Uuden vuoden lupaus, laihduttaa 30kg. Paino NOUSSUT 5 kg! Onnistuiko uuden vuoden lupaus sulla?

-10kg tänä vuonna, suurelta osin kiitos koronan! Olen

1) Nukkunut pitkään ja makeasti - ei lainkaan aamukuuden herätyksiä, kun ei tarvitse lähteä toimistolle. Tämä on parantanut hyvinvointiani tuhatkertaisesti. Ja ei, aikaisin nukkumaanmeno ei auta. Vaikka nukkuisin 8 tuntia sikeästi, olen kuudelta kuin zombie. Nyt saan herätä joka aamu yhdeksältä ja tunnen oloni niin hyväksi. Kauhulla jo odotan jos joskus ensi vuonna komennetaan takaisin paikanpäälle...

2) Syönyt huomattavasti paremmin kuin ennen. Kun on koko ajan kotona, on helppo ostaa terveellistä ruokaa ja kokata ateriat itse. Ennen juoksentelin paikasta toiseen ja tuli ostettua lounas ja illallinenkin usein ulkona. Pois ovat jääneet myös pitkät illanistujaiset kaverien kanssa viineineen ja nachoineen. Teen kotona ruokia joista pidän - pizzaa, hampurilaisia, meksikolaista, intialaista - mutta huomattavasti vähäkalorisempana kuin ravintola-annokset.

3) Liikkunut iloisesti ja tavoitteellisesti. Aloitin kävelemällä, koska se huvitti ja oli kiva kuunnella podcasteja samalla. Sitten lisäsin painoharjoittelun kotona, jota teen nyt joka toinen päivä. Lisään koko ajan vastusta ja/tai toistoja. Huomaan eron jo nyt voimassa ja vähän ulkonäössäkin. 

Siinäpä se. Kilot lähtivät kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään en luvannut. -12 kiloa, kun tuossa keväällä koin herätyksen että jotain tarttis tehdä.

Turha niitä lupauksia on tehdä, jos ei ole niihin valmis.

Olin valmis, mutta ilmeisesti mun itsekuri ei.

Sama täällä. Enemmän kuin valmis uuteen, hoikkaan elämään. Mutta. Ei sitten itsekuria löytynyt. Vielä. Paljon vaikuttaa myös jatkuva työttömyys, varattomuus ja korona. Löysin edullisen salin, jossa olisi voinut työttömänäkin käydä muutaman kerran kuussa treenaamassa. Koronan takai sali suljettiin. Täällä kaupungissa turhaa ulkona liikkumista suositeltiin välttämään, joten keväällä ei tullut edes käveltyä kadulla. Lenkkareita en omista eli eddes kevyttä hölkkää ei oikein voi harrastaa. Eikä kadulla yli satakilosena ehkä kannata muutenkaan yrittää lenkkeillä.

Mitään "lupauksia" tai "sitoumuksia"  en ole tehnyt enkä tee. Mulle laihduttaminen on osa pysyvää elämänmuutosta, ei mikään "kuuri" tms.

Minä näen kaiken vain laihdutuskuurina. En voi kuvitella kunnon elämäntapamuutosta, koska en voisi elää loppu elämää hyvää ruokaa. Ap

Miks sun tarvis elää ilman hyvää ruokaa? Elämäntapamuutoshan on just sitä, että syödään kunnolla ja nautiskellen, mutta parannetaan syömisen laatua, määrää ja tiheyttä, lisätään aktiivisuutta ja pidetään huoli unesta ja hyvästä mielenlaadusta ja jatketaan samoin loppuelämä. Ei rääkkidieettiä, jonka jälkeen on hirveät ruokahimot ja nälkävelkaa ja kroppa kovilla.

Ostin just eilen tuoreita vihreitä papuja ja pekonia. Teen tänään pekonipapupastaa, paljon valkosipulia. Nam. Hyvää juustoa raasteeksi. Erona aiempaan on se, että syön samalla monipuolisesti kasviksia, joten en syö niin paljon rasvaisempaa ruokaa. Lisäksi olen aloittanut päivän puurolla, maustamatonta jogurttia ja paljon marjoja. Syön kunnon lounaan runsailla kasviksilla ja pienen välipalan. Iltapalaa tuskin jaksan enää syödä. Käyn mielen virkistys kävelyllä, ei rääkkitreeniä.

