Miksi yksilapsiset väsyy?
Kaikki tuntemani yhden lapsen äidit valittaa väsymystä. Mitään ei ehdi eikä jaksa. Onko yhden kanssa raskasta se kun kotona ei ole lapsiseuraa kuten jos on useampi? Jolloin koko ajan pitää jaksaa vieraita lapsia ja stressata leikkiseuran kanssa? Vai mikä siinä teettää töitä?
Kommentit (41)
Ja eikö olisi helpompaa kun olisi sisarus. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:27"]
Ja eikö olisi helpompaa kun olisi sisarus. Ap
[/quote]
Mene sanomaan tuo mun ystäväpariskunnalle, joka ei ole saanut kuin yhden lapsen, vaikka olisivat halunneet ison perheen.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:27"]
Kunhan ihmettelin että mikä siinä niin väsyttää. Ap
[/quote]
No mieti itse omilla aivoilla, millaiset asiat ihmisiä tapaavat väsyttää. keksitkö yhtään?
(Ja mietityttää, että kun kerran olet sitä mieltä, että kahden lapsen kanssa on helpompaa, miksi enää pitää ihmetellä sitä, miksi yhden lapsen vanhempia väsyttää...)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 00:53"]
Minulla ei oo suurperhettä. Vain kaksi. Mielestäni pääsen näin helpommalla. Lapset hommaa keskenänsä kaiket päivät. Ap
[/quote]
Niin, sanoit sen itsekin. Lapset hommaavat keskenään kaiket päivät. Ainoat lapset haluavat seuraa ja kontaktia. Meillä mukula haluaa ainakin osallistua kokoa ajan ruanlaittoon, siivoukseen ynnä muuhun askareeseen, joka on luonnollisesti hitaampaa ja työläämpää lapsen kanssa tehtynä, kuin itse suoritettuna. Lapsi haluaa seuraa; milloin pelata, askarrella, leikkiä. Oman ikäisiä ei ole lähettyvillä seuraksi. Joten jos aikuinen värkkää lastenjuttuja ja tekee aikuisten askareetkin siihen päälle ns. lapsen ehdoilla, ymmärtänet varmaan, ettei lekottelulle ja omalle ajalle jää silloin niin paljon aikaa kuin kahden lapsen äideillä, joiden kullanmurut viihdyttävät itse itseään?
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 13:27"]
Ja eikö olisi helpompaa kun olisi sisarus. Ap
[/quote]
On ihanaa elää pumpulissa ja kieltäytyä ymmärtämästä muiden ihmisten pulmia! Kaikki eivät voi suunnitella lapsien ikäeroa kahteen vuoteen. Kaikille niitä lapsia ei tule. Edes sitä yhtä työlästä!
Eb ole kirjoittanut kaikkia noita nimiini laitettuja viestejä... Ap
Meillä on yksi leikki-ikäinen ja niin helppoa on että hävettää. Ei varmasti helpottaisi jos toinen tulisi :D eiköhän se ole siitä kiinni, millainen lapsi on.
24, noin se varmaan on. Ja sitten jos ja kunseuraa on, se on kuitenkin jonkun muun säännöillä jne eli ei voi olla yhtä relasti, kun jos kaikki on omia. Ap
27, leikki-ikäisen kanssa onkin helppoa, varsinkin jos on päiväkodissa. Minut yllätti eniten ehkä se, että koululaisten kanssa on paljon raskaampaa kuin taaperoiden. Työmäärä on ihan järkky! Ja nykykoulu vaatii osallistumista ihan eri tavalla kuin omassa lapsuudessani. Plus että lapsilla on valtavasti harrastuksia, eikä olekaan enää sitä simppeliä mallia,että koulun jälkeen vaan lapset kerääntyy leikkimään. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 01:13"]
Ja ne yksilapsiset perheet joissa on sosiaalisimmat ne lapset pyörittää kaverihärdelliä koko ajan. Yökylää koko ajan jne. Ite en jaksaisi! Kyse on kuitenkin jonkun toisen perheen lapsista, vaikka kuinka olisivat tuttuja.
[/quote]
Tässä taas esimerkki siitä, kuinka vanhemmuus tekee ihmisestä niin kovin kypsän ja epäitsekkään.
