kysymys etävanhemmille...

Ja et halua ottaa lapsia enempää ku pitäisi, koska se maksaa sulle rahaa vai?

Totta kai on, jos se  vain on mahdollista ottaen huomioon koulun jne. Saavat tulla koska haluavat.

nro 2: ihan näin se ei mene, mutta kiitos empaattisesta ja kannustavasta kommentista. t.ap

Aina kun vain mahdollista.

mieheni on etävanhempi pojalleen, poika on meillä sopimuksen mukaan 40% ajasta ja äidillään 60%. Mies maksaa eksälleen elareita ihan kunnolla, useamman satasen kuussa. Käytännössä poika on meillä kuitenkin enemmän kuin tuon 40%, koska usein on tilanteita jolloin pojan äiti ei pysty tätä hoitamaan menojensa takia. Tottakai aina otetaan poika meille jos vaan pystytään eikä olla esim matkalla. Pian siirtyvät viikko-viikko systeemiin eli silloin poika on meilläkin virallisesti puolet ajasta, vaikka nyt jo käytännössä niin onkin. Edelleen mies jatkaa elarien maksamista sittenkin.

Hassu asenteeltaan tuo ap:n kysymys. Ihan kuin lapsi olisi taakka, jota heitellään vaan hoidettavaksi. Meillä ainakin etä haluaisi pitää lasta luonaan enemmän kuin on käytännössä mahdollista.

ap vastaa: tyypilliseen tapaan av-mammat alkaa syyllistämisen. kysymykseni oli ihan selkeästi vain kylmä ja rationaalinen. ei kyse rahasta vaan siitä, että teen sellaista työtä, joka on hyvin epäsäännöllinen(esim. öiseen aikaan) ja joskus mahdotonta ottaa lasta esim. klo 3 työmaalle, kun hälytys tulee. Kiitos asiallisista vastauksista ja varsinkin klo 6. t.ap

siis nro 6. t.ap.......taas yö valvottu töissä

Meillä ei makseta elareita ja lapset ovat kummallakin sopimuksen mukaan, suurin piirtein vko/vko riippuen miten sopii.

Ap, asettelit sanat ehkä vähän sillä tavalla, että asiastasi sai väärän kuvan. Puhuit "hoitoajasta" vaikka kyseessä on oma lapsesi, ei siis "hoidossa" luonasi vaan viettämässä aikaa ja arkea isänsä(vai äitinsä?) kansa.

Mutta kyse oli ilmeisesti siitä että ex pyytää sinua ottamaan lasta liian pienellä varoitusajalla ja aikoihin jotka sinulle ei sovi? Eli ei siitä ettekö haluaisi "hoitaa" lastasi.

4vrk kuussa on tosi vähän jos haluat luoda todellisen vanhempi-lapsi suhteen tai pitää sellaista yllä.

Olisiko mahdollista sopia lastenvalvojan luona tieryt päivät (esim. Joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta joka viikkp tms)?

p.s.elareiden määrään vaikuttaa jos lapsi on kuussa (muistaakseni) yli 8 vuorokautta etävanhemman luona.

T.edellinen

Hys.. rahasta ei saa puhua. Vanhemmat ovat aina parasta A-luokkaa vaikka olisivatkin eronneet ja lapset ovat heille kaikki kaikessa. Koskaan ei lapsia käytetä esim kiusantekoon toisille.

Meillä on tapaamissopimus. Sen mukaan lapset olisivat etävanhemmallaan joka toinen viikonloppu pe-illasta kl 18 su-iltaan kl 18. Eli juurikin tuo 4 vrk. Kellonajat exäni, etäisä, vaati. Hän vaati nämä kellonajat, koska koki, ettei voi sitoutua hakemaan lapsia päivähoidosta kl 17. Tosiasiassa hän on tavannut lapsiaan huomattavasti vähemmän. Pisin tauko ollut puoli vuotta. Nyt on viimeksi tavannut tammikuun alussa viikon. Näin harvat tapaamiset eivät mielestäni ole hyväksi lapselle. Myös se on aiheuttanut lapsissa hämmennystä, että etäisä ei ole pystynyt sitoutumaan edes sopiakseen seuraavasta tapaamisesta hyvissä ajoin. Esimerkiksi nytkään en tiedä, koska lapset tapaavat isäänsä seuraavan kerran. Ehkä kesällä. Pienenä lapset vierastivat isäänsä ja saivat raivareita lähtiessään. Nyt kun ovat murrosikäisiä, välttelevät isänsä harvoja yhteydenottoja. Isän koti sijaitsee 7 km päässä meiltä. Hän ei ole koskaan antanut lapsille kotinsa avaimiakaan. Ei edes nyt kun lapset ovat yläkoulu-lukioikäisiä.

Jos olisin sinun asemassasi, pyrkisin tapaamaan lapsia mahdollisimman paljon. Riippumatta elatusmaksuista yms. Jos exäsi yrittää estää tapaamisia, ota yhteys lastenvalvojaan. Jos lapset harrastavat jotakin, tarjoudu kuskiksi tai aloittakaa jokin yhteinen harrastus (vaikka uimahallireissu kerran viikossa). Tämä viikonlopputapaamisten lisäksi. Mitä enemmän tapaat lapsiasi, sitä läheisempiä teistä tulee. Lasten omanarvontunto kasvaa ja sinä tunnet heidät paremmin.

