Ihastuuko miehet yhtä helposti naisiin kuin naiset miehiin? Vai onko niiden "ihastus" lähinnä s*ksihalua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä varsinaisesti koe mitään ihastuksen tunteita naisia kohtaan.

Seksuaalista himoa kyllä, ja sitten semmoista tietynlaista kiintymystä, jos nainen on läheinen, esim pitkäaikainen tyttöystävä tms. Mutta siinä ne tuntemukset aika pitkälti sitten on, en ole oikeastaan ihan varma miltä tuollaisen ihastumisen pitäisi tuntua, liekö niin että en ole koskaan tuollaista tunnetta kokenut.

Se on sellaista, että et pysty ajatella muuta kuin sitä toista. Kun olette erillänne, mietit koko ajan, mitä se toinen tekee nyt. Ja jos toisesta ei kuulu pitkään aikaan (= muutamaan tuntiin) mitään, vaivut epätoivoon. Sitten kun se toinen taas ilmoittaa itsestään, olet rajattoman onnellinen. 

Minä olen kokenut tuollaista tunnetta naista kohtaan, mutta miehellähän se on tietenkin pakkomielteistä omistushalua eikä mitään ihastumista kuten naisilla. ohis

Niinkö se kyseinen nainen sanoi sinulle?

Wut, eikö naiset juuri ole vaikeita ihastumaan?

Vai väittävätkö naiset vain näin.

Vierailija kirjoitti:

Wut, eikö naiset juuri ole vaikeita ihastumaan?

Vai väittävätkö naiset vain näin.

Naiset ei myönnä mitään. Ovat vaikeasti tavoiteltavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä varsinaisesti koe mitään ihastuksen tunteita naisia kohtaan.

Seksuaalista himoa kyllä, ja sitten semmoista tietynlaista kiintymystä, jos nainen on läheinen, esim pitkäaikainen tyttöystävä tms. Mutta siinä ne tuntemukset aika pitkälti sitten on, en ole oikeastaan ihan varma miltä tuollaisen ihastumisen pitäisi tuntua, liekö niin että en ole koskaan tuollaista tunnetta kokenut.

Sama täällä. Ei vaan ole "se oikea" tainnut kävellä vastaan, tai niin ainakin uskottelen itselleni. Toinen vaihtoehto, että olen psykopaatti.

N27

Mä en ole psykopaatti, mitkään muut luonteenpiirteeni ei täsmää psykoon yhtään, vaikka tämä yksi piirre vähän kyllä mätsääkin.

Mä pidän naisista: sekä seksistä, että siitä naisellisesta energiasta mitä ne tuo mun elämään. Mