Mikään ei ole niin nolo kuin akateeminen työtön jolle kelpaa vaan oman alan työt

Vierailija kirjoitti:

Eli lentäjien taitotaso on äkillisesti heikentynyt maailmanlaajuisesti. Aika huolestuttava ilmiö.

Lentäjät eivät ole akateemisia.

Rekrytoijana haluaisin kommentoida.

Tietty substanssin taso on aina rekrytoinnin lähtökohta. Jos rekrytoinnin käynnistyessä ei määritellä niitä ehtoja, joilla kutsutaan haastatteluun ja joilla henkilövalinta lopulta tehdään, ei hakuprosessista tule linjakas. On aivan mahdotonta kutsua haastatteluun kaikki hakijat, sillä hakemuksia tehtäviin tulee 40-350 kappaletta. Jo kuuden hakemuksen kohdalla löytyy lähes poikkeuksetta hyvä henkilö tehtävään, joten olisi resurssien tuhlausta haastatella 20-300 henkilöä. Mitä väljemmät osaamisvaatimukset, sitä enemmän hakemuksia. Samoin mitä väljemmät osaamisvaatimukset, sitä helpompi on päästä haastatteluun tuoreella saman tasoisella työkokemuksella.

Kyse ei siis pelkästään ole hakijan halusta saada jokin työ, vaan myös me rekrytoivat yritykset määrittelemme ehtoja prosessissa etenemiselle. Siksi joillekin käy niin, että eivät etene hakuprosesseissa, eikä se aina ole hakijan vika todellakaan. Joskus niitä omaa osaamista liippaavia tehtäviä ei ole avoinna, ja niihin muihin taas ei kannata panostaa koska niissä ei etene kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos on taloutensa hoitanut järkevästi, ei neljänkymmenen ikävuoden jälkeen enää tarvitse tehdä kuin sellaisia töitä kuin haluaa tehdä. Rahan takia ei ole tarvetta edes työttömyystilanteessa ottaa vastaan mitä tahansa työtä. Elämä on valintoja.

Enpä oikein usko. 

Monet valmistuvat yliopistosta korkeintaan 23-vuotiaina ja monet joutuvat opiskelemaan pitempäänkin.  Kuten esim. erikoistuvat lääkärit.

Heti valmistuttua ei pääse niihin kaikkein parhaimmin palkattuihin hommiin, ellei ole hyvää työkokemusta saanut jonkin verran opiskeluaikoina, joka sekin pidentää opiskelua. 

Yhä useimmilla on vielä opintolainat maksettavina.

Miten siis joku pystyy hankkimaan palkkatyöllään sellaisen toimeentulon, että kykenee jäämään 40 vuotiaana vapaalle.

Ja sehän on kalliin koulutuksen ja osaamisen ja ammattitaidon hukkaan heittämistä.

Siihen saumaan tulee jossain vaiheessa oman asunnon hankinta, mikä tietää uutta velkaa. Ja perheen perustaminenkin.

Tietty jos on 18 vuotiaana valmis amiksesta ja alkaa saada hyvää palkkaa 25 vuotiaana, kuten ennen hitsaajat, jotka olivat kysyttyä työvoimaa, silloin kun Suomesakin vielä oli kunnon teollisuutta.

Mutta tällä hitsarallikin, sähköasentajalla, putkiasentajalla tulee väliin se oma asunto ja perhe ja lapsista aiheutavat kulut.  Ei hänkään vapaalle voi jäädä nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan asti ihan jokaisen pitäisi kelpuuttaa vain oman alan työt. Jonkun vuoden työttömyyden jälkeen olisi jo hyvä huolia mitä tahansa, mutta mikä järki on heti luovuttaa ja käytännössä heittää hukkaan monen vuoden koulutus? Sieltä hanttihommista on todella vaikea päästä takaisin omalle alalle.

Kyllä työtä pelkäämätön ihminen on aina järkevälle rekrytoijalle iso plussa, sen sijaa että on lumihiutale hakijana jolla on totaalisen epärealistiset odotukset elämästä ja olettaa olevansa oikeutettu ties mihin.

Rekrytoijan kommenttia tähänkin.

