Mikään ei ole niin nolo kuin akateeminen työtön jolle kelpaa vaan oman alan työt

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan tuollaisista ihmisistä tosiaan puhutaan. Mutta onkohan heitä oikeasti olemassa?? Ihan tosissani kysyn, koska en muista tuollaisiin törmänneeni.

Minä olen törmännyt päinvastaisiin ihmisiin. Siis akateemisiin jotka tahtovat tehdä mitä vain paitsi oman alan töitä. Jos on liian pitkään tehnyt samaa itselle totaalisen sopimatonta työtä ja kyllästynyt siihen mitä kakkaa kakkaa kakkaa se aina on niin tietysti sitten vain kaipaa pois ihan minne vain muualle. Tuollaiset ihmiset mun tuttavapiirissä on ollut keski-ikäisiä, ihan fiksun ja terveen oloisia.

Minä taas olin paljon surkeampi tapaus. Nuorena opiskelin. Heti opintojen jälkeen päätin että tahdon tehdä mitävain muuta paitsi oman alani töitä. Päädyin sattumanvaraisiin töihin, vaihdoin työpaikkaa, vaihdoin työpaikkaa, vaihdoin työpaikkaa. Menin taas opiskelemaan. Ja taas sitten päätin että tekisin mitä vain muuta paitsi sitä alaa.

Aina "avoimin mielin" liikkeellä, että kunhan kokeilee ja etsii riittävän kauan ihan mitävain ihan kaikkea niin toivottavasti löytyy jotain itselle sopivaa. Mutta aina kun jotain kokeili niin se oli aivan kamalaa ja jouduin toteamaan että "ei, tämä ei sovi minulle". Lopulta olin käynyt kaikki maailman opinnot ja työt läpi ja todennut että mikään ei minulle sopinut.

Joku kai sanonut että olen työnvieroksuja enkä vain tahdo tehdä mitään, tyyliin "Herralle ei kai mikään kelpaa, pitäisi saada kasoittain rahaa laiskotellen". Paitsi että nyt keski-ikäisenä syrjäytyneenä vihdoin viimein ymmärrän kuinka todella järkyttävän traumatisoitunut ja sairas olen aina ollut, lapsuuteni vuoksi. En vain koskaan tiennyt että pahoinvointini johtui lapsuudestani. Kun on hirveä pahoinvointi sisällä, niin tietysti kaikki työt ja opinnot ja aktiviteetit tuntuvat pahalta, tietenkään mitään hyvältä tuntuvaa ei voi löytyä.

Töihin voi mennä ansaitsemaan rahaa ja ehkä myös lisäämään omaa hyvinvointia.

Töihin ei voi mennä vähentämään omaa pahoinvointia. Työ ei tee terveeksi vaan pitää sairaana ja sairastuttaa vielä lisää.

Voitko nykyään yhtään aiempaa paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa uimamaisterit anestesialääkäreiksi ja aivokirurgeiksi, muille kuin itselleen.

Älä esitä typerää. Kyse on töistä, joihin täyttää vaatimukset, eikä moniin töihin edes tarvita muuta kuin reipas asenne ja kyky tehdä töitä tiimissä/toimia ihmisten kanssa.

Heh. Onko nuo kriteerit sun mielestä vähän vaadittu? On vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ei noita kriteereitä täytä, ei voi ikinä täyttää. Ei noiden kriteereiden täyttäminen ole omasta asenteesta tai tahdonvoimasta kiinni, ei riitä neuvoksi "yritä edes! ryhdistäydy!" Ihmiset vain ovat erilaisia, eri ihmisillä on erilainen kroppa ja erilaiset aivot. Lukemattomille ihmisille noiden kriteereiden täyttäminen on ihan aito fyysinen neurologinen mahdottomuus.

Reippaille sosiaalisille ihmisille löytyy yksinkertaisia töitä joihin pääsee ilman koulutusta.

Aroille epäsosiaalisille ihmisille ei löydy.

Mua on juoksutettu 9€/päivä työstä toiseen vain joutuakseni kerta toisensa jälkeen kiusatuksi ja halveksituksi. Miksi mua ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole ihmisarvoista elämää tämä. Nykyään vihaan työelämää ja ihmisiä.

Arka ja ujo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa uimamaisterit anestesialääkäreiksi ja aivokirurgeiksi, muille kuin itselleen.

