Mikä siinä laihduttamisessa on monelle niin vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:13"]

Oisko että syitä haetaan aina jostain muualta eikä osata kattoo peiliin?

[/quote]Sepä se on, jos ja kun ihminen tajuaa, että hän voi itse päättää mitä ja miten paljon hän suuhunsa sapuskaa pistää niin siitä se alkaa.

Alotin ketiapiinin syönnin,niin puolessa vuodessa on tullut 16 kg lisää.alkuun tuli kilo viikossa.oon alkanu käymään salilla 2-4 krt/vkossa ja syömään enemmän proteiinipitosempaa ruokaa.ku sais ny ees pysäytettyä painon kertymisen!!

Henkinen riippuvuus tai jotain sellaistahan se on. On pakko saada syödä jotain hyvää.

Mä olen yrittänyt laihduttaa jo 3 kk ja olen laihtunut 3 kg. Parempi kai sekin kuin ei mitään.

Se on niin hiton hankalaa. Ja mulle ei sovi itsensä nälässä pitäminen, iskee heti migreeni. On pakko saada ruokaa usein. Lisäksi on jotain allergioita, jotka vähän rajoittaa, muttei kuitenkaan kovin paljon, enimmäkseen se on vaan älytöntä himoa.

Ruoka, jota syön, ei usein ole terveellistä tai sitten syön liikaa... Kun siitä tulee niin hyvä olo. Miksen voi lopettaa, en tiedä... Kuinka te muut pidätte kurin ja mitä teette kun alkaa tehdä mieli herkkuja tai vaikka rasvaista ruokaa? Miten voi pitää mieliteot kurissa ja oikeasti päästä siitä himosta irti, ettei se koko ajan vaani tuolla takaraivossa?

Nytkin ahmisin pussillisen sipsejä, jos mulla olis niitä... :(

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:35"]

Kai se on siitä kiinni mitä arvostaa, mitä pitää tärkeänä. Mun mielestä herkut eivät maistu niiiin hyvälle, että voisin olla läski, vain jotta saisin tuntea sen maun suussa.

[/quote] Edelleenkään kaikki läskit ei mätä herkkuja kaksin käsin naamaansa.. Itse en syö mitään makeita herkkuja, en kakkuja/keksejä/pullia/karkkeja/jäätelöitä/sokerilimuja/mehuja/hedelmiä, mitä niitä nyt ikinä onkaan, en myöskään sipsejä/pizzoja/hamppareita/eineksiä tms.Olen lihonut ihan normiruokaa (hiilarivoittoista kylläkin, pastaa, hyvää leipää jne) syömällä.

Nyt käyn kahvakuulassa 1xvko, bodypumpissa 1xvko, lenkillä 2xvko ja sitten 1x kotijumppa. Töissä olen käytännössä koko ajan liikeessä, seison/kävelen/puran kuormia jne. Syön vähärasvaista kalaa/kanaa/lihaa, kasviksia, marjoja, raejuustoa ja viikonloppuisin suon itselleni aamupalaksi 2 jälkiuunipalaa. Paino ei vaan tunnu tippuvan..   

Puran turhautumistani syömiseen ja shoppailuun.Kun mies ei halua minua seksuaalisesti:(

Hohhoijaa.

Itsekurin puute. Nykyihmiset on tottuneet tyydyttämään kaikki halunsa heti. Nälkä on joku ihme mörkö jota pitää ennaltaehkäistä puputtamalla koko ajan jotain. Tarjontaa on joka paikassa, herkkuja tulvii ja niitä on rahaa ostaa.

Luulisi että on yksinkertaista päättää syödä kolme kertaa päivässä, ja laskea kuinka paljon saa syödä. Mitään muuta ei sitten pistä suuhun. Mutta näyttää olevan hyvin monelle mahdotonta pysyä päätöksissä.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:46"]

Nyt olen alkanut syömään rahkaa ja proteiineja sekä käyn salilla. Läski on vaihtunut lihakseksi näin pienillä elämänmuutoksilla.

[/quote]

Mikähän siinä on, että vuosia olen "syönyt rahkaa ja proteiineja sekä käynyt salilla", mutta silti lihasta on tullut nihkeästi. Sitten joku AV-nainen kipaisee polkemassa pyörää spandexit jalassa, ja heti on "läski vaihtunut lihakseksi". Joko liioittelet rankasti, tai sitten minussa on jotain vikaa.

M31

Kaikilla on kilpirauhasen vajaatoimintaa tai/ja lääkitys joka lihottaa ihan hirveesti. Eihän kukaan halua olla ylipainoinen. Päivästä toiseen mussuttavat ituja ja rahkaa, mutta paino vain jatkaa nousuaan.

Ja kukkatädeille. Tämä kommentti oli sarkastinen.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 12:46"]

Nyt olen alkanut syömään rahkaa ja proteiineja sekä käyn salilla. Läski on vaihtunut lihakseksi näin pienillä elämänmuutoksilla.

