itkenyt tai kirkunut.. Tykkään kesästä, mutta..

Mulla on trypofobia ja pahin mahdollinen tilanne olisi, jos mut sidottaisiin penkkiin silmät teipattuna auki ja reikäkuvia heijastettaisiin isolle valkokankaalle, eikä olisi muuta vaihtoehtoa kuin katsoa.

Hammaslääkärissä, pelkopotilasvihaajalääkärin käsittelyssä. 2 kertaa koettu, ei enää ikinä!!! Hampaat vaan mätänee suuhun kun ei uskalla enää mennä :(

Paljon kammoja mutta ehkä "hauskin" on se että olen alkanut kammota isoissa ruokaloissa syömistä. Tai vaikkapa laivan seisovassa pöydässä. Mahdolliset vieraat hiukset ruuissa,ihmisten ruuan mässääminen. Myös hotellit inhottavat. Sielläkin vieraat hiuksey petauspatjojen alla tms. Ilmeisesti mulla siis myös vierashiuskammo :)

Mullakin on joku outo veden pelko, en uskalla mennä esim. vesitornin juurelle tai ns. tekojärven reunamille (joissa usein kiertää luontopolkuja), koska pelkään että sen reunat pettävät ja tulee vedenpaisumus. Juuri kun minä olen siinä, vai? No, pelkään kuitenkin.

Sit mulla on kans korkeanpaikankammo. En tiedä mitä oikein ajattelin kun muutimme 8. kerrokseen, enkä oikein vieläkään uskalla olla parvekkeella tai pestä ikkunoita. Samoin Bengtskärin majakan sinne valokerrokseen en uskaltanut kiivetä, kamalat kierreportaat. Samoin pelkään jos pitää seisoa tuolilla tmv ja vaihtaa katosta lamppua niin ettei saa mistään kiinni. Silloin pakotan lapsen ;) pitämään mun lahkeesta kiinni, mikä auttaa pelkoon vaikkei siitä oikeasti apua olisi.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 22:26"]Minulla on paljon fobioita, tässä oudoimmat:

- Pelkään kasveja, erityisesti huonekasveja. Minusta kammottavaa niissä on, että ne on selvästi eläviä, mutta niin erilaisia elämänmuotoja kuin ihmiset ja eläimet. Minusta tuntuu, että ne on jollain tapaa tietoisia, mutten pysty ymmärtämään miten, ja siksi minua kammottaa ne.

- Pelkään perhosia. Niiden lepattava lentotapa ja keskiruumiin kammottava rumuus järkyttää. Viime kesänä kerran hiuksiini jäi kiinni perhonen, ja aikani panikoituani pyörryin. Sitten yritin poistaa jo kuollutta perhosta hiuksistani kammalla, ja se meni palasiksi ja sen siivenkappaleita ja ruumiinkappaleita jäi päähäni :\ Pesin hiuksiani ja päänahkaani varmaan 2 tuntia, koska tuntui että olin saastunut iljettävästä perhosesta.

- Pelkään lääketieteellisiä toimenpiteitä niin paljon, että olen päättänyt, että en ota enää koskaan mitään hoitoa. Kuolen sairauteen sitten kun luonto niin päättää.

- Kammoan vettä, en sentään juomavettä, mutta sitä että joudun veteen. Kammottavaa siinä on se, että veden pinnan alla voi olla mitä vaan mistä en tiedä. Saan paniikkikohtauksen, jos joku järviruoko veden alla koskee minuun kun uin (ei sillä, etten ole 20 vuoteen yrittänytkään uida).

- Kammoan henkimaailmaa, vaikken älyllisesti oikein usko edes sen olemassaoloon. Mutta minulla on elämässäni joitakin kertoja ollut tuntemuksia jonkun läsnäolosta ja yrityksestä kommunikoida minun kanssani, olen torjunut ne sisäisesti mutta pelkään että kohtaan vielä joskus sellaista.

- Minulla on myös erittäin paha sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka takia elän käytännössä erakkona. Paniikkihäiriö kruunaa tämän kohtauksineen, jotka voivat iskeä ruokakaupassa vaikka.

[/quote]

tuosta perhosesta.. Mä en olis mitenkään pystynyt tuohon :/ mun olis varmaan ollut pakko juostta paniikissa naapuriin jos olisin ollu yksin kotona. Mun fobia yltää siinä määrin kuolleisiinkin yksilöihin, etten pysty edes vintille tms menemään ilman valtavaa pelkoa.

49

Pelkään hämähäkkejä aivan järkyttävästi! Asun nykyään vielä Australiassa jossa näitä hirvityksiä siis riittää, tosin isossa kaupungissa tällä hetkellä että jokapäiväinen ongelma se ei ole, mutta olen nähnyt niin järkyttävän isoja ja karvaisia ( reilusti ison käden kokoisia) yksilöitä, että näen kyllä painajaisia usein ja etenkin jos suunnitelmissa on lähtee viikonloppureissulle jonnekkib muualle (esim. Viinitiloille, rannikolle) pois kaupungista, sillä niitä löytyy jo uloimmilta asutusalueilta puutarhoista :(

Esim leirintäalueen vessat/suihkut tms on aivan kauheita kun ne on täynnä seittejä ja mahdollisia otuksia!

Ja hammaslääkäriä! Ei mitään järkevää syytä mutta ei vaan voi mitään että panikoin vaikka hampaat on hyvät!

Anteeksi ei saisi nauraa mutta tuo huonekasvipelko on kyllä jotenkin suloista, mutta loogista minusta :)

Olla hammaslääkärissä korkeassa paikassa ilman kaiteita. Ympärillä rottia ja jättimäinen patsas (kuten Venäjällä oleva Äiti synnyinmaa) + minua arvostelevaa yleisöä.

Minäkin pelkään isoja asioita! Laivalle meno on hirveintä ikinä, silmät kiinni kävelen laivaan kun se on niin pelottavan iso :D

Aava meri on kamala, hyi puistatus!

Korkeat paikat

Klovnit ja ilmapallot

APINAT! Niitä pelkään hysteerisesti

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 22:35"]

Hammaslääkärissä, pelkopotilasvihaajalääkärin käsittelyssä. 2 kertaa koettu, ei enää ikinä!!! Hampaat vaan mätänee suuhun kun ei uskalla enää mennä :(

[/quote]

Sama, hammaslääkärissä viimeksi 19 vuotta sitten, enkä aio mennä koskaan. Saa tippua suusta pois ne hampaat jotka on tippuakseen... Hammassärkykin menee suht äkkiä ohi kun se hammas kuoleentuu, ei sitä kauaa tarvi kärsiä lopulta, paljon pienempi kärsimys kuin hammaslääkärikäynti.

57 lisää: hammaslääkärinä toimisi syyllistävä klovni :(

57 lisää: hammaslääkärinä toimisi syyllistävä klovni :(