Älä esitä typerää. Kyse on töistä, joihin täyttää vaatimukset, eikä moniin töihin edes tarvita muuta kuin reipas asenne ja kyky tehdä töitä tiimissä/toimia ihmisten kanssa.

Heh. Onko nuo kriteerit sun mielestä vähän vaadittu? On vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ei noita kriteereitä täytä, ei voi ikinä täyttää. Ei noiden kriteereiden täyttäminen ole omasta asenteesta tai tahdonvoimasta kiinni, ei riitä neuvoksi "yritä edes! ryhdistäydy!" Ihmiset vain ovat erilaisia, eri ihmisillä on erilainen kroppa ja erilaiset aivot. Lukemattomille ihmisille noiden kriteereiden täyttäminen on ihan aito fyysinen neurologinen mahdottomuus.

Reippaille sosiaalisille ihmisille löytyy yksinkertaisia töitä joihin pääsee ilman koulutusta.

Aroille epäsosiaalisille ihmisille ei löydy.

Mua on juoksutettu 9€/päivä työstä toiseen vain joutuakseni kerta toisensa jälkeen kiusatuksi ja halveksituksi. Miksi mua ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole ihmisarvoista elämää tämä. Nykyään vihaan työelämää ja ihmisiä.

#Korkeakoulutettu

Yleensä se on niin päin, että sitä akateemista ei huolita muille aloille. Työnhakijasta vaan aina halutaan tehdä se syyllinen. Työnantajatkin voisivat katsoa peiliin. 

Arka ja ujo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa uimamaisterit anestesialääkäreiksi ja aivokirurgeiksi, muille kuin itselleen.

Älä esitä typerää. Kyse on töistä, joihin täyttää vaatimukset, eikä moniin töihin edes tarvita muuta kuin reipas asenne ja kyky tehdä töitä tiimissä/toimia ihmisten kanssa.

Heh. Onko nuo kriteerit sun mielestä vähän vaadittu? On vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ei noita kriteereitä täytä, ei voi ikinä täyttää. Ei noiden kriteereiden täyttäminen ole omasta asenteesta tai tahdonvoimasta kiinni, ei riitä neuvoksi "yritä edes! ryhdistäydy!" Ihmiset vain ovat erilaisia, eri ihmisillä on erilainen kroppa ja erilaiset aivot. Lukemattomille ihmisille noiden kriteereiden täyttäminen on ihan aito fyysinen neurologinen mahdottomuus.

Reippaille sosiaalisille ihmisille löytyy yksinkertaisia töitä joihin pääsee ilman koulutusta.

Aroille epäsosiaalisille ihmisille ei löydy.

Mua on juoksutettu 9€/päivä työstä toiseen vain joutuakseni kerta toisensa jälkeen kiusatuksi ja halveksituksi. Miksi mua ei päästetä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole ihmisarvoista elämää tämä. Nykyään vihaan työelämää ja ihmisiä.

Työelämän alku on kriittinen ja jos siinä tyritään, ovat seuraukset huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan tuollaisista ihmisistä tosiaan puhutaan. Mutta onkohan heitä oikeasti olemassa?? Ihan tosissani kysyn, koska en muista tuollaisiin törmänneeni.

Minä olen törmännyt päinvastaisiin ihmisiin. Siis akateemisiin jotka tahtovat tehdä mitä vain paitsi oman alan töitä. Jos on liian pitkään tehnyt samaa itselle totaalisen sopimatonta työtä ja kyllästynyt siihen mitä kakkaa kakkaa kakkaa se aina on niin tietysti sitten vain kaipaa pois ihan minne vain muualle. Tuollaiset ihmiset mun tuttavapiirissä on ollut keski-ikäisiä, ihan fiksun ja terveen oloisia.

Minä taas olin paljon surkeampi tapaus. Nuorena opiskelin. Heti opintojen jälkeen päätin että tahdon tehdä mitävain muuta paitsi oman alani töitä. Päädyin sattumanvaraisiin töihin, vaihdoin työpaikkaa, vaihdoin työpaikkaa, vaihdoin työpaikkaa. Menin taas opiskelemaan. Ja taas sitten päätin että tekisin mitä vain muuta paitsi sitä alaa.

Aina "avoimin mielin" liikkeellä, että kunhan kokeilee ja etsii riittävän kauan ihan mitävain ihan kaikkea niin toivottavasti löytyy jotain itselle sopivaa. Mutta aina kun jotain kokeili niin se oli aivan kamalaa ja jouduin toteamaan että "ei, tämä ei sovi minulle". Lopulta olin käynyt kaikki maailman opinnot ja työt läpi ja todennut että mikään ei minulle sopinut.