Aiemmin laihdutin vuosia ja jätin aamupalan syömättä tai söin tosi vähän. Lounaalla olin supernälkäinen ja menin monesti ahmimaan jättiaterian pikaruokapaikkaan. Karkkia sen jälkeen kun väsytti raskaan lounaan jälkeen. Tavallista ruokaa söin, mutta liian vähän ja harvoin kasviksia ja halusin koko ajan syödä herkkuja ja roskaruokaa. Mulla oli myös tavallisrn ruuan syöminen liian vähäistä ja kevyttä, kun yritin laihduttaa. En voinut syödä perunaa tai leipää juuston kanssa tai juoda maitoa koska ne "lihottavat". Söin monesti lounaalla salaattia ja lihaa ja illalla ahmin. Rupesin laihtumaan vasta kun aloin syömään kunnolla ja tuhdisti aiempaan verrattuna. Kaksi perunaa lounaalla ja pari ruisleipää aamulla juuston ja kasvisten kera on paljon parempi kuin levy suklaata, jättiateria ja puolikas sipsipussi illalla. Näin mulla. Edelleen syön kerran tai pari viikossa roskaruokaa, saan syödä sitä, mutta ei tee samalla tavalla mieli eikä laukaise ahmimista kuten ennen. Pieni juustoateria riittää kerrosaterian isojen ranskisten sijaan.

Sinuna hakisin apua ravitsemusterapeutilta tms. Jokin sairasmalli sulla on, jos olet rangaistukseksi ottanut itsesitappamisen. Vaikket sitä aio tehdä, mutta olet tuollaista miettinyt! Itse olen lukenut Patrik borgin blogia ja kirjoja. Mulle ikuiseen laihdutuskierteeseen hänen opit (kielloista eroon ja kunnolla syöminen) auttoivat.

Tsemppiä!

T. Vuosia laihduttanut ja tuloksena +40kg, laihduttamisen lopettanut ja -18 kg tänä vuonna tiputtanut (tosin viime vuoden opettelin jo uusia elintapoja ja tippui -2 kg, eli aikaa on vienyt oppia).

Minä taas laihduin kun aloin syödä itselleni sopivalla tavalla eli harvoin ja paljon kerralla (mutta toki paljon myös terveellisiä rasvoja ja vihreitä). Syön kerran päivässä ja silloin tällöin paastoan autofagia mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään en luvannut. -12 kiloa, kun tuossa keväällä koin herätyksen että jotain tarttis tehdä.

Turha niitä lupauksia on tehdä, jos ei ole niihin valmis.

Olin valmis, mutta ilmeisesti mun itsekuri ei.

Sama täällä. Enemmän kuin valmis uuteen, hoikkaan elämään. Mutta. Ei sitten itsekuria löytynyt. Vielä. Paljon vaikuttaa myös jatkuva työttömyys, varattomuus ja korona. Löysin edullisen salin, jossa olisi voinut työttömänäkin käydä muutaman kerran kuussa treenaamassa. Koronan takai sali suljettiin. Täällä kaupungissa turhaa ulkona liikkumista suositeltiin välttämään, joten keväällä ei tullut edes käveltyä kadulla. Lenkkareita en omista eli eddes kevyttä hölkkää ei oikein voi harrastaa. Eikä kadulla yli satakilosena ehkä kannata muutenkaan yrittää lenkkeillä.

Mitään "lupauksia" tai "sitoumuksia"  en ole tehnyt enkä tee. Mulle laihduttaminen on osa pysyvää elämänmuutosta, ei mikään "kuuri" tms.

Minä näen kaiken vain laihdutuskuurina. En voi kuvitella kunnon elämäntapamuutosta, koska en voisi elää loppu elämää hyvää ruokaa. Ap

Miks sun tarvis elää ilman hyvää ruokaa? Elämäntapamuutoshan on just sitä, että syödään kunnolla ja nautiskellen, mutta parannetaan syömisen laatua, määrää ja tiheyttä, lisätään aktiivisuutta ja pidetään huoli unesta ja hyvästä mielenlaadusta ja jatketaan samoin loppuelämä. Ei rääkkidieettiä, jonka jälkeen on hirveät ruokahimot ja nälkävelkaa ja kroppa kovilla.

Ostin just eilen tuoreita vihreitä papuja ja pekonia. Teen tänään pekonipapupastaa, paljon valkosipulia. Nam. Hyvää juustoa raasteeksi. Erona aiempaan on se, että syön samalla monipuolisesti kasviksia, joten en syö niin paljon rasvaisempaa ruokaa. Lisäksi olen aloittanut päivän puurolla, maustamatonta jogurttia ja paljon marjoja. Syön kunnon lounaan runsailla kasviksilla ja pienen välipalan. Iltapalaa tuskin jaksan enää syödä. Käyn mielen virkistys kävelyllä, ei rääkkitreeniä.

Aiemmin laihdutin vuosia ja jätin aamupalan syömättä tai söin tosi vähän. Lounaalla olin supernälkäinen ja menin monesti ahmimaan jättiaterian pikaruokapaikkaan. Karkkia sen jälkeen kun väsytti raskaan lounaan jälkeen. Tavallista ruokaa söin, mutta liian vähän ja harvoin kasviksia ja halusin koko ajan syödä herkkuja ja roskaruokaa. Mulla oli myös tavallisrn ruuan syöminen liian vähäistä ja kevyttä, kun yritin laihduttaa. En voinut syödä perunaa tai leipää juuston kanssa tai juoda maitoa koska ne "lihottavat". Söin monesti lounaalla salaattia ja lihaa ja illalla ahmin. Rupesin laihtumaan vasta kun aloin syömään kunnolla ja tuhdisti aiempaan verrattuna. Kaksi perunaa lounaalla ja pari ruisleipää aamulla juuston ja kasvisten kera on paljon parempi kuin levy suklaata, jättiateria ja puolikas sipsipussi illalla. Näin mulla. Edelleen syön kerran tai pari viikossa roskaruokaa, saan syödä sitä, mutta ei tee samalla tavalla mieli eikä laukaise ahmimista kuten ennen. Pieni juustoateria riittää kerrosaterian isojen ranskisten sijaan.

Sinuna hakisin apua ravitsemusterapeutilta tms. Jokin sairasmalli sulla on, jos olet rangaistukseksi ottanut itsesitappamisen. Vaikket sitä aio tehdä, mutta olet tuollaista miettinyt! Itse olen lukenut Patrik borgin blogia ja kirjoja. Mulle ikuiseen laihdutuskierteeseen hänen opit (kielloista eroon ja kunnolla syöminen) auttoivat.

Tsemppiä!

T. Vuosia laihduttanut ja tuloksena +40kg, laihduttamisen lopettanut ja -18 kg tänä vuonna tiputtanut (tosin viime vuoden opettelin jo uusia elintapoja ja tippui -2 kg, eli aikaa on vienyt oppia).

Minä taas laihduin kun aloin syödä itselleni sopivalla tavalla eli harvoin ja paljon kerralla (mutta toki paljon myös terveellisiä rasvoja ja vihreitä). Syön kerran päivässä ja silloin tällöin paastoan autofagia mielessäni.

Kerran vuorokaudessa?

1.8.2020 alkaen -30 kg. Enää 2 kg niin BMI on 22

Helppoa on ollut, täytyy myöntää. Vaikeinta oli aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

1.8.2020 alkaen -30 kg. Enää 2 kg niin BMI on 22

Helppoa on ollut, täytyy myöntää. Vaikeinta oli aloittaa.

Aloitit tupakoinnin? Vai pi rin? Vai leikkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään en luvannut. -12 kiloa, kun tuossa keväällä koin herätyksen että jotain tarttis tehdä.

Turha niitä lupauksia on tehdä, jos ei ole niihin valmis.

Olin valmis, mutta ilmeisesti mun itsekuri ei.

Sama täällä. Enemmän kuin valmis uuteen, hoikkaan elämään. Mutta. Ei sitten itsekuria löytynyt. Vielä. Paljon vaikuttaa myös jatkuva työttömyys, varattomuus ja korona. Löysin edullisen salin, jossa olisi voinut työttömänäkin käydä muutaman kerran kuussa treenaamassa. Koronan takai sali suljettiin. Täällä kaupungissa turhaa ulkona liikkumista suositeltiin välttämään, joten keväällä ei tullut edes käveltyä kadulla. Lenkkareita en omista eli eddes kevyttä hölkkää ei oikein voi harrastaa. Eikä kadulla yli satakilosena ehkä kannata muutenkaan yrittää lenkkeillä.

Mitään "lupauksia" tai "sitoumuksia"  en ole tehnyt enkä tee. Mulle laihduttaminen on osa pysyvää elämänmuutosta, ei mikään "kuuri" tms.

Minä näen kaiken vain laihdutuskuurina. En voi kuvitella kunnon elämäntapamuutosta, koska en voisi elää loppu elämää hyvää ruokaa. Ap

Miks sun tarvis elää ilman hyvää ruokaa? Elämäntapamuutoshan on just sitä, että syödään kunnolla ja nautiskellen, mutta parannetaan syömisen laatua, määrää ja tiheyttä, lisätään aktiivisuutta ja pidetään huoli unesta ja hyvästä mielenlaadusta ja jatketaan samoin loppuelämä. Ei rääkkidieettiä, jonka jälkeen on hirveät ruokahimot ja nälkävelkaa ja kroppa kovilla.

Ostin just eilen tuoreita vihreitä papuja ja pekonia. Teen tänään pekonipapupastaa, paljon valkosipulia. Nam. Hyvää juustoa raasteeksi. Erona aiempaan on se, että syön samalla monipuolisesti kasviksia, joten en syö niin paljon rasvaisempaa ruokaa. Lisäksi olen aloittanut päivän puurolla, maustamatonta jogurttia ja paljon marjoja. Syön kunnon lounaan runsailla kasviksilla ja pienen välipalan. Iltapalaa tuskin jaksan enää syödä. Käyn mielen virkistys kävelyllä, ei rääkkitreeniä.

