Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä laihduttamisessa on monelle niin vaikeaa?
13.03.2014 |
Tottakai riippuu ihmisestä mihin tahtiin laihtuu jne mutta ei se kenellekään taida ihan mahdotonta olla. Miks sitten niin paljon on lihavia ihmisiä jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen laihduttaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ite laihduin 12 kg pelkästään alkamalla kävelemään työmatkat 4 krt viikossa (yhteen suuntaan vajaa 2km) sekä rajoittamalla herkkujen syöntiä. Nyt olen alkanut syömään rahkaa ja proteiineja sekä käyn salilla. Läski on vaihtunut lihakseksi näin pienillä elämänmuutoksilla. Edelleen syön herkkuja mutta harvemmin kuin ennen. Olisin ollut valmis tekemään todella paljon enemmän. Nyt ihmiset ottakaa itteänne niskasta kiinni!
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:17"]
En todellakaan usko, että joku työmatka kävellen laihduttaa oikeasti ketään. Eri asia, jos sen juoksee tai kävelee oikeasti hikipäissään koko matkan, mutta tosi harvalla on todellisuudessa mahdollisuus ja aikaa käydä suihkussa töissä.
[/quote]
En usko minäkään, etekin kun työmatka on vain vajaa 2 km/suunta= vajaa 4 km päivä, kävellään 4x/viikko = vajaa 16 km/viikko. Ei kovin kummoinen matka ja vaikka sen juoksisi niin ei se silti kovin paljoa kaloreita kuluttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkuminen on minulle mukavaa ja muuten syön terveellisesti paitsi herkuttelen joka päivä. Eli minulla on sokeriaddiktio ja BED ongelmana miksi en laihdu. Olen kuitenkin terve ja suht hyväkuntoinen eli kai elämä huonomminkin voisi olla. Olen ollut niin kauan tällainen kuin muistan eli ainakin 20 vuotta. Vähintäön yhtä kauan olen vihannut itseäni. Aina silloin tällöin repäsen ja pääsen irti näistä ruokaongelmista. Mutta aina repsahdan.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:17"]
Mä kävelen vähintään joka päivä ainakin tunnin iso kokoisen koiran kanssa, ja reippaasti, niin että tulee hiki. Eikä pysähdytä pissimään joka ruohonvartta, ainoa pysähdys on se, kun koira on isolla asialla. Silti mua ei tuollainen liikunta laihduta yhtään. Mä tarviin kunnon rääkkitreenin, että se näkyy mulla painossa.
En todellakaan usko, että joku työmatka kävellen laihduttaa oikeasti ketään. Eri asia, jos sen juoksee tai kävelee oikeasti hikipäissään koko matkan, mutta tosi harvalla on todellisuudessa mahdollisuus ja aikaa käydä suihkussa töissä.
[/quote]
Tottakai 4 km päivittäinen ylimääräinen liikunta laihduttaa, ei nyt älyttömiä, mutta kuitenkin. Ja se on muuten sama käveleekö normaalia vauhtia vai juokseeko, jos kilometrit pysyvät samana.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:17"]
Mä kävelen vähintään joka päivä ainakin tunnin iso kokoisen koiran kanssa, ja reippaasti, niin että tulee hiki. Eikä pysähdytä pissimään joka ruohonvartta, ainoa pysähdys on se, kun koira on isolla asialla. Silti mua ei tuollainen liikunta laihduta yhtään. Mä tarviin kunnon rääkkitreenin, että se näkyy mulla painossa.
En todellakaan usko, että joku työmatka kävellen laihduttaa oikeasti ketään. Eri asia, jos sen juoksee tai kävelee oikeasti hikipäissään koko matkan, mutta tosi harvalla on todellisuudessa mahdollisuus ja aikaa käydä suihkussa töissä.
[/quote]
Tottakai 4 km päivittäinen ylimääräinen liikunta laihduttaa, ei nyt älyttömiä, mutta kuitenkin. Ja se on muuten sama käveleekö normaalia vauhtia vai juokseeko, jos kilometrit pysyvät samana.
