Mitä rehellistä työhösi liittyvää mielipidettä et voi sanoa ääneen?

Meillä ei myydä asiakkaalle eioota. Eli vaikka projekti olisi ihan liian kunnianhimoinen ja asiakas maksaisi siitä liian vähän, se on tehtävä, koska meidän firman maine perustuu siihen että suostutaan kaikkeen. Ei ole sitten vara maksaa kunnolla palkkaa, kun asiakkaat vaativat aina pienempiä ja pienempiä maksuja. 

Ja lähes kaikki yritykset kilpailuttavat nykyään palvelut pelkkä hinta edellä. Voisimme hyvin erottautua sillä, että teemme laadukkaampaa työtä vähän isommalla hinnalla. Mutta siinä se työn laatukin kärsii, kun on koko ajan kiire tehdä isoja ja huonosti palkattuja projekteja. Ei vaan yksinkertaisesti kannata tehdä kovin hyvää laatua. 

Kun luin tuota keskustelua gallupeista, niin sanon saman pointin täälläkin.

Puhelingallupeissa kerätään tietoja suurella mittakaavalla. Eli haastatellaan esim. 500 ihmistä ja siitä sitten tilastoidaan tulokset. Juuri SINUN vastauksiasi ei näytetä missään erikseen, eikä haastattelijaa oikeasti kiinnosta mitä juuri SINÄ ajattelet, vaikka tietysti pitää olla kohtelias ja esittää että kiinnostaa. Gallupia tehdään kiireellisellä aikataululla ja mitä nopeammin pääsee yhdestä vastaajasta eroon, sitä enemmän saa sinä iltana palkkaa. 

Jos haluat valehdella ettei juuri SINUN arvokasta tietoasi käytetä väärin, niin siitä vaan, mutta yhden ihmisen valehtelu ei vielä vääristä tilastoa niin paljon, että se tekisi koko gallupista arvottoman. 

Eikä sinun aikasi ole niin arvokasta, että ansaitset palkkion 10 minuutin kyselystä. Nauroin ääneen, kun eräs tyyppi toisessa ketjussa sanoi vaatineensa 100 euron korvausta. Mahtaa olla suuret luulot itsestään. 

 Nyt puhuvat 11 ammatin edustajat, joiden töissä on tylsää –

 puheluita kavereille, kielten opiskelua, pidempiä taukoja...

https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000007791050.html

Jos lapsellasi on jokin nepsy-diagnoosi, se ei sivuuta sitä, etteikö sinun kasvatuskäytännöissä voisi olla yhtään parannettavaa. Vanhemmat pääsevät lapsen diagnoosilla niin usein luistamaan siitä keskustelusta, joka tulisi käydä liittyen heidän kasvatuskeinoihin. ''Lapsi oireilee, koska hänellä on diagnoosi X -> meillä vanhemmilla ei ole siis mitään vikaa, olemme täydellisiä.''

Etenkin jos lapselle on ADHD niin suurin osa vanhemmista käyttäytyy lapselle niin epäjohdonmukaisesti ja pahimmassa tapauksessa vielä molemmat vanhemmat eri tavoin samassa tilanteessa.

T. perheneuvolan psykologi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin piestä ne tyypit jotka ostaa tiskistä 15 euron lohifileen ja tumppaa sen jonnekkin maustehyllyyn pilaantumaan.

Työssä kassalla/lihatiskillä

Se on aika yleinen tapa, sillä ilmaistaan mieltä ylihinnoittelua vastaan.

Sen maksavat sitten kaikki asiakkaat. Itse en osta enkä pyydä tiskistä itselleni ylihintaisia tuotteita.

turhautunut psykologi kirjoitti:

Jos lapsellasi on jokin nepsy-diagnoosi, se ei sivuuta sitä, etteikö sinun kasvatuskäytännöissä voisi olla yhtään parannettavaa. Vanhemmat pääsevät lapsen diagnoosilla niin usein luistamaan siitä keskustelusta, joka tulisi käydä liittyen heidän kasvatuskeinoihin. ''Lapsi oireilee, koska hänellä on diagnoosi X -> meillä vanhemmilla ei ole siis mitään vikaa, olemme täydellisiä.''

