Minkä ikäisenä tajusit ettet ole enää mikään tyttönen enää (ulkonäöllisesti)?
Minä vasta nyt 35-vuotiaana.
Otin huvikseni itsestäni muutamia "selfieitä" ja hoksasin, että kuvistahan kurkistaakin Nainen, toisin kuin ennen.
Kommentit (23)
En ole tajunnut vieläkään, tosin valokuvista ja peilistä katselee joku vanha akka , vaikka sisällä asuu nuori pissis.
49v
25-vuotiaana. 22-vuotiaana minuun suhtauduttiin vielä kuin tyttöön, mutta nyt kuin naiseen.
38 vuotiaana. Nyt olen 39. Rupsahtanu ihan kauheasti ihan pienessä ajassa. Hyi saasta...
35-vuotiaana minäkin, kun sain esikoisen ja raskausaikana mua ruvettiin yhtäkkiä rouvittelemaan :D (oon avoliitossa, en ees rouva)
En ole koskaan pitänyt itseäni tyttösenä, vaan rumana läskikasana, jopa silloin kun en sitä ollut.
Olen apteekissa töissä ja näen siis ihmisten iät. Sanoisin, että oikeasti tyttömäisiä ovat noin alle 25-vuotiaat. Jo päälle kolmekymppiset ovat - ok - nuorekkaita, mutta harva oman ikäiseni (40v ) enää on. He näyttävät jo ihan keski-ikäiseltä. Mitä olemmekin. Tosin voi olla, että apteekissa paljon käyvät 4-kymppiset ovat keskimääräistä vanhemman näköisiä ja oloisia.
Mutta se millä on eniten väliä, on se minkä ikäiseksi sitä itsensä tuntee.
Päälle nelikymppisenä. Luulin, että nuoruus kestää ikuisesti ja sitten yhtäkkiä sitä onkin keski-ikäinen. Tyttösestä suoraan tädiksi.
13, kun jonkun 40+ v ukkeli mankui pillua ja vaati henkkareita, kun yritin kertoa olevani alaikäinen sakkoliha. Toisen kerran sama oivallus iski rumasti naamalle, kun kävelin ikärajalliseen juottolaan (25v) tietämättä mitään ikärajoista, ja takana kortitettiin 22 vuotiaita, kun minä 19 v olen juuri seilannut ovesta. Saakuta.
Kyllä se 36-40 ikävuodet muuttaa tosi paljon. Silloin. Mutta ihan tyytyväinen olen vaikka näytänkin ikäiseltäni.
Ulkomaan lomamatkalla tarjoilijat sanoivat koko ajan madameksi, olin 30.
Tänään. Katselin naamaani mikä sattumalta heijasti auton ikkunasta. Ryppyyntynytkin. Kohta 29 v. En olekaan enää nuori. Sääli. Iski masis.
Kyllä sen tajuaa kun peiliin katsoo, mutta tuli jotenkin yllättäen tämä viisikymppisen naama. Salakavalasti, hitaasti mutta varmasti myös minä olen vanhemtunut vaikka nuorena tuskin uskoikaan. Ennen ajatteli että päivät kuluvat nopeasti, nyt tuntuu että vuodet viilettävät silmissä.
Sisältä olo ei ole juuri muuttunut sen jälkeen kun sain ensimmäisen lapsen (joka on jo 26, herranjumala).
Nelikymppisenä tajusin tämäm faktan.