[/quote]
Edelleen se syöminen on tärkeämmässä roolissa painonpudotuskessa, kuin liikunta. Kun syömiset on ok, liikunta on vain plussaa :) Tai siis miinusta jos kiloja lasketaan.
vastaan ihan rehellisesti itseni puolesta; vika on ihan pääkopassa. Tarvitsisin avustajan, joka katsoisi etten osta herkkuja enkä ahmisi ruokaa. Oma sisäinen toinen minä ei yksinkertaisesti tottele! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monien asioiden summa. Olen käynyt kivikkoisen tien. Ja lopulta onnistunut.
Lukuisia yrityksiä eri metodeineen takana. Ennen tuota viimeistä.
Mulle onnistumisen avainasiat oli: Peruselämä kunnossa (työ, parisuhde ja perhe), stressittömyys, Ja tietenkin sen juuri mulle oikean metodin löytyminen.
Motivaatiota ja intoa ja halua voi olla, mutta ilman tuota perusaioiden kunnossa oloa se ei omalla kohdallani onnistunut.
Henkilöhohtainen nautinto versus ulkonäköpaineet. Usein se oma suu on lähempänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:12"]
Ihme juttu tosiaan. Minäkään en ymmärrä, miksi jotkut eivät lopeta tupakoimista, liiallista alkoholin juomista, huumeiden käyttämistä, anorektikoksi laihduttamista, liiallista rahapelien pelaamista, syrjähyppelyä, juoruilua tai puolison pettämistä. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei noita saa lopetettua.
[/quote]
Juuri näin, minulla ei ainakaan ole mitään ongelmaa noiden asioiden kanssa. Ainoa ongelma on laihduttaminen. Ja jos sen tietäisi miksi se on yksin niin vaikeaa, olisi miljardööri.
Kai se on siitä kiinni mitä arvostaa, mitä pitää tärkeänä. Mun mielestä herkut eivät maistu niiiin hyvälle, että voisin olla läski, vain jotta saisin tuntea sen maun suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis mä tarvitsisin jonkun, joka laittaa mulle sallittua ruokaa nenän eteen sopivin väliajoin ja ottaisi multa rahat ja kortit pois. Jonkun, joka ottais vastaan kaiken sen paskan, mitä suustani päästän, kun on paha olla ilman herkkuannosta. Jonkun, joka laittaisi käsirautoihin ja "hannibal lecter" -maskiin silloin, kun eteeni tuodaan jonkun tietämättömän toimesta kielletty annos esim. pullakahvit.
Eli siis jonkun, joka ruokkii minut ja taklaa kaikki houkutukset pois.
Se kun ruoka maistuu niin hyvälle ja viini sen kanssa =) on se vaan vaikeaa luopua jostain niiiiiiin hyvästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mäkin aloitin laihduttamaan 15 vuotta sitten, kun mun painoindeksi oli 23 ja nyt oon päässyt jo indeksiin 37. Eli ei olis kannattanut aloittaa alunperinkään. Ja kävelen työmatkat ja käyn salilla.
Laihduttaminen ei ole palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduttaminen on syvältä. Kaikki ihana ja paras on juuri silloin kielletty. Rakastan syödä vkl:isin esim. viiniä ja juustoja tai juoda kaakaota iltaisin. Ja sen lisäksi, että kaikki ihanat hetket kotisohvalla herkutellen on kiellettyhä, pitää vielä käydä juoksemassa kylmässä tai heilumassa salilla vaikka tekisi tuhat kertaa mieluummin olla jo nukkumassa.
Laihdutan parhaillaan ja ei tätä mukavaksi voi sanoa.
Muahahahhaa, ihan laihduit 12kg vaan kävelemällä parin kilsan työmatkat ja vähentämällä herkkuja! Jep jep! Itse kävelen päivittäin vähintään 10 kilometriä ja en syö lainkaan herkkuja. Ihan saman painoinen olen edelleen, vaikka vuosi sitten aloitin lenkkeilyn. Olen laihtunut ainoastaan laskemalla kaloreita, kalorit pitää laittaa aika alas noin 1200 kaloriin. Lisäksi ruoka-ajat säännöllisiksi, noin kolmen tunnin välein. Ei se kuule kaikille ole aivan niin helppoa, vaan siihen pitää todella panostaa.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:46"]
Tottakai riippuu ihmisestä mihin tahtiin laihtuu jne mutta ei se kenellekään taida ihan mahdotonta olla. Miks sitten niin paljon on lihavia ihmisiä jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen laihduttaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ite laihduin 12 kg pelkästään alkamalla kävelemään työmatkat 4 krt viikossa (yhteen suuntaan vajaa 2km) sekä rajoittamalla herkkujen syöntiä. Nyt olen alkanut syömään rahkaa ja proteiineja sekä käyn salilla. Läski on vaihtunut lihakseksi näin pienillä elämänmuutoksilla. Edelleen syön herkkuja mutta harvemmin kuin ennen. Olisin ollut valmis tekemään todella paljon enemmän. Nyt ihmiset ottakaa itteänne niskasta kiinni!
