Milloin miehesi on viimeksi lyönyt sinua?

Surullista :(

Ne jotka jäävät fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen, ovat nähdäkseni usein niitä jotka on pikku hiljaa henkisellä väkivallalla lytätty. Siinä vaiheessa kun nyrkki heiluu ja tukka pölisee, ei enää osaa lähteä. Väkivalta on nimenomaisesti toisen hallintaa väkisellä. Ihminen, jonka tarvitsee hallita toista pakolla, hakee toisesta ne heikot kohdat. Muutenhan väkivalta ei toimisi.

En muista enää, siitä on jo aikaa. Oli edellinen, ei kun sitä edellinen mies juuri pilkkua ennen eroa.

Eräät naiset eivät vaan ymmärrä omaa onneaan ja sitä, että ei ihan kaikki miehet lyö.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:13"]

2vuotta sitten. Vaikea sitä on hyväksyä, että sallin väkivallan suhteessani. Lopulta suhde kuitenkin päätyi eroon. Ilmeisesti se herätti miehen, koska palasimme yhteen eikä väkivaltaa enää ollut.

Aluksi välttelin riitoja tietoisesti ja pelästyin, joka kerta, kun hän korotti ääntään. Keskustelimme kuitenkin aiheesta paljon. Ja mies tosissaan yritti ja muuttui :) nyt uskallan jo huutaa ja raivota eikä enää pelota, että löisi.

Ihan paskapuhetta on ettei väkivaltaisuudesta voi oppia halutessaan pois.

[/quote]

Ihan kiva varmaan kuunnella huutavaa ja raivoavaa ... Ihan yhtä paljon ihmettelen tuollaisen naisen kanssa elävää miestä kuin lyövän miehen kanssa elävää naista.

Oikeastiko terveet aikuisetkin huutavat ja raivoavat toisilleen? Minä olen jo nuorena pitänyt sitä oireena jostakin vakavammasta ongelmasta.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 20:58"]

kesällä. tai ei lyönyt vaan kuristi ja löi päätä maahan..

[/quote]

Voi apua näitä juttuja. Miten sun kävi? Oletteko eronnut? Mitä tosta seurasi? Miksi teki noin?

[/quote]

Hiuksia lähti, kaula mustelmilla ja joka paikka oli kipeenä. Tossahan toi vieläkin kulkee. Tosin minä en enää provosoi häntä, ei tule turpiin. Joo tiedän sairasta. Niin se vaan minäkin joskus rehvakkaasti puhuin, että yksikin lyönti on liikaa.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 21:08"][quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 20:58"]

kesällä. tai ei lyönyt vaan kuristi ja löi päätä maahan..

[/quote]

Voi apua näitä juttuja. Miten sun kävi? Oletteko eronnut? Mitä tosta seurasi? Miksi teki noin?

[/quote]

Ja miksi teki? Valitti kuin siivoton olen. Heitin sukan sen jälkeen maahan ja kohta olin sukan vieressä itsekkin pahoinpideltävänä.

Oonko jotenkin outo jos en nää lyömistä niin pahana? Enkä nyt tarkoita mitään henkihieveriin turpaan vetämistä, vaan vaikka jotain bitchsläppiä. Itseäni pettäminen satuttaisi paljon enemmän.

Ei koskaan. Tosin lapsuudesta tuttu ilmiö ja tiedän, että lähteminen on vaikeaa jos näin kävisi.

Exä löi ensimmäisen ja viimeisen kerran 5 vuotta sitten. Aloin saman tien valmistella eroa, hankin kämpän ja kerroin sitten miehelle, kun kaikki oli selvää. Sanoin, että pelkään häntä, enkä voi elää pelossa. Erosimme ihan sovussa ja onneksi niin. 

Vitsillä lyö jollakin esineellä tai pepulle silloin tällöin. Tosissaan ei tekisi sitä koskaan, koska hän tuntee niin suurta sympatiaa äitiään kohtaan, jota mieheni isä hakkasi. 