Etenkin jos lapselle on ADHD niin suurin osa vanhemmista käyttäytyy lapselle niin epäjohdonmukaisesti ja pahimmassa tapauksessa vielä molemmat vanhemmat eri tavoin samassa tilanteessa.

T. perheneuvolan psykologi

TÄMÄ!

Jokainen aikakausi keksii omat leimakirveensä "vääränlaisten" ihmisten ulkopuolistamiseksi sillä kehäpäätelmällä, että kun henkilö on kerran määritelty jonkinlaiseksi, häntä ei sen jälkeen pidetä minään muuna kuin tuon määritelmän ruumiillistumana. Erityisesti meidän aikakautemme leimakirveitä ovat ainakin: ADHD, asperger, autismi, nepsy, passiivis-aggressiivinen, rajaton.

Voimakas tarve jopa vieraiden ihmisten määrittelemiseen henkilökohtaisen valta- ja vastuusuhteen puuttumisesta huolimatta kertoo määrittelijän oman identiteetin heikkoudesta: kohdehenkilön identiteetti uhkaa määrittelijän turvallisuudentunnetta, kunnes määrittelijä kykenee sijoittamaan kohdehenkilön johonkin omaan maailmankuvaansa sopivaan lokeroon.

Voimakas tarve muiden ihmisten määrittelemiseen vastuullisissa läheissuhteissa kertoo usein samoista ominaisuuksista sillä lisäyksellä, että defenssimekanismin tarkoituksena on myös oman erehtyväisyyden ja vastuun kieltäminen.

Perheneuvolan psykologin kirjoitus on ennen muuta tervetullut muistutus siitä, että maailmassa on jo pitkään ollut meneillään psykologien ja psykiatrien/neurologien välinen koulukuntakiista vanhempien ja heidän lastensa välisten ihmissuhdeongelmien perimmäisistä syistä. Ja siitä, ettei tässä kiistassa ole vieläkään sanottu viimeistä sanaa.

Kun aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia on hiukan hankala mitata suoraan aivoista, psykiatrisoivan/neurologisoivan suuntauksen kannattajat ovat pyrkineet tekemään sanomaansa uskottavaksi esittelemällä yhä sofistikoidumpia johtopäätöksiä poikkeaviksi leimattujen lasten veri- tai selkäydinnesteanalyyseistä ja myös heidän aivotoimintojensa kuvantamisesta.

Lähestymistapa sivuuttaa kuitenkin sen, että jollei lapsella ole syntyessään selvästi havaittavaa kehitysvammaa, hänen veri- ja selkäydinnestearvojaan ei myöskään yleensä ole analysoitu eikä hänen aivotoimintojaan kuvannettu hänen syntymästään saakka sellaisella järjestelmällisyydellä, että muutaman vuoden iässä kasvatusongelmien syitä etsittäessä tehtyjä löydöksiä voitaisiin ehdottomalla varmuudella pitää osoituksena synnynnäisestä kehityshäiriöstä. Aivojen kehittyminenhän riippuu sekä perimästä että ympäristöstä.

Voikin kysyä, olisiko vanhempien epäjohdonmukainen käyttäytyminen lasta kohtaan joissakin tapauksissa jopa alkusyy niihin ongelmiin, joista lapselle lätkäistään ADHD tai jokin muu muotidiagnoosi, kun lapsi ei johdonmukaisten mallien puuttumisen vuoksi ole myöskään oppinut hahmottamaan maailmaansa johdonmukaisella tavalla eikä sen vuoksi toimimaan siinä tarkoituksenmukaisesti.

Meni keskustelun varsinaisen aiheen ohi, mutta perheneuvolan psykologin tärkeä kommentti herätti paljon ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan koiranomistajista ei todellakaan kannattaisi ottaa mitään lemmikkiä.

- eläintenkouluttaja

Tää. Kohtelevat kaltoin eikä jaksa kerätä jätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tekemämme tuote on laajassa käytössä, mutta se on aika huono.

Terveysteknologiaa.

Komppaan. Mutta rahoitusta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ongelmat IT-alalla johtuvat paskasta keskijohdosta joka ei tee hommiaan. Jos käytät ohjelmistoa tai nettisivua jolla mikään ei tunnu toimivan, syynä on 99% varmuudella joku muu kuin sen koodannut henkilö. Projektiin rekrytään tekijöitä joiden osaamisala on jotain aivan muuta tai joille on kerrottu pelkkiä puolitotuuksia tulevasta hommasta. Heitä on joko aivan liian vähän työmäärään nähden tai sitten aivan liikaa projektinhallinnan kannalta. Vaatimusmäärittelyä tai minkäänlaista tutkimusta tai pohjatyötä ei ole tehty. Joku myyjä on luvannut asiakkaalle vaikka mitä pyytämättä tekijöiltä minkäänlaista aikatauluarviota tai muutakaan näkemystä, ja tämän kanssa sitten eletään kun isopomo on jo käynnistänyt markkinointikampanjan uuden hienon nettisivun promoamiseksi. Koodin laadulla ei ole enää mitään väliä kun deadline on lyöty lukkoon ja Iisakin kirkko on rakennettava siihen mennessä. Tuloksena joukko hermoromahduksen saaneita koodaajia ja suunnittelijoita. On käsittämätöntä, että tämä sama ongelma toistuu jo toista vuosikymmentä ilman että mistään otetaan opiksi. 

taitaa olla omakohtaista kokemusta, samaistun täysin t. koodari tuon kaltaisessa projektissa. Kyseessä vian ei ollut nettisivu vaan kallis ja vahvasti  viranomaisten taholta reguloitu laite, joita on nyt telluksen toisella puolen. Laatu sitten...

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisilla nuorilla ja keski-ikäisillä ihmisillä on usein liian paljon aikaa ja voimia kaivella omaa napanöyhtäänsä ja kääriytyä omien tunteidensa ja ajatustensa ympärille. Asioista saa tarpeettoman monimutkaisia ja hankalia ja ongelmia saa keksittyä silloinkin, kun on hyvä elämä, jossa on toimintakykyä ja terveyttä, hyviä ihmissuhteita ja erinomainen taloudellinen tilanne.

Tää on niin totta!

Jos ei ole todellisia ongelmia, sitten keksitään niitä ja piehtaroidaan niissä.

Rakastan naida suomalaisia miehiä.

-Thai-hieroja

Asiakkaat ovat usein typeriä ja lyhytkatseisia ja firman ärsyttävän ylituttavallinen brändäys ei todellakaan auta siihen paskaan mitä perus rivityöläiset saavat heiltä niskaansa päivittäin. Lisäksi palkka on aivan surkea työmäärään ja jatkuvaan stressin ja fyysisen rasituksen määrään nähden.

Että pomo on tyhmä kuin saapas. Piliittinen suojatti. T Valtion virkamies

Vierailija kirjoitti:

turhautunut psykologi kirjoitti:

Jos lapsellasi on jokin nepsy-diagnoosi, se ei sivuuta sitä, etteikö sinun kasvatuskäytännöissä voisi olla yhtään parannettavaa. Vanhemmat pääsevät lapsen diagnoosilla niin usein luistamaan siitä keskustelusta, joka tulisi käydä liittyen heidän kasvatuskeinoihin. ''Lapsi oireilee, koska hänellä on diagnoosi X -> meillä vanhemmilla ei ole siis mitään vikaa, olemme täydellisiä.''