Olen väsynyt, vaikka minulla on "vain" yksi lapsi. Kärsin unettomuudesta ja kun saan aamuyöllä unen päästä kiinni niin vauva heräilee jatkuvasti, jolloin piristyn ja siinä sitten taas ollaan. Aamulla on pakko nousta. Päivät olen jatkuvasti kiinni lapsessa. Tästä väsymyksestä huolimatta haluaisin jo toisen lapsen, mutta kuukautiset eivät ole vielä alkaneet.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 14:07"]27, leikki-ikäisen kanssa onkin helppoa, varsinkin jos on päiväkodissa. Minut yllätti eniten ehkä se, että koululaisten kanssa on paljon raskaampaa kuin taaperoiden. Työmäärä on ihan järkky! Ja nykykoulu vaatii osallistumista ihan eri tavalla kuin omassa lapsuudessani. Plus että lapsilla on valtavasti harrastuksia, eikä olekaan enää sitä simppeliä mallia,että koulun jälkeen vaan lapset kerääntyy leikkimään. Ap
[/quote]
Mutta tällä perusteella kahdesta kouluikäisestä on tuplatyö? Kahdet harrastukset, kahdet läksyt etc. Itse muistan kouluiässä leikkineeni kavereiden kanssa itsenäisesti, en sisarusten. Ja meidän ainokainen on jopa kotihoidossa minun kanssani, helppoa on. #27
33, no nykyään ongelma on se, että ei ole ketään kenen kanssa leikkiä. Koululaisilla on harrastuksia niin, että ei oel mitään naapuruston lössiä, jonka kanssa leikkiä! Ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 14:23"]33, no nykyään ongelma on se, että ei ole ketään kenen kanssa leikkiä. Koululaisilla on harrastuksia niin, että ei oel mitään naapuruston lössiä, jonka kanssa leikkiä! Ap
[/quote]
Sisarusko tämän ongelman ratkaisee?? Ihanko totta?
Olin väsynyt jo ennen ekan lapsen syntymää ja välillä kokenut elämän väsyttäväksi lapsen kanssa (vaikka tuokin paljon iloa). Kokemusta useammasta lapsesta ei vielä ole, kohta toinen tulossa ja jännittää miten menee. Ku ekan lapsen synnyttyä olin lähes koko ekan 1/2v sairaana (eri sairauksia) ja tuntuu, etten muista ko ajasta paljoa mitään. Eli oletan että minulla on lupa väsyä yhden lapsen kanssa, kun olin väsynyt jo lapsettomana? Itseä ainakin väsyttää se, ettei saanut nukkua kunnon yöunia ilman heräämisiä yli puoleen vuoteen. Kun oli saanut nukkua kunnolla, väsymyskin helpotti. Ja ainakin kokemusta siitä, kun kaveri on lapsensa kanssa kylässä, niin oma lapsi leikkii tuon toisen lapsen kanssa, eikä vaadi mua leikkimään. Vaan mammat voi maata sohvalla ja seurata vierestä puuhia. Etkö ap ollut itse koskaan väsynyt kun sinulla oli vain yksi lapsi?
Ne on jo valmiiksi väsyneitä. Tajuavat juuri siksi, etteivät voi hankkia enempää lapsia. Ne, tai tarkemmin sanottuna me.
Tottakai se ensimmäinen lapsi on "raskain". Sen ensimmäisen myötä tulee äidiksi ja sen myötä kaikki äitiyden haasteet ensimmäistä kertaa ja kaikki on uutta. Toisen kanssa menee kaikki jo helpommin. Toinen ei ole niin iso mullistus elämälle. On oppinut jo siihen lapseen rytmiin ja tietää mitä on edessä ja osaa ottaa rennommin. Ei se työmäärä ole suoraan verrannollinen lapsilukumäärään oikeasti. Samalla "vaivalla" sitä hoitaa useammankin ja lapsille on toisistaan iloa ja seuraa.
Minä olen yhden lapsen äiti ja väsyin aikanaan siksi, että lapsi nukkui huonosti alle vuoden vanhana. Sen jälkeen en ole ollut väsynyt. Lapsi käy paljon kavereillaan ja kaverit vielä enemmän meillä. Minusta se on ihanaa. Mainioita tenavia, jotka eivät tunnu enää mitenkään vierailta. Viihdymme myös kolmisin ja lapsi jopa yksin.
Kunhan ihmettelin että mikä siinä niin väsyttää. Ap