Aiemmin laihdutin vuosia ja jätin aamupalan syömättä tai söin tosi vähän. Lounaalla olin supernälkäinen ja menin monesti ahmimaan jättiaterian pikaruokapaikkaan. Karkkia sen jälkeen kun väsytti raskaan lounaan jälkeen. Tavallista ruokaa söin, mutta liian vähän ja harvoin kasviksia ja halusin koko ajan syödä herkkuja ja roskaruokaa. Mulla oli myös tavallisrn ruuan syöminen liian vähäistä ja kevyttä, kun yritin laihduttaa. En voinut syödä perunaa tai leipää juuston kanssa tai juoda maitoa koska ne "lihottavat". Söin monesti lounaalla salaattia ja lihaa ja illalla ahmin. Rupesin laihtumaan vasta kun aloin syömään kunnolla ja tuhdisti aiempaan verrattuna. Kaksi perunaa lounaalla ja pari ruisleipää aamulla juuston ja kasvisten kera on paljon parempi kuin levy suklaata, jättiateria ja puolikas sipsipussi illalla. Näin mulla. Edelleen syön kerran tai pari viikossa roskaruokaa, saan syödä sitä, mutta ei tee samalla tavalla mieli eikä laukaise ahmimista kuten ennen. Pieni juustoateria riittää kerrosaterian isojen ranskisten sijaan.

Sinuna hakisin apua ravitsemusterapeutilta tms. Jokin sairasmalli sulla on, jos olet rangaistukseksi ottanut itsesitappamisen. Vaikket sitä aio tehdä, mutta olet tuollaista miettinyt! Itse olen lukenut Patrik borgin blogia ja kirjoja. Mulle ikuiseen laihdutuskierteeseen hänen opit (kielloista eroon ja kunnolla syöminen) auttoivat.

Tsemppiä!

T. Vuosia laihduttanut ja tuloksena +40kg, laihduttamisen lopettanut ja -18 kg tänä vuonna tiputtanut (tosin viime vuoden opettelin jo uusia elintapoja ja tippui -2 kg, eli aikaa on vienyt oppia).

Minä taas laihduin kun aloin syödä itselleni sopivalla tavalla eli harvoin ja paljon kerralla (mutta toki paljon myös terveellisiä rasvoja ja vihreitä). Syön kerran päivässä ja silloin tällöin paastoan autofagia mielessäni.

Sehän on hienoa! Jokaiselle sopii erilainen tyyli ja hyvä, että oot löytänyt omasi.

En tarkoittanut tekstilläni, että minun on oikea tyyli, se on ainoastaan mulle sopiva. Pointtina, ettei laihdutuksen välttämättä tarvitse olla iloton kitukuuri ja olisi tärkeää nauttia ruuasta syöpä sitten kerran päivässä tai neljä kertaa päivässä. Jollekin tiukka dieetti sopii ja pystyy pitämään kuurin jälkeen painon. Mutta jos on vuosia laihduttanut ja tuloksena on epäonnistuminen, niin silloin ei kannata enää yrittää samaa tapaa vaan olla armollinen itselleen ja tuoda hyviä asioita syömiseen itsensä vahingoittamisukaasien sijaan. Toivottavasti ap löytäisi ainakin iloa syömiseen, vaikkei laihtuisikaan.

En muista mitä olen luvannut, mutta 10 kg on tippunut vuodessa. BMI 23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään en luvannut. -12 kiloa, kun tuossa keväällä koin herätyksen että jotain tarttis tehdä.

Turha niitä lupauksia on tehdä, jos ei ole niihin valmis.

Olin valmis, mutta ilmeisesti mun itsekuri ei.

Sama täällä. Enemmän kuin valmis uuteen, hoikkaan elämään. Mutta. Ei sitten itsekuria löytynyt. Vielä. Paljon vaikuttaa myös jatkuva työttömyys, varattomuus ja korona. Löysin edullisen salin, jossa olisi voinut työttömänäkin käydä muutaman kerran kuussa treenaamassa. Koronan takai sali suljettiin. Täällä kaupungissa turhaa ulkona liikkumista suositeltiin välttämään, joten keväällä ei tullut edes käveltyä kadulla. Lenkkareita en omista eli eddes kevyttä hölkkää ei oikein voi harrastaa. Eikä kadulla yli satakilosena ehkä kannata muutenkaan yrittää lenkkeillä.

Mitään "lupauksia" tai "sitoumuksia"  en ole tehnyt enkä tee. Mulle laihduttaminen on osa pysyvää elämänmuutosta, ei mikään "kuuri" tms.

Minä näen kaiken vain laihdutuskuurina. En voi kuvitella kunnon elämäntapamuutosta, koska en voisi elää loppu elämää hyvää ruokaa. Ap

Miks sun tarvis elää ilman hyvää ruokaa? Elämäntapamuutoshan on just sitä, että syödään kunnolla ja nautiskellen, mutta parannetaan syömisen laatua, määrää ja tiheyttä, lisätään aktiivisuutta ja pidetään huoli unesta ja hyvästä mielenlaadusta ja jatketaan samoin loppuelämä. Ei rääkkidieettiä, jonka jälkeen on hirveät ruokahimot ja nälkävelkaa ja kroppa kovilla.