Etenkin jos lapselle on ADHD niin suurin osa vanhemmista käyttäytyy lapselle niin epäjohdonmukaisesti ja pahimmassa tapauksessa vielä molemmat vanhemmat eri tavoin samassa tilanteessa.

T. perheneuvolan psykologi

TÄMÄ!

Jokainen aikakausi keksii omat leimakirveensä "vääränlaisten" ihmisten ulkopuolistamiseksi sillä kehäpäätelmällä, että kun henkilö on kerran määritelty jonkinlaiseksi, häntä ei sen jälkeen pidetä minään muuna kuin tuon määritelmän ruumiillistumana. Erityisesti meidän aikakautemme leimakirveitä ovat ainakin: ADHD, asperger, autismi, nepsy, passiivis-aggressiivinen, rajaton.

Voimakas tarve jopa vieraiden ihmisten määrittelemiseen henkilökohtaisen valta- ja vastuusuhteen puuttumisesta huolimatta kertoo määrittelijän oman identiteetin heikkoudesta: kohdehenkilön identiteetti uhkaa määrittelijän turvallisuudentunnetta, kunnes määrittelijä kykenee sijoittamaan kohdehenkilön johonkin omaan maailmankuvaansa sopivaan lokeroon.

Voimakas tarve muiden ihmisten määrittelemiseen vastuullisissa läheissuhteissa kertoo usein samoista ominaisuuksista sillä lisäyksellä, että defenssimekanismin tarkoituksena on myös oman erehtyväisyyden ja vastuun kieltäminen.

Perheneuvolan psykologin kirjoitus on ennen muuta tervetullut muistutus siitä, että maailmassa on jo pitkään ollut meneillään psykologien ja psykiatrien/neurologien välinen koulukuntakiista vanhempien ja heidän lastensa välisten ihmissuhdeongelmien perimmäisistä syistä. Ja siitä, ettei tässä kiistassa ole vieläkään sanottu viimeistä sanaa.

Kun aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia on hiukan hankala mitata suoraan aivoista, psykiatrisoivan/neurologisoivan suuntauksen kannattajat ovat pyrkineet tekemään sanomaansa uskottavaksi esittelemällä yhä sofistikoidumpia johtopäätöksiä poikkeaviksi leimattujen lasten veri- tai selkäydinnesteanalyyseistä ja myös heidän aivotoimintojensa kuvantamisesta.

Lähestymistapa sivuuttaa kuitenkin sen, että jollei lapsella ole syntyessään selvästi havaittavaa kehitysvammaa, hänen veri- ja selkäydinnestearvojaan ei myöskään yleensä ole analysoitu eikä hänen aivotoimintojaan kuvannettu hänen syntymästään saakka sellaisella järjestelmällisyydellä, että muutaman vuoden iässä kasvatusongelmien syitä etsittäessä tehtyjä löydöksiä voitaisiin ehdottomalla varmuudella pitää osoituksena synnynnäisestä kehityshäiriöstä. Aivojen kehittyminenhän riippuu sekä perimästä että ympäristöstä.

Voikin kysyä, olisiko vanhempien epäjohdonmukainen käyttäytyminen lasta kohtaan joissakin tapauksissa jopa alkusyy niihin ongelmiin, joista lapselle lätkäistään ADHD tai jokin muu muotidiagnoosi, kun lapsi ei johdonmukaisten mallien puuttumisen vuoksi ole myöskään oppinut hahmottamaan maailmaansa johdonmukaisella tavalla eikä sen vuoksi toimimaan siinä tarkoituksenmukaisesti.

Meni keskustelun varsinaisen aiheen ohi, mutta perheneuvolan psykologin tärkeä kommentti herätti paljon ajatuksia.