Työnhakijat/työttömät akateemiset ovat hyvin harvoin "nyrpisteleviä lumihiutaleita". Kyllä minä tapaan hyvin nöyriä ja hienoja ihmisiä ammatissani. Teen siis sekä inhouse-rekrytointia yrityksessä että työtä työttömien työnhakijoiden parissa. Karkeasti jaoteltuna on myös niin, että akateemiset ovat työnhaussa usein paljon nöyrempiä, kun taas suorittavan puolen työnhakija erittäin usein myöhästyy haastattelusta (tai jättää ilmoittamatta tulematta), tivaa heti haastattelussa palkasta, eduista jne ja käyttäytyy ylimielisesti; harvoin ovat edes valmistautuneet haastatteluun ja ovat haluttomia haastattelussa keskustelemaan osaamisestaan tai itsestään henkilönä. En siis ymmärrä, miksi juuri akateemisia parjataan tässä, kun totuuspohjaa parjaukselle ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyyn rajaan asti ihan jokaisen pitäisi kelpuuttaa vain oman alan työt. Jonkun vuoden työttömyyden jälkeen olisi jo hyvä huolia mitä tahansa, mutta mikä järki on heti luovuttaa ja käytännössä heittää hukkaan monen vuoden koulutus? Sieltä hanttihommista on todella vaikea päästä takaisin omalle alalle.

Kyllä työtä pelkäämätön ihminen on aina järkevälle rekrytoijalle iso plussa, sen sijaa että on lumihiutale hakijana jolla on totaalisen epärealistiset odotukset elämästä ja olettaa olevansa oikeutettu ties mihin.

Rekrytoijan kommenttia tähänkin.

Työnhakijat/työttömät akateemiset ovat hyvin harvoin "nyrpisteleviä lumihiutaleita". Kyllä minä tapaan hyvin nöyriä ja hienoja ihmisiä ammatissani. Teen siis sekä inhouse-rekrytointia yrityksessä että työtä työttömien työnhakijoiden parissa. Karkeasti jaoteltuna on myös niin, että akateemiset ovat työnhaussa usein paljon nöyrempiä, kun taas suorittavan puolen työnhakija erittäin usein myöhästyy haastattelusta (tai jättää ilmoittamatta tulematta), tivaa heti haastattelussa palkasta, eduista jne ja käyttäytyy ylimielisesti; harvoin ovat edes

valmistautuneet haastatteluun ja ovat haluttomia haastattelussa keskustelemaan osaamisestaan tai itsestään henkilönä. En siis ymmärrä, miksi juuri akateemisia parjataan tässä, kun totuuspohjaa parjaukselle ei ole.

Tämä. Siis just näin on!

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen 60-vuotias, nyt ensimmäistä kertaa työttömänä ja takana 34 vuotta työuraa. Olen hakenut myös muita kuin oman alan töitä, siis töitä johon ei vaadita mitään koulutusta. Palkka ei olisi ollut ansiosidonnaistani korkeampi. Minua ei ole kutsuttu edes haastatteluun. Enää en ajatellut hakea, koska tuollainen jatkuva hylätyksi tuleminen ja kelpaamattomuus alkaa aiheuttamaan vaurioita aikaisemmin hyvälle itsetunnolleni ja mielenterveydelleni.

Mitä te akateemiset ( ja muut) kuus-seitsemänkymppiset luulette, että se on tehnyt nykyisten 20-40v ikäpolven monelle edustajalle, että töitä on saanut hakea niin helvetisti ja vastaanottaa hylätyksi tulemisia aivan jatkuvasti ja sittenkin jos on töitä saanut, joutuu olemaan varuillaan että milloin työnantaja puukottaa selkään?

t. 7 vuotta paskaduuneja ja pätkätöitä ja väärän-alan-duuneja ennen oman alan vakituista työtä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin keskustelun perusteella näkee miten sairas maa tämä on. Sinä mulkku joka huutelet siellä että akateemisen tulee hakea mitä tahansa työtä, jos olisit itse jaksanut ryyppäilysi tai horoilusi ohella koulusi käydä tietäisit että liian monet työnantajat naureskelevat akateemiselle joka hakee suorittavan tason työtä, missään nimessä eiväy heitä palkkaa koska pelkäävät oman osaamattomuutensa paljastuvan kun työpaikalle saapuu oikeasti fiksumpi ihminen.

Minä olen ollut se "rohkea" joka on ottanut vastaan koulutustani vastaamattomia työpaikkoja ja voin kertoa, että en koskaan enää tule työllistymään tämän jälkeen vaativampiin tehtäviin. CV ei vaan ole työmantajien mielestä johdonmukainen.

Jokainen tehköön elämässään kuten parhaaksi näkee, helppoa ei elämä ole tällä hetkellä monellakaan ja niille jotka eivät koskaan ole kokeneet työpaikan menetystä ja huutelevat täällä, toivon huonoa tulevaisuutta. Itse olen akateeminen ja menettänyt 3 työpaikkaa YT-neuvotteluiden johdosta 10 vuoden sisällä ja aina jaksanut yrittää hakea uutta. Rekrytoijien mielestä olen liian hyvää ollakseni totta eivätkä usko että pysyisin työpaikassa. Ja palkkaakin pyydän hiukan enemmän kuin se epätoivoinen vastavalmistunut. Onhan minulla työkokemusta 20v ajalta.