Joku kai sanonut että olen työnvieroksuja enkä vain tahdo tehdä mitään, tyyliin "Herralle ei kai mikään kelpaa, pitäisi saada kasoittain rahaa laiskotellen". Paitsi että nyt keski-ikäisenä syrjäytyneenä vihdoin viimein ymmärrän kuinka todella järkyttävän traumatisoitunut ja sairas olen aina ollut, lapsuuteni vuoksi. En vain koskaan tiennyt että pahoinvointini johtui lapsuudestani. Kun on hirveä pahoinvointi sisällä, niin tietysti kaikki työt ja opinnot ja aktiviteetit tuntuvat pahalta, tietenkään mitään hyvältä tuntuvaa ei voi löytyä.

Töihin voi mennä ansaitsemaan rahaa ja ehkä myös lisäämään omaa hyvinvointia.

Töihin ei voi mennä vähentämään omaa pahoinvointia. Työ ei tee terveeksi vaan pitää sairaana ja sairastuttaa vielä lisää.

🖤

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Voin alkaa tekemään muutakin työtä, mutta sen on oltava oikeaa palkkatyötä ei provikkapalkkaisten tapahtuvaa puhelinmyyntiä.

Mutta silti koulunkäynninohjaajan työ ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Voin alkaa tekemään muutakin työtä, mutta sen on oltava oikeaa palkkatyötä ei provikkapalkkaisten tapahtuvaa puhelinmyyntiä.

Mutta silti koulunkäynninohjaajan työ ei kelpaa.

Pointti siinä, että hakee työtä oman alansa ulkopuolelta on se että liikutaan sivusuuntaan, ei "alaspäin". Olen itse töissä yliopiston opintohallinnossa, ja monet kollegoistani ovat kasvatustieteiden puolelta, osa jopa ihan luokanopettajia, ja hyvin pärjäävät korkeakoulutuksen suunnittelussa ja kehittäisessä. Aivan varmasti monessa organisaatiossa löytyy opettajille opivaa työtä (en osaa tarkemmin sanoa kun en itse ole alalta).

Itse olen saanut korkeakoulutuksen alalla, jolla ei välttämättä ole valmiita työpaikkoja (monet ryhtyvätkin yrittäjiksi) ja olen joutunut sanomaan monelle nuoremmalle kollegalle, ettei heitä palkata hoiva-avustajiksi tai museovahtimestareiksi sen jälkeen kun ovat ottaneet maisterinpaperinsa ulos, vaan heidän on  etsittävä maistereiden hommia vaikka ne menisivät sitten hiukan sivuun omasta opiskelualasta.

Miksi aloittajaa häiritsee se, että akateemiset eivät ryhdy *askaduuneihin?

Koska aloittaja tuntee alemmuutta akateemisiin verrattuna. Ei tuo asia muuten häiritsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Voin alkaa tekemään muutakin työtä, mutta sen on oltava oikeaa palkkatyötä ei provikkapalkkaisten tapahtuvaa puhelinmyyntiä.

Mutta silti koulunkäynninohjaajan työ ei kelpaa.

Pointti siinä, että hakee työtä oman alansa ulkopuolelta on se että liikutaan sivusuuntaan, ei "alaspäin". Olen itse töissä yliopiston opintohallinnossa, ja monet kollegoistani ovat kasvatustieteiden puolelta, osa jopa ihan luokanopettajia, ja hyvin pärjäävät korkeakoulutuksen suunnittelussa ja kehittäisessä. Aivan varmasti monessa organisaatiossa löytyy opettajille opivaa työtä (en osaa tarkemmin sanoa kun en itse ole alalta).

Itse olen saanut korkeakoulutuksen alalla, jolla ei välttämättä ole valmiita työpaikkoja (monet ryhtyvätkin yrittäjiksi) ja olen joutunut sanomaan monelle nuoremmalle kollegalle, ettei heitä palkata hoiva-avustajiksi tai museovahtimestareiksi sen jälkeen kun ovat ottaneet maisterinpaperinsa ulos, vaan heidän on  etsittävä maistereiden hommia vaikka ne menisivät sitten hiukan sivuun omasta opiskelualasta.

