Mikään ei ole niin nolo kuin akateeminen työtön jolle kelpaa vaan oman alan työt

Sinänsä huvittavaa, että juuri tämä aloitus tuli vastaan. Pakko avautua vähän ehkä aiheesta, sekä aiheen vierestä.

Olen määräaikaisena kolmatta vuotta alalla, jonka hommia ei oikein muualta Suomesta löydy kuin nykyisestä työpaikastani. Luvassa olisi ollut vakituinen työsuhde, mutta nyt koronan puitteissa firmat pistää YT pystyyn ja porukkaa pihalle. Oma työpaikkani on vaarassa satojen muiden kanssa.

Peruskoulun jälkeen opiskelin itselleni ammatin, jolle en työllistynyt. Jälkeemme kyseistä koulutusta ei edes järjestetty, vallitsevan työtarjonnan puutteen takia. Päädyin viideksi vuodeksi hanttikakkahommiin, kunnes päätin hakea nykyisen ammattini koulutukseen. Pääsin sisään ja opinnot kesti kaksi vuotta. Seuraavaksi seurasi vuoden opiskelu työpaikalla, jonka päätteeksi pidettiin pahamaineinen loppukoe, jonka läpäisy oli edellytyksenä jatkon saamiselle. Nuo olivat valehtelematta stressaavimmat kolme vuotta elämästäni. Pääsin kokeet ja tentit ja terveystarkastukset läpi ja olen haalinut jo hyvän matkaa vastuuta työssäni. Näköjään aivan turhaan.

Nyt ajatus määräaikaisuuden loppumisesta ilman varsinaista pätevää syytä tuntuu vaan aivan liian väärältä. Firmalla ei mene huonosti ja kaikki sen tietää. Koronan lomassa on vain liian helppo vähentää väkeä, kun ajatellaan vaan säästöä säästöä säästöä..

Nytkö tästä pitäisi mennä kaupan kassalle hymyilemään muutamaksi vuodeksi ennenkuin robotit vie senkin homman ja sitten menisi vähän siivoomaan toimistoja? Ei voisi suoraan sanottuna vähempää kiinnostaa. En ole opiskellut kahta ammattia joutuakseni tuommoisiin hommiin. Joku. Menee. Väärin.

Sossupummius ei kuulosta enää lainkaan huonolta. Saisipahan takaisin edes osan siitä mitä on itse selkärangastaa tähän asti maksanut liiton jäsenyytenä sekä veroina ja säilyttäisi mielenterveytensä.

Ollessani työtön hain oman alani duunarihommiin kun noita lain vaatimia pätevyyksiäkin on.

"Et sä tolla taustalla ja kokemuksella kauaa näissä hommissa viihdy, ei me sua palkata".

Kyllä, halusin pysyä vain omalla alallani kun mikään muu ei oikeastaan kiinnosta. Mutta pystyn tekemään aikas laajan reperturaarin hyvinkin likaisista haalarihommista kauluspaitahommiin. Ja teenkin säännöllisesti likaisia hommia että tuntuma pysyy ja arskat tietää että "herralla" pysyy työkalut käsissä samalla tavalla kuin heilläkin...

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan höpöpuhetta kun akateemiset sanoo ettei heitä haluta esim.siivoustyöhön, kaupan kassoille tai muihin duunarihommiin. Sillä vaan selitellään kotona makaamista.

Akateemisten alojen työnantajat arvostavat työnhakijaa joka on ahkerasti tehnyt muitakin hommia jos oman alan töitä ei ole ollut tarjolla. Kertoo paljon ihmisestä.

Nykyään on paljon pätkätöitä esim.siivouksessa, raksalla, kaupan alalla joten siellä työnantajia ei haittaa jos työntekijä etsii samalla oman alan töitä. On myös paljon töitä jotka oppii työtä tehdessä eli ei tarvitse olla kokemusta. Näihin syihin akateemiset yleensä vetoavat miksi heitä ei muka haluta.

Mutta eih, pitäisi saada heti se loppuelämän virka ja vielä omalta alalta, muuten maataan vaan kotona.

Koko ketjun ideahan on se, että tiettyjä elämänkoululaisia vaan ottaa päähän akateemiset, mitä ne luulee olevansa jne. Ei tästä mistään työpaikoista ole kyse.

