Kannattaako Suomeen muuttaa?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 06:27"]

Ystävystyminen sveitsiläisten kanssa ei ollut mahdollista, kaikki ystävämme olivat muita ulkkareita, missä ei tietysti ollut mitään vikaa. Lisäksi viihdyn Suomessa paljon paremmin töissä. Vaikka sanotaan, etteivät suomalaiset ole yhteisöllisiä, se ei pidä paikaansa työelämässä. Nautin siitä, että töissä asioita tehdään yhdessä muiden kanssa ja työkaverit tukevat toisiaan.

[/quote]

Suomessa uusien ystävien saaminen on mielestäni todella vaikeaa aikuisiällä. Kynnys kutsua vieraita kotiin on suuri. Tapaamiset suunnitellaan viikkoja (ellei kuukausia) etukäteen. Meidän kohdalla sosiaalinen elämä "kuoli" useammaksi vuodeksi, kun muutimme pääkaupunkiseudulle ulkomailta. Meillä ei siis ollut siellä juurikaan ystäviä. Jos siis asuinmaassasi ystävyyssuhteet ovat vaikeita, älä kuvittele että täällä on välttämättä yhtään helpompaa. Normisto sanelee sen mitä esim. lapsiperheen kuuluu tehdä ja kenen kanssa.

Itse olemme olleet kohta 7 vuotta takaisin Suomessa. Meille paluu Suomeen on ollut hankala ja emme aio jäädä pidemmäksi aikaa. Lasten päiväkodit ovat olleet positiivista. Koulun erinomaisuudesta en ole niinkään vakuuttunut, paitsi jos lapsellasi on oppimisvaikeuksia. Koulupäivät ovat lyhyitä ja jo 9v (jossain paikoissa 8 v) lapset viettävät iltapäivät yksin. Ilmasto on rankka ja sosiaaliset suhteet "laimeat". Nämä ovat tietysti meidän kokemuksiamme ja jokainen näkee asiat omalla tavallaan. Me lähdemme takaisin "vanhaan maahan" heti kun tilanne sallii.

[/quote]No te ette ole taida sitten olla sosiaalisesti kovin älykkäitä. Tottakai silloin helpompi asua laumasielujen maassa.

Jos ne ulkomaan koulut on niin hyvin niin miksi pisa-älykkyystesti ei tätä kerro?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 07:55"]

Ei kannata. Ihmiset ovat ahdasmielisiä. Naapurit lähettelevät lappusia mitä pienimmistä syistä (eivät tule reilusti ovelle juttelemaan), toisia kytätään (noukitkos tuon koirankakan), ja kateus on huimaa, omista saavutuksista ei saa olla ylpeä. 

[/quote]Joo, Ranskassa naapurit onkin ihan harmittomia

http://hommaforum.org/index.php?action=dlattach;topic=85070.0;attach=25904;image

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 11:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 06:27"]

[/quote]

[/quote]

Jos ne ulkomaan koulut on niin hyvin niin miksi pisa-älykkyystesti ei tätä kerro?

[/quote]

154lle

Suomessa on melko tasalaatuinen oppilasaines ja tasalaatuiset koulut. Monet expatit asuvat ulkomailla ns. hyvillä alueilla, joilla on myös hyvät koulut (koska niillä alueilla on usein verotuloja sekä koulutetut vanhemmat oppilailla, tämä korreloi positiivisesti sekä oppilasainekseen että opetukseen käytettyyn rahaan). Nämä koulut ovat usein vähintäänkin vertailukelpoiset Suomen koulujen kanssa ja hyvin usein parempia.

Pisa mittaa koko väestön oppimista, Suomi pärjää koska täällä on melko tasalaatuista, ei huippukouluja, mutta ei surkeita myöskään. Köyhimmistäkin lapsista pidetään huolta ja heikoimpia tuetaan erilaisin toimenpitein. Parhaita ei sitten tuetakaan samalla tavoin, toisin kuin monissa muissa maissa, joissa lahjakkaat oppilaat saavat erityisopetusta.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 07:55"]

Ei kannata. Ihmiset ovat ahdasmielisiä. Naapurit lähettelevät lappusia mitä pienimmistä syistä (eivät tule reilusti ovelle juttelemaan), toisia kytätään (noukitkos tuon koirankakan), ja kateus on huimaa, omista saavutuksista ei saa olla ylpeä. 

