Milloin tää kaikki kärsimys loppuu!!!

Nyt vaan muuttamaan. Eskari ikäisen kaverisuhteet muuttuu muutenkin vielä koulussa. Sitten kun lapsi on koululainen niin en suosittele muuttoa.

Mitäs läksit, kikkelis kokkelis.

Muuta isommalle paikkakunnalle. Etsi työtä.

Otsikko herätti uteliaisuuteni ja hetken ajan ajattelinkin että jollakin toisellakin kärsimys viittaa tähän Kataisen hallitukseen. Mutta näinhän ei nyt ollutkaan.

Toivotan tsemppiä kuitenkin sinulle. Ainahan noita vikaratkaisuja tulee itse kullekin - mutta ei niihin pidä juurtua. Itsekin äänestin aikanaan Kokoomusta ja nyt vain odotan että tuo VMP-porukka siirtyy toivottavasti ikuiseen oppositioon....

Mitä jos soittaisit vanhemmillesi ja kertoisit tilanteestasi? yleensä vanhemmat halauavat auttaa taloudellisesti tuollaisessa tilanteessa.

Muuta takaisin sinne mistä tulit. Köyhyys ei ehkä helpota, mutta kavereita piisaa. Välillä voi käydä sitten siellä äidinkin lihapatojen ääressä.

Eikö sun vanhemmat ja kaverit voi tulla teille? Itse lähtisin ruokakassien kanssa kyläilemään jos tytär ja lapsenlapset, olis vastaavassa tilanteessa! Joskus kannattaa kertoa läheisille ihan rehellisesti, että olen rikki ja rahaton!

Ei tää mikään pieni paikkakunta ole, en vaan tunnu saavan työtä. Hakemuksia laitan jokaiseen maholliseen paikkaan mut ei vaan onnistu. 

Ei minun vanhemmillakaan ole mahollisuutta auttaa. Enkä halua aina olla pyytämässä rahaa sieltä, vaikka tiedänkin että apua saan jos vaan heillä on mahollista auttaa. 

Ei se rahapuoli niin iso ongelma ole, tää kuukausi on vaan raskas senkin suhteen. Eniten harmittaa että olen kaiket päivät yksin, minulla ei ole ketään juttukaveria ja tunnen oloni niin yksinäiseksi et välillä vaan tuntuu et vois luovuttaa. 

Haluaisin kannustaa sua, mutta en nyt oikein tiedä juuri tähän ongelmaan ratkaisua (niitä kuitenkin on). Minäkin olen selviytynyt ja selviydyn päivä päivältä paremmin, vaikka yhtä suurta tuskaa on ollut ajottain. Helvetillinen vitutuskin menee jossain vaiheessa ohi pariksi sekunniksi... Jossain vaiheessa jopa muutamaksi minuutiksi, sitten tunneiksi, päiviksi jne.

Kuuntele mielimusaa, katso jotain superhömppää, osta kirpparilta aito euron kultakoru, tee lapsille kaakaota.

Antaisin mitä vaan jos voisin muuttaa. Mutta lapsille otti koville tänne muutto jo niin en millään viitsisi taas rikkoa niiden elämää. Esikoinenkin on viimein sopeutunut, löytänyt kavereita ja hänellä alkaa eskari nyt syksyllä. Ja tämä erokin on vielä tuore tapaus. Tuntuu vaan että olen pilannu kaiken ja paluuta entiseen ei ole. 

höpö höpö. Aikuinen nainen. Kersat sopeutuu nopeesti. Muuta muualle. Älä märehdi mennyttä.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:20"]

Antaisin mitä vaan jos voisin muuttaa. Mutta lapsille otti koville tänne muutto jo niin en millään viitsisi taas rikkoa niiden elämää. Esikoinenkin on viimein sopeutunut, löytänyt kavereita ja hänellä alkaa eskari nyt syksyllä. Ja tämä erokin on vielä tuore tapaus. Tuntuu vaan että olen pilannu kaiken ja paluuta entiseen ei ole. 

[/quote]

Ehkä tuo on vain tollanen vaihe... Jotakin syitä sulla kuitenkin oli erota ja myös muuttaa, eiks niin?

Mistä päin oot? Joku täältä voi vaik tulla moikkaamaan :)

Mistä päin oot? Joku täältä voi vaik tulla moikkaamaan :)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 21:14"]

Eniten harmittaa että olen kaiket päivät yksin, minulla ei ole ketään juttukaveria ja tunnen oloni niin yksinäiseksi et välillä vaan tuntuu et vois luovuttaa. 

[/quote]

Mitä se luovuttaminen käytännössä tarkoittaa? Itsemurhaako? Vai sitä että laitat lapset laitokseen ja alat elää perheettömän sinkun elämää?

Ei minulla ole sen kummemmin asiat. Yksinäisyys puuduttaa ja ainoa, kenelle voin jutella, on tuo vauva, joka ei paljon järkeviä vastakommentteja anna. Siksipä vietän paljon aikaa AV:llä, kun tuntuu, että melkein kuin oikeasti juttelisin jonkun kanssa. Olen aloittanut parissa ilmaisharrastuksessakin, joten saan siellä kontakteja muihin ihmisiin. Se piristää kummasti, kun edes pari kertaa viikossa voi mennä puuhailemaan ja puhua pälättää siinä samalla muiden aikuisten kanssa.

Ja entä jos ei sopeudu, ja en voi muuttaa takas helsinkiin, siellä ei vaan eläminen onnistu jollei ole töitä ja sit taas jos muuttaa sinne missä vanhemmat ja muu suku asuu niin tietää että työtön olet. 

Ei se aina vaan ole niin yksinkertaista toi takasmuutto.

Ei tässä nyt mitään itsemurhia olla miettimässä eikä noita lapsia minneen voi laittaa, ne on tällä hetkellä se syy että ylipäänsä jaksan yrittää..

Mut tosiaan se että ei tunne täältä ketään ja näin ollen ei oikein osaa tutustua paikkoihin eikä tiedä mistä mitäkin löytyy ja se että kun ei ole sitä rahaa, vaatteet olis melkee ensimmäinen mitä pitäs ostaa, kun en omista yksiäkään ehjiä housuja :D No kuhan lapsilla on ehjät ja sopivat vaatteet, eiks se niin mee! Mitä sitä minusta on väliä ikinä...

En mä sit enää suostukaan muuttamaan kun lapsella koulu alkaa, itse olen käynyt 4 eri ala-astetta ja se ei todellakaan ollut mukavaa niin olen päättäny et lapset saa käydä koulunsa yhessä paikassa.

Ihanaa että on ihmisiä ketkä on valmiita tapaamaan. Mutta kun en hirveesti pääse mihinkään täältä kotoa kun on noi lapset, olen aika kiinni heissä.

Miks jengi alapeukuttaa? Toivottavasti teille alapeukuttajille käy joskus niin että saatte kokea millasta on olla yksin.

Mulla on muuten sama tilanne, mutten omista lapsia.

Eroon montakin syytä, miehen juominen, henkinen pahoinpitely niin minua kun lapsia kohtaan ja onhan noita.. Muutettiin kaikki yhdessä siis, muutosta on jo puoltoista vuotta aikaa mut mä en vaan sopeudu tänne tampereelle. Joskus tuntuu et kuvittelen vaan kaiken pahanolon, ja yritän ajatella et mulla on kuitenkin kaikki ihan hyvin, on terveet lapset ja itekin olen terve mut sitä iloa kestää tasan sekunti ja elämän tosiasiat paiskataa päin naamaa joka taholta..

Liftaa