En ikinä palkkaisi noin ikävän ja ylimielisen asenteen omaavaa henkilöä, vaikka olisi miten paljon kokemusta ja osaamista. 

Hahhah, onneksi sinun ei tarvitsekaan. Sinunkin työpaikkasi saattaa kadota hyvin pian ja ketään ei kiinnosta palkata sinua mihinkään. Itselläni tiedossa on varma työllistyminen, siihen en tuossa kommentissani päässyt. Ylimielinen asenne tässä on sinulla, ei minulla, olen tarttunut kaikkeen koulutukseen sekä työhön innolla ja siksi en tulekaan olemaan työttömänä, sinusta en tiedä.

provotkin näköjään käyvät huonommiksi ja huonommiksi

Kyllä se työnhaku kannattaa suunnata jotenkin järjellisesti oman osaamisalueensa puitteissa ja kehittää sitä. Hakuammunnalla töitä harvemmin saa, ainakaan aikuinen jolla on jokin tietty koulutus ja ammattitaito. Itse ainakin hain pari vuotta suunnilleen mitä vain, mutta silti lopulta työllistyin omalle alalle, eikä niistä sattumanvaraisista paikoista koskaan tullut edes haastattelukutsua.

Järjetöntä on sekin, että joku on lukenut itsensä tohtoriksi eli asiantuntijaksi asti (kuinka moni tavis tietää mitä se vaatii??), tehnyt vuosikausia oman alansa "huipulla" töitä. Sitten käy jotakin, esim. valtio säästää koulutuksesta ja yliopisto heittää pihalle tämän huipun. Ei saa mistään töitä, hakee ja hakee. Myös oman alan ulkopuolelta ja ulkomailta. Ei vain saa, ja ikärasismi on totta. Ikää vähän yli 50. Kyllä voi puhua tragediasta jo. Miten tällä valtiolla on tämmöiseen varaa?

Tuntuu ihan nurinkuriselta, että tuommoinen ihminen sitten pistettäisiin luuttuamaan lattioita tai myymään burgereita. Ei käy minun järkeeni ja kyllä valtion iso satsaus menee persnetolle.

Vierailija kirjoitti:

Järjetöntä on sekin, että joku on lukenut itsensä tohtoriksi eli asiantuntijaksi asti (kuinka moni tavis tietää mitä se vaatii??), tehnyt vuosikausia oman alansa "huipulla" töitä. Sitten käy jotakin, esim. valtio säästää koulutuksesta ja yliopisto heittää pihalle tämän huipun. Ei saa mistään töitä, hakee ja hakee. Myös oman alan ulkopuolelta ja ulkomailta. Ei vain saa, ja ikärasismi on totta. Ikää vähän yli 50. Kyllä voi puhua tragediasta jo. Miten tällä valtiolla on tämmöiseen varaa?

Tuntuu ihan nurinkuriselta, että tuommoinen ihminen sitten pistettäisiin luuttuamaan lattioita tai myymään burgereita. Ei käy minun järkeeni ja kyllä valtion iso satsaus menee persnetolle.

Suomessa ajatellaan, että useimpia töitä ei voi tehdä, jos ei ole opiskellut kyseistä alaa vähintään pari vuotta, ja tehnyt sen jälkeen sen alan töitä vähintään pari vuotta. Tämä on yksi niistä monista asioista, joilla Suomen työmarkkinat on lukittu. 

Monessa maassa, esim. Briteissä, tutkinnolla ja työkokemuksella noin siinä mielessä miltä alalta ovat, ei ole ollenkaan niin suurta väliä. Voit olla esim. humanisti yliopistolta, ja toiminut kielenkääntäjänä kunnes kyllästynyt työhön tai vaikka alan palkkaukseen, ja sen jälkeen hakea investointipankkiin töihin ja tulla valituksi, jos pystyt osoittamaan että kognitiiviset kykysi ovat riittävät. Samoin siirtymä yritysten sisällä on joustavampaa; jos olet vaikka ohjelmistoinsinööri, mutta olet havainnut työelämässä olevasi yllättävästi aika luova ihminen, niin voit päästä firman sisällä tehtäviin, joissa esimerkiksi luodaan uusia mediakonsepteja firmalle.

Molemmat yllämainituista esimerkeistä ovat sellaisia, jotka eivät ikinä onnistuisi jäykkä-Suomessa.