Luuletko muuten että nykyään on jokin meriitti etenkin naispuoliselle vaativia asiantuntijatehtäviä hakevalle, että kertoo tehneensä viimeiset viisi vuotta raksalla aputytön hommia? Miten se valmentaa tuohon haettuun tehtävään?

Tässä maassa on helkatisti työttömiä vähemmälläkin koulutuksella, nuoria jotka tarvitsevat ensimmäisen työpaikan ja rahaa jne. Miksi et mainosta heille noita pätkäduunejasi? Niitä ei riitä edes heille. Miksi akateemisten pitäisi olla hinkumassa niihin, etenkin kun voi olla jo 20 vuotta työkokemusta muista tehtävistä? Silloinhan he veisivät paikan muilta. Ärsyttää tällainen jatkuvan epärelevantin puuhailun pakotus.

Itse kyllä sanon suoraan että ei kiinnosta pätkääkään hakea kantamaan sementtiämpäriä, eikä minua kyllä enää viisikymppisenä sinne valittaisikaan.

Kunnon työehdoilla ja säädyllisellä palkalla duuni kuin duuni kelpaa myös akateemisille työttömille. Kyse on tavan duunia haettaessa monesti siitä, että akateeminen hakija katsotaan usein ylikoulutetuksi. Myös hakijan ikä vaikuttaa paljon ja se mitä on ennen työkseen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa uimamaisterit anestesialääkäreiksi ja aivokirurgeiksi, muille kuin itselleen.

Älä esitä typerää. Kyse on töistä, joihin täyttää vaatimukset, eikä moniin töihin edes tarvita muuta kuin reipas asenne ja kyky tehdä töitä tiimissä/toimia ihmisten kanssa.

Heh. Onko nuo kriteerit sun mielestä vähän vaadittu? On vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ei noita kriteereitä täytä, ei voi ikinä täyttää. Ei noiden kriteereiden täyttäminen ole omasta asenteesta tai tahdonvoimasta kiinni, ei riitä neuvoksi "yritä edes! ryhdistäydy!" Ihmiset vain ovat erilaisia, eri ihmisillä on erilainen kroppa ja erilaiset aivot. Lukemattomille ihmisille noiden kriteereiden täyttäminen on ihan aito fyysinen neurologinen mahdottomuus.

Reippaille sosiaalisille ihmisille löytyy yksinkertaisia töitä joihin pääsee ilman koulutusta.

Aroille epäsosiaalisille ihmisille ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanpas..

Lehdenjakajan vaatimukset:

- Pärjäät fyysisessä ja aktiivisessa työssä

En pärjää. 

Siivoojan vaatimukset:

- Mainitaan myös siitä, että voi olla fyysisesti vaativaa. Allergioista mm. pesuaineille ja pölylle on haittaa. Vahvistan. Edes kotiani en pysty siivoamaan kuin mahdollisimman miedoilla, hajusteettomilla puhdistustuotteilla, ja silloinkin homman jaksottaen mahdollisimman lyhyeen altistukseen kerrallaan. 

Kaupan kassa:

- Siinäkin on tavaroiden purkua ja nostelua. Kaikkien asiakkaiden suosikkikassaakaan saati vuorovastaavaa minusta numerosokeana tuskin tulisi.

Joten eipä näihinkään aivan liian väheksyttyihin ammatteihin niin vain aina mennä, saati jokainen edes niihin kelpaa.

Työttömänä ollessani, jatkuvasti kieltäviä vastauksia hakemuksiini saadessani, ja usein syy oli se liian kokenut, ei ollut kovinkaan riemuisaa tiedostaa että josko ei toimistotyötä löydy, seuraava steppi on työkyvyttömyyseläke. Jota minulle jopa vaihtoehtona tarjottiin. Mutta josta kieltäydyin syystä että onneksi on myös joitain töitä, joita voi tuki- ja liikuntaelinsairauksia omaava allergikkokin tehdä. 

Laita itsesi parempaan kuntoon. Joka päivä kävelylenkille, pyri tekemään parin tunnin lenkkejä jossain vaiheessa, saat näin peruskunnon riittävälle tasolle ja rankempikin duuni alkaa sujua. Lihaskuntoa on hyvä myös treenata yläkropan osalta ja punnerruksia voi tehdä päivittäin ihan kotosalla.

