Mitä epätoivoista/noloa olet tehnyt ihastuneena tai rakastuneena
Itse tuijotin fb:n miehen vihreää pallukkaa yli kaksi tuntia ja totesin, ettei mies ala jutella minulle.
Lisäksi ostin lyhyen hameen töihin ja aloin kulkemaan miehen työhuoneen ohi eli kiertämään puoli rakennusta (ja menemään ulkokautta) mennessäni taukohuoneeseen.
Lisäksi kurkkasin miehen työtaikataulua (yleisesti nähtävissä) ja kirjasin miehen tauot ylös --> kappas, meillä alkoi olla lounastauko aina saman aikaan...
LISÄKSI olen googlettanut miehen ja sitä kautta selvittänyt paaaaljon taustoja...
Kommentit (67)
Ennen kännykkäaikaa...ekoja kertoja täysi-ikäisenä rafloissa...
Tapasin discossa pojan, joka kävi armeijaa. Sovimme treffit elokuvateatterin aulaan. Odotin hieman syrjässä yksinäni, leffa jo oli alkamassa, mutta sitten näin tämän pojan tulevan aulaan juoksujalkaa ja etsivän katseellaan minua. Jostain syystä (!?) liutin kädessäni olleen sanomalehden kasvojeni eteen, jottei minua nähtäisi. Minua alkoi jotenkin ujostuttaa. Seurasin lehden sivujen takaa kuinka poika poistui paikalta ehkä hieman hämillään. Lähdin bussilla kotiin. Emme sen jälkeen tavanneet.
Aamuöiset kännipuhelut ja -viestit. Ei niin vakavaa, jos olisi jäänyt yhteen kertaan, mutta ei. Alkoholin tuomalla itsevarmuudella tuli sitten avauduttua "muutamaan" otteeseen. Ja miksiköhän ihastuksen kohde päättikään perääntyä... Hmmm... :D
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:21"]Aamuöiset kännipuhelut ja -viestit. Ei niin vakavaa, jos olisi jäänyt yhteen kertaan, mutta ei. Alkoholin tuomalla itsevarmuudella tuli sitten avauduttua "muutamaan" otteeseen. Ja miksiköhän ihastuksen kohde päättikään perääntyä... Hmmm... :D
[/quote]
Joo, tuttua. Mä niin toivoisin että mun puhelimessa olis kännilukko.
Sain ihastukseltani suorat pakit, mutta väänsin vielä niiden jälkeenkin monta kuukautta tikusta asiaa saadakseni edes kuulla hänen äänensä...Uuh, mikä jälkihäpeän tunne.
tuttua mullekin tuo vihreän pallon vahtaaminen epätoivoisena :D
Lähdin pyörällä seuraamaan kohdetta koska halusin tietää missä henkilö asui :D
Hitsi nää on hauskoja! :D
Itse sain lukion ekalla kaverini varastamaan ihastukseni lukujärjestyksen viittä euroa vastaan, jotta tiesin aina, missä liikkua mihinkin aikaan.
Päätin myös ysiluokalla jättää menemättä unelmieni opiskelupaikkaan, koska ihastukseni asui eri paikkakunnalla. Ehkä elämäni typerin veto. Ja kyse oli siis yksipuolisesta ihastuksesta :)
Ollessani palavimmin ihastunut useiden viininhuuruisten iltojen jälkeen soittelin hänelle yöllä vastaajaan, puheluiden sisällöstä ei ole kuin hämäriä muistikuvia. Lähettelin myös lukuisia tekstareita, jotka tallentuivat puhelimeni lähetettyihin viesteihin. Aamulla oli kiva selata puhelinta.
Minä, fiksuna pidetty, korkeakoulutettu, työelämäorientoitunut nainen käyttäydyin kuin epätoivoinen teini. Voi nolous. Miestä olen vältellyt parhaani mukaan tuon kauden jälkeen.
Minä olen kanssa googlettanut ihastuksia (siis aikuisiällä) ja sitä kautta saa todella selville kaikenlaista... hauskin/hölmöin on ehkä se, kun aloin tämän googlettelun ansiosta seuraamaan yhden ihastuksen exän perheenjäsenen blogia ja luen sitä edelleen :D
Luin yliopistossa sivuaineena Hänen opettamaansa ainetta. Eikä muuten voinut aihesisällöt vähempää kiinnostaa - arvosanat olivat sen mukaisia. Ahkerasti kuitenkin istuin luenoilla.
Tästä nyt on jo vuosia, mutta... Noloa vieläkin. Tunteitteni kohde muutti ulkomaille. Minä "sattumalta" etsin (tosi huonon!!!) työpaikan samasta paikasta. Ei päädytty yhteen ei, eikä paljoa hengailtukkaan.
Heh noh, näitä riittää. Yritän turhan hienovairaisesti kai osoittamaan kiinnostustani.. Olen mm.
Tykännyt fbssä bändeistä joista mies tykkäsi. Kyllä tykästyin bändeistä pariin ihan tosissani.
Lähettänyt "vahingossa" viestin tyypille ja saanut siitä keskustelun alun.
Selvittänyt tämän kulkureitin kouluun että voin hypätä samaan sporaan
Esittänyt olevani ylenmäärin kiinnostunut aiheesta X jotta voisin keskustella aiheesta hänen kanssaan.
jne jne.