Minä olen työtön etävanhempi, ja kyllä se lasten käyminen syö omaa elintasoa.Asun ahtaasti ja lasten tullessa kylään vielä ahtaammin, joten kyllä siinä erossa häviää ainakin neliöt asunnossa.Silti haluan lasten käyvän kylässä, enkä mitään vaihtaisi toisin, mutta täällä kirjoittelevien lähivanhempien vaatimukset mm.omasta huoneesta hämmentävät.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 11:52"]Minä olen työtön etävanhempi, ja kyllä se lasten käyminen syö omaa elintasoa.Asun ahtaasti ja lasten tullessa kylään vielä ahtaammin, joten kyllä siinä erossa häviää ainakin neliöt asunnossa.Silti haluan lasten käyvän kylässä, enkä mitään vaihtaisi toisin, mutta täällä kirjoittelevien lähivanhempien vaatimukset mm.omasta huoneesta hämmentävät.

[/quote]

Jos työttömyys tai pieni koti tekisi vanhemmasta epäkelvon vanhemman, tulisi lisääntymisoikeus antaa vain rikkaille.

Ei lapset tarvitse omaa huonetta, jos sinun kodissasi ei sellaista ole. Lapsesi tarvitsevat sinun seuraasi, koska olet heidän vanhempi. Jos sinulla on niin tiukkaa rahasta, että ruokamenot ovat ongelma, kysy sosiaalitoimistosta apua tai mene leipäjonoon. Mitä vain, kunhan lapsesi kokevat sinun rakastavan heitä. Rakkaus ja huolenpito välittyvät vain viettämällä aikaa heidän kanssaan.

Hieno kirjoitus nro 15. Ymmärrän tosi hyvin, koska itsekin olen ollut työtön ja jokseenkin rahaton etävanhempi. Se todella syö, jos ja kun samalla maksaa elareita pienestä työttömyyskorvauksesta. Sitä ei harva ymmärrä. t.ap

Kyllä niillä lähivanhemmillakin saattaa todella tiukkaa olla rahan kanssa useimmin kuin uskottekaan, silti he eivät voi vanhemmuuden velvollisuutta paeta minnekään filliksen mukaan. Miksi etävanhempien pitäisi automaattisest voida priorisoida muut menot? Ensin tulee lapset ja niiden tarpeet, ja sitten katsotaan mitä jää jäljelle vanhemman omaan kulutukseen. Jos siis haluaa olla vastuullinen ja hyvä vanhempi.

ja nro 18 ei varmaan koskaan ole ollut työtön, rahaton, sairas? t.ap

Minulla on itselläni kaksi lasta ja miehelläni kaksi. Minä olen lähivanhempi ja mieheni etävanhempi. Olen kokenut nämä "tapaamis"-, "vierailu"- tai millä nimellä haluaa kutsua -sopimukset hyväksi juuri sen vuoksi, että jokainen pystyisi eron jälkeen jatkamaan elämäänsä eteenpäin ja jollain tasolla oman elämänsä herrana.Jonkin tasoinen ennustettavuus pitää jokaisella arkielämästä olla, niin aikuisilla kuin lapsillakin. Olen suunnitellut oman arkeni lasteni isän kanssa tekemäni sopimuksen puitteissa niin, että pärjään yksin. En ole laskenut, että voin velvoittaa minun ja lasteni arkeen avuksi ketään.Hommasta on selvittävä yksin, koska emme ole isän kanssa enää pari. Omista menoista on joustettava. Ei tulisi mieleenkään soitella koko ajan ja kysellä isältä silloin ja tällöin hoitoapua, vaikka toivonkin, että heillä säilyy hyvä suhde. 

Miehelläni ex-rouva kyselee milloin mitäkin muutoksia ja aina niistä tulee stressi kouluun viemisten hakemisten, töihin ehtimisten ja sieltä aiemmin lähtemisen kanssa. Olen myös huomannut, että lapset ovat hieman kärttyisiä ja ihmeissään, kun sovitusta poiketaan. Eivät ole osanneet varautua.

Kyseessä on mielestäni terve itsekkyys ja aikuisen/vanhemman elämänhallinta- taidot.Tietenkin akuutteja tilanteita tulee joskus, mutta jos niitä on jatkuvasti (joka viikko tai joka toinen viikkon), muttuu elämä helposti stressaavaksi kaikille ympärillä oleville. 

Jokin ihme ilmiö on muodostunut, jossa eronneet vanhemmat jatkavat jotain ihmeellistä symbioosielämää vain ilman yhteistä vuodetta ja seksiä. Eihän sellainen ole mahdollista tai kenenkään etu. Siksi ne avioerot ovat ikäviä ja tarkoin harkittavia, että elämä muuttuu aina radikaalisti.Ei se kuitenkaan rakkautta lapsia kohtaan poista. Kenenkään ei silti pidä joutua varaantamaan elantoaan tai olemaan 24h toisen päivystävänä juoksupoikana, koska on erottu ja sitten lasten hyvinvoinnin varjolla ja sitä hyväksikäyttäen oikkuillaan, kun pitää päästä salille tai saada omaa aikaa.

Lisään vielä, että lapsen etu on aika suhteellinen käsite. Ei ole iohan yksinkertaista aina punnita, milloin on kyseessä lapsen/lasten etu ja milloin lähi/etävanhempi perään kuuluttaa lasten edun nimissä oikeasti omaa etuaan. Siksi pitää tehdä sellaiset sopimukset, joita voi mukisematta ja kivuttomasti noudattaa.