Tuntuuko teistä usein siltä että jotkut ihmiset saa kaiken...

Ei.

En epäillytkään ..

-Sinkkiş

Ei tunnu, asia _on_niin.

Kyllä heitä näyttää olevan. Sitten ihmettelevät miten muilla voi olla vaikeuksia kun itse eivät ole kohdanneet ensimmäistäkään.

Kyllä. En tunne ketään yhtä huonosti menestynyttä mitä itse olen.

Joskus ajattelin näin. Myöhemmin tutustuattuni muutamaan tällaiseen henkilöön paremmin, huomasin kuinka paljon kulissia ja sen ylläpitoa asiassa oli. Onnellisempaa oma elämä pienillä puutteilla ja ilman teeskentelyä.

Oma havainto on se, että ne jotka toimivat saadakseen jotain yleensä sen saavat, asiasta vain puhuvat jäävät ilman ja ihmettelevät, miksi toiset SAAVAT kaiken.

Olen parikin kertaa kuullut lauseen "ethän sä ymmärrä, kun sulla on ollut niin helppoa / sulle kaikki on niin helppoa".

Olen nykyään kaunis, pidetty, menestynyt ja rakastettukin. Mulla on unelmaduuni, unelmamies, ihanat lapset, rahaa ja sijoituksia, u name it, kaikki nykypäivän "menestykseen" vaadittavat jutut.

Sitten olen elänyt hirvittävän perhehelvetin siihen asti, kunnes täytin 15 ja koin huostaanoton. Opiskelusta tajusin jotain vasta 30-vuotiaana, siihen asti olin kokeillut kaikkea viinasta ja lääkkeistä huumeisiin ja menettänyt luottotiedot ym ym. En vain puhu näistä ikinä kenellekään muulle kuin terapeutille ja miehelleni.

Eli se, että joku näyttää saavan kaiken, ei välttämättä ole sitten aina totta.

Kyllähän se niin on. Toki pitää muistaa että niillä kaiken saaneillakin on varmasti yksityiselämässä murheita ja ongelmia siinä missä muillakin. Mutta tasan ei kyllä mene nallekarkit elämässä.

Tunnen yhden tytön joka on ihan uskomattoman kaunis, sellainen joka kääntää päät kadulla ja voisi helposti olla joku malli tai hollywood-tähti, ja sen lisäksi vielä superälykäs (kehittää lääkkeitä työkseen), urheilullisesti lahjakas, ja tietenkin myös kaikin puolin ihana ja rakastettava ja karismaattinen persoonaltaan. Ja hän on naimisissa täydellisen miehen kanssa, asuvat merenrantatalossa ja rahaa riittää.

Kyllä olen hänelle kateellinen, kuka ei olisi? Mutta hän on kuienkin niin vilpittömän kiva tyyppi ettei häntä voi vihata sittenkään.

Minäkin tunnen tuollaisen, joka ei ole koskaan käynyt koulua, ei ikinä ollut töissä, on vain odotellut, että saa kaiken.

Ei tunnu. En tiedä ketään, joka olisi saanut kaikki luettelemasi asiat tekemättä itse mitään niiden eteen.

Mun veli on just niitä ihmisiä, joilla asiat jotenkin vaan aina järjestyvät parhain päin. Hän toki on kunnianhimoinen ja tekee myös paljon asioita, mutta vastoinkäymiset tuntuvat karttavan häntä. Ei siinä mitään, olen tietenkin iloinen hänen puolestaan. :)

Ei. Myönnän sen että välillä on vaikea saada edes sitä mitä tarvitsee vaikka kuinka yrittäisi ja kun liikaa osuu haasteita tiellä, on vaikea edes yrittää.

Mutta en ole mielestäni vielä törmännyt ihmiseen joka saisi kaiken. Toki monet saa suhteilla hyviä duuneja ja elintasoa ja perintöjä eivätkä kykene näkemään että ovat itseasiassa vähän etuoikeutettuja. Mutta kyllä sekin aina työtä ja uhrauksia vaatii kun pidetään yllä elintasoa.