[/quote]
En jaksa lukea muiden vastauksia. Mutta en vain viitsi. Ihan oikeasti. Olen sopeutunut siihen, että olen painoni kanssa sinut ja en jaksa ikuista painonvahdintaaja sitä, että olisi itseensä koko ajan tyytymätön.
Joten olen jättänyt laihdutukset sikseen ja päättänyt hyväksyä itseni tällaisena, kuin olen.
170cm, 70kg
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:46"]
Tottakai riippuu ihmisestä mihin tahtiin laihtuu jne mutta ei se kenellekään taida ihan mahdotonta olla. Miks sitten niin paljon on lihavia ihmisiä jotka yrittävät kerta toisensa jälkeen laihduttaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ite laihduin 12 kg pelkästään alkamalla kävelemään työmatkat 4 krt viikossa (yhteen suuntaan vajaa 2km) sekä rajoittamalla herkkujen syöntiä. Nyt olen alkanut syömään rahkaa ja proteiineja sekä käyn salilla. Läski on vaihtunut lihakseksi näin pienillä elämänmuutoksilla. Edelleen syön herkkuja mutta harvemmin kuin ennen. Olisin ollut valmis tekemään todella paljon enemmän. Nyt ihmiset ottakaa itteänne niskasta kiinni!
[/quote]
En jaksa lukea muiden vastauksia. Mutta en vain viitsi. Ihan oikeasti. Olen sopeutunut siihen, että olen painoni kanssa sinut ja en jaksa ikuista painonvahdintaaja sitä, että olisi itseensä koko ajan tyytymätön.
Joten olen jättänyt laihdutukset sikseen ja päättänyt hyväksyä itseni tällaisena, kuin olen.
170cm, 70kg
[/quote]
Lisään tähän, että olen kyllä erinomaisessa kunnossa. Kävin pari kuukautta sitten maksimihapenottotestissä urheiluopistolla ja hapenottokyky on loistava ja aerobisen ja anaerobisen rajat ovat hyvät ja osoittivat, että olen talven treenannut hyvin peruskuntoa oikealla tavalla.
Itsemyönnän ihan itsekurin puutteen olevan syy. Kaikki herkku on ah niin hyvää ja se lenkille lähtö taas niin tylsää tai sitten on mukamas niin hirveästi tekemistä, tai stressaa eikä ehdi laihduttamaan. Kerran olen sen -20kg pudottanut, mutta nyt on taas 8kg hiipinyt takaisin juuri tuon takia kun vaan laiskottaa eikä mitään itsekuria syömisen suhteen ole(ja ne tekosyyt! Niitä riittää!). Huoh. Onneksi mies on alkanut tsemppaamaan ja olen taas eksynyt lenkkipolulle ja hommaamaan salikortin.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:14"]
Minä en taas ymmärrä, mikä siinä empaattisuudessa ja toisen asemaan asettumisessa on niin helvetin vaikeaa?
[/quote]Miksi pitäisi tuntea empatiaa? Läski on läski eikä se siitä mihinkään muutu ennen, kun ihminen itse tekee tietoisen päätöksen laihduttamiseksi. Kaikilla on erillaisia syitä miksi ovat lihonneet siihen kokoon missä nyt ovat. Harvemmin syynä on, että ei ymmärrä liiallisten kalorien syömisen lihottavan. Kun ihminen pystyy kunnolla käymään itsensä kanssa läpi Miksi hän syö niin paljon ja Miksei liiku enempää, Mistä kumpuaa tunneside ruokaan ja Miten hän voisi käydä asian läpi niin, että se ei enää vaikuttaisi ruokailutottumuksiin ja omaan olotilaan.
En usko, että yhdellekään lihavalla on hyvä olla omassa kropassaan, jos he olisivat oikeasti rehellisiä itselleen. En myöskään usko, että syyllistäminen saa jonkun pudottamaan kiloja.