Yhdestä tällaisesta noloudesta alkoi muuten tämänhetikinen parisuhdekin :)
Joo koulussa lukkareiden stalkkaus onkin ihan yleistä :D täällä siis myös yksi joka sattumalta osui aina samaan aikaan tiettyyn osaan koulua! Plus lintsasin ja keskeytin jopa pari kurssia, koska ihastuksellani oli silloin hypäri. Lisäksi ajoitin koulumatkat ja muut yhteen että törmäisin tähän söpöläiseen. Nolottaa vieläkin kuinka omistautunut olin aiheelle! :S
Tosin myöhemmin selvisi että ihastus oli molemmin puolista mutta jätkä olikin täys kusipää, ihme etten stalkkailun lomassa sitä huomannut :D
Selvitin syntymäpäivän että pystyin suorittamaan astrologisen sopivuus analyysin. :D Taustatarkistus googlella nyt on ihan normia varmaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 00:40"]
Selvitin syntymäpäivän että pystyin suorittamaan astrologisen sopivuus analyysin. :D
[/quote]
Eka mietin, että en mitään, koska huonoitsetuntoisena varon visusti näyttämästä ihastustani. Sitten tajusin, että minäkin oon turvautunut astrologiaan! Selvitin miehen toiset nimet ja niiden + syntymäajan mukaan pystyi laskeskelemaan jotakin. :D
Niin ja kerran mulle selvisi, että kaverikin oli ihastunut samaan mieheen. Kaveri ei tiennyt minun ihastuksestani. Yllytin ja kannustin kaveriani pyytämään miestä kanssaan kahville, koska halusin nähdä, miten mies reagoisi treffikutsuun. Itse en ikinä olisi kehdannut pyytää. Kaveri sai harmi kyllä (onneksi) pakit. Vieläkin mietin, mitä mulle olisi käynyt, jos olisin paljastanut tunteeni.
Voi ei! :D Tuolla joku aikaisempi mainitsi lähettäneensä "vahingossa" tekstareita miehelle, tyyliin "ai katsos anteeksi, sen piti mennä kaverille"... Mäkin tein niin! Mun mies vastasi ko.viestiin suorasukaisesti (siinä vaiheessa se oli vasta orastava ihastus), että "joo joo, sä halusit oikeesti vaan jutella mun kanssa." Hehee, oikeassahan se oli, mutta mä nolostuin niin etten kehdannut vastata sille pariin päivään.
Mä aloin myös parkkeerata autoa sen asuinkulmille (kolme korttelia lisää kävelymatkaa työpaikalle, but who cares), etsin netistä kaikki jutut, mitä siitä oli kirjoitettu (tunnettu omalla alallaan) ja lähettelin sille muka huolettomia, ex tempore tekstiviestejä, joiden sisältöä olin kuitenkin punninnut noin nelisen tuntia... :
Nyt onnellisesti kolmatta vuotta yhdessä :))
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 00:38"]
tunnustin ihastukseni
[/quote]
Ääk.. Niin minäkin. 16-vuotiaana (kyllä niin vanhana vielä!) olin ihastunut historian opettajaani. Kerran koulupäivän päätteeksi menin opelle asian tunnustamaan ja OLIN SIINÄ LUULOSSA, ETTÄ OPETTAJA TUNTEE SAMOIN!!! Opettajan pokerinaama piti, hän oli kohtelias ja hienotunteinen. Vieläkin puna nousee poskille kun muistelen sitä tilannetta, häpeän aaltoa ja kuumotusta. Ja miten noloa oli myöhemmin istua historian tunneilla.
Joskus nuorena tyttönä ihastuin mieheen ja ihanien ensimmäisten treffien jälkeen laitoin järjetöntä hehkutus-ylistysviestiä kaverille.Klo 03 aamulla. Ja kun olisikin mennyt kaverille, mutta jostain syystä menikin itse miehelle.
Noh, se ei suhdetta kaatanut. Mies piti mokaa sööttinä. Kaatui muihin asioihin. Vai kaatuiko?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 01:37"]
[/quote]Hei, ehkä se olit sinä jokä oli vähän arvelluttava
[/quote]
Oletko mies ja aika nuori? :)
Eihän nää esimerkit arveluttavia ole, noinhan "kaikki" tekevät, kun elävät elämää. Jos ajattelet vaikka miestä, joka kosii, mutta saa pakit. Tai miettii miten, muttei uskalla. Onko arveluttava? No ei ole vaan sympatiathan muilla ihmisillä herää.
Oikeasti arveluttavaa tapahtuu niin paljon. Ollaan naimisissa ilman mitään avio-ongelmia, ja silti tunnetaan vetoa muihin. Tai huomataan, että tutun mies tuntee vetoa, ja ruokitaan sitä, kilpaillaan sen vaimon kanssa. Haikaillaan muita naisia/miehiä, vaikka on jo yksi. Yritetään saada kavereita milloin strippibaareihin, milloin muuten vaan baariin naisia katselemaan ja niistä sitten puhumaan jälkikäteen. Puoliso ei tiedä mitään, ja toinen pitää rakastajatarta, tai monia peräkkäin. Kaikki tapaukset oikeasta elämästä, eikä tyypeillä edes mitään selittävää tekijää, kuten liitto purkautumassa tms. Joten ei syytä olettaa toiminnan loppuvan, en luottaisi.