Perinteisen suomalaisen yhteisöllisyyden palauttaminen

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ihmiset tuntuvat inhoavan ja pelkäävän toisiaan. Oletetaan, että "yhteiskunta" hoitaa kyllä, eikä itse tarvitse välittää kenestäkään mitään.

Ilmiö oikein korostuu siinä, miten isovanhemmat suhtautuvat lapsenlapsiinsa: monelle lapsenlapset ovat vain sellaisia, joiden kanssa "näyttäydytään" somessa oman imagon kiilloituksen vuoksi, mutta ei lapsia enää omat isovanhemmat juurikaan hoida, vaikka nykyajan viisi-kuusikymppiset ovat terveempiä kuin koskaan aiemmin historiassa.

Kaikki ovat vastuussa itsestään, heikot sitten veronmaksajain-valtion-elättejä. Ja omien, suomalaisten kanssa ja kesken se on hyvä ja oikein, mutta muualta tuotujen moniosaavien loisten kanssa huutava vääryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin skeptinen. Nykyään ihmiset ovat poteroituneet omiin klikkeihinsä niin vahvasti, että erilaisuuden ymmärtäminen ja inhimillisyys on vähäisempää kuin menneinä vuosikymmeninä. Kumppanilta ja kaverilta odotetaan ja suorastaan vaaditaan tiettyjä pinnallisia seikkoja. Vähänkin erilaisia kiusataan ja vältellään. Heikkoutta ei ymmärretä siinä samalla, kun metsästetään sitä omaa tahratonta instagram- tai somekulissia.

Harva menee ennakkoluulottomasti juttelemaan jollekin hiljaiselle tai erilaiselle, vaan ne erikoisemmat ovat lähinnä juoruilun ja ilkeilyn kohteita samalla kuin pönkittävät niiden keskenään samantyyppisten omaa paremmuutta. Nykyaika on kiusaamisen aikakausi ja niitä ulosjätettyjä on paljon.

Kiinnostaisi minuakin yhteisöllisyys, mutta en usko, että minusta on sellaiseen tai että edes minulle sopivaa yhteisöä mistään löytyisi, vaikka haluaisinkin.

Olen sellainen erikoinen ja ujo. En jaksa enää hakeutua ihmisten seuraan, koska joudun koko ajan pitämään kulissia yllä ja esittämään reipasta. Jos olen oma itseni, saan välittömästi tuntea sen nahoissani vittuiluna, kiusaamisena, ulos jättämisenä ja juoruamisena. Ikään kuin ihmiset oikein hakisivat kieli pitkänä toisesta jotain heikkouksia, joihin voisi iskeä. En jaksa. Kiusatkaa toisianne, sekopäät.

Tämä ollee osasyy siihen, että yhteisöllisyys alkoi murtumaan. Ihmiset alkoivat purkaa turhautumista ja vihaa muiden päälle. Mitä oikeastaan tapahtui?

Tarkoitatko, että tuon kirjoittaja on osasyy ongelmaan? Hänhän tuomitsee kaikki muut ihmiset kiusaajiksi ja sekopäiksi eikä tuosta tekstistä tule kuvaa lämpimästä ja sydämellisestä ihmisestä. Vähän sama kuin ne tyypit, jotka sanoo miten Suomi on paska maa, koska kaikki suomalaiset ovat ikäviä, puhumattomia kyttääjiä. Tulee aina mieleen, että miksiköhän siitä valittajasta tuntuu, että kaikki suomalaiset ovat mulkeroita. Itsehän hän on myös suomalainen...

Vierailija kirjoitti:

Perseenreikäpersujen tuoma epäharmonia on  syy Suomen "yhteisöllisyyden rapautumiselle". Tutkitusti persut eivät luota muihin. Siinä asiassa, kuten monessa muussakin asiassa, persut ovat suomalaisten vastakohta.