Ainoastaan hyvin harvat kuuluu siihen kermaan joka saa kaiken, ja lähinnä nämä miljoonasuvut siis. Heidän ei tarvitse ponnistella. Mutta en ole varma haluaisinko vaihtaa osia, ihan perustuen siihen mitä juttuja välillä heidän elämästään tänne rahvaalle kantautuu.

Toisilla on enempi kortteja käytössä mutta maallinen elo on lyhyt eikä kenenkään kauneus ja mammona auta enää sinä päivänä kun näyttöjä eniten tarvitaan eikä kukaan ole enää puolesta puhumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se niin on. Toki pitää muistaa että niillä kaiken saaneillakin on varmasti yksityiselämässä murheita ja ongelmia siinä missä muillakin. Mutta tasan ei kyllä mene nallekarkit elämässä.

Tunnen yhden tytön joka on ihan uskomattoman kaunis, sellainen joka kääntää päät kadulla ja voisi helposti olla joku malli tai hollywood-tähti, ja sen lisäksi vielä superälykäs (kehittää lääkkeitä työkseen), urheilullisesti lahjakas, ja tietenkin myös kaikin puolin ihana ja rakastettava ja karismaattinen persoonaltaan. Ja hän on naimisissa täydellisen miehen kanssa, asuvat merenrantatalossa ja rahaa riittää.

Kyllä olen hänelle kateellinen, kuka ei olisi? Mutta hän on kuienkin niin vilpittömän kiva tyyppi ettei häntä voi vihata sittenkään.

Päästäkseen töihin lääkekehitykseen tarvitsee yleensä tohtorin tutkinnon ja hyvin päämäärätietoisen uraluonteen. Urheilullisuus vaatii sitkeää harrastamista, ja kauneuskaan harvoin ihan itsestään vain tapahtuu, vähintään pitää pysytellä hoikkana ja hoitaa ihoa sekä hiuksia.

Eiköhän tuttavasi ole siis myös tehnyt hulluna töitä ja nähnyt vaivaa kaiken tuon eteen.

Vierailija kirjoitti:

Mun veli on just niitä ihmisiä, joilla asiat jotenkin vaan aina järjestyvät parhain päin. Hän toki on kunnianhimoinen ja tekee myös paljon asioita, mutta vastoinkäymiset tuntuvat karttavan häntä. Ei siinä mitään, olen tietenkin iloinen hänen puolestaan. :)

Kyllä se joskus tuntuu siltä, että joillekin kasautuu kauheasti ongelmia ja joillakin taas on hyvää tuuria matkassa. Tietysti on muistettava ettei me nähdä ihmisten kaikkia ongelmia päälle päin. Kyllähän hyvin monella menestyneelläkin on ollut kerrassaan niin pahoja ongelmia, että ovat tehneet itsemurhan.

Minulla on hyvin paljon ja olen siitä kaikesta onnellinen. En ole ikinä ruikuttanut mistään, voivotellut syvällä itsesäälissä ja kadehtinut muita, vaan olen käärinyt hihani ja tehnyt töitä onneni eteen. Samalla tavalla myös ystäväni ja lähipiirini on tehnyt. Onnellisia tähtiä ei ole, van jokainen voi aika paljon vaikuttaa omaan elämäänsä. Ei tietenkään kaikkiin asioihin, mutta moniin voi ja satsaus kannattaa.

No ei, koska tiedän, että melkein kaikille se vaatii töitä.

Kukaan ei saa kaikkea. Ja toisaalta voit saada "kaiken" vaikket saisi paljon mitään, jos vain itse ajattelet niin. Eikös tämä ole kristinuskonkin sanoma? Itse olen kyllä ateisti, mutta filosofisella tasolla ymmärrän pointin hyvin.

Kermaperseet saavat kaiken.