[/quote]

Mikähän siinä on, että vuosia olen "syönyt rahkaa ja proteiineja sekä käynyt salilla", mutta silti lihasta on tullut nihkeästi. Sitten joku AV-nainen kipaisee polkemassa pyörää spandexit jalassa, ja heti on "läski vaihtunut lihakseksi". Joko liioittelet rankasti, tai sitten minussa on jotain vikaa.

M31

[/quote]

Joo, tätä kanssa ihmettelen kun kaikille netissä treenaamistaan mainostaville tulee treenatessa min. pari kiloa lihasta/viikko heti kun vähän vedetään protskuja ja edes vilkaistaan salille päin. Ja vielä niin, että läski vaihtuu lihakseksi.

Keholla nyt sattuu vaan olemaan taipumus pyrkiä takaisin siihen lähtöpainoon.

Ihme juttu tosiaan. Minäkään en ymmärrä, miksi jotkut eivät lopeta tupakoimista, liiallista alkoholin juomista, huumeiden käyttämistä, anorektikoksi laihduttamista,  liiallista rahapelien pelaamista, syrjähyppelyä, juoruilua tai puolison pettämistä. Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei noita saa lopetettua.

Ei vaan ihmisellä on taipumus entisiin lihottaviin elämäntapoihin.

Oisko että syitä haetaan aina jostain muualta eikä osata kattoo peiliin?

Minä en taas ymmärrä, mikä siinä empaattisuudessa ja toisen asemaan asettumisessa on niin helvetin vaikeaa?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 13:14"]Minä en taas ymmärrä, mikä siinä empaattisuudessa ja toisen asemaan asettumisessa on niin helvetin vaikeaa?

[/quote]

Näin juuri! Tuntuu olevan jotenkin todella vaikeaa. Mielestäni kertoo ihmisen älykkyydestä aika paljo, kykeneekö siihen vai ei..

Mä kävelen vähintään joka päivä ainakin tunnin iso kokoisen koiran kanssa, ja reippaasti, niin että tulee hiki. Eikä pysähdytä pissimään joka ruohonvartta, ainoa pysähdys on se, kun koira on isolla asialla. Silti mua ei tuollainen liikunta laihduta yhtään. Mä tarviin kunnon rääkkitreenin, että se näkyy mulla painossa.

En todellakaan usko, että joku työmatka kävellen laihduttaa oikeasti ketään. Eri asia, jos sen juoksee tai kävelee oikeasti hikipäissään koko matkan, mutta tosi harvalla on todellisuudessa mahdollisuus ja aikaa käydä suihkussa töissä.

Mun syy on se, että tykkään tietyistä lihottavista jutuista liikaa. Siihen ei auta mikään. Ei auta se, että syön monta terveellistä pientä ateriaa päivässä. Ei auta sekään, että söisin kolmesti päivässä mahan täyteen. Ei auta kromin syönti, ei mikään vitamiini tai hivenaine. Ei auta mieliteon korvaaminen jollain terveellisemmällä esim porkkanalla tai raejuustolla. Ei auta liikunta eikä mikään muukaan tekeminen. Illalla ei auta se, että pesisin hampaani aikaisin, jotten viitsisi enää sen jälkeen mitään syödä.

Karkki on hyvää, jätski myös sekä suklaa. Pakko saada silloin kun mieli tekee tai kenelläkään ei ole kivaa. Näitä mielitekoja voi olla monta päivässä tai parin päivän tauko välissä.

Itsekuri? mikä se on?

Koska se on pirun vaikeaa. 

Se aloittaminen varsinkin.

Mä aloitin taas, eilen, lähtö BMI 28. Toiveena normaalipaino.

Mutta olen mä joskus onnistunutkin, pari vuotta sitten painoindeksini oli yli 40. Eli ihan hyvissä lukemissa jo.

Mutta sen tiedän ja osaan kertoa että ei tämä helppoa ole ollut, ei todellakaan! Surullisinta on kuitenkin eräskin ystäväni, joka ei halua edes yrittää. On luovuttanut jo etukäteen "kun en minä kuitenkaan...".

Tsemppiä kaikille painonsa kanssa taisteleville!!! :)

Jos nyt unohdetaan kilpparivaivat, lohtusyömiset tai mielenterveysongelmat niin onhan se laihdutus tällaiselle ihan normaalille ja elämäänsä tyytyväiselle ihmiselle ihan hemmetin rankkaa. Kun ruokaremontti tehtiin, laitettiin melkein koko elämä uusiksi. Kun liikuntaa piti lisätä, oli se aika pois pieniltä lapsilta. Tosi paljon kivempi ois ollu syödä karkkia ja maata sohvalla telkkarin edessä, mutta jollain niska-perseotteella se piti pupeltaa porkkanaa ja vääntäytyä lenkille. Helppoa, no ei. Kannattavaa, kyllä.

Olen laihtunut 10 kiloa yli puolessa vuodessa ja tuntuu ihan hemmetin hyvältä, mutta en menis sanomaan kellekään että helppo nakki. Ei se mulla ollut vaikka jollain fitnesstädillä onkin, ja veikkaan etten ole ainoa.

Jokainen tyylillään, jooko? Se pelkästään niskasta ottaminenkin kun saattaa olla pitkän ajan prosessi ja epäonnistumiset pitää sallia.