Aina teillä kommareilla on joku jota vihata. Nyt näköjään persut ovat "työväen vihollisia"

SDP: yli sata vuotta vihaa

Suosittelen tutustumaan Markku Hyypän kirjaan Kulttuuri pidentää ikää, jossa puhutaan juurikin sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä terveyteen. Maailmassa on yhteisöjä, joiden jäsenet elävät terveempinä vanhemmiksi. Terveellinen ruoka ja liikunta on yksi näitä yhteisöjä yhdistävä tekijä, mutta nämä yhteisöt ovat poikkeuksetta myös hyvin yhteisöllisiä. Isovanhemmilla on läheiset suhteen lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, kaveripiirit ovat vahvat ja usein vanhukset ovat vielä jossain merkittävässä roolissa yhteiskunnassa. He voivat esimerkiksi toimia seurakunnassa, politiikassa tai tehdä vapaaehtoistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin skeptinen. Nykyään ihmiset ovat poteroituneet omiin klikkeihinsä niin vahvasti, että erilaisuuden ymmärtäminen ja inhimillisyys on vähäisempää kuin menneinä vuosikymmeninä. Kumppanilta ja kaverilta odotetaan ja suorastaan vaaditaan tiettyjä pinnallisia seikkoja. Vähänkin erilaisia kiusataan ja vältellään. Heikkoutta ei ymmärretä siinä samalla, kun metsästetään sitä omaa tahratonta instagram- tai somekulissia.

Harva menee ennakkoluulottomasti juttelemaan jollekin hiljaiselle tai erilaiselle, vaan ne erikoisemmat ovat lähinnä juoruilun ja ilkeilyn kohteita samalla kuin pönkittävät niiden keskenään samantyyppisten omaa paremmuutta. Nykyaika on kiusaamisen aikakausi ja niitä ulosjätettyjä on paljon.

Kiinnostaisi minuakin yhteisöllisyys, mutta en usko, että minusta on sellaiseen tai että edes minulle sopivaa yhteisöä mistään löytyisi, vaikka haluaisinkin.

No oho, itse ole erikoisemmin pukeutuva tyyppi ja olen siksi juuri onnellinen, että elän 2000-luvulla. Lisäksi olen vapaaehtoisesti lapseton. Mm. nämä asiat olisivat keränneet ihmetystä ja arvostelua osakseen paljon enemmän jos olisin elänyt sanotaan nyt vaikka 50-luvulla. Ihmisten elämien odotettiin kulkevan  tiettyä samaa rataa kaikilla, ei todellakaan katsottu erilaisuutta hyvällä. Enpä usko, että inhimillisyyskään on ollut korkeammalla jos ajattelee vaikka kaikkia sodan traumatisoimia miehiä, joiden piti vain yksin tykönään kärsiä kaikki nähdyt kauheudet. Psyykkisistä ongelmista ei puhuttu, niitä ei ymmärretty ja niihin ei saanut apua. Lisäksi nykyisin esim. homoseksuaalisuus ei ole sellainen tabu kuin ennen.

No niinpä. Menin kansakouluun vuonna 1968 ja mua kiusattiin alusta alkaen, koska mulla oli silmälasit. Eli eipä niinkään pientä erilaisuutta hyväksytty. Isäni on syntynyt 1929 ja kertonut aika rankkoja tarinoita, miten hänen lapsuudessaan lapset kiusasivat toisiaan. 

Kyllä minuakin on kiusattu lapsena, mutta ennen aikuiset eivät juurikaan kiusanneet toisiaan(?). Nykyään tuntuu olevan yleistä sellainen, että aikuisia kiusataan julmastikin.

Oletko tosissasi? Ennen esim työpaikkakiusaamiseen ei puututtu yhtään millään tavalla. Ja puhun nyt vielä 1980-luvusta, kun itse olin jo työelämässä. Pomolle kertominen lisi ollut yhtä tyhjän kanssa, koska työpaikkakiusaaminen oli ihan yleisesti hyväksyttyä. Puhumattakaan seksuaalisetsa häirinnästä. Armeijassa alokkaiden simputtaminenkin taidettiin kieltää vasta pari vuosikymmentä sitten. Ja entäs ne anopit, joiden huushollissa miniät joutuivat asumaan? Avioliitossa raiskaukaan ei ollut edes rikos. 

Mutta ymmärrän pointtisi. Aiemmin oli paljon enemmän fyysistä väkivaltaa, nyt on enemmän henkistä. Vaikka sitä henkistä oli varsinkin työpaikolla jo kasarilla. Siitä vain  ei puhuttu vaan kohteeksi joutunut sai kaikessa hiljaisuudessa nuolla haavansa. 