Jos et oikeasti kelpaa mihinkään terveytesi takia sitten sinun on haettava työttömyyskyvyttömyyseläkettä.

Ahaa! Kerroitko juuri miten synnynnäinen suurimmalta osaltaan juurikin tuki- ja liikuntaelimistöön vaikuttava, ei parannettavissa oleva sairaus laitetaan tuosta vaan kuntoon? Tutkimukseen perustuva lääketiedekään ei ole löytänyt tapoja meitä parantaa, mutta joku AV:llä onneksi tiesi. Nyt koitti kyllä varsinainen onnen päivä!

Ja töissähän minä takaisin olen. Ihan hyvinpalkatussa sellaisessa. Aloitettaisiinko keskustelu seuraavaksi vaikka siitä, että jotkut vammaiset kehtaa viedä fyysisesti terveempien työt?

Ja juu, työttömyyskyvyttömyys itseäni todellakin vaivasi ja vaivaa yhä. 

Ei ole olemassa yhtä tiettyä "alaa" mitä akateemisella tutkinnon läpäistyään voisi suorittaa.

Ei se mikään ammattikoulu ole.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös mille alalle on kouluttautunut. Jos olet hyvä taidehistorioitsija, et välttämättä silti ikinä työllisty alallesi kunnon duuniin, koska niitä ei ole tarpeeksi kysynnän puuttuessa. Jos taas olet laskentatoimen KTM, ei sinun tarvitse olla alallasi poikkeuksellisen hyvä, koska hyvälle koulutuksellesi on jo muutenkin kysyntää.

Joka tapauksessa samoilla linjoilla ap:n kanssa siitä, että on outoa nyrpistellä nenää töille. Jos on omasta mielestään niin pätevä, niin hankkii sellaista lisäkoulutusta, jolle on kysyntää ja perustaa tarvittaessa vaikka yrityksen. Itse aloin konsultiksi.

Olen saanut pelkästään alapeukkuja tuohon ylläolevaan kommenttiini, joten jatkan sitä (siitä huolimatta, että useimmat olisivat eri mieltä, meillähän on mielipiteenvapaus). Opiskelin ensin itse humanistisen alan tutkinnon ja tein sitten aikani duunarihommia, kunnes aloin opiskella uutta alaa, jossa työllistymismahdollisuudet olivat huomattavasti paremmat ja monipuolisemmat. Hyödyn nykyisissä töissäni paljon myös niistä alemmista opinnoistani, vaikka pelkästään niiden avulla työllistyminen tällä tavalla olisikin ollut vaikeampaa. Pääpointtini oli ja on se, että ei kannata ns. jäädä tuleen makaamaan, jos "oman alan" työt ovat tiukassa, eikä jumittautua siihen ajatukseen, etteikö voisi opiskella ja tehdä hyvin erilaisiakin töitä, ja "omia aloja" voi olla useampia. Elämä on keskimäärin aika pitkä aika ja potentiaalinen työura jopa puoli vuosisataa ihmisten eläessä pitempään. Monitaitoisen on myös helpompi työllistää itsensä vanhempanakin, jolloin perinteisen työpaikan saaminen on vaikeampaa. Tsemppiä kaikille, jotka oikeasti haluavat työllistyä ja pitävät itsensä elättämistä kunnia-asiana, mikä elannon hankkiminen itse on mahdollista, ja useimmille on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa uimamaisterit anestesialääkäreiksi ja aivokirurgeiksi, muille kuin itselleen.

Älä esitä typerää. Kyse on töistä, joihin täyttää vaatimukset, eikä moniin töihin edes tarvita muuta kuin reipas asenne ja kyky tehdä töitä tiimissä/toimia ihmisten kanssa.

Heh. Onko nuo kriteerit sun mielestä vähän vaadittu? On vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka ei noita kriteereitä täytä, ei voi ikinä täyttää. Ei noiden kriteereiden täyttäminen ole omasta asenteesta tai tahdonvoimasta kiinni, ei riitä neuvoksi "yritä edes! ryhdistäydy!" Ihmiset vain ovat erilaisia, eri ihmisillä on erilainen kroppa ja erilaiset aivot. Lukemattomille ihmisille noiden kriteereiden täyttäminen on ihan aito fyysinen neurologinen mahdottomuus.

