Yhteydenpitosi ystävien kanssa

En ota yhteyttä keneenkään, koska AV:lla olen oppinut, että teen kamalaa ruokaa, päivitän tyhmiä asioita Faceen, olen oksettava läski, kehun täysin ansiotta lapsiani ja kotikin on siivoton ja juntti. En usko, että minulla on tosiystävää, joka kaipaisi ajatuksiani, naurettavia lapsenkasvatusmetodejani ja nauruani, joka paljastaa hirveät hampaat. Meikkiin on väärin tehty ja vaatteet väärältä vuosikymmeneltä, ukko liian lyhyt ja pettää kuitenkin lapsen kummin kanssa.

Onko muita, jotak eivät enää usko kiinnostavansa ystävää?

Aina välillä mietin tätä av maailmaa. Toisaalta annetaan sellainen kuva, että ollaan niin mahdottoman sosiaalisia ja kokkaillaan ystävien kanssa (tämä naistenlehti klisee) ja sitten täällä tuskaillaan kun kukaan ei käy ja ei ole ystäviä.

Parhaan ystäväni kanssa soitellaan lähes päivittäin, tapaamme kyllä huomattavasti harvemmin :(

Toisen hyvä ystäväni kanssa saattaa kulua pitkiäkin aikoja, ettemme kuule toisistamme, mutta en olis häntäkään jättämässä pois elämästäni. On aikoja, kun otan yhteyksiä enemmän, vastaavasti on aikoja, kun toinen on aloitteellisempi, en IKINÄ laske, että kumman vuoro tms.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 09:33"]

Aina välillä mietin tätä av maailmaa. Toisaalta annetaan sellainen kuva, että ollaan niin mahdottoman sosiaalisia ja kokkaillaan ystävien kanssa (tämä naistenlehti klisee) ja sitten täällä tuskaillaan kun kukaan ei käy ja ei ole ystäviä.

[/quote]

Ovat luulatavasti eri ihmisiä. Toiset ovat kovin yksinäisiä ja epävarmoja, toiset varsinaisia bilehileitä ja kaiken keskipisteitä. Onhan meillä mammoilla ikähaitarikin melkoinen: samalla palstalla äidit ja tyttäret

No eri ystävien kanssa eri tavalla, mutta melkein kaikkien kanssa onneksi kuitenkin vastavuoroisesti. Minulla on pari ystävää, jonka kanssa olen vähintään viikottain yhteydessä vastavuoroisesti, ja sitten niitä joiden kanssa nähdään pari kertaa vuodessa, mutta heidän kanssaan myös asiat sujuvat vastavuoroisesti, eli molemmat pitää yhteyttä ja ehdottaa tapaamisia.

Yhden ystäväni kanssa olin ennen yhteydessä viikottain, ja noin puoli vuotta sitten havahduin, että minä aina ehdotan tapaamisia ja kyselin kuulumisia. Ikävä olohan siitä tulee! Keskustelummekin menivät niin, että ystävä ei oikein enää halunnut kertoa minulle mitä on viime aikoina tehnyt jne, ja kokoajan vähätteli itseään mm työttömyyden vuoksi. Noh, päätin että odotanpa hänen yhteydenottoaan (ihan senkin takia, että jos ei halua nähdä usein tällä hetkellä, niin saa omaa rauhaa). Nyt ei tosiaan olla puoleen vuoteen nähty, ja voin aika hyvällä omatunnolla todeta, että menkööt tämä ystävä. Kuulin vielä yhteiseltä tuttavaltamme, että hän ei viitsi kertoa minulle kaikkea elämästään (mm tolkutonta ryyppäystä), koska elän niin eri tavalla. Ollaan siis +30v ja minulla on jo perhe, ja ystävä vauvakuumeilee lähinnä.

Eli jos joku ei selvästikään pidä yhteyttä yhtä usein kuin sinä, niin älä turhaan takerru näihin tyyppeihin. Voi olla, että toinen on vain erakkomainen, tai sitten voi olla, että hänellä on jotain närää sinua kohtaan, ja ei pysty sanomaan sitä suoraan vaan osoittaa mieltään olemalla tympeä ja etäinen. Kummassakin tapauksessa parempi antaa vain olla, ja keksittyä omiin juttuihin ja muihin kavereihin.

ap sinun tilanteeseesi sellainen että eihän ystävyyden tarvitse olla sitä kuka soittaa kenellekin seuraavaksi. Sä voit soittaa ystävälle kun susta tuntuu siltä ja pyytä sitä sinne ja tänne kun haluat. Jos ei sovi niin sitten joskus toiste.

Mä olen lopettanut ton kyttäämisen kuka soittaa kelle. Harvoin kukaan mulle soittelee ja mä soittelen usein mun ystäville. Nähdään välillä tiheemmin ja välillä harvemmin. Joidenkin kanssa välissä saattaa olla vuosia, mutta sitten taas nähdään. Nämä ihmiset ovat tärkeitä ja uskon että jos ja kun mulla on hätä he auttavat ja tulevat... ei kannata liikaa miettiä miksi joku ei soita... ja soita itse silloin kun siltä tuntuu...

Mä lopetin yhteydenotot, koska ne olivat aina yksipuolisia. Havahduin jossain vaiheessa, kun mikään ehdottamani juttu ei sopinut. Lopullisesti tajusin, kun soitinkin niin aina oli lapset oksennustaudissa (isoja koululaisia) tai muita verukkeita, eli kuvitteli varmaan että olin tulossa kylään, koska soitin, vaikka todellisuudessa vaan soitin kuulumisia.  Oikeasti en käynyt juuri ollenkaan kylässä  heillä vaan tavattiin meillä tai jossain esim. kahvilassa, siis harvakseltaan. No eipä ole kuulunut mitään, ja hyvä niin. 

Jep, useammankin tuollaisen pudottanut. Jos "ystävä" ei ota esim. puoleen vuoteen mitään yhteyttä, niin kyllähän se selvä merkki on siitä ettei toista kiinnosta. Mieluummin ilman ystäviä kuin ystävä, joka ei ole sinun asioistasi ja seurastasi kiinnostunut.