YH-naisten oma aika!

Mitä kuvittelet totuudeksi? Idiootti. 0 h.

Käsittääkseni melkein koko ajan jos teinin patistelua ei lasketa. Mutta onko sitä aikaa miehelle niin ei ole. 

Täh? Totaaliyh, ei isovanhempia, ei tukiperhettä, ei lapsiperheitä kavereina eli kuule ihan yksin lapsen kanssa jo vuosia ollut. Millaista totuutta olet hakemassa?

Noin 2 tuntia perjantaisin iltapäivällä nyt, kun etätyöaika. Ja silloin FB-mies tulee kylään 😊

Eipä sitä omaa aikaa sen kummemmin parisuhteessa ollessakaan ole.Kai sitten tulevaisuudessa,kun lapsi on isällään.Vanhemmat lapset tuskin edes suostuu menemään. T: Äiti neljättä vuotta ilman vapaapäivää,avoliitossa ja mies lasten isä

Se on totuus: lapset, kun tekee, niin ei siinä oikein omaa aikaa oo. Ne lapset arvostavat sitä, kun hoidat heidät itse. Ja vietät aikaa heidän kanssa. Sit tulee myös aika, kun niille on kaverit ja omat tekemiset tärkeempiä, kun sinä.

Tarkoitus ei ole loukata, mutta jos aikaa ei todellakaan ole yhtään itselle, voisiko olla niin, että  kyse olisi myös järjestelyjen epäonnistumisesta? Onko kukaan noussut tuosta tilanteesta hallitsemaan paremmin aikaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä omaa aikaa sen kummemmin parisuhteessa ollessakaan ole.Kai sitten tulevaisuudessa,kun lapsi on isällään.Vanhemmat lapset tuskin edes suostuu menemään. T: Äiti neljättä vuotta ilman vapaapäivää,avoliitossa ja mies lasten isä

Miehestä siis tulossa exä.

Eikös yh-äitien (tyhmien sinkkuäitien) aika mene perheohjelmien katsomiseen. Me muut haukutaan niitä perheohjelmissa. Jos he nyt mitään sinkkuja tai yh-äitejä edes ovat. He ovat vain traumatisoituneita petettyjä vaimoja että laittavat fb:ssä statuksen paikalle sinkku. Kyllästynyt rääkkäykseen.The end.

Miksi aihe kiinnostaa sinua, ap? Kerro omasta elämäntilanteestasi.

Tällä palstalla kaikki eronneet äidit ovat toki ”yhäreitä”, joten kohtahan tämä koskee minuakin (mies hakemassa eroa). Olen saamassa max. joka toisen viikon, ehkä vähemmän, joten kohtahan sitä aikaa on vaikka kuinka paljon. Vastaavan läpikäyneet naiset sanovat, kuinka ihmeellistä se onkaan, kun sitä aikaa vaan tosiaankin on ja kaikki itselle. Ajatus hämmentää, kun en ole koskaan asunut yksin. Voi olla, että tykästyn omaan aikaan, on niin paljon asioita, joita olisi mukava harrastaa. Ehkä sitä ei sitten muille riitäkään, kun pääsen oman ajan makuun, ehkä en kaipaakaan ketään aikaa viemään. Jännittävää, katsotaan, kuinka käy!

Kun olin yh niin "sain" lähteä ulos ystävien kanssa koska sisarukseni asuivat naapurissa ja olivat lapsen kanssa tarvittaessa.

Työt kuitenkin oli se ongelma eikä lapsi. Vei liikaa aikaani ja pidin arvokkaana sitä kun saimme olla yhdessä.

Illanistujaiset meillä olikin sitä "omaa aikaa" ja tapa tavata ystäviä. Lapsikin piti näistä illoista.

Työpaikan vaihto teki elämästä kokonaista ja onnellista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aihe kiinnostaa sinua, ap? Kerro omasta elämäntilanteestasi.

Tunnustettava on, että olen itse päässyt varmaan liiankin helpolla.  Ihan perussuhteessa olen elänyt, jossa kumpikin vanhemmista oli kovin kiireisiä, eikä isovanhempien tukea ollut.  Jotenkin vaan ystävien tuella saatiin silloinkin, kun lapset oli pieniä omaa aikaa järjestettyä. Olen aika uusi tällä palstalla ja huomasin, että monenlaisia asioita nostetaan esiin ja tuo nyt vain on jo pidempään kiinnostunut, eikä YH-tuttuja ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aihe kiinnostaa sinua, ap? Kerro omasta elämäntilanteestasi.