Reippaille sosiaalisille ihmisille löytyy yksinkertaisia töitä joihin pääsee ilman koulutusta.

Aroille epäsosiaalisille ihmisille ei löydy.

Jos on arka ja epäsosiaalinen, kannattaa ehkä hakea apua tai "siedätyshoitoa" epämukavuusalueella, ja/tai suuntautua aloille, joilla ei niin paljon vaadita kanssakäymistä muiden kanssa. Mutta useimmat työttömät tuskin ovat arkoja ja epäsosiaalisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanpas..

Lehdenjakajan vaatimukset:

- Pärjäät fyysisessä ja aktiivisessa työssä

En pärjää. 

Siivoojan vaatimukset:

- Mainitaan myös siitä, että voi olla fyysisesti vaativaa. Allergioista mm. pesuaineille ja pölylle on haittaa. Vahvistan. Edes kotiani en pysty siivoamaan kuin mahdollisimman miedoilla, hajusteettomilla puhdistustuotteilla, ja silloinkin homman jaksottaen mahdollisimman lyhyeen altistukseen kerrallaan. 

Kaupan kassa:

- Siinäkin on tavaroiden purkua ja nostelua. Kaikkien asiakkaiden suosikkikassaakaan saati vuorovastaavaa minusta numerosokeana tuskin tulisi.

Joten eipä näihinkään aivan liian väheksyttyihin ammatteihin niin vain aina mennä, saati jokainen edes niihin kelpaa.

Työttömänä ollessani, jatkuvasti kieltäviä vastauksia hakemuksiini saadessani, ja usein syy oli se liian kokenut, ei ollut kovinkaan riemuisaa tiedostaa että josko ei toimistotyötä löydy, seuraava steppi on työkyvyttömyyseläke. Jota minulle jopa vaihtoehtona tarjottiin. Mutta josta kieltäydyin syystä että onneksi on myös joitain töitä, joita voi tuki- ja liikuntaelinsairauksia omaava allergikkokin tehdä. 

Laita itsesi parempaan kuntoon. Joka päivä kävelylenkille, pyri tekemään parin tunnin lenkkejä jossain vaiheessa, saat näin peruskunnon riittävälle tasolle ja rankempikin duuni alkaa sujua. Lihaskuntoa on hyvä myös treenata yläkropan osalta ja punnerruksia voi tehdä päivittäin ihan kotosalla.

Jos et oikeasti kelpaa mihinkään terveytesi takia sitten sinun on haettava työttömyyskyvyttömyyseläkettä.

Ahaa! Kerroitko juuri miten synnynnäinen suurimmalta osaltaan juurikin tuki- ja liikuntaelimistöön vaikuttava, ei parannettavissa oleva sairaus laitetaan tuosta vaan kuntoon? Tutkimukseen perustuva lääketiedekään ei ole löytänyt tapoja meitä parantaa, mutta joku AV:llä onneksi tiesi. Nyt koitti kyllä varsinainen onnen päivä!

Ja töissähän minä takaisin olen. Ihan hyvinpalkatussa sellaisessa. Aloitettaisiinko keskustelu seuraavaksi vaikka siitä, että jotkut vammaiset kehtaa viedä fyysisesti terveempien työt?

Ja juu, työttömyyskyvyttömyys itseäni todellakin vaivasi ja vaivaa yhä. 

Ok, tapauksessasi kyllä ymmärrän jos suuri osa töistä ei käy, hieman tosiaan provoilin postauksessani, lähinnä ihmisille jotka nirsoilevat työn suhteen vaikkei heillä olisi kohtuuttomia esteitä. Monilla peruskunnon parantaminen auttaisi merkittävästi työssä jaksamista, myös itselläni on sen suhteen varaa parantaa. Hienoa että olet työelämässä kaikista haasteista huolimatta. Typotin tosiaan sanan työkyvyttömyyseläke aika lahjakkaasti. Niillä joilla on todella häiritseviä terveysongelmia esteenä työllistymiselle pitäisi saada mielestäni eläke helpommin.

