Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1980 luku.
14.11.2020 |
Yksi televisiosarja määritteli 80-luvun musiikin ja muodin. Se oli amerikkalainen Miami Vice jota tehtiin 5 kautta päättyen 1989 vuonna. Tässä videossa on koko 1980 luku kiteytettynä. 80-luvusta teki Suomessa erityisen se, että silloin oli Suomessa lähes täystyöllisyys, ihmisillä meni pääsääntöisesti hyvin ja eritoten se, että silloin oli vahva positiivinen usko siihen, että tulevaisuus tuo vielä parempaa. Nyt se usko on kadonnut.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Tuo video esittelee 80-luvun viihdettä ja joidenkin unelmaa kiteytettynä. Taustamusiikki (kaikessa kamaluudessaankin) ei kyllä voi olla miltään muulta ajalta.
Katselin Miami Vicea kämppäkaverini kanssa pienestä värimatkatelkkarista (taisi olla asuntolan ainut väritelkkari). Oltiin periaatteessa ihan samanlaisia opiskelijoita kuin nykyisetkin. Se on totta, että työllistymisestä ei tarvinnut huolestua, mikä vaikutti ihan kaikkeen muuhun elämään. Autokin sai olla opiskelijabudjetilla hankittu rämä. Kavereiden tapaaminen lomien jälkeen oli mahtavaa, kun kukaan ei tiennyt, mitä muut olivat puuhailleet, ja uutiset olivat kaikille tuoreita. Ei tarvinnut olla ihmisten saatavilla, jollei halunnut. Lähtisin heti takaisin, jos voisin. No, tietokonetta ja nettiä olisi varmasti ensin ikävä, mutta eihän aikakoneessa viedä mukana muistikuvia tulevaisuudesta.
Minä rakastin 80-luvun muotia, siis sitä hienostuneempaa olkatoppauksetonta käyttömuotia, jota nykyisin ei muisteta, kun kasarikauhistelu on niin kivaa. Cindy Crawford kiiltävässä hiuskuontalossaan, valkoisessa kauluspaidassa, korkeavyötäröisissä farkuissa ja leveässä nahkavyössä oli nii-ii-iin kaunis.
Kyllä 80-luku oli parasta aikaa ikinä. Ironisesti minä inhosin kasarimusiikkia ja pidin parikymmentä vuotta vanhemmasta, johon olen edelleenkin jämähtänyt, mutta nostalgisen olon saan yhä nopeimmin panemalla levylautaselle Bruce Springsteeniä tai oheisen unelmaihanuuden. :)
Innostuin muistelemaan niin, että se unelmaihanuus jäi kyydistä. Tässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan loisto sarja kun monasti tyyli meni ihan toiminnan edelle ja täälläkin jo alkoi vaikuttamaan nuorten miesten pukeutumiseen.Taas Suomi rock osasto taas karsasti sarjaa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan loisto sarja kun monasti tyyli meni ihan toiminnan edelle ja täälläkin jo alkoi vaikuttamaan nuorten miesten pukeutumiseen.Taas Suomi rock osasto taas karsasti sarjaa.
Miesten(kin) pikkutakeissa oli pastellivärit, ja hihat piti kääriä niin takeista kuin T-paidoistakin. Talvella pikkutakit olivat tweedmäisesti kudottua kangasta, jossa oli mukana hohtavaa lankaa, kuin raatokärpäsen selässä. Sain sätkyn, kun poikaystäväni saapasteli parturista paksut luonnonkiharat leikattuina päältä lyhyeksi pystymalliksi ja takana oli...auts...kymmensenttisille korkkiruuveille vetäytyvä takatukka. Se oli urheilupiirien muotia se.
Suomi-rock eli omissa piireissään. Inhosin Eppu Normaalia ja inhoan koko genreä edelleenkin. Se oli junttien musiikkia, ja mehän emme juntteja olleet.
Kouros. Lou Lou. Tresor. Opium. Poison. Astmakohtauksen alkeet.
Kommentoija Nro 1
Tiesittekö, että Miami Vice oli ensimmäinen tv-sarja jonka yhden jakson tekeminen maksoi keskimäärin noin miljoona dollaria?
Ja että sarjasta moni musiikkimaailmantähti ponnisti isosti julkisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että Miami Vice oli ensimmäinen tv-sarja jonka yhden jakson tekeminen maksoi keskimäärin noin miljoona dollaria?
Ja että sarjasta moni musiikkimaailmantähti ponnisti isosti julkisuuteen.
en tiennyt, mutta nyt kun kerroit ja kun noita katsoo niin en ihmettele. uskomatonta jälkeä!
Alue: Aihe vapaa
Tuo video esittelee 80-luvun viihdettä ja joidenkin unelmaa kiteytettynä. Taustamusiikki (kaikessa kamaluudessaankin) ei kyllä voi olla miltään muulta ajalta.
Katselin Miami Vicea kämppäkaverini kanssa pienestä värimatkatelkkarista (taisi olla asuntolan ainut väritelkkari). Oltiin periaatteessa ihan samanlaisia opiskelijoita kuin nykyisetkin. Se on totta, että työllistymisestä ei tarvinnut huolestua, mikä vaikutti ihan kaikkeen muuhun elämään. Autokin sai olla opiskelijabudjetilla hankittu rämä. Kavereiden tapaaminen lomien jälkeen oli mahtavaa, kun kukaan ei tiennyt, mitä muut olivat puuhailleet, ja uutiset olivat kaikille tuoreita. Ei tarvinnut olla ihmisten saatavilla, jollei halunnut. Lähtisin heti takaisin, jos voisin. No, tietokonetta ja nettiä olisi varmasti ensin ikävä, mutta eihän aikakoneessa viedä mukana muistikuvia tulevaisuudesta.
Minä rakastin 80-luvun muotia, siis sitä hienostuneempaa olkatoppauksetonta käyttömuotia, jota nykyisin ei muisteta, kun kasarikauhistelu on niin kivaa. Cindy Crawford kiiltävässä hiuskuontalossaan, valkoisessa kauluspaidassa, korkeavyötäröisissä farkuissa ja leveässä nahkavyössä oli nii-ii-iin kaunis.
Kyllä 80-luku oli parasta aikaa ikinä. Ironisesti minä inhosin kasarimusiikkia ja pidin parikymmentä vuotta vanhemmasta, johon olen edelleenkin jämähtänyt, mutta nostalgisen olon saan yhä nopeimmin panemalla levylautaselle Bruce Springsteeniä tai oheisen unelmaihanuuden. :)