Tunnustettava on, että olen itse päässyt varmaan liiankin helpolla.  Ihan perussuhteessa olen elänyt, jossa kumpikin vanhemmista oli kovin kiireisiä, eikä isovanhempien tukea ollut.  Jotenkin vaan ystävien tuella saatiin silloinkin, kun lapset oli pieniä omaa aikaa järjestettyä. Olen aika uusi tällä palstalla ja huomasin, että monenlaisia asioita nostetaan esiin ja tuo nyt vain on jo pidempään kiinnostunut, eikä YH-tuttuja ole.

Ap

Itse koen että yksinhuoltajana elämä oli vapaampaa.

Huomaa että se on minun kokemus ja esim nro 3 saattaa kokea hakemasi totuuden eri tavalla.

Arkisin 40 tuntia ja viikonloppuna 7 tuntia. Ihan Ok.

Mikseivät yh-äidit liittoudu keskenään ja perusta omaa yhteisöä, jossa lapsia vahditaan ja vapaita järjestellään vuorotellen äitien kesken?

82h. Lapsi on ollut joka päivä päiväkodissa 7h ja mä olen ollut kotona sairaslomalla. Lisäksi tälle viikolle osui tukiperheviikonloppu ja lapsi on myös viikolla ollut muutaman tunnin mumminsa kanssa.

Tätä ennen paloin loppuun joten sain näitä tukitoimia. Palaan töihin osa-aikaiseksi, joten jatkossa saan omaa aikaa vähintään 7h viikossa kun yhden päivän viikosta olen kotona ja lapsi päiväkodissa.

Näin siis kunnes olen toipunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aihe kiinnostaa sinua, ap? Kerro omasta elämäntilanteestasi.

Tunnustettava on, että olen itse päässyt varmaan liiankin helpolla.  Ihan perussuhteessa olen elänyt, jossa kumpikin vanhemmista oli kovin kiireisiä, eikä isovanhempien tukea ollut.  Jotenkin vaan ystävien tuella saatiin silloinkin, kun lapset oli pieniä omaa aikaa järjestettyä. Olen aika uusi tällä palstalla ja huomasin, että monenlaisia asioita nostetaan esiin ja tuo nyt vain on jo pidempään kiinnostunut, eikä YH-tuttuja ole.

Ap

Itse koen että yksinhuoltajana elämä oli vapaampaa.

Huomaa että se on minun kokemus ja esim nro 3 saattaa kokea hakemasi totuuden eri tavalla.

Vapautta on paljon, mutta myös paljon tekemistä. Välillä tuntuu, että lysähdin kaiken vastuun alle. Mutta sitten taas jaksan. Askel askeleelta ja pala palalta. Puuhaan aina jotain, ei ole tylsää. Esim. siivoan joka päivä puoli tuntia kotitöiden päälle, niin ei tarvitse tehdä isompaa siivousta usein.

Olisi kuitenkin kiva jakaa vastuuta jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät yh-äidit liittoudu keskenään ja perusta omaa yhteisöä, jossa lapsia vahditaan ja vapaita järjestellään vuorotellen äitien kesken?

Kyllähän me ollaankin liittouduttu. Koitetaan auttaa toisiamme parhaamme mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aihe kiinnostaa sinua, ap? Kerro omasta elämäntilanteestasi.

Tunnustettava on, että olen itse päässyt varmaan liiankin helpolla.  Ihan perussuhteessa olen elänyt, jossa kumpikin vanhemmista oli kovin kiireisiä, eikä isovanhempien tukea ollut.  Jotenkin vaan ystävien tuella saatiin silloinkin, kun lapset oli pieniä omaa aikaa järjestettyä. Olen aika uusi tällä palstalla ja huomasin, että monenlaisia asioita nostetaan esiin ja tuo nyt vain on jo pidempään kiinnostunut, eikä YH-tuttuja ole.

Ap

Itse koen että yksinhuoltajana elämä oli vapaampaa.

Huomaa että se on minun kokemus ja esim nro 3 saattaa kokea hakemasi totuuden eri tavalla.

Vapautta on paljon, mutta myös paljon tekemistä. Välillä tuntuu, että lysähdin kaiken vastuun alle. Mutta sitten taas jaksan. Askel askeleelta ja pala palalta. Puuhaan aina jotain, ei ole tylsää. Esim. siivoan joka päivä puoli tuntia kotitöiden päälle, niin ei tarvitse tehdä isompaa siivousta usein.

Olisi kuitenkin kiva jakaa vastuuta jonkun kanssa.

Yksin arkea pyörittäessä oppii mestariorganisoijaksi. Jottei asiat kasaantuisi, pitää olla kokoajan valppaana ja tehdä pienin askelin asioita eteenpäin.