Ikävintä yhteiskunnassamme tosiaan on että jos on vähänkään terveydellisiä haasteita niin on tosia vaikea työllistyä ellei omaa jotain spesiaalitaitoja ammattisektorille jolle on vaikea löytää tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lentäjien taitotaso on äkillisesti heikentynyt maailmanlaajuisesti. Aika huolestuttava ilmiö.

Tyhmä heitto. Pandemiaolot ovat eri asia ja kyse on tilapäisesti monet alat lamauttaneesta globaalista ilmiöstä. Avaus pätisi ilmailualaan esim. tilanteessa, jossa joku valmistuu lentäjäksi ja on 5-10 vuodenkin päästä edelleen työtön lentäjä eikä etsi mitään muita töitä tai hakeudu muuhun koulutukseen, odotellen vain niitä "oman alan" töitä tippuvaksi jostakin. Ei se ole enää oma ala, jos ei mitään tee.

Ei siinä ole mitään tyhmää. Suomessa ilman alan töitä jääminen ei käytännössä koskaan johdu osaamisen puutteesta vaan siitä, että duuneihin on niin paljon hyviä hakijoita. 

En ylipäänsä ymmärrä miksi pitää ehdoin tahdoin kouluttautua sellaiselle alalle joka ei ikinä tule työllistämään. Itse onneksi tajusin tämän yhden tutkinnon jälkeen ja vaihdoin alaa sellaiselle jossa takuuvarma työllisyys. Nyt käyn töissä ja mulle jää hyvin vapaata lisäksi harrastella kaikkea mielenkiintoista. Työn ensisijainen tarkoitus on kuitenkin elättää tekijänsä, harrasteilla sitten virkistetään mieltä.

 "päätin hakea nykyisen ammattini koulutukseen.

Pääsin sisään ja opinnot kesti kaksi vuotta.

Seuraavaksi seurasi vuoden opiskelu työpaikalla, jonka päätteeksi pidettiin pahamaineinen loppukoe, jonka läpäisy oli edellytyksenä jatkon saamiselle.

Nuo olivat valehtelematta stressaavimmat kolme vuotta elämästäni.

Pääsin kokeet ja tentit ja terveystarkastukset läpi ja olen haalinut jo hyvän matkaa vastuuta työssäni.

Näköjään aivan turhaan.

Nyt ajatus määräaikaisuuden loppumisesta ilman varsinaista pätevää syytä tuntuu vaan aivan liian väärältä.

Firmalla ei mene huonosti ja kaikki sen tietää.

Koronan lomassa on vain liian helppo vähentää väkeä, kun ajatellaan vaan säästöä säästöä säästöä.."

Kyllä. Koronatilannetta käytetään myös tekosyynä kun väkeä pistetään pihalle. Säästetään.

Tästä ei kuitenkaan keskustella julkisesti.

"

Nytkö tästä pitäisi mennä kaupan kassalle hymyilemään muutamaksi vuodeksi ennenkuin robotit vie senkin homman ja sitten menisi vähän siivoomaan toimistoja?

Ei voisi suoraan sanottuna vähempää kiinnostaa.

En ole opiskellut kahta ammattia joutuakseni tuommoisiin hommiin. "

Monella tilanne, että otettu opintolainaa, että saa hyvin ammatin jonka osaa .

Vaatien vuosien päätoimiset opinnot.

Sitten valmistutaan työttömäksi.

Opintolainat niskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanpas..

Lehdenjakajan vaatimukset:

- Pärjäät fyysisessä ja aktiivisessa työssä

En pärjää. 

Siivoojan vaatimukset:

- Mainitaan myös siitä, että voi olla fyysisesti vaativaa. Allergioista mm. pesuaineille ja pölylle on haittaa. Vahvistan. Edes kotiani en pysty siivoamaan kuin mahdollisimman miedoilla, hajusteettomilla puhdistustuotteilla, ja silloinkin homman jaksottaen mahdollisimman lyhyeen altistukseen kerrallaan. 

Kaupan kassa:

- Siinäkin on tavaroiden purkua ja nostelua. Kaikkien asiakkaiden suosikkikassaakaan saati vuorovastaavaa minusta numerosokeana tuskin tulisi.

Joten eipä näihinkään aivan liian väheksyttyihin ammatteihin niin vain aina mennä, saati jokainen edes niihin kelpaa.

