onko paskempaa miestä kenelläkään- kisa:

Olipa sattuvasti sanottu;)

Mun mies toi aamiaisen aina sänkyyn 5 minuuttia myöhässä. Ja kananmunaa oli keitetty minuutin liian kauan. Onneton tunari. Onneksi tapoin sen. :D

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288662640715.html?pos=ksk-nln

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 16:40"]7 mitä kummaa! Oliko koskaan kummoinenkaan? Älyiso tsemppikäsi että tuosta olet luotsaantunut pois! Hitto mikä "mies"...

[/quote]

No kun tutustuttiin, se oli uskovainen kiltti mies. Sillä oli kyllä menneisyytensä, mutta sinisilmäisenä mä ajattelin, että Jeesus muutti kaiken. No, ei Jeesus muuttanut.

Mun kumppani on ollut työtön koko seurusteluaikamme n.3 vuotta ja juo melkeimpä jokatoinen päivä, lisäksi vetelee samalla nappeja, sekä polttaa kannabista. Hän ei halua muuttaa yhteen koska tarvitsee omaa tilaa. Eli siis että saa häätää minut luotaan pois milloin haluaa, sitten voi ryypätä kavereiden kanssa, vetää ties mitä ja tehdä ties mitä. Olen ihan onnellinen etten tiedä mitä kaikkea hän on selkäni takana tehnyt koska sattuisi. Hellyyttä hän ei pysty itse minulle antamaan, mutta vastaanottaa mielellään hellyydenosoituksia minun puoleltani. Eli minun silitykset kyllä kelpaa mutta ei itse koske minuun pitkällä tikullakaan, paitsi sen pari kertaa kuukaudessa kun häntä sattuu panettamaan kännissä aina tietysti.

Mä en vaan osaa lähteä

Olen ihan sanaton... Miten vähän te oikein arvostatte itseänne, kun tuollaiseen elämään suostutte? :(

Emmehän me suostukaan, mutta kun elämä tarjoaa juuri sitä, minkäs teet. Emmekä ole edes fatalisteja!

Sen takia Exät on exiä. ! Oli ja meni

Paskanarkkari ja psykoosisairas, veti kaiken naamaansa minkä keksi, jouduin piilottamaan Buranatkin siltä. Välillä oli lataamossa, välillä monta päivää sekoilureissuillaan. Kieltäytyi omistamasta puhelinta koska "sitä kautta jäljitetään". Kerran tuli reissultaan ja istui sanaakaan sanomatta pianon ääreen, keskellä yötä kerrostalossa ja alkoi "soittamaan" jotakin tunnelmamusiikkia, siis ei todellakaan osannut soittaa. Yhtäkkiä vaan hyökkäsi siitä puukon kanssa mun päälle sänkyyn, lauloi ja hakkasi puukolla molemmin puolin mun päätä ja totesi että hänen täytyy kyllä nyt tappaa minut ettei kukaan toinen vaan saa. Oli ilmeisesti palannut pettämisreissulta koska kykenin vasta paljon myöhemmin tajuamaan että se petti ihan kaikkien kanssa kenen jalkojen väliin pääsi.

Kerran se varasti mun lemmikkieläimen ryyppyreissulleen. Ihme kyllä se tuli ehjänä takaisin! Lemmikkilintuni se yritti vapauttaa luontoon. Välillä se kuvitteli että minä ja se olemme sama ihminen, välillä olin sen joku "luomus". Kerran karkasi mun roolivaatteet päällä pakkaseen ja ehti hiihtää pitkät pätkät ennenkuin poliisi korjasi talteen. Kantoi tarttuvaa veritautia silkkaa huolimattomuuttaan, onneksi ei tarttunut minuun. Kuvitteli osaavansa lentää ja hyppäsi katolta, sai vaikeita vammoja.

Pölli mun vaatteita ja jakeli lumpuilleen. Varasti mun reseptit. Ja eroon siitä ei päässy, tuli vaan aina alakerran ovesta läpi ja löytyi nukkumasta mun matolta/sängystä/joskus harvoin ulko-oven takaa. En mä jaksa kaikkea edes muistaa :D Nykyisin lähinnä naurattaa. Arvasin että kuoleman korjasi valmiin sadon kun ei enää ilmestynyt oven taakse. Olin tosi nuori tuolloin, nykyisin en tosiaan lähtisi mukaan tuohon peliin.