Nythän ne ovat palautuneetkin, kiitos pandemian. Siis niille, jotka noudattavat suosituksia. Ei juosta enää joka ilta harrastuksissa ja baareissa. Ollaan paljon enemmän kotona. Ehditään juttelemaan naapureiden kanssa, koska kenelläkään ei ole kiire minnekään. Korkeintaan kotiin laittamaan ruokaa. Lapset leikkivät taas pihoilla. Vain alle 10 hengen kokoontumiset on suositeltavia, joten sukulaisia, ystäviä ja kavereita voi kutsua kylään, kunhan ei kutsu yli kymmentä. Mieluummin pienellä porukalla jonkun kotona kuin kahvilassa tai ravintolassa, missä on paljon muitakin. Ihan kuin kultaisella 80-luvulla. 

Höpö höpö :D Teillä kasareilla on nyt vain neljänkympin kriisi. Kyllä se siitä!

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö :D Teillä kasareilla on nyt vain neljänkympin kriisi. Kyllä se siitä!

Mitä vaari vinkuu? Se on milleniaali eikä mikää fuckin kasari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hyvin skeptinen. Nykyään ihmiset ovat poteroituneet omiin klikkeihinsä niin vahvasti, että erilaisuuden ymmärtäminen ja inhimillisyys on vähäisempää kuin menneinä vuosikymmeninä. Kumppanilta ja kaverilta odotetaan ja suorastaan vaaditaan tiettyjä pinnallisia seikkoja. Vähänkin erilaisia kiusataan ja vältellään. Heikkoutta ei ymmärretä siinä samalla, kun metsästetään sitä omaa tahratonta instagram- tai somekulissia.

Harva menee ennakkoluulottomasti juttelemaan jollekin hiljaiselle tai erilaiselle, vaan ne erikoisemmat ovat lähinnä juoruilun ja ilkeilyn kohteita samalla kuin pönkittävät niiden keskenään samantyyppisten omaa paremmuutta. Nykyaika on kiusaamisen aikakausi ja niitä ulosjätettyjä on paljon.

Kiinnostaisi minuakin yhteisöllisyys, mutta en usko, että minusta on sellaiseen tai että edes minulle sopivaa yhteisöä mistään löytyisi, vaikka haluaisinkin.

Olen sellainen erikoinen ja ujo. En jaksa enää hakeutua ihmisten seuraan, koska joudun koko ajan pitämään kulissia yllä ja esittämään reipasta. Jos olen oma itseni, saan välittömästi tuntea sen nahoissani vittuiluna, kiusaamisena, ulos jättämisenä ja juoruamisena. Ikään kuin ihmiset oikein hakisivat kieli pitkänä toisesta jotain heikkouksia, joihin voisi iskeä. En jaksa. Kiusatkaa toisianne, sekopäät.

Tämä ollee osasyy siihen, että yhteisöllisyys alkoi murtumaan. Ihmiset alkoivat purkaa turhautumista ja vihaa muiden päälle. Mitä oikeastaan tapahtui?

Tarkoitatko, että tuon kirjoittaja on osasyy ongelmaan? Hänhän tuomitsee kaikki muut ihmiset kiusaajiksi ja sekopäiksi eikä tuosta tekstistä tule kuvaa lämpimästä ja sydämellisestä ihmisestä. Vähän sama kuin ne tyypit, jotka sanoo miten Suomi on paska maa, koska kaikki suomalaiset ovat ikäviä, puhumattomia kyttääjiä. Tulee aina mieleen, että miksiköhän siitä valittajasta tuntuu, että kaikki suomalaiset ovat mulkeroita. Itsehän hän on myös suomalainen...

Jos on pitkään muiden kidutettavana, tuo on vielä rauhallinen reaktio. Työpaikkojen ongelmat ovat lähtöisin ylikouluttamisesta. Kun kaikista pitää tulla korkeasti koulutettu, mukaan mahtuu niin paljon sekopäitä, joilla ei ole taitoja, joten selviytyvät jyräämällä.