Tyttäreni paras kaveri inhoaa luonnonkiharoitaan, tyttäreni taas tahtoisi luonnonkiharat. Jotenkin surullista jo kun noin nuorena (10) alkaa itsensä vertaaminen toiseen ja oman ulkonäön arvostelu

En tiedä liittyykö tuo nyt niinkään itsetuntoon, hyvä ystäväni inhoaa pisamiaan ja minä taas antaisin mitä vain pisamista, ollaan kolmekymppisiä ja molemmilla on hyvä itsetunto, tämä asetelma "Vihaan pisamia-Oispa pisamat" vaan on jatkunut viimeiset 25 vuotta :D 

Jo tuo lausahduksesi vihjaa, että suorat hiukset olisivat jotenkin huonommat, mutta tyttö on siitä huolimatta nätti...

No näinhän se aina on. Meillä toinen kihartaa suoraa tukkaansa ja toinen suoristaa kiharaa...

Ei kai se nyt sinänsä ulkonäkönsä vertaamisesta ole kyse, vaan se nyt vaan on semmoista.

Tuon ikäiset tytöt on lähes aina kauniita.

Konstruktiota ja muuta jaskaa...

Äitini suvussa kulkee geeneissä laihuus, isäni suvussa taas paksut kiharat. Perin molemmat. Olen nyt 44-vuotias ja koko elämäni saanut kuulla miten ONNEKAS olen ja  että miten ihanaa olisi omistaa tuollainen kiharapilvi ja tuollainen kroppa. 

Todellisuudessa minulla on helvetillinen  henkilökohtainen karvahattu joka kesäisin on hiostavan kuuma eikä talvisin suihkun jälkeen kuivu millään  ja joudun usein kohtaamaan epäilyksiä syömishäiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini suvussa kulkee geeneissä laihuus, isäni suvussa taas paksut kiharat. Perin molemmat. Olen nyt 44-vuotias ja koko elämäni saanut kuulla miten ONNEKAS olen ja  että miten ihanaa olisi omistaa tuollainen kiharapilvi ja tuollainen kroppa. 

Todellisuudessa minulla on helvetillinen  henkilökohtainen karvahattu joka kesäisin on hiostavan kuuma eikä talvisin suihkun jälkeen kuivu millään  ja joudun usein kohtaamaan epäilyksiä syömishäiriöstä.

Voithan leikata hiukset pois jos et tykkää.

Totta.

Mutta ei kannattaisi kuitenkaan kirjoittaa tänne henkilöiden nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Mutta ei kannattaisi kuitenkaan kirjoittaa tänne henkilöiden nimillä.

Ap varmaan unohti kirjoittaa *nimet muutettu* *googlen kuva karvahatusta ei liity tapaukseen*

Mistä tiedät niin varmaksi, että "Mea" inhoaa hiuksiaan? Oletko koskaan kuullut sellaisesta, että ihminen tuo jonkin yleisesti ihaillun ominaisuutensa esille omissa puheissaan negatiivisesti saadakseen muilta kehuja tästä ominaisuudestaan ilman, että häntä pidetään itserakkaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Mutta ei kannattaisi kuitenkaan kirjoittaa tänne henkilöiden nimillä.

Ap varmaan unohti kirjoittaa *nimet muutettu* *googlen kuva karvahatusta ei liity tapaukseen*

No, tämä nyt kuitenkin on tunnistettava keissi.

Ilmoitan asiattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini suvussa kulkee geeneissä laihuus, isäni suvussa taas paksut kiharat. Perin molemmat. Olen nyt 44-vuotias ja koko elämäni saanut kuulla miten ONNEKAS olen ja  että miten ihanaa olisi omistaa tuollainen kiharapilvi ja tuollainen kroppa. 

Todellisuudessa minulla on helvetillinen  henkilökohtainen karvahattu joka kesäisin on hiostavan kuuma eikä talvisin suihkun jälkeen kuivu millään  ja joudun usein kohtaamaan epäilyksiä syömishäiriöstä.

Unohdit mainita, että sulla on myös hyvin täyteläiset ja kiinteät rinnat ja pitkät ripset, mutta niistäkin on vain haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Mutta ei kannattaisi kuitenkaan kirjoittaa tänne henkilöiden nimillä.

Ap varmaan unohti kirjoittaa *nimet muutettu* *googlen kuva karvahatusta ei liity tapaukseen*

No, tämä nyt kuitenkin on tunnistettava keissi.

Ilmoitan asiattomaksi.

T. Mean äiti joka uskoo kavereiden kadehtivan lapsensa tukkaa

Itselläni on luonnonkiharat hiukset. Pidän ne pitkänä, on vähän pakko. Joskus leikkasin kiharat vex. Voi luoja, seuraavana aamuna totesin, että sileä, lyhyt tukkani oli muuttunut yön aikana afrokampaukseksi. Voi sitä kiharan määrää. Teki mieli vetää kaljuksi koko hökötys. 

Nyt olen tyytynyt siis siihen, että pidän hiukseni vähintään puoleen selkään ulottuvina, silloin kiharat ovat maltillisemmat. On minulla suoristusharja, muttei aina jaksa, enkä tiedä tekeekö tukalle hyvää sitä jatkuvasti kuumalla harjalla oikaista. 

Kiharoissa ei mitään vikaa ole, jos ne vain olisivat siellä, mihin ne haluan, eikä kihartuisi mikä minnekin, niin että pää on kuin tehosekoittimella vedelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Mutta ei kannattaisi kuitenkaan kirjoittaa tänne henkilöiden nimillä.

Ap varmaan unohti kirjoittaa *nimet muutettu* *googlen kuva karvahatusta ei liity tapaukseen*

No, tämä nyt kuitenkin on tunnistettava keissi.

Ilmoitan asiattomaksi.

T. Mean äiti joka uskoo kavereiden kadehtivan lapsensa tukkaa

Ei, vaan terveisin huolestunut lukija, joka tunnisti.

Tuo nyt ei ole mitään uutta. Samaa uroutin itse kiharoistani tuon ikäisenä. Juuri tuossa iässähän se ulkonäkö alkaa toden teolla kiinnostamaan, aöetaan meikkaamaan ja on kaikin puolin epävarma olo omassa kropassaan. Enpä ole koskaan kuulluut esim 12-vuotiaan sanovan, että olenpa tyytyväinen kroppaani, tää murrosikä on kivaa! Enemmän olisin huolissani jos 25-v vielä jatkaisi tuota!

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on luonnonkiharat hiukset. Pidän ne pitkänä, on vähän pakko. Joskus leikkasin kiharat vex. Voi luoja, seuraavana aamuna totesin, että sileä, lyhyt tukkani oli muuttunut yön aikana afrokampaukseksi. Voi sitä kiharan määrää. Teki mieli vetää kaljuksi koko hökötys. 

Nyt olen tyytynyt siis siihen, että pidän hiukseni vähintään puoleen selkään ulottuvina, silloin kiharat ovat maltillisemmat. On minulla suoristusharja, muttei aina jaksa, enkä tiedä tekeekö tukalle hyvää sitä jatkuvasti kuumalla harjalla oikaista. 

Kiharoissa ei mitään vikaa ole, jos ne vain olisivat siellä, mihin ne haluan, eikä kihartuisi mikä minnekin, niin että pää on kuin tehosekoittimella vedelty. 

Makunsa kullakin. Minusta juuri sellainen "afromainen" kikkarapää on ihana (sekä naisella että miehellä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Mutta ei kannattaisi kuitenkaan kirjoittaa tänne henkilöiden nimillä.

Ap varmaan unohti kirjoittaa *nimet muutettu* *googlen kuva karvahatusta ei liity tapaukseen*

No, tämä nyt kuitenkin on tunnistettava keissi.

Ilmoitan asiattomaksi.

T. Mean äiti joka uskoo kavereiden kadehtivan lapsensa tukkaa

Ei, vaan terveisin huolestunut lukija, joka tunnisti.

Nythän sinä itse paljastit että Suomessa on yksi Mea, iältään ehkä 9-12, jolla on kihara tukka. Huh!.

Toiselle hiusten suoristus, toiselle permis? Jos vain sä annat tyttäresi ottaa permiksen, voi saada matkimismaineen. Harkitkaa, onko se sen arvoista. Kiharoita voi tehdä muutenkin.

Saisitte ikimuistoiset koulukuvat, jos niitä vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini suvussa kulkee geeneissä laihuus, isäni suvussa taas paksut kiharat. Perin molemmat. Olen nyt 44-vuotias ja koko elämäni saanut kuulla miten ONNEKAS olen ja  että miten ihanaa olisi omistaa tuollainen kiharapilvi ja tuollainen kroppa. 

Todellisuudessa minulla on helvetillinen  henkilökohtainen karvahattu joka kesäisin on hiostavan kuuma eikä talvisin suihkun jälkeen kuivu millään  ja joudun usein kohtaamaan epäilyksiä syömishäiriöstä.

Voithan leikata hiukset pois jos et tykkää.

Tyypillinen kommentti ohuttukkaiselta ihmiseltä. Minä ymmärrän tuon karvahattuongelman vallan mainiosti, kärsin itse samasta. Henkilökohtainen mileipiteeni on kuitenkin, että harvalla naisella lyhyet hiukset on parhaat mahdolliset, ei minulla ainakaan. Mulla on litteä takaraivo ja niskassa emännän kyhmy, enkä halua kyttää koko ajan pooloja tai huiveja. Pidempi tukka siis "täytyy" olla. 

AP:lle kommentoin, että mitä surullista tuossa nyt on? Ihmiset haluaa aina sitä, mitä niillä ei ole, lapsesta alkaen, eikä tuo koske mitenkään vain ulkonäköasioita, vaan monenmoista muutakin. Sen sijaan, että suret asiaa, jolle et voi mitään ja lisäksi pahennat tuollaisilla "huolimatta siitä ja tästä, olet kaunis" -kommenteilla, voisit keskittyä tukemaan lapsesi tervettä itsetuntoa.