Huono ihminen vs. huono vanhempi?

Tuli mieleen tuosta uutisesta koskien kuninkaallisen perheen 7-kuukautista lasta, jossa vanhemmat jättivät lapsen hoitoon viikoksi ja lähtivät itse lomailemaan. Olen lueskellut kommentteja asiaan liittyen ja olen suoraan sanottuna vähän hämmentynyt.

Vanhemmat ovat nykyään aikamoisen suurennuslasin alla, kaikki mitä teet, on haitallista ja vahingollista lapselle. Silti lapsia pitäisi tehdä, tai olet itsekäs ali-ihminen. Jos taas teet lapsia, mutta et hoida niitä niinkuin muiden mielestä pitäisi, olet jälleen itsekäs ali-ihminen. Et saa pitää huolta itsestäsi ja parisuhteestasi, jos teet lapsia, mutta et saa myöskään olla tekemättä lapsia. Kaiken pitää mennä lasten ehdoilla, muuten lapset vahingoittuvat. Silti tällaisen kasvatusmallin yleistyessä lapset tuntuvat voivan pahemmin, mitä aikaisemmin, ja erilaiset käytöshäiriöt ja suoranainen käytöstapojen puute vaivaa koko ajan suurempaa ja suurempaa määrää maamme nuorisosta. Jos vanhemmat väsyvät yrittäessään täyttää näitä lukemattomia eri sääntöjä, miten kasvatat tasapainoisen lapsen, olet huono vanhempi, eikä sinun olisi koskaan pitänyt lisääntyä. Silti kaikkien pitää lisääntyä, koska muuten olet itsekäs ja Suomi tarvitsee veronmaksajia tulevaisuudessakin. Mutta silti ei saisi lisääntyä, tai jos lisäännyt ja epäonnistut, mitä luultavasti teet, olet yleinen sylkykuppi ja lapset pitäisi antaa adoptoitavaksi.

Onko kukaan niin suuren suurennuslasin alla, kuin lasten vanhempi? Onko kukaan muu havahtunut ajattelemaan tätä kaksoisstandardia, että toisaalta pitäisi lisääntyä, mutta sitten ei kuitenkaan, koska olet kuitenkin lähtökohtaisesti huono vanhempi?

Ei saa käydä töissä ja laittaa lasta hoitoon, mutta silti kaikkien pitää käydä töissä. Kunnostaan pitäisi huolehtia, mutta kuitenkaan ei saisi. Itsestään pitäisi huolehtia, että jaksaa olla hyvä ja rakastava vanhempi, mutta olet itsekäs ja kyvytön kakkiainen, jos näin teet.

Miten te vanhemmat jaksatte, kun teitä syyllistetään jatkuvasti? Ihan sama, mitä teette?