Ostin just eilen tuoreita vihreitä papuja ja pekonia. Teen tänään pekonipapupastaa, paljon valkosipulia. Nam. Hyvää juustoa raasteeksi. Erona aiempaan on se, että syön samalla monipuolisesti kasviksia, joten en syö niin paljon rasvaisempaa ruokaa. Lisäksi olen aloittanut päivän puurolla, maustamatonta jogurttia ja paljon marjoja. Syön kunnon lounaan runsailla kasviksilla ja pienen välipalan. Iltapalaa tuskin jaksan enää syödä. Käyn mielen virkistys kävelyllä, ei rääkkitreeniä.

Aiemmin laihdutin vuosia ja jätin aamupalan syömättä tai söin tosi vähän. Lounaalla olin supernälkäinen ja menin monesti ahmimaan jättiaterian pikaruokapaikkaan. Karkkia sen jälkeen kun väsytti raskaan lounaan jälkeen. Tavallista ruokaa söin, mutta liian vähän ja harvoin kasviksia ja halusin koko ajan syödä herkkuja ja roskaruokaa. Mulla oli myös tavallisrn ruuan syöminen liian vähäistä ja kevyttä, kun yritin laihduttaa. En voinut syödä perunaa tai leipää juuston kanssa tai juoda maitoa koska ne "lihottavat". Söin monesti lounaalla salaattia ja lihaa ja illalla ahmin. Rupesin laihtumaan vasta kun aloin syömään kunnolla ja tuhdisti aiempaan verrattuna. Kaksi perunaa lounaalla ja pari ruisleipää aamulla juuston ja kasvisten kera on paljon parempi kuin levy suklaata, jättiateria ja puolikas sipsipussi illalla. Näin mulla. Edelleen syön kerran tai pari viikossa roskaruokaa, saan syödä sitä, mutta ei tee samalla tavalla mieli eikä laukaise ahmimista kuten ennen. Pieni juustoateria riittää kerrosaterian isojen ranskisten sijaan.

Sinuna hakisin apua ravitsemusterapeutilta tms. Jokin sairasmalli sulla on, jos olet rangaistukseksi ottanut itsesitappamisen. Vaikket sitä aio tehdä, mutta olet tuollaista miettinyt! Itse olen lukenut Patrik borgin blogia ja kirjoja. Mulle ikuiseen laihdutuskierteeseen hänen opit (kielloista eroon ja kunnolla syöminen) auttoivat.

Tsemppiä!

T. Vuosia laihduttanut ja tuloksena +40kg, laihduttamisen lopettanut ja -18 kg tänä vuonna tiputtanut (tosin viime vuoden opettelin jo uusia elintapoja ja tippui -2 kg, eli aikaa on vienyt oppia).

Minä taas laihduin kun aloin syödä itselleni sopivalla tavalla eli harvoin ja paljon kerralla (mutta toki paljon myös terveellisiä rasvoja ja vihreitä). Syön kerran päivässä ja silloin tällöin paastoan autofagia mielessäni.

Sehän on hienoa! Jokaiselle sopii erilainen tyyli ja hyvä, että oot löytänyt omasi.

En tarkoittanut tekstilläni, että minun on oikea tyyli, se on ainoastaan mulle sopiva. Pointtina, ettei laihdutuksen välttämättä tarvitse olla iloton kitukuuri ja olisi tärkeää nauttia ruuasta syöpä sitten kerran päivässä tai neljä kertaa päivässä. Jollekin tiukka dieetti sopii ja pystyy pitämään kuurin jälkeen painon. Mutta jos on vuosia laihduttanut ja tuloksena on epäonnistuminen, niin silloin ei kannata enää yrittää samaa tapaa vaan olla armollinen itselleen ja tuoda hyviä asioita syömiseen itsensä vahingoittamisukaasien sijaan. Toivottavasti ap löytäisi ainakin iloa syömiseen, vaikkei laihtuisikaan.

En tietenkään ole samaan tapaan yrittänyt laihduttaa, vaan kokeillut elämäntapamuutosta, kaalikeitto dieettiä, Jutta dieettiä, 1500 /1200/1000 kalorin dieettejä, valkoviini-kanamuna dieettiä jne. Ap

Vierailija kirjoitti:

1.8.2020 alkaen -30 kg. Enää 2 kg niin BMI on 22

Helppoa on ollut, täytyy myöntää. Vaikeinta oli aloittaa.

Miten?

Pudotettavaa oli 40kg. Tammi-helmikuu kiloja lähti 12kg. Hyvä boogi.

Tuli korona. Elämä meni uusiksi. Mummo kuoli koronaan, työpaikka meni koronan vuoksi, avioerokin tuli, muutto uuteen kaupunkiin ja asuntoon yms. Opettelua elämään vain lasten kanssa.

Ei riittäny energia laihtumiseen. Kiloja tullut 9kg takaisin.

Uus yritys tammikuussa.

Vuodessa lähtenyt 6kg. Välillä nousi pari kiloa ja sitten taas paino alaspäin ja nyt 6kg vähemmän kuin 1.1.2020.

Tavoitteena oli varmaan 15kg, mutta en ole tehnyt suuria muutoksia vaan lisännyt liikuntaa joka päivään. Ehkä näin kilot pysyvät paremmin poissa.

Kohta vaihtuu vuosi ja edelleen 100kg painoa

:(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kohta vaihtuu vuosi ja edelleen 100kg painoa

:(

Ap

Ja sinun kohdallasi näin tulee olemaan jatkossakin.

En ole lupaillut mitään. Ja painokin pysynyt jokseenkin samana.

Ankaralla vuosien laihduttamisella laihdutettava kilomäärä on noussut viidestä kilosta viiteentoista. Älkää tehkö niinkui minä vaan lopettakaa laihduttaminen.

Passiin tulossa ihannepaino. Muuten ei pääse sisään.

Vierailija kirjoitti:

Passiin tulossa ihannepaino. Muuten ei pääse sisään.

No mulla ei ole ensimmäistäkään rokotetta, enkä ota

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään en luvannut. -12 kiloa, kun tuossa keväällä koin herätyksen että jotain tarttis tehdä.

Turha niitä lupauksia on tehdä, jos ei ole niihin valmis.

Olin valmis, mutta ilmeisesti mun itsekuri ei.

Sama täällä. Enemmän kuin valmis uuteen, hoikkaan elämään. Mutta. Ei sitten itsekuria löytynyt. Vielä. Paljon vaikuttaa myös jatkuva työttömyys, varattomuus ja korona. Löysin edullisen salin, jossa olisi voinut työttömänäkin käydä muutaman kerran kuussa treenaamassa. Koronan takai sali suljettiin. Täällä kaupungissa turhaa ulkona liikkumista suositeltiin välttämään, joten keväällä ei tullut edes käveltyä kadulla. Lenkkareita en omista eli eddes kevyttä hölkkää ei oikein voi harrastaa. Eikä kadulla yli satakilosena ehkä kannata muutenkaan yrittää lenkkeillä.

Mitään "lupauksia" tai "sitoumuksia"  en ole tehnyt enkä tee. Mulle laihduttaminen on osa pysyvää elämänmuutosta, ei mikään "kuuri" tms.

Minä näen kaiken vain laihdutuskuurina. En voi kuvitella kunnon elämäntapamuutosta, koska en voisi elää loppu elämää hyvää ruokaa. Ap

Miks sun tarvis elää ilman hyvää ruokaa? Elämäntapamuutoshan on just sitä, että syödään kunnolla ja nautiskellen, mutta parannetaan syömisen laatua, määrää ja tiheyttä, lisätään aktiivisuutta ja pidetään huoli unesta ja hyvästä mielenlaadusta ja jatketaan samoin loppuelämä. Ei rääkkidieettiä, jonka jälkeen on hirveät ruokahimot ja nälkävelkaa ja kroppa kovilla.

Ostin just eilen tuoreita vihreitä papuja ja pekonia. Teen tänään pekonipapupastaa, paljon valkosipulia. Nam. Hyvää juustoa raasteeksi. Erona aiempaan on se, että syön samalla monipuolisesti kasviksia, joten en syö niin paljon rasvaisempaa ruokaa. Lisäksi olen aloittanut päivän puurolla, maustamatonta jogurttia ja paljon marjoja. Syön kunnon lounaan runsailla kasviksilla ja pienen välipalan. Iltapalaa tuskin jaksan enää syödä. Käyn mielen virkistys kävelyllä, ei rääkkitreeniä.

Aiemmin laihdutin vuosia ja jätin aamupalan syömättä tai söin tosi vähän. Lounaalla olin supernälkäinen ja menin monesti ahmimaan jättiaterian pikaruokapaikkaan. Karkkia sen jälkeen kun väsytti raskaan lounaan jälkeen. Tavallista ruokaa söin, mutta liian vähän ja harvoin kasviksia ja halusin koko ajan syödä herkkuja ja roskaruokaa. Mulla oli myös tavallisrn ruuan syöminen liian vähäistä ja kevyttä, kun yritin laihduttaa. En voinut syödä perunaa tai leipää juuston kanssa tai juoda maitoa koska ne "lihottavat". Söin monesti lounaalla salaattia ja lihaa ja illalla ahmin. Rupesin laihtumaan vasta kun aloin syömään kunnolla ja tuhdisti aiempaan verrattuna. Kaksi perunaa lounaalla ja pari ruisleipää aamulla juuston ja kasvisten kera on paljon parempi kuin levy suklaata, jättiateria ja puolikas sipsipussi illalla. Näin mulla. Edelleen syön kerran tai pari viikossa roskaruokaa, saan syödä sitä, mutta ei tee samalla tavalla mieli eikä laukaise ahmimista kuten ennen. Pieni juustoateria riittää kerrosaterian isojen ranskisten sijaan.