[/quote]Joo, Ranskassa naapurit onkin ihan harmittomia

http://hommaforum.org/index.php?action=dlattach;topic=85070.0;attach=25904;image

[/quote]

Ja tämän löysit sitten Hommafoorumilta :-)

Kyllähän se on niin, että joka maassa ystävät pääsääntöisesti koostuvat ihmisistä, joita tuntee töiden kautta ja sitten muut ystävät ovat niitä, jotka on tuntenut jo lapsena.

Itseäni ei haittaa ollenkaan, että töiden ulkopuolella en tapaa muita ihmisiä. Ymmärrän kyllä jos jotakuta sosiaalisempaa luonnetta se taas häiritsee suurestikin. Itselläni tulee töiden kautta 8h aikana jokin ihmiskiintiö täyteen.

Vaikka jokin maa olisi kuinka ulkomaalaismyönteinen tahansa niin useissa maissa kantaväestön ja maahanmuuttajien läheiset ystävyyssuhteet ovat sittenkin melko harvinaisia.

AP, tässä ketjussa näyttää olevan ihan hurjasti erilaisia voimakkaita mielipiteitä. Onko niistä mitään hyötyä sinun tapauksessasi, siitä en ole varma. En halua antaa sinulle neuvoa muuttaa Suomeen tai olemaan muuttamatta, kerron vain oman mielipiteeni näin saman kokeneena.

Asuin Briteissä 5 vuotta. Olen nyt asunut takaisin Suomessa suunnilleen sen samaisen 5 vuotta. Puhun siis omasta kokemuksestani. Englannissa oli moni asia niin paljon paremmin kuin Suomessa. Toisaalta Suomessa on moni asia niin paljon paremmin kuin Englannissa! Kaikki riippuu lopulta omista asenteistasi ja mitä missäkin elämäntilanteessa itse korostat.

En koskaan lähtenyt Britteihin etsimään ihmemaata tai parempaa elämää. Lähdin uteliaisuudesta ja oppimaan kieltä. Minun oli todella helppo saada töitä ja ystäviä, enkä sekuntiakaan siitä kokemuksesta vaihtaisi pois. Viis byrokratian suuresta määrästä, talojen homeongelmista, jatkuvista ruuhkista, köyhyydestä. Otin mielelläni vastaan ystävälliset ihmiset, leppoisan työtahdin, leudon talven, lähes ilmaiset vaatteet ja kengät ja luontevan suhtautumiseen kaikkiin ulkomaalaisiin.

Kun muutin takaisin Suomeen, tein sen puhtaasti rahan takia: masters-tutkinto Britanniassa olisi maksanut noin 12.000 puntaa, Suomessa sain sen ilmaiseksi. Töitä oli hieman vaikeampi saada, mutta positiiviselle ammattilaiselle sitä löytyi puolen vuoden etsimisen jälkeen, ja ystäväthän olivat täällä edelleen, uusiakin löytyi monia! Viis kurjista talvista, ihmisten yleisestä töykeydestä kanssaihmisiä kohtaan, kalliista ja mauttomasta ruuasta/vaatteista/kengistä, verotuksen kireydestä, rasismista. Osaan nauttia ruuhkattomuudesta jopa pääkaupunkiseudulla, hyvin rakennetuista taloista, julkisen liikenteen sujuvuudesta ja halvasta hinnasta, ja yleisestä byrokratian puutteesta.

Annan sinulle siis ainoastaan yhden neuvon: kuuntele sitä, mitä sydämesi ja perheesi sydämet sanovat. Asiat voivat sujua hyvin tai huonosti, siltikin suurin vaikuttava tekijä on aina oma asenteesi. Saat sekä Suomesta että mistä tahansa maasta kurjan paikan asua, jos niin olet päättänyt, toisaalta mikään paikka maailmassa ei ole huono, jos niin on päättänyt. Mieti siis sitä, mikä on oikea paikka juuri sinun perheellesi, juuri nyt. Erehdyksiäkin saa tehdä, ne voi aina korjata jälkeen päin. Sinun ei ole pakko olla missään, missä et halua, ja maailma on täynnä mahdollisuuksia!

Hyvää jatkoa ja loisteliasta tulevaisuutta,

toivottaa nimimerkki Happy Bunny ärsyttävyyteen asti - ja ylpeä siitä

Suomen tulevaisuus ei hyvältä näytä. 10v sitten asiat olivat paremmin kuin nyt ja mitä luultavimin asiat ovat nyt paremmin kuin 10v päästä.

Suomi on muuttunut hurjasti noiden vuosien aikana kun itse olen ollut poissa. Lama tai lamaannus näkyy kaikkialla, palvelut ovat romahtaneet. Perheet elävät melkoisissa paineissa sosiaalisektorin ja koulujen valvovan silmän alla. Muistuttaa jotenkin Neuvostoliiton aikaa juuri ennen hajoamista. Seikka joka kannattaa ottaa huomioon jos perheessänne on lapsia. Voi olla vaikea sopeutua ajatukseen missä määrin ulkopuoliset tarkkailevat ja kyselevät asioistanne. 

En siis ole muuttanut takaisin, vieraillut vain ja ilmapiiri on ollut jotenkin "ahdistunut". Oikeastaan sitä ei enää tunnista samaksi maaksi kuin mistä muutimme 8 vuotta sitten pois. 

Mä olen asunut ulkomailla ja välillä Suomessa. Suomeen en suostu enää muuttamaan.

Mihinkään Pisa-tutkimukseen on turha vedota koska käsitettä "suomalainen osaaminen"ei tunneta Suomen ulkopuolella. Tuota suomalaisen koululaitoksen ihannointia ihmettelen syvästi, ei sitä missään muualla tunnusteta erityisen hyväksi systeemiksi, joskus joku yksittäinen persoona joka juuri on käynyt Suomessa hehkuttaa sitä mutta se on monissa maissa tapa kiittää kestitsijää.Ainoastaan Saudi-Arabiassa on otettu suomalaistyyppinen koulunkäynti käyttöön, perusteena tyttöjen tasa-arvoistamiseen pyrkiminen. Mitäköhän se siis kertoo koko hommasta? 

Surullista mutta totta, minulla on jo 4 ystäväperhettä jättänyt suomen. Ja nuo lapset kasvavat vieraaseen kulttuuriin, eivätkä halua takaisin tänne, hyvä jos suomea osaavatkaan enää. 

Tietenkin ymmärrän vanhempia, jos palkka ja elämäntaso on parempaa muualla, miksi vapaassa maailmassa ei menisi sinne missä on hyvä olla?

Minulla on edessä Suomeen paluu ulkomaalaisen puolison kanssa. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja vinkkejä, jos kellään on jakaa.

Meanwhile in Finland, kielletään oluen myynti klo 18 jälkeen. Nostetaan julkisen sektorin palkkoja. Otetaan lisää velkaa. Lisätään lastensuojelun kyttäysoikeuksia ja ruuan alvia. Onkohan meidän päättäjiltä kukaan kysynyt minkälaisen Suomen he haluavat?

Olisi meidänkin pitänyt muuttaa nuorempina ulkomaille, tuskinpa kaipaisin takaisin.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 13:12"]

Minulla on edessä Suomeen paluu ulkomaalaisen puolison kanssa. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja vinkkejä, jos kellään on jakaa.

[/quote]

Vihonviimeinen vaihtoehto. Miksi tuot puolisosi tänne haukuttavaksi ja hakattavaksi? Suomalaiset ei nykyään siedä maahanmuuttajia yhtään, mikä on tietenkin sairasta ja halveksittavaa, mutta valitettava tosiasia. Puolisoasi tullaan sylkemään päin naamaa harva se päivä. Toivon hänen itsensä takia, että edes näyttää tarpeeksi arjalaiselta näiden nykysuomalaisten mittapuulla. Parempi teidän olisi etsiä koti muualta.

Jokainen jolla on silmät ja aivot näkee että Suomella on karmea kohtalo jos ei suunta pian muutu, ja jokainen jolla on muisti tietää ettei se tule muuttumaan.

Kahdeksan vuotta sitten laskeskelin että jos jäisin perheineni Suomeen, ei työnteko enää kannattaisi koska enemmän saisi tukikeinottelulla. Koska selkäranka semmoisen esti oli maasta poistuttava.

Syön tässä juuri firman ostamaa jäätelöä, aurinko paistaa avonaisesta ikkunasta ja työstä joka on jäätelönsyöntiä lukuunottamatta mukavan haastavaa ja siitä maksetaan reilu palkka, ei Suomessa asuessa yksikään pomo ehdotellut palkankorotuksia. Lapsille on mahtavat juuri rakennetut/remontoidut lastentarhat ja koulut, vaimolla ei ole kiirus töihin ja silti perheen netto on yli tuplasti sen mitä Suomessa. Rautakaupasta ostin naurettavan halvalla vapaa-ajalle reilusti puuhatarpeita, omallatontilla/talolla kun saa tehdä mitä huvittaa ei kukaan kyttää. Pikkukaupunki jossa punkkarit pyytelevät anteeksi röyhtäilyään, skinit auttaa pyörätuolissa kulkevaa jalkakäytävän kantin yli ja kaikki varsinkin vanhat mummot tervehtivät ja jäävät rupattelemaan niitä näitä vaikken minä niistä tunne ketään. Kesti pitkään löytää tämmöinen idylli jollaisessa itse kasvoin lapsuuteni, vinkki, Suomesta niitä ei enää löydy. Lomaillessakin pettyy pahasti kun näkee kuinka paljon synnyinmaata on taas raiskattu ja kuinka kukaan ei sitä muka huomaa, vaan uskottelevat asuvansa jossain maailman parhaassa maassa. Olihan se silloin joskus, hetken verran sitä, mutta nykysuomi on jotain aivan karmeaa, ei sinne kannata mennä.

Muuttaisin ja olen muuttanutkin. Mutta Helsinki on ainoa paikka, jossa voisin kuvitella asuvani. Asumme aivan keskustassa ja täällä on minusta ihanaa. Lapset voivat kävellä kaikkialla, ratikalla pääsee, harrastusmahdollisuuksia on valtavasti kohtuuhinnalla, koulutus ei maksa, päiväkodit on hyviä ja halpoja, ruoka on pääosin puhdasta ja luomuakin löytää jonkin verran, yhteiskunta toimii, elämä on keskustassa sopivan vilkasta mutta kuitenkin todella turvallista. Helsingissä on tapahtunut viime vuosina paljon hyviä muutoksia, on tullut lisää alueiden yhteisöllisyyttä, viljely- ja ruokapiirejä, katufestareita, ravintolapäivää, kivoja hankkeita kuten allas skattan rantaan, siivouspäivää jne. jne. Pääosa ihmisistä on todella kivoja ja mukavia. Perheet jäävät kantakaupunkiin entistä enemmän asumaan.

Asuminen on kallista, muttei sen kalliimpaa kuin Länsi-Euroopan isoissa kaupungeissa. Esim. Lontooseen verraten Helsingin keskusta on ihan kohtuullinen :-). Meillä koko suku kyllä asuu seudulla, osa jopa lähikortteleissa.

Meillä oli jonkinverran omaisuutta, joten ostimme oman asunnon muuttaessamme. Se auttaa tietysti taloudessa. Mieheni bruttotulot ovat n. 5500 euroa ja omani 4500 euroa. Korkeakoulutettuja olemme. Näillä pärjää oikein hyvin nelihenkinen perhe, kun ei ole paljoa asuntolainaa.

Se, mitä ihmiset puhuvat, että esimerkiksi spårassa kukaan ei puhu sinulle, niin on kyllä niin puutaheinää kuin olla vaan voi. Puhun usein vierustovereitteni kanssa kulkuneuvoissa, juttelen myyjien kanssa kaupassa jne. Paljon on itsestä kiinni möllöttääkö tuppisuuna ja kiukkuisena kaikkialla vai ottaako hymyn vastaan ja jää juttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 10:38"]

Riippuu siitä, missä asut. Minä en täältä Saksasta varmaankaan Suomeen lähtisi. Mutta toisaalta, ei elämä täällä mitään halpaa ole. Joskus tekisi mieli lähteä Suomeen vain sen takia, että saisi ostettua hienomman talon vähemmällä rahalla. 

[/quote]

Siis oikeasti? Oletko katsonut esim pk-seudun tai kehyskuntien talojen hintoja. Vai muuttamassa kauas maaseudulle? 500k€ saat reilu 100m2 puutalon jos uudehkoa mielit.

Mun saksassa asuvat kaverit asuvat huomattavasti halvemmalla isojen kaupunkien keskustoissa yksi perhe vuokralla toinen omassa - maksavat paljon vähemmän siitä mitä pk seudulla vastaavat - ja nettotulot on tietenkin isommat kuin meillä vaikka tehtävät samat....

Siis oikeasti. Kaikissa maailman maissa on huonot puolet ja hyvät puolet. Ei ole olemassa sellaista maata, missä KAIKKI asiat olisi loistavasti. On kyse siitä mitä arvostaa. Ja jos lukee jotain iltasanomia ainoana lähteenä, niin saa kyllä suomesta aika epätodellisen kuvan! Näyttäkää mulle se maa, jossa kaikki nämä toteutuvat:

* turvallisuus - lapset voi päästää koulumatkalle yksin, liikennettä ei tarvitse pelätä, naapureihin ja ventovieraaseenkin kadulla voi luottaa, ei ryöstöjä kadulla, näpistyksiä junissa, tappeluita tai uhkauksia yksin kävellessä

* terveydenhuolto - toimii aina jouhevasti, ei virhediagnooseja, ei jonoja, ilmaista / hyvin halpaa, lääkäriin voit luottaa ja saat parasta hoitoa sairauteesi

* alhaiset verot (katso edellinen kohta) - verorahoilla katetaan hyvä sosiaaliturva ja hyvinvointiyhteiskunnan palvelut

* alhainen byrokratia - verkkoasiointi toimii, viranomaista ei tarvitse lahjoa, saat yhdeltä luukulta useamman palvelun

* koulutus - on ilmainen / halpa ja koulut keskittyvät laadukkaaseen opetukseen, eivät toistensa kanssa kilpailuun, julkisissa kouluissa saa yhtä hyvät taidot ja etenemismahdollisuudet elämässä kuin mahd. yksityiskouluissa, koulupaikkaa ei tarvitse anoa ja maksaa kun lapsi on vauva

* päivähoito - on laajasti tarjolla ja edullinen, hoito on laadukasta ja luotettavaa, vanhemmat saa päättää milloin hoitoura alkaa

* naisten asema - sukupuolesta riippumatta samat etenemis- ja työllistymismahdollisuudet ja ihmisoikeudet kuin miehilläkin, palkka samaa tasoa, naisjohtajuus yleistä

* asuntopolitiikka - kaikilla on koti, kaikilla on siihen varaa (tai siihen tuetaan sosiaaliturvalla). Asuntojen hinnat ovat tavallisten ihmisten saavutettavissa ja rakentamisen laatu on hyvää.

* sosiaaliturva takaa tukea työttömyyden, sairauden tai köyhyyden varalle periaatteella "pidämme heikoimmista huolta"

* työttömyys on alhaista ja ihmisiä koulutetaan oikeille aloille

* korruptio on alhaista ja viranomaiseen tai poliitikkoon voi luottaa

Ja mitä vielä pieniä kriteerejä: demokratia, oikeusturva, puolustuspolitiikka, valtion sääntelypolitiikka, ruokateollisuus jne. jne. Ja vielä se maan sijaintikin, joka aiheuttaa meistä riippumattomia asioita kuten säätilan. MITÄ KUKAKIN ELÄMÄSSÄÄN ARVOSTAA?

Mikä olisi sinun unelmien maasi? Missä kaikki ihanteesi toteutuvat?

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 13:12"]

Minulla on edessä Suomeen paluu ulkomaalaisen puolison kanssa. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja vinkkejä, jos kellään on jakaa.

[/quote]

Vihonviimeinen vaihtoehto. Miksi tuot puolisosi tänne haukuttavaksi ja hakattavaksi? Suomalaiset ei nykyään siedä maahanmuuttajia yhtään, mikä on tietenkin sairasta ja halveksittavaa, mutta valitettava tosiasia. Puolisoasi tullaan sylkemään päin naamaa harva se päivä. Toivon hänen itsensä takia, että edes näyttää tarpeeksi arjalaiselta näiden nykysuomalaisten mittapuulla. Parempi teidän olisi etsiä koti muualta.

[/quote]

Onko tosiaan näin? Tätä olen hieman ounastellut ja pelännyt. Itse asuin Helsingissä ennen ulkomaille muuttoani ja siellä en koskaan kohdannut väkivaltaista käytöstä ulkomaalaisia kohtaan. Mistä päin Suomea olet? Mieheni on komea valkoihoinen, mutta kasvonpiirteistä kyllä huomaa, että ei ole suomalainen.

Ehkä me vuoden pari Suomessa voimme sinnitellä, minun täytyy vain saattaa gradu loppuun ja suorittaa muutama kurssi. Miehelläni IT-alan koulutus melkein valmiina ja sai jo kutsun yhteen työhaastatteluun Suomeen. Sen jälkeen katsomme tilannetta uudestaan, mutta olisi se on mukava asettautua aloilleen ja perustaa perhe.

Totta on, että Helsinki on ainoa Suomen eurooppalainen kaupunki. Ihmiset on ystävällisiä ja ovat tajunneet, että kun kaupunki kasvaa isommaksi kaikilla on sitä parempi olla, mitä paremmin tullaan kaikki yhdessä toimeen. Muualla Suomessa tällainen ajatusmalli on edelleen hyvin outo ja kaikki kyräilee kaikkia.

"Näyttäkää mulle se maa, jossa kaikki nämä toteutuvat: .."

Mainitsemasi asiat toteutuvat keskisessä Saksassa perheelliselle, sinkulle verotus on korkeaa. Lisähuomautuksena tosin: ventovieraaseen luottaminen on tyhmää oli maa mikä hyvänsä.