Ikisinkku 30+ nainen, miten suhteeseen?
Ensinnäkin myönnän olevani ronkeli. Ihastun harvoin, mutta teen sen niin perusteellisesti että siihen hommaan menee ikä ja terveys. Nyt 33-vuotiaana ei ole kumpaakaan enää siinä määrin jäljellä että jaksaisin jaaritella kaikenmaailman litaniat siitä miten pitää korttinsa pelata että ei nyt vaan oo liian tyrkky, liian etäinen, sitä tätä tai tuota.
Tässä iässä tosiasia on se että jos löytyy ihana mies niin se on jo aikoja sitten poimittu pois kuleksimasta. Se sympaattinen kahvihuoneen Marko jolla on aina hymyä ja kivaa sanottavaa on armotta rengastettu meidän amorittarien käsien ulottumattomiin.
Menet töihin, harrastuksiin tai maleksit olemattomana oliona kotona kylpytakki päällä, ihan se ja sama. Kaverit on samaa maata ja olen ne tuntenut kakarasta asti. Kaikki naimattomia ja lapsettomia. Yksi deittaa jokaista, toinen ei ketään ja kolmas niitä jotka tulee vastaan. Lopputulema on sama kuin mulla se kylpytakki päällä yksin olkkarissa.
Viimeisimmässä työpaikassa tapasin oikeasti naimisissa olevan kaverin. Ensimmäinen oikea ystäväni joka on NAIMISISSA. Meistä tuli heti läheiset ja hän on sitä mieltä että pitäisi mennä heti nettiin etsimään kumppania. Hän itse kalasti sieltä oikean helmen joten tottakai minäkin sellaisen nappaan. Ei vain innosta. Olen odottanut sitä että luonnollisesti ihastuu ja rakastuu mutta olen kai jotenkin kummallinen kun viehätän vain niitä jotka haluavat hetken romantiikkaa. Tai ovat muuten vain pöljiä tai puutteessa.
Mistä löytää täysipäisen miehen joka on empaattinen, tunneälykäs, hauskaa seuraa ja SINKKU? Se kahvihuoneen Marko oli kaikkea noita paitsi sinkku. Eli kahvihuone ei käy ehdotukseksi. Sitäpaitsi olen taas vaihteeksi työtön.
Niin ja jos joku miettii siellä niin kyllä, minulla on koira.
Kommentit (44)
En tiedä, mutta mielenkiintoinen ajatus, että teitä on johonkin kaveriporukkaan oikein kasautunut. Millaisia tyyppejä olette? Kiinnostaa, kun oma elämä on mennyt niin eri latuja, en ole edes asunut koskaan yksin enkä montakaan ikisinkkua tunne.
Luulisi siellä tinderissä ja muissa nettideiteissä olevan sopivia miehiä. Itsellä ainakin tuli sellainen kuva sen mitä siellä nyt sinkkuna on tullut oltua, ettei sieltä ainakaan tavismies löydä seuraa.
M38
Jos haluat suhteen mutta lapsista ei väliä, kannattaisi mielestäni vain pragmaattisesti etsiä tuollaista empaattista, mukavaa, luotettavaa sinkkua. Nuorella naisella on valtava sosiaalinen nousu, ja kun ikää tulee, tämä asema normalisoituu. Nyt on oikea hetki toimia! Ehkä kaverisi voi kannustaa ja tukea sinua, varmasti pitää käydä läpi 100 huonoa jotta tapaa yhdenkin hyvän. Se voi käydä itsetunnolle mutta ei saa lannistua.
Vierailija kirjoitti:
No kelpaako sulle kiltti?
No nimenomaan kiltti. Olen sellainen itsekin.
-AP
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta mielenkiintoinen ajatus, että teitä on johonkin kaveriporukkaan oikein kasautunut. Millaisia tyyppejä olette? Kiinnostaa, kun oma elämä on mennyt niin eri latuja, en ole edes asunut koskaan yksin enkä montakaan ikisinkkua tunne.
Mitä ikäluokkaa olet? Minustakin on jännää että sekä lapsuudenkaverit että yläasteen lähimmät ystävät ovat edelleen sinkkuja. Kaikki sydämellisiä ihmisiä.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat suhteen mutta lapsista ei väliä, kannattaisi mielestäni vain pragmaattisesti etsiä tuollaista empaattista, mukavaa, luotettavaa sinkkua. Nuorella naisella on valtava sosiaalinen nousu, ja kun ikää tulee, tämä asema normalisoituu. Nyt on oikea hetki toimia! Ehkä kaverisi voi kannustaa ja tukea sinua, varmasti pitää käydä läpi 100 huonoa jotta tapaa yhdenkin hyvän. Se voi käydä itsetunnolle mutta ei saa lannistua.
Kiitos tästä! Juuri sellaista etsinkin. Mistähän aloittaisi? Ei varmaan tule ovikelloa soittamaan ihan vain ajatuksen voimalla? Yritystä pyttyyn laitan heti kun keksin mistä lähteä avaamaan
-AP
Vierailija kirjoitti:
Luulisi siellä tinderissä ja muissa nettideiteissä olevan sopivia miehiä. Itsellä ainakin tuli sellainen kuva sen mitä siellä nyt sinkkuna on tullut oltua, ettei sieltä ainakaan tavismies löydä seuraa.
M38
No nyt meni ristiriitaiseksi. Ihmemiestäkö minä sieltä nettideiteistä lähden hakemaan, jos en tavista?
-AP
AP on kyllä vähän myöhässä. Parhaat miehet vietiin jo opiskeluajan loppuvuosina.
Jos tykkäät luonnosta, niistä piireistä löytynee kivoja empaattisia miehiä. Liity johonkin vaellussinkkuryhmiin?
Näinä aikoina ei oikein muuallakaan voi käydä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta mielenkiintoinen ajatus, että teitä on johonkin kaveriporukkaan oikein kasautunut. Millaisia tyyppejä olette? Kiinnostaa, kun oma elämä on mennyt niin eri latuja, en ole edes asunut koskaan yksin enkä montakaan ikisinkkua tunne.
Mitä ikäluokkaa olet? Minustakin on jännää että sekä lapsuudenkaverit että yläasteen lähimmät ystävät ovat edelleen sinkkuja. Kaikki sydämellisiä ihmisiä.
-AP
Nelikymppinen olen. Peruskouluajoilta taitavat vanhat kaverit olla aika tavalla päätyneet pitkiin suhteisiin, lukiokavereissa hieman enemmän vaihtelua. Yliopistosta tunnen sen yhden ikisinkun.
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä vähän myöhässä. Parhaat miehet vietiin jo opiskeluajan loppuvuosina.
Tiedetään.
tarraa vaikka kaupassa käsivarresta kiinni ja revi mukaan kotiisi
😁
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäät luonnosta, niistä piireistä löytynee kivoja empaattisia miehiä. Liity johonkin vaellussinkkuryhmiin?
Näinä aikoina ei oikein muuallakaan voi käydä. ;)
Hyvä idis! Olen saariston kakara joten miksikäs ei?
-AP
lähiön ihmissuhe guru kirjoitti:
tarraa vaikka kaupassa käsivarresta kiinni ja revi mukaan kotiisi
😁
Toi olis kyl tosi hyvä tapa. Olis hyvä kun joku veis vaan väkisin vihille, muuten jää ikisinkuks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta mielenkiintoinen ajatus, että teitä on johonkin kaveriporukkaan oikein kasautunut. Millaisia tyyppejä olette? Kiinnostaa, kun oma elämä on mennyt niin eri latuja, en ole edes asunut koskaan yksin enkä montakaan ikisinkkua tunne.
Mitä ikäluokkaa olet? Minustakin on jännää että sekä lapsuudenkaverit että yläasteen lähimmät ystävät ovat edelleen sinkkuja. Kaikki sydämellisiä ihmisiä.
-AP
Nelikymppinen olen. Peruskouluajoilta taitavat vanhat kaverit olla aika tavalla päätyneet pitkiin suhteisiin, lukiokavereissa hieman enemmän vaihtelua. Yliopistosta tunnen sen yhden ikisinkun.
Tjaa no olet niin vanha. Ei teidän ikäluokassa montaa sinkkua ole omissakaan tutuissa tai perheessä. Olemme outo käsite toisillemme.
-AP
lähiön ihmissuhe guru kirjoitti:
tarraa vaikka kaupassa käsivarresta kiinni ja revi mukaan kotiisi
😁
Tää oli mielenkiintoinen! Kenet tarraan? Katsonko ensin onko sormusta vai onko sillä väliä edes?
Sen kahvihuoneen Markon kaveri tai sukulainen voisi olla sinkku, kun vain kysyisit siltä että tietäisikö ketään sulle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta mielenkiintoinen ajatus, että teitä on johonkin kaveriporukkaan oikein kasautunut. Millaisia tyyppejä olette? Kiinnostaa, kun oma elämä on mennyt niin eri latuja, en ole edes asunut koskaan yksin enkä montakaan ikisinkkua tunne.
Mitä ikäluokkaa olet? Minustakin on jännää että sekä lapsuudenkaverit että yläasteen lähimmät ystävät ovat edelleen sinkkuja. Kaikki sydämellisiä ihmisiä.
-AP
Nelikymppinen olen. Peruskouluajoilta taitavat vanhat kaverit olla aika tavalla päätyneet pitkiin suhteisiin, lukiokavereissa hieman enemmän vaihtelua. Yliopistosta tunnen sen yhden ikisinkun.
Tjaa no olet niin vanha. Ei teidän ikäluokassa montaa sinkkua ole omissakaan tutuissa tai perheessä. Olemme outo käsite toisillemme.
-AP
Joo, niin vanha olen. Tämä taitaa olla hieman nuorempien juttu ettei mennä siihen ensimmäiseenkään avioliittoon. Ja siis en millään pahalla kysele, utelias vain olen.
Entäpä se vaatimattoman näköinen työkaveri? Se, joka on vähän lyhyenläntä (alle 180 cm) ja hitusen mahanpoikastakin kertynyt? Vai laitatko tinderissäkin sydämen vain komeille alfoille ja profiilitekstinä mainintana et pituusvaatimus vähintään 180 cm? Niin aivan...
No kelpaako sulle kiltti?