Sinuna hakisin apua ravitsemusterapeutilta tms. Jokin sairasmalli sulla on, jos olet rangaistukseksi ottanut itsesitappamisen. Vaikket sitä aio tehdä, mutta olet tuollaista miettinyt! Itse olen lukenut Patrik borgin blogia ja kirjoja. Mulle ikuiseen laihdutuskierteeseen hänen opit (kielloista eroon ja kunnolla syöminen) auttoivat.

Tsemppiä!

T. Vuosia laihduttanut ja tuloksena +40kg, laihduttamisen lopettanut ja -18 kg tänä vuonna tiputtanut (tosin viime vuoden opettelin jo uusia elintapoja ja tippui -2 kg, eli aikaa on vienyt oppia).

Minä taas laihduin kun aloin syödä itselleni sopivalla tavalla eli harvoin ja paljon kerralla (mutta toki paljon myös terveellisiä rasvoja ja vihreitä). Syön kerran päivässä ja silloin tällöin paastoan autofagia mielessäni.

Sehän on hienoa! Jokaiselle sopii erilainen tyyli ja hyvä, että oot löytänyt omasi.

En tarkoittanut tekstilläni, että minun on oikea tyyli, se on ainoastaan mulle sopiva. Pointtina, ettei laihdutuksen välttämättä tarvitse olla iloton kitukuuri ja olisi tärkeää nauttia ruuasta syöpä sitten kerran päivässä tai neljä kertaa päivässä. Jollekin tiukka dieetti sopii ja pystyy pitämään kuurin jälkeen painon. Mutta jos on vuosia laihduttanut ja tuloksena on epäonnistuminen, niin silloin ei kannata enää yrittää samaa tapaa vaan olla armollinen itselleen ja tuoda hyviä asioita syömiseen itsensä vahingoittamisukaasien sijaan. Toivottavasti ap löytäisi ainakin iloa syömiseen, vaikkei laihtuisikaan.

En tietenkään ole samaan tapaan yrittänyt laihduttaa, vaan kokeillut elämäntapamuutosta, kaalikeitto dieettiä, Jutta dieettiä, 1500 /1200/1000 kalorin dieettejä, valkoviini-kanamuna dieettiä jne. Ap

Ap, ei enää noita dieettejä!

Tee nyt päätös ensin luopua sokerista ja vehnäjauhosta. Mutta ei ehdottomasti, vaan sallit joskus itsellesi.

Juo riittävästi vettä ja luovu kaloripitoisista ruoista. Annoskoko kuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään en luvannut. -12 kiloa, kun tuossa keväällä koin herätyksen että jotain tarttis tehdä.

Turha niitä lupauksia on tehdä, jos ei ole niihin valmis.

Olin valmis, mutta ilmeisesti mun itsekuri ei.

Sama täällä. Enemmän kuin valmis uuteen, hoikkaan elämään. Mutta. Ei sitten itsekuria löytynyt. Vielä. Paljon vaikuttaa myös jatkuva työttömyys, varattomuus ja korona. Löysin edullisen salin, jossa olisi voinut työttömänäkin käydä muutaman kerran kuussa treenaamassa. Koronan takai sali suljettiin. Täällä kaupungissa turhaa ulkona liikkumista suositeltiin välttämään, joten keväällä ei tullut edes käveltyä kadulla. Lenkkareita en omista eli eddes kevyttä hölkkää ei oikein voi harrastaa. Eikä kadulla yli satakilosena ehkä kannata muutenkaan yrittää lenkkeillä.

Mitään "lupauksia" tai "sitoumuksia"  en ole tehnyt enkä tee. Mulle laihduttaminen on osa pysyvää elämänmuutosta, ei mikään "kuuri" tms.

Minä näen kaiken vain laihdutuskuurina. En voi kuvitella kunnon elämäntapamuutosta, koska en voisi elää loppu elämää hyvää ruokaa. Ap

Miks sun tarvis elää ilman hyvää ruokaa? Elämäntapamuutoshan on just sitä, että syödään kunnolla ja nautiskellen, mutta parannetaan syömisen laatua, määrää ja tiheyttä, lisätään aktiivisuutta ja pidetään huoli unesta ja hyvästä mielenlaadusta ja jatketaan samoin loppuelämä. Ei rääkkidieettiä, jonka jälkeen on hirveät ruokahimot ja nälkävelkaa ja kroppa kovilla.