Työttömänä ollessani, jatkuvasti kieltäviä vastauksia hakemuksiini saadessani, ja usein syy oli se liian kokenut, ei ollut kovinkaan riemuisaa tiedostaa että josko ei toimistotyötä löydy, seuraava steppi on työkyvyttömyyseläke. Jota minulle jopa vaihtoehtona tarjottiin. Mutta josta kieltäydyin syystä että onneksi on myös joitain töitä, joita voi tuki- ja liikuntaelinsairauksia omaava allergikkokin tehdä. 

Laita itsesi parempaan kuntoon. Joka päivä kävelylenkille, pyri tekemään parin tunnin lenkkejä jossain vaiheessa, saat näin peruskunnon riittävälle tasolle ja rankempikin duuni alkaa sujua. Lihaskuntoa on hyvä myös treenata yläkropan osalta ja punnerruksia voi tehdä päivittäin ihan kotosalla.

Jos et oikeasti kelpaa mihinkään terveytesi takia sitten sinun on haettava työttömyyskyvyttömyyseläkettä.

Ahaa! Kerroitko juuri miten synnynnäinen suurimmalta osaltaan juurikin tuki- ja liikuntaelimistöön vaikuttava, ei parannettavissa oleva sairaus laitetaan tuosta vaan kuntoon? Tutkimukseen perustuva lääketiedekään ei ole löytänyt tapoja meitä parantaa, mutta joku AV:llä onneksi tiesi. Nyt koitti kyllä varsinainen onnen päivä!

Ja töissähän minä takaisin olen. Ihan hyvinpalkatussa sellaisessa. Aloitettaisiinko keskustelu seuraavaksi vaikka siitä, että jotkut vammaiset kehtaa viedä fyysisesti terveempien työt?

Ja juu, työttömyyskyvyttömyys itseäni todellakin vaivasi ja vaivaa yhä. 

Ok, tapauksessasi kyllä ymmärrän jos suuri osa töistä ei käy, hieman tosiaan provoilin postauksessani, lähinnä ihmisille jotka nirsoilevat työn suhteen vaikkei heillä olisi kohtuuttomia esteitä. Monilla peruskunnon parantaminen auttaisi merkittävästi työssä jaksamista, myös itselläni on sen suhteen varaa parantaa. Hienoa että olet työelämässä kaikista haasteista huolimatta. Typotin tosiaan sanan työkyvyttömyyseläke aika lahjakkaasti. Niillä joilla on todella häiritseviä terveysongelmia esteenä työllistymiselle pitäisi saada mielestäni eläke helpommin.

Ikävintä yhteiskunnassamme tosiaan on että jos on vähänkään terveydellisiä haasteita niin on tosia vaikea työllistyä ellei omaa jotain spesiaalitaitoja ammattisektorille jolle on vaikea löytää tekijöitä.

Ei mitään! Kiitos itsellesi. Tästä jälkimmäisestä vastauksestasi tuli jopa tosi hyvä mieli. Ei ole kuitenkaan vakio että joku tällä palstalla, tai kenties missään palstalla erikseen myöntää, että ehkä tuli turhan kovat provot otettua. 

Minulle silloin aikoinaan, kun työttömyys jatkui yli ansiosidonnaisen, pelkälle peruspäivärahalle pudottuani otti kieltämättä henkisesti koville tajuta, että eihän tässä fyysisistä rajoitteista johtuen perusedellykset täyty edes sellaisiin moniin töihin, joissa ominaista on, että pätevyydeksi riittää kunhan hakee, ja koulutus sen pari viikkoa aloittaessa. 

Kortistossa on varmastikin paljon porukkaa, joiden oikeampi paikka olisi työkyvyttömyyseläke. Sille ei kaiketi vain ihan hirveän kevein perustein päästä. Ja osittain varmaan hyvä niin, sehän se vasta yhteiskunnalle kalliiksi tulisi. Koska erinäiset systeemiä tahallaan vedättävät elämäntapaintiaanit. 

Samalla, omakohtaisesti on koettuna se kenties jopa toinen ääripää. Olen joutunut ihan erikseen tinkaamaan erikoissairaanhoidon parissa siitä, kun lääkäri kokenut pysyvästi työkyvyttömäksi, ja ehdottanut KELA-putkea. Ja minä olin kyllä tämä hiirikäsi tässä sentään liikkuu erinomaisesti, pystyn istumaan päätteen äärellä ja pääkin yhä toimii. Eli ole mielestäni perusteita eläkkeelle. Antakaa mulle nyt hemmetti vaan ne parit fyssarin lähetteet, että tämä pahin hetkellinen menee taas ohi.

