Kaduitko koskaan, että et tehnyt toista lasta?

Up

En ole katunut. Mietin asian niin perinpohjin aikanaan, ettei siihen ole tarvinnut enää jälkeen päin palata. Elämässäni on niin paljon kaikkea muuta hyvää, tämän ainokaisen lapseni lisäksi.

Yhden naisen tiedän, joka katui. Työkaverini, kun hänen ainoa lapsensa kuoli. Puhui monesti, että miksi ei tehnyt toista, olisi edes jotain jäänyt.

En ole katunut.Mies osoittautui väkivaltaiseksi narsistiksi lapsen syntymän jälkeen.Useampi lapsi olisi voinut johtaa ties mihin hirveyksiin.

Katua on ehkä liian voimakas sana mut olen ymmärtänyt vasta lähiaikoina et lapselle sisarus aikuisena voisi olla korvaamaton voimavara.

Nyt on liian myöhästä ikän puolesta kun olen jo 39-vuotias. =(

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 17:55"]

En ole katunut.Mies osoittautui väkivaltaiseksi narsistiksi lapsen syntymän jälkeen.Useampi lapsi olisi voinut johtaa ties mihin hirveyksiin.

[/quote]

Ei aina. Mun sisko on pilannut mun ja vanhempieni elämän. Siis ei todellakaan aina ole voimavara.

En hetkeäkään.

Saa nähdä, kadunko sitä, että tehtiin toinen lapsi. Olen nyt raskaana ja ahdistaa. Toisaalta, niin ahdisti myös esikoisen raskausaikana. Tuntuu siltä, että arki muuttuu mahdottomaksi toisen lapsen myötä. Ajattelin, että toinen lapsi on jollain tavalla "pakko" tehdä, kun asummekin niin korvessa.

Olisin katunut. Ensimmäinen syntyi kuolleena.

Loukkaako teitä jotenkin, kun ihminen kirjoittaa rehellisesti tunteistaan?

Kysyy nro 9

Parhaassa vaihtoehdossa se voikin olla hyvä voimavara ja läheinen/antoisa suhde. Mutta siinä huonoimmassa vaihtoehdossa se sisarusten välinen suhde voi olla yhtä helvettiä. Se viha toisiaan kohtaan on varmaan niitä hirveimpiä vihoja, onko pahin vihamieskään niin paha kuin sisarus.

Kolikolla kaksi puolta. On suurta rakkautta/arvostusta/välittämistä ja on suurta kateutta/vihaa/halveksuntaa... Millaisen sisarsuhteen olet juuri sinä sattunut saamaan.

Siinä on suuria tunteita hyvässä ja pahassa, joita varmaan vaikea kääntää toiseksi.

Se kertoneen varmaan paljon kuinka sukulaiset tappelevat perinnönjaossa ja välit eivät tule koskaan kuntoon tai sukulaisten kanssa ei pitäisi koskaa rakentaa yhteistä firmaa/paritaloa/taata suvun lainaa (seuraa vain ongelmia) eli millaisia vihamiehiä pahimmillaan sisarukset voivat olla.

Ei se monilapsisuus ole aina hyvä!

Mulla on joskus sellainen hassu vauvakuumeen tapainen, vaikka en sellaista varsinaisesti potenut edes ennen ekan saamista. En kuitenkaan haluaisi enää luopua yöunistani enkä siitä helppoudesta, mitä jo vähän isomman ja omatoimisemman lapsen kanssa oleminen edustaa. Vauva-aika ei ollut mulle erityisen nautinnollista, vaikka lapseni olikin tosi ihana. Siksi en kaipaa vauva-aikaa enää.

Mä olen 37-vuotias ja ovuloin joka kuukausi (näen sen omin silmin), joten luulen, että voisin tulla vielä helposti raskaaksi, kuten eka kerrallakin tulin. Mutta mun mies on vielä mua vanhempi eikä ehkä jaksettais sitä vauvarumbaa enää. Sisarusjuttu mua välillä mietityttää, pari serkkua onneksi lapsellani on. 

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 18:37"]

Mulla on joskus sellainen hassu vauvakuumeen tapainen, vaikka en sellaista varsinaisesti potenut edes ennen ekan saamista. En kuitenkaan haluaisi enää luopua yöunistani enkä siitä helppoudesta, mitä jo vähän isomman ja omatoimisemman lapsen kanssa oleminen edustaa. Vauva-aika ei ollut mulle erityisen nautinnollista, vaikka lapseni olikin tosi ihana. Siksi en kaipaa vauva-aikaa enää.

Mä olen 37-vuotias ja ovuloin joka kuukausi (näen sen omin silmin), joten luulen, että voisin tulla vielä helposti raskaaksi, kuten eka kerrallakin tulin. Mutta mun mies on vielä mua vanhempi eikä ehkä jaksettais sitä vauvarumbaa enää. Sisarusjuttu mua välillä mietityttää, pari serkkua onneksi lapsellani on. 

[/quote]

Olisin voinut kirjoittaa tämän. Paitsi, että olen muutaman vuoden nuorempi.  Lapsi jo teini-ikäinen.

En kadu. Lapsi nyt 11v. Olen iloinen, että pysyimme päätöksessä joka tuntui meille oikealta. Joskus olin kovinkin ahdistunut lapsen sisaruksettomuudesta - etenkin kun lueskelin tätä palstaa. Onneksi en kuitenkaan yrittänyt kääntää mieheni päätä oman epävarmuuteni takia.

Mulla ei ollut tilaisuutta moiseen. Esikoiset on kaksoset. En kadu mitään.

En ole vielä katunut. Lapsi nyt 12. Helppoa on ollut vain yhden kanssa. Kahta en olisi jaksanut.