Ostin just eilen tuoreita vihreitä papuja ja pekonia. Teen tänään pekonipapupastaa, paljon valkosipulia. Nam. Hyvää juustoa raasteeksi. Erona aiempaan on se, että syön samalla monipuolisesti kasviksia, joten en syö niin paljon rasvaisempaa ruokaa. Lisäksi olen aloittanut päivän puurolla, maustamatonta jogurttia ja paljon marjoja. Syön kunnon lounaan runsailla kasviksilla ja pienen välipalan. Iltapalaa tuskin jaksan enää syödä. Käyn mielen virkistys kävelyllä, ei rääkkitreeniä.

Aiemmin laihdutin vuosia ja jätin aamupalan syömättä tai söin tosi vähän. Lounaalla olin supernälkäinen ja menin monesti ahmimaan jättiaterian pikaruokapaikkaan. Karkkia sen jälkeen kun väsytti raskaan lounaan jälkeen. Tavallista ruokaa söin, mutta liian vähän ja harvoin kasviksia ja halusin koko ajan syödä herkkuja ja roskaruokaa. Mulla oli myös tavallisrn ruuan syöminen liian vähäistä ja kevyttä, kun yritin laihduttaa. En voinut syödä perunaa tai leipää juuston kanssa tai juoda maitoa koska ne "lihottavat". Söin monesti lounaalla salaattia ja lihaa ja illalla ahmin. Rupesin laihtumaan vasta kun aloin syömään kunnolla ja tuhdisti aiempaan verrattuna. Kaksi perunaa lounaalla ja pari ruisleipää aamulla juuston ja kasvisten kera on paljon parempi kuin levy suklaata, jättiateria ja puolikas sipsipussi illalla. Näin mulla. Edelleen syön kerran tai pari viikossa roskaruokaa, saan syödä sitä, mutta ei tee samalla tavalla mieli eikä laukaise ahmimista kuten ennen. Pieni juustoateria riittää kerrosaterian isojen ranskisten sijaan.

Sinuna hakisin apua ravitsemusterapeutilta tms. Jokin sairasmalli sulla on, jos olet rangaistukseksi ottanut itsesitappamisen. Vaikket sitä aio tehdä, mutta olet tuollaista miettinyt! Itse olen lukenut Patrik borgin blogia ja kirjoja. Mulle ikuiseen laihdutuskierteeseen hänen opit (kielloista eroon ja kunnolla syöminen) auttoivat.

Tsemppiä!

T. Vuosia laihduttanut ja tuloksena +40kg, laihduttamisen lopettanut ja -18 kg tänä vuonna tiputtanut (tosin viime vuoden opettelin jo uusia elintapoja ja tippui -2 kg, eli aikaa on vienyt oppia).

Minä taas laihduin kun aloin syödä itselleni sopivalla tavalla eli harvoin ja paljon kerralla (mutta toki paljon myös terveellisiä rasvoja ja vihreitä). Syön kerran päivässä ja silloin tällöin paastoan autofagia mielessäni.

Sehän on hienoa! Jokaiselle sopii erilainen tyyli ja hyvä, että oot löytänyt omasi.

En tarkoittanut tekstilläni, että minun on oikea tyyli, se on ainoastaan mulle sopiva. Pointtina, ettei laihdutuksen välttämättä tarvitse olla iloton kitukuuri ja olisi tärkeää nauttia ruuasta syöpä sitten kerran päivässä tai neljä kertaa päivässä. Jollekin tiukka dieetti sopii ja pystyy pitämään kuurin jälkeen painon. Mutta jos on vuosia laihduttanut ja tuloksena on epäonnistuminen, niin silloin ei kannata enää yrittää samaa tapaa vaan olla armollinen itselleen ja tuoda hyviä asioita syömiseen itsensä vahingoittamisukaasien sijaan. Toivottavasti ap löytäisi ainakin iloa syömiseen, vaikkei laihtuisikaan.

En tietenkään ole samaan tapaan yrittänyt laihduttaa, vaan kokeillut elämäntapamuutosta, kaalikeitto dieettiä, Jutta dieettiä, 1500 /1200/1000 kalorin dieettejä, valkoviini-kanamuna dieettiä jne. Ap

Ap, ei enää noita dieettejä!

Tee nyt päätös ensin luopua sokerista ja vehnäjauhosta. Mutta ei ehdottomasti, vaan sallit joskus itsellesi.

Juo riittävästi vettä ja luovu kaloripitoisista ruoista. Annoskoko kuntoon!

Siis kaloripitoisista juomista

On onnistunut kaksi uuden vuoden lupausta: yhtenä vuonna oli lopettaa tupakointi ja toisena alkoholin käyttö. Edelleen tupakoimaton ja alkoholia käyttämätön ja näistä lupauksista on jo viimeisimmästä viisi vuotta. :)