On tuossa ylläolevassa varmaan perääkin. Toisaalta nepsy-lapsen vanhempina (ADHD ja Asperger) olemme onnistuneet kasvattamaan samoilla opeilla nyky-yhteiskunnan silmin täysin "normaalin" nentti-sisaruksen.

Vierailija kirjoitti:

Että pomo on tyhmä kuin saapas. Piliittinen suojatti. T Valtion virkamies

Mulla sama, paitsi että pomoni on toimitusjohtajan kaverin puoliso. Pomoni on oikeasti tyhmä kuin saapas ja se on rasittavaa meille alaisille. Menee paljon aikaa asioiden selittämiseen.

Meidän toimari, on mies paikallaan. 

Selvänäköinen kehittäjä, pelottavan taitava.

Huipputyyppi!

Kaikkea lapsen käytöstä ei voi laittaa nepsydiagnoosin piikkiin. Se, että lapsella on useita tukitoimia, ei myöskään poista vanhempien kasvatusvastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pudota ylipaino normaaliin ja käy pari kertaa viikossa kuntosalilla ja lenkillä niin et kärsi enää niska-hartia ja selkävaivoista. T. Fysioterapeutti

Tää olisikin jännä neuvo, kun ylipainoa ei ole koskaan ollutkaan,käyn salilla kolme kertaa viikossa ja lenkillä viisi. Silti niska- ja selkävaivoja.

Väärä tekniikka aiheuttanut vaivat!?

Vierailija kirjoitti:

Osa alaisista on niin raskaita, ettei vaan päivästä toiseen jaksaisi kuunnella valitusta milloin mistäkin. Esimerkki: henkilö on ei ole tyytyväinen tämänhetkisiin työtehtäviin ja toivonut työtehtäviä x ja y. Tehdään suunnitelma miten hän pääsee toivomansa mukaisiin hommiin. Niihin päästyään alkaa valitus, vaikka hän saa tehdä juuri sitä asiaa tai olla siinä projektissa mihin halusikin ja minkä eteen tehtiin järjestelyjä, että ei ole hyvä sekään. Mitään et voi oikein kriittisesti tai oikein mitenkään päin sanoa, vaikka kuinka ystävällisesti ja asiallisesti yrittäisit, kun henkilö saattaa pahoittaa mielensä viikkokausiksi ja palata sitten tähän asiaan muutaman viikon päästä tyyliin: sanoit silloin kerran sivulauseessa, että työt pitäisi tehdä työaikana, eikä vapaa-ajalla, että nyt minä olen tässä 2 viikkoa valvonut, että pidätkö minua huonona työntekijänä. Ei vaan aina jaksa!

Jos sinä kerran olet työnjohtaja, kai sinulla on selkärankaa sanoa, että nyt valitus seis, sait työtehtävän minkä halusit. Totta kai hän kitisee, kun huomaa että et sano koskaan(?) vastaan.

Näytä teoilla, että sinulle ei valiteta turhasta, vaan keskitytään työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

turhautunut psykologi kirjoitti:

Jos lapsellasi on jokin nepsy-diagnoosi, se ei sivuuta sitä, etteikö sinun kasvatuskäytännöissä voisi olla yhtään parannettavaa. Vanhemmat pääsevät lapsen diagnoosilla niin usein luistamaan siitä keskustelusta, joka tulisi käydä liittyen heidän kasvatuskeinoihin. ''Lapsi oireilee, koska hänellä on diagnoosi X -> meillä vanhemmilla ei ole siis mitään vikaa, olemme täydellisiä.''

Etenkin jos lapselle on ADHD niin suurin osa vanhemmista käyttäytyy lapselle niin epäjohdonmukaisesti ja pahimmassa tapauksessa vielä molemmat vanhemmat eri tavoin samassa tilanteessa.

T. perheneuvolan psykologi

TÄMÄ!

Jokainen aikakausi keksii omat leimakirveensä "vääränlaisten" ihmisten ulkopuolistamiseksi sillä kehäpäätelmällä, että kun henkilö on kerran määritelty jonkinlaiseksi, häntä ei sen jälkeen pidetä minään muuna kuin tuon määritelmän ruumiillistumana. Erityisesti meidän aikakautemme leimakirveitä ovat ainakin: ADHD, asperger, autismi, nepsy, passiivis-aggressiivinen, rajaton.

Voimakas tarve jopa vieraiden ihmisten määrittelemiseen henkilökohtaisen valta- ja vastuusuhteen puuttumisesta huolimatta kertoo määrittelijän oman identiteetin heikkoudesta: kohdehenkilön identiteetti uhkaa määrittelijän turvallisuudentunnetta, kunnes määrittelijä kykenee sijoittamaan kohdehenkilön johonkin omaan maailmankuvaansa sopivaan lokeroon.

Voimakas tarve muiden ihmisten määrittelemiseen vastuullisissa läheissuhteissa kertoo usein samoista ominaisuuksista sillä lisäyksellä, että defenssimekanismin tarkoituksena on myös oman erehtyväisyyden ja vastuun kieltäminen.

Perheneuvolan psykologin kirjoitus on ennen muuta tervetullut muistutus siitä, että maailmassa on jo pitkään ollut meneillään psykologien ja psykiatrien/neurologien välinen koulukuntakiista vanhempien ja heidän lastensa välisten ihmissuhdeongelmien perimmäisistä syistä. Ja siitä, ettei tässä kiistassa ole vieläkään sanottu viimeistä sanaa.

Kun aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia on hiukan hankala mitata suoraan aivoista, psykiatrisoivan/neurologisoivan suuntauksen kannattajat ovat pyrkineet tekemään sanomaansa uskottavaksi esittelemällä yhä sofistikoidumpia johtopäätöksiä poikkeaviksi leimattujen lasten veri- tai selkäydinnesteanalyyseistä ja myös heidän aivotoimintojensa kuvantamisesta.

Lähestymistapa sivuuttaa kuitenkin sen, että jollei lapsella ole syntyessään selvästi havaittavaa kehitysvammaa, hänen veri- ja selkäydinnestearvojaan ei myöskään yleensä ole analysoitu eikä hänen aivotoimintojaan kuvannettu hänen syntymästään saakka sellaisella järjestelmällisyydellä, että muutaman vuoden iässä kasvatusongelmien syitä etsittäessä tehtyjä löydöksiä voitaisiin ehdottomalla varmuudella pitää osoituksena synnynnäisestä kehityshäiriöstä. Aivojen kehittyminenhän riippuu sekä perimästä että ympäristöstä.

Voikin kysyä, olisiko vanhempien epäjohdonmukainen käyttäytyminen lasta kohtaan joissakin tapauksissa jopa alkusyy niihin ongelmiin, joista lapselle lätkäistään ADHD tai jokin muu muotidiagnoosi, kun lapsi ei johdonmukaisten mallien puuttumisen vuoksi ole myöskään oppinut hahmottamaan maailmaansa johdonmukaisella tavalla eikä sen vuoksi toimimaan siinä tarkoituksenmukaisesti.

Meni keskustelun varsinaisen aiheen ohi, mutta perheneuvolan psykologin tärkeä kommentti herätti paljon ajatuksia.

On tuossa ylläolevassa varmaan perääkin. Toisaalta nepsy-lapsen vanhempina (ADHD ja Asperger) olemme onnistuneet kasvattamaan samoilla opeilla nyky-yhteiskunnan silmin täysin "normaalin" nentti-sisaruksen.

Jaa-a. Ohiksena tässä tarinoin että jos menee diagnoosi edellä tai sitä pitää pitää esillä niin miksi kenenkään pitäisi palkata? Ei kenelläkään ole velvollisuutta palkata ketään säälistä. Jos osaat hommasi, siitä on jotain näyttöä tai osaat tuoda sen esille.