Peruslihaskunnon osalta sinänsä saatan olla jopa paljon paremmassa kunnossa kuin moni ikäiseni. Pakko motivaationa kun on mitä mainioin. Kaikki harjoitteet vaan täytyy tehdä aina hyvin kontrolloidusti, taatusti oikein, erikseen aina fyysisesti harjoitukseen valmistautuen. Nopeasti töissä huolimattomasti nostettu edes kevyt laatikko, eikun traumaan piipaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja. Voin alkaa tekemään muutakin työtä, mutta sen on oltava oikeaa palkkatyötä ei provikkapalkkaisten tapahtuvaa puhelinmyyntiä.

Lähialepassa on aina työtä tarjolla. Tietäisit sitten mitä on oikeesti ilta ja vkonlopputyöt. Haitko jo?

Voidaanko jo lakata halveksimasta kaupanmyyjän ammattia?

Työttömyys on sitäpaitsi tullut jäädäkseen, kaikki muuttuu seuraavan viiden vuoden sisällä rajusti, iso osa työttömien vihaajista täällä jää itsekin työttömäksi.

Mulla sama kuin jollain vastaajalla, tosin en nyt moneen vuoteen ole ollut työtön. Mulle olis käytännössä kelvannut mikä vaan, mitä osaan tehdä - kädentaitoja ei ole yhtään, joten sen alan työt oli lähinnä poissuljettu ja tietysti ne, mille vaatimuksena oli sen alan koulutus. Mutta haastattelukutsuja sain vain yhden oman alan ulkopuolelle, siivousfirmaan, ja sekin oli vähän "halutaan nähdä miten surkea epätoivoinen tyyppi tuollaisella taustalla hakee tällaista hommaa" -asenteella, mutta siitä huolimatta olin asiallinen. Se oli siivousfirma. Jätin sitten kun sain seuraavassa työssä tehdä siivousfirmojen kilpailuttamisen alusta loppuun valintaa lukuunottamatta - siihenkin tosin oman äänen sain antaa, tuohon firmaan tarjouspyynnön laittamatta. Sain kyllä lähetettyä niitä lakisääteisen määrän muutenkin.

En minä ikinä mitään vastauksia kaupoista saanut ja paikan päällä kysyttäessä käskivät mennä kotiin tekemään nettihakemuksen. Toki osa-aikatyö perheellisenä jostain 200 km päästä - parempi se tuossa tapauksessa on olla ilman tuloja koska mitään ei kulujen jälkeen olisi jäänyt käteen kuitenkaan. Älkääkä höpöttäkö verovähennyksistä, verottaja ei kellekään maksa kuluja, vaan vähennykset vain pienentävät jonkin verran veroprosenttia. Mulla on nyt omaa alaa sivuava työ, ei ihan omaa alaa, mutta lähellä sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsotaanpas..

Lehdenjakajan vaatimukset:

- Pärjäät fyysisessä ja aktiivisessa työssä

En pärjää. 

Siivoojan vaatimukset:

- Mainitaan myös siitä, että voi olla fyysisesti vaativaa. Allergioista mm. pesuaineille ja pölylle on haittaa. Vahvistan. Edes kotiani en pysty siivoamaan kuin mahdollisimman miedoilla, hajusteettomilla puhdistustuotteilla, ja silloinkin homman jaksottaen mahdollisimman lyhyeen altistukseen kerrallaan. 

Kaupan kassa:

- Siinäkin on tavaroiden purkua ja nostelua. Kaikkien asiakkaiden suosikkikassaakaan saati vuorovastaavaa minusta numerosokeana tuskin tulisi.

Joten eipä näihinkään aivan liian väheksyttyihin ammatteihin niin vain aina mennä, saati jokainen edes niihin kelpaa.

