Millaisista ihmisistä et pidä?

nää "luin iltasanomista asia on varmasti näin" ihmiset. yleensä naisia jokka pukeutuu ku rekkalesbot ja puhuu turhan tärkeillen kirjakieltä parilla slangi sanaa joukossa koruttamassa. Isot hipsteri lasit ja ollaan niin erilaisia ja sitä erilaisuutta huudetaan oikeen urakalla. Sitte puheet on sellasia epänaisellisia tahallaan, koska haluaa erottua joukosta esim fb päivitys "mullon paska housussa" Haukkuu hipstereitä ja on kaikesta mielipiteet ihan sama mikä asia kyseessä. Tatskat ja erilaisuus on jees ja oon niin suvaitsevainen, mut samalla vihaan ihan kaikkea.

Pätee pätee ja pätee aina vaan!

Esim 7 kuulostaa hieman tällaiselta ärsyttävältä nipottajalta jolla ei todellakaan elämä ole kaikkea vaan juuri sitä ja tätä yleistietämystä ja ihanaa sivistystä. On vaan sääli että sellaiset ovat todella tylsää seuraa jos itsellä on ikää enemmän ku kapinoivalla teineillä jonka pitää todistella itseään.

Itarat ihmiset ja siipeilijät.

Kiipijät, jotka käyttävät muita ihmisiä tikapuinaan "huipulle".

Ilkeä pessimisti, joka torppaa järjestelmällisesti kaikkien muiden ideat.

Kaksinaamaiset selkäänpuukottajat, jotka valehtelevat joka suuntaan. 

Ihmiset joilla pöhöttynyt itsetunto. Ylpeä ja epäkunnioittava, dissaava suhtautuminen muihin.

Siinä muutama "ihmistyyppi".

23 jatkaa

pidän älykkäistä keskusteluista, mutta nämä tyypit jota kuvasin oikeen suorastaan hinkuvat kovaa väittelyä ja kuvittelevat pitävänsä ystävät lähellä tällä hyökkäävällä asenteellaan. Asioista voi puhua korottamatta ääntä tai tavallisella puhetyylillä ilman kirjakieltä ja hidastusta kuin puhuisi 3 vuotiaalle :) se on alentavaa, nöyryyttävää ja typerää. Fiksujen kanssa keskustellessa voin miettiä omaa kantaani ilman, että joudun myötäilemään ketään, mutta keskustelu säilyy asiallisena eikä siitä tule toisen osapuolen yksinäistä riitaa.

Täältä pesee:

- Etikettikirjaa ei tarvitse lukea, mutta säälliset käytöstavat pitää olla. Tyyliin jos menet vieraspaikassa syömään, niin älä nyrpistele nenääsi, tai räpellä puhelinta hautajaisissa, tai huokaile merkitsevästi jos mummulassa on tylsää. 

- Pinnallisuus. Ei ole kivaa, jos vastapuoli luo syviä ja pitkäkantoisia analyysejä ihmisten ulkonäön perusteella. Vink vink, 6. ;) 

- Lapsellisuus. Tai korjaan: minusta on ihan loistavaa, jos ihmisistä löytyy leikkimielisyyttä. Mutta erityisesti konfliktitilanteissa toivoisi itse kultakin vähän kykyä asettua oman napansa ulkopuolelle, olla asiallinen ja pysyä asiassa. Ja toki ettei väännä konfliktia asiasta kuin asiasta ja dramatisoi kurjan kohtalonsa sfääreihin.

- "Tulen toimeen vain miesten kanssa" -tyyppi. Minulla on tosi hyviä kavereita, jotka oikeasti viihtyvät enemmän äijähengessä, eikä asiassa ole ongelmaa. Mutta tämä tarkoittamani tyyppi on juuri se, joka esiintyy "äijänä äijien joukossa", mutta silti sumeilematta kiehnää ja kehrää, kerjää naisellista huomiota niin sinkuilta ja varatuiltakin piittaamatta puolisoista. Hyvin epämiellyttävä, suorastaan kiusaannuttava ihmistyyppi.

- Ylimielisyys, sellainen että se oma ylivertaisuus huokuu ja näkyy, ja osaa arvioida toisen käytöksestä mihin kastiin itse kuuluu. Ja yleensä on tullut sellainen olo, että minä en kuulu ainakaan siihen kärkikastiin... :) 

- Ja sitten se suurin, mikä ilmeisesti on minussa ihan alitajuntainen juttu: minulla ilmeisesti on suuri reviirintarve, koska tulen todella levottomiksi ihmisten kanssa, jotka tulevat liian lähelle. Jos ihmisellä on tapana kävellä niin että hän samalla vahingossa töytäisee muita olkapäällä, kävelee kintereillä tai muuten ei piittaa vaikka olisi tiellä, en todennäköisesti pidä hänestä. Minulla oli joskus tuttava, jolla oli lähes jatkuvasti tarve halailla, hypistellä hiuksiani, olla koko ajan aivan kiinni ihossani. Välimme eivät nyt tämän takia katkenneet, mutta sanoisinko että se oli yksi hänen epämiellyttävimmistä piirteistään. Omaa miesystävää ja perheenjäseniä voin halailla estottomasti, mutta jo kaverin kohdalla alkaa ahdistua, jos on jatkuvasti fyysisessä kontaktissa. 

25 jatkaa listaansa (apua, listani näyttää siltä etten pidä ihmisistä ylipäätään! :D):

- Aikavarkaat. Erityisen häiritseviä esim. luennolla tai palaverissa: jokin tietty asia pitäisi käsitellä tietyssä ajassa, joten tämä ihminen on ensimmäisenä esittämässä tuhat ja sata kysymystä piittaamatta siitä, että asia oltaisiin käsittelemässä hetken kuluttua jos malttaisi odottaa. Räikein esimerkki: käsittelimme erästä tutkimukseen liittyvää aihetta ja asia sinällään oli jo hankala, ja se kysymys: "siis hei. Mitä tarkoittaa tiede tässä asiayhteydessä?". Ja sitten selitetään sitä kysymystä pitkälle... Ehkä väsyttävin kokemus, koska emme tämän vuoksi päässeet asiassa eteenpäin ja jouduimme istuman paikalla paljon pidempään. 

Samat aikavarkaat ovat ärsyttäviä ylipäätään, jos on sovittu tapaaminen, niin voivat surutta venyttää sitä ja myöhästyä... tai sitten etteivät pääse ikinä, milloinkaan lähtemään vaikka olisi minkälainen kiire vastapuolella. 

... Yritän pehmittää. Pidän kyllä ihmisistä. :) Yleensä... :D

Omaa sukupuoltaan vihaavat naiset, jotka lyöttäytyvät miesten seuraan ja mainostavat olevansa "hyviä jätkiä".

Miesaktivistit. En ole tavannut livenä enkä netissä yhtäkään miesaktivistia, joka ei sortuisi järjettömiin yleistyksiin ja naisvihaan.

Ikärasistit.

Pinnalliset, toisten ihmisarvon materialla ja ulkoisella menestyksellä mittaavat ja arvottavat ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:20"]

Täältä pesee:

- Etikettikirjaa ei tarvitse lukea, mutta säälliset käytöstavat pitää olla. Tyyliin jos menet vieraspaikassa syömään, niin älä nyrpistele nenääsi, tai räpellä puhelinta hautajaisissa, tai huokaile merkitsevästi jos mummulassa on tylsää. 

- Pinnallisuus. Ei ole kivaa, jos vastapuoli luo syviä ja pitkäkantoisia analyysejä ihmisten ulkonäön perusteella. Vink vink, 6. ;) 

- Lapsellisuus. Tai korjaan: minusta on ihan loistavaa, jos ihmisistä löytyy leikkimielisyyttä. Mutta erityisesti konfliktitilanteissa toivoisi itse kultakin vähän kykyä asettua oman napansa ulkopuolelle, olla asiallinen ja pysyä asiassa. Ja toki ettei väännä konfliktia asiasta kuin asiasta ja dramatisoi kurjan kohtalonsa sfääreihin.

- "Tulen toimeen vain miesten kanssa" -tyyppi. Minulla on tosi hyviä kavereita, jotka oikeasti viihtyvät enemmän äijähengessä, eikä asiassa ole ongelmaa. Mutta tämä tarkoittamani tyyppi on juuri se, joka esiintyy "äijänä äijien joukossa", mutta silti sumeilematta kiehnää ja kehrää, kerjää naisellista huomiota niin sinkuilta ja varatuiltakin piittaamatta puolisoista. Hyvin epämiellyttävä, suorastaan kiusaannuttava ihmistyyppi.

- Ylimielisyys, sellainen että se oma ylivertaisuus huokuu ja näkyy, ja osaa arvioida toisen käytöksestä mihin kastiin itse kuuluu. Ja yleensä on tullut sellainen olo, että minä en kuulu ainakaan siihen kärkikastiin... :) 

- Ja sitten se suurin, mikä ilmeisesti on minussa ihan alitajuntainen juttu: minulla ilmeisesti on suuri reviirintarve, koska tulen todella levottomiksi ihmisten kanssa, jotka tulevat liian lähelle. Jos ihmisellä on tapana kävellä niin että hän samalla vahingossa töytäisee muita olkapäällä, kävelee kintereillä tai muuten ei piittaa vaikka olisi tiellä, en todennäköisesti pidä hänestä. Minulla oli joskus tuttava, jolla oli lähes jatkuvasti tarve halailla, hypistellä hiuksiani, olla koko ajan aivan kiinni ihossani. Välimme eivät nyt tämän takia katkenneet, mutta sanoisinko että se oli yksi hänen epämiellyttävimmistä piirteistään. Omaa miesystävää ja perheenjäseniä voin halailla estottomasti, mutta jo kaverin kohdalla alkaa ahdistua, jos on jatkuvasti fyysisessä kontaktissa. 

[/quote]

Aika lailla kuin oma listani. Ylimieliseen käytökseen kuuluu lisänä se, ettei oikeasti ole niin fiksu kuin luulee olevansa. Typeriä keskustelunaiheita jotka eivät kertakaikkiaan kiinnosta keskustelukumppania mutta tätä ei tietty huomioida mitenkään.

Kännykänräplääjät. Ihan missä vain. Näpyti näpyti ja nenä kiinni ruudussa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 13:15"]

Esim 7 kuulostaa hieman tällaiselta ärsyttävältä nipottajalta jolla ei todellakaan elämä ole kaikkea vaan juuri sitä ja tätä yleistietämystä ja ihanaa sivistystä. On vaan sääli että sellaiset ovat todella tylsää seuraa jos itsellä on ikää enemmän ku kapinoivalla teineillä jonka pitää todistella itseään.

[/quote]

Minä taas kavahdan sinunlaisia ihmisiä. Et voi mitenkään päätellä minusta mitään muuta kuin sen, että olen kyllästynyt ihmisiin joilla on suppea tietämys ja/tai maailmankatsomus. En kertonut, onko tällaisia ihmisiä minun mielestäni paljon enkä edes kertonut, joudunko heidänlaistensa kanssa paljon tekemisiin. Vastasin kysymykseen vain. 

Sinä teit loput päätelmät, aika suppeasta teksistä. 

Ihminen, joka ei osaa kuunnella, vaan puhuu jatkuvasti päälle, varsinkin ristiriitatilanteissa. Ilmeisesti oppinut saamaan elämässään kaiken, usein nuorin perheessään ja haluaa aina olla oikeassa, sanoa viimeisen sanan. Vielä pahempaa, jos tällä ihmisellä on voimakas nasaaliääni, tyyliin nylon beat.

Ihminen, joka on tehnyt äitiydestään elämänsä ykkösprioriteetin suojellen lapsiaan kaikelta pahalta. Oma lapsi ei saa edes katsoa päin näitä lapsia, kun tämä äiti jo kirjaimellisesti hyppii silmilleni, ettei janipetteriä saa nyt katsoa noin..:D Usein tämä ihminen aistii sen, että minä ja mieheni pidämme häntä jokseenkin huvittavana ja sehän lisää vettä myllyyn, olen varmasti kaikkein inhottavin ihminen .Hiljaa mielessäni toivon, että tämän äidin lapset joskus tekisivät jotain repäisevää ja pääsisivät irti äitinsä ikeen alta.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 12:37"]

Työpaikalla en pidä siitä henkilöstä, jonka kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä, mutta jota ei kiinnosta työ pätkääkään ja joka menee aina siitä, mistä aita on matalin ja jonka työnjälki on tosi huonoa. Jos pitää saada yhdessä joku homma tehtyä, niin on pakko tehdä se hänenkin osuus uudestaan, kun on niin huonosti tehty, että en halua mun nimissä sellaista laittaa eteenpäin.

Negaatiossa kierisekelvät ihmiset on toinen ärsyttävä ryhmä. Ne, jotka näkee kaikessa vain ja ainoastaan jotain huonoa. Mässäilevät sillä, että jollain menee huonosti. Eivät ikinä jaa hyviä asioita kenenkään kanssa. Eivät ikinä kehu ketään, ainoastaan juoruavat pahaa selän takana.

[/quote]

Työpaikalla en pidä siitä henkilöstä, jonka kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä, mutta joka tekee minunkin osuuteni uudestaan, koska kuvittelee tekevänsä sen paremmin. Kuvittelee myös, että asia laitetaan hänen nimissään eteenpäin.

En pidä nykyajan "minä, minä, minä" kulttuurista. Kaikki pitää saadaa heti luonnosta tai muista ihmisistä viis! Teinit jotka kuvittelevat omistavansa maailman ovat myös ärsyttäviä, samoin itsekkäät tupakoitsijat. Somaleista en myöskään pidä.

S- vikaisista sössöttäjistä

ihmisistä jotka eivät osaa olla hiljaa. autisteista. liian itsekeskeisistä ihmisistä joita on vaikea lähestyä.

En pidä ihmisistä, jotka tahallisesti loukkaavat muita ihmisiä. Oli se sitten mitätöintiä tai ylikävelemistä tai kiusaamista tai pelkästään piikittelyä. Nämä ihmiset ovat yleensä myös tyhmiä ja/tai kateellisia.

Muuten lähes seura kuin seura menettelee. Ei voi sanoa, että nauttisin tyhmien seurasta, mutta en myöskään inhoa, niin kauan kuin he eivät tahallisesti loukkaa ketään.

Tylsät, tyhmät, tosikot, valittajat, hölöttäjät ja nillittäjät tulivat ensinnä mieleen.

Kovista ihmisistä, jotka ajavat omaa etuaan ja syyttävät heikompia epäonnistumisistaan.

Yksinkertaiselta vaikuttava mutta ei silti ole, viisaiden huomioiden esittäminen hallitsemismielessä, ylipäätään esillä koko ajan.  Tahtoisi sanoa et sinä mitään tiedä, suuttuu kuin pikkulapsi.

Tätä viestiketjua lukiessani huomaan, etten pidä kenestäkään. Piste.

En melkeen kenestäkään ihmisestä. Valitettavaa kyllä. Ainoastaan aviomies, sukulaiset ja lähimmät ystävät, mutta heissäkin löytyy ärsyttävyyksiä.

Ehkä sellaiset äärimmäisen kovaääniset pölpöttäjät, jotka ei kuuntele mitä toinen sanoo, ovat ärsyttävimpiä. Toisaalta pidän kyllä puheliaista ihmisistä, mutta kun joillakin tuntuu menevät se niin yli, eikä ole mitään väliä mitä puhuu, kunhan vaan on koko ajan äänessä. Hiljaisetkin on omalla tavallaan ärsyttäviä, mutta he eivät sentään häiritse ketään....

En mä oikeastaan ketään inhoa, onneksi ei ole omassa lähipiirissä ketään sellaista jota inhoaisin. ihmiset saa olla sellaisia kuin ovat, kunhan eivät vahingoita tai lyttää muita. jos nyt oikein pitää miettiä, niin hieman pelkään ja kartan yhtä naapuria, miehellä on ilmeisesti mielenterveysongelmia ja hän inhoaa sitä että alle 5v lapsemme leikkivät rivarin kulkuväylällä, hän saattaa mm. kurkata oven raosta. Emme leiki hänen ovellaan, vaan kulkuväylällä satunnaisesti, mutta sekin taitaa olla liikaa. Hän on huutanut ja kiroillut ohi kulkiessaan, rikkonut lelumme jotka joku lapsi oli jättänyt hänen asuntonsa liepeille, en tiedä oliko edes meidän tekosia kun yleensä olen tarkka lelujen suhteen... enpä jaksa hänestä silti välittää, sääliksi käy kun voin kuvitella ettei hänen elämänsä ole niin onnellista. elämme niinkuin häntä ei olisi olemassa, ja jos hän joskus alkaa vielä räyhäämään niin kutsun poliisit.