Ei koskaan, lyöminen on täysin kiellettyä, vain hullu jää siihen odottamaan lisää..ja se malli mitä lapset saa..

Ensimmäinen avioliittoni kesti viisi vuotta, meni ihan hyvin mutta sitten mies erehtyi lyömään, oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, se loppui siihen.

Olen tyytyväinen että älysin lähteä heti mutta oli itsetunto kohdallaan ja olin hyvästä kodista meillä ei väkivaltaa harrastettu ja oli opetettu lapsillekin että se on vihoviimeistä hommaa, ei sellaista saa kukaan sietää. Eikä keksiä tekosyitä kun on muuten niin hyvä?

Kannattaa lähteä ensimmäisestä lyönnistä, vaikeammaksi kuulema muuttuu jos vaan alistuu..läheisriippuvainen kai helposti jää mutta ei nainen jolla on terve ja hyvä itsetunto. On hulluutta alkaa vielä lyöjän kanssa lapsia hankkimaan, en tajua miksi jotkut niin tekee.

8kk sitten riidan yhteydessä nosti minut ylös kuljetti hartioista kiinnipitäen huoneesta toiseen huoneeseen. Sitä ennen vuotta aiemmin potkaisi kerran selkään. Kumassakaan tapauksessa ei jäänyt mitään jälkiä, vaikka muuten esim. urheillessa saan mustelmia hyvin helposti. Ensimmäinen kerta oli shokki ja selittelin itselleni kaikki parhain päin. Vieläkin mielellään selittelen. Tämän viimeisimmän jälkeen tein ehdottoman selväksi, että näin ei voi jatkua. Tämän jälkeen hän on vähän testannut, kuinka pitkälle voi mennä; kerran kovakouraisesti tarttunut olkapäähän parin sekunnin ajan ja kerran jalalla kevyesti tönäissyt kun istuin lattialla. Näistä viimeisin 7kk sitten. Olin täysin tyrmistynyt, kun hän vielä oli väkivaltainen, joskin lievästi, senkin jälkeen kun olin ehdottomasti kieltänyt että minua ei saa enää satuttaa ja hän oli pyhästi luvannut. Selitti, että ei tajunnut että nämä viimeisimmät olisi sattuneet, eikä ne sattuneetkaan, mutta ei silti ei olisi näin saanut toimia. Sanoi, että ei tajunnut, että ei saa edes koskea kun on vihainen. Nyt on tajunnut tai paremminkin tajunnut, että en siedä tuollaista kohtelua enää ja olin valmis eroamaan.(etsin omaa asuntoa) Ihan aidosti haluaa muuttua, mutta en toki voi ihan täysin vielä luottaa. En ole vältellyt riitatilanteita ja uskallan kyllä riidellä ja kyllä, minä kyllä myös korotan ääntäni, joskus jopa huudan, kun riidellään. Itse olen uhkaillut miestäni väkivallalla kaksi kertaa, joten olen itsekin väkivaltainen, mutta minä myös haluan muuttua ja tiedän pystyväni. Uskon myös, että mieheni pystyy. Itselleni olen luvannut, että jos hän vielä on väkivaltainen, minä lähden. Siinä tapauksessa kaduttaisi todella paljon, että en lähtenyt jo aiemmin. Vieläkin toki mietityttää, pitäisikö kuitenkin erota nyt. Hän ei henkisesti alista tai rajoita minua eikä ole mustasukkainen, temperamentiltaan on äkkipikainen ja tulinen, mutta osannut nyt hillitä itseään riitatilanteista todella hyvin. Huijaanko itseäni, jos kuvittelen, että hän voinut muuttua?

Aika monelle lapselle äidin väkivalta on arkipäivää...

Niin.. miksi jäädä huonoon suhteeseen. varmaan joo läheisriippuvuus? en tiedä enkä osaa selittää.. Rakkaus? Sääli? Argh, vittu en tiedä!! :(