Työttömänä ollessani, jatkuvasti kieltäviä vastauksia hakemuksiini saadessani, ja usein syy oli se liian kokenut, ei ollut kovinkaan riemuisaa tiedostaa että josko ei toimistotyötä löydy, seuraava steppi on työkyvyttömyyseläke. Jota minulle jopa vaihtoehtona tarjottiin. Mutta josta kieltäydyin syystä että onneksi on myös joitain töitä, joita voi tuki- ja liikuntaelinsairauksia omaava allergikkokin tehdä. 

Laita itsesi parempaan kuntoon. Joka päivä kävelylenkille, pyri tekemään parin tunnin lenkkejä jossain vaiheessa, saat näin peruskunnon riittävälle tasolle ja rankempikin duuni alkaa sujua. Lihaskuntoa on hyvä myös treenata yläkropan osalta ja punnerruksia voi tehdä päivittäin ihan kotosalla.

Jos et oikeasti kelpaa mihinkään terveytesi takia sitten sinun on haettava työttömyyskyvyttömyyseläkettä.

Ahaa! Kerroitko juuri miten synnynnäinen suurimmalta osaltaan juurikin tuki- ja liikuntaelimistöön vaikuttava, ei parannettavissa oleva sairaus laitetaan tuosta vaan kuntoon? Tutkimukseen perustuva lääketiedekään ei ole löytänyt tapoja meitä parantaa, mutta joku AV:llä onneksi tiesi. Nyt koitti kyllä varsinainen onnen päivä!

Ja töissähän minä takaisin olen. Ihan hyvinpalkatussa sellaisessa. Aloitettaisiinko keskustelu seuraavaksi vaikka siitä, että jotkut vammaiset kehtaa viedä fyysisesti terveempien työt?

Ja juu, työttömyyskyvyttömyys itseäni todellakin vaivasi ja vaivaa yhä. 

Näinpä, itse olen myös työkyvytön onnettomuuden seurauksena. Huvittavia nämä neuvot suoraan sanottuna. Mulla on toinen käsi aivan pois pelistä ja joku käkee punnertamaan :D. Mut hei, vauvapalstalainen tietää aina kaiken paremmin kuin hoitava ortopedi!

Akateemisena pätkätyöllisenä tunnistan että nirsoilua esiintyy, mutta myös sen että suorittavaa työtä ei aina tuosta vain löydy. 

Tässä on myös ristiriita, että esimerkiksi ylimitoitettuja koulutusmääriä jonkin akateemisen alojen työpaikkojen suhteen puolustetaan usein sillä, että yliopiston ei ole tarkoituskaan olla ammattiin valmistava koulutus. Ja että koulutus ja sivistys on hyväksi millä alalla tahansa. Kuitenkin nähdään huutavana vääryytenä omalla kohdalla se, että ei löydy oman alan töitä. Kenen pitäisi sitten olla se tyytyväinen akateemisen koulutuksen saanut roskakuski? Lääkärit ovat sentään ymmärtäneet homman nimen: monilla aloilla nähdään työvoiman järjestäytyminen vanhanaikaisena ja epähienona, jahdataan alipalkattuja pätkätöitä ja haaveillaan lottovoittoon verrattavasta vakiduunista.

Aiheen keskusteluissa ei ole juurikaan tuotu ilmi yhtä isoa ongelmaa, mikä työmarkkinoihin liittyy. Nimittäin moniin noista"mitä vaan" töistä (joihin muuten ainakin näin tohtorikoulutetun kokemuksen perusteella kyllä nauretaan rekrytoijan puolelta ihan suoraan ja valehtelematta päin naamaa, jos soittelet työpaikan perään) työsuhteet laaditaan määräaikaisina soppareina, joiden kanssa oletkin sitten ongelmissa, kun se oman alan paikka lopulta aukeaa ja aloitus pitäisi sopia suht nopealla aikataululla. Siinä olet jumissa sen väliaikaistyösopparisi kanssa ja oman alan paikka menee sivu suun. Ja yritäpä muuten työnhakijana sopia irtisanomismahdollisuutta muutoin kun määräaikaisuuden päättymispäivänä, niin voit olla varma, että ei nykypäivänä kovinkaan helposti allekirjoiteta.

Olen nykyään oman alani töissä, ollut jo useampia vuosia ja sanotaan näin, että työssäkäyvälle se työpaikan vaihtaminen on helppoa, mutta koulutuksesta riippumatta jos olet statukseltasi työtön työnhakija, niin homma hankaloituu huomattavasti.