Tein koulunkäynninohjaajan hommia ja kun oli tiedossa että olen pätevä sain myös sijaisuudet ja lopulta viran monen en alennu koulunkäynninohjaajan hommiin -opiskelukaverin sijaan. Jos nämä työt lakkaisi jostain syystä enkä löytäisi opettajan töitä palaisin milloin vain takaisin ohjaajaksi vaikka se tarkoittaisi roimaa palkan laskua.

Täällä yksi maisteri, joka on töissä ison marketin kassalla. Ei ole muuten aina ihan helppoa työtä sekään, vaikka kassoja aina parjataankin ja sinne monien mielestä vain mennään, kun ei muualle päästä. Aika paljon siinäkin hommassa tarvitaan mm. tilannetajua ja sosiaalista pelisilmää. Itse en koe olevani missään p-duunissa, mutta muiden mielestä tämä on selvästi "arvoani alempaa" touhua...

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi maisteri, joka on töissä ison marketin kassalla. Ei ole muuten aina ihan helppoa työtä sekään, vaikka kassoja aina parjataankin ja sinne monien mielestä vain mennään, kun ei muualle päästä. Aika paljon siinäkin hommassa tarvitaan mm. tilannetajua ja sosiaalista pelisilmää. Itse en koe olevani missään p-duunissa, mutta muiden mielestä tämä on selvästi "arvoani alempaa" touhua...

Oletko tosi hyvännäköinen? Noihin töihin on siinä määrin hakijoita, että olen epäillyt vaatimattoman ulkonäön syyksi sille miksen ikinä ole päässyt haastatteluun.

Tämänkin keskustelun perusteella näkee miten sairas maa tämä on. Sinä mulkku joka huutelet siellä että akateemisen tulee hakea mitä tahansa työtä, jos olisit itse jaksanut ryyppäilysi tai horoilusi ohella koulusi käydä tietäisit että liian monet työnantajat naureskelevat akateemiselle joka hakee suorittavan tason työtä, missään nimessä eiväy heitä palkkaa koska pelkäävät oman osaamattomuutensa paljastuvan kun työpaikalle saapuu oikeasti fiksumpi ihminen.

Minä olen ollut se "rohkea" joka on ottanut vastaan koulutustani vastaamattomia työpaikkoja ja voin kertoa, että en koskaan enää tule työllistymään tämän jälkeen vaativampiin tehtäviin. CV ei vaan ole työmantajien mielestä johdonmukainen.

Jokainen tehköön elämässään kuten parhaaksi näkee, helppoa ei elämä ole tällä hetkellä monellakaan ja niille jotka eivät koskaan ole kokeneet työpaikan menetystä ja huutelevat täällä, toivon huonoa tulevaisuutta. Itse olen akateeminen ja menettänyt 3 työpaikkaa YT-neuvotteluiden johdosta 10 vuoden sisällä ja aina jaksanut yrittää hakea uutta. Rekrytoijien mielestä olen liian hyvää ollakseni totta eivätkä usko että pysyisin työpaikassa. Ja palkkaakin pyydän hiukan enemmän kuin se epätoivoinen vastavalmistunut. Onhan minulla työkokemusta 20v ajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi maisteri, joka on töissä ison marketin kassalla. Ei ole muuten aina ihan helppoa työtä sekään, vaikka kassoja aina parjataankin ja sinne monien mielestä vain mennään, kun ei muualle päästä. Aika paljon siinäkin hommassa tarvitaan mm. tilannetajua ja sosiaalista pelisilmää. Itse en koe olevani missään p-duunissa, mutta muiden mielestä tämä on selvästi "arvoani alempaa" touhua...

Oletko tosi hyvännäköinen? Noihin töihin on siinä määrin hakijoita, että olen epäillyt vaatimattoman ulkonäön syyksi sille miksen ikinä ole päässyt haastatteluun.

Aika tavallinen luullakseni enkä enää ihan nuorikaan ole. Olin ollut kassalla opintojen ohessa, joten se tietysti varmasti vaikutti nykyisen paikan saamiseen. Hakijoita varmasti on paljon. En mäkään aiemmasta kokemuksesta huolimatta aina ole päässyt edes haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen 60-vuotias, nyt ensimmäistä kertaa työttömänä ja takana 34 vuotta työuraa. Olen hakenut myös muita kuin oman alan töitä, siis töitä johon ei vaadita mitään koulutusta. Palkka ei olisi ollut ansiosidonnaistani korkeampi. Minua ei ole kutsuttu edes haastatteluun. Enää en ajatellut hakea, koska tuollainen jatkuva hylätyksi tuleminen ja kelpaamattomuus alkaa aiheuttamaan vaurioita aikaisemmin hyvälle itsetunnolleni ja mielenterveydelleni.

Mulla on ihan sama tilanne. Kaikkein pahinta on että ne joilla on töitä syyllistävät meitä kuuskymppisiä työttömiä! Meiltä halutaan ottaa eläkeputki pois ja heittää EK:n bussin alle suoraan sanoen. Mulla on lisäksi sairas vaimo joten sellaista hanttihommaa jossa ollaan päiväkaudet jossain pitkien matkojen päässä ei edes käy.

Vierailija kirjoitti:

"

Nytkö tästä pitäisi mennä kaupan kassalle hymyilemään muutamaksi vuodeksi ennenkuin robotit vie senkin homman ja sitten menisi vähän siivoomaan toimistoja?

Ei voisi suoraan sanottuna vähempää kiinnostaa.

En ole opiskellut kahta ammattia joutuakseni tuommoisiin hommiin. "

Monella tilanne, että otettu opintolainaa, että saa hyvin ammatin jonka osaa .

Vaatien vuosien päätoimiset opinnot.

Sitten valmistutaan työttömäksi.

Opintolainat niskassa.

Ah juu totta. Opintolainakin vielä maksamatta! Kiva kun muistutit.. Voi tätä ilon ja onnen määrää.

Aloittaja taitaa olla joku yrittäjä joka luuli saavansa firmaansa insinöörin sihteerinpalkalla. 

Itse olen akateeminen vuokrafirman sekatyöntekijä (varasto, siivous jne.). En usko työllistyväni koulutusta vastaavaan työhön ja muutenkin meinaan opiskella uuden tutkinnon vielä. Jos haluaisin jäädä alalle, olisivat nämä nykyiset duunit vihoviimeinen asia mitä tekisin. Kannattavampaa olisi olla työttömänä ja täydennyskouluttautua. Uralla alaspäin meneminen ei näytä hyvältä cv:ssä. Ehkä pieni pätkä siivous ym. duunia ei haittaisi, mutta jos matalapalkkahommia on cv:ssä jo vuoden edestä niin ei alan työnantajat arvosta vaan ajattelevat ettei tuosta ole asiantuntija työhön.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin keskustelun perusteella näkee miten sairas maa tämä on. Sinä mulkku joka huutelet siellä että akateemisen tulee hakea mitä tahansa työtä, jos olisit itse jaksanut ryyppäilysi tai horoilusi ohella koulusi käydä tietäisit että liian monet työnantajat naureskelevat akateemiselle joka hakee suorittavan tason työtä, missään nimessä eiväy heitä palkkaa koska pelkäävät oman osaamattomuutensa paljastuvan kun työpaikalle saapuu oikeasti fiksumpi ihminen.

Minä olen ollut se "rohkea" joka on ottanut vastaan koulutustani vastaamattomia työpaikkoja ja voin kertoa, että en koskaan enää tule työllistymään tämän jälkeen vaativampiin tehtäviin. CV ei vaan ole työmantajien mielestä johdonmukainen.

Jokainen tehköön elämässään kuten parhaaksi näkee, helppoa ei elämä ole tällä hetkellä monellakaan ja niille jotka eivät koskaan ole kokeneet työpaikan menetystä ja huutelevat täällä, toivon huonoa tulevaisuutta. Itse olen akateeminen ja menettänyt 3 työpaikkaa YT-neuvotteluiden johdosta 10 vuoden sisällä ja aina jaksanut yrittää hakea uutta. Rekrytoijien mielestä olen liian hyvää ollakseni totta eivätkä usko että pysyisin työpaikassa. Ja palkkaakin pyydän hiukan enemmän kuin se epätoivoinen vastavalmistunut. Onhan minulla työkokemusta 20v ajalta.

En ikinä palkkaisi noin ikävän ja ylimielisen asenteen omaavaa henkilöä, vaikka olisi miten paljon kokemusta ja osaamista. 

No poitti tuossakin on ja ei ole...Siis se kyllä huonontaa työnsaantia jos on työttömyysjakso. Mutta toisaalta sitten esim yh:na on hankalaa ottaa jotain siivous / kassa tms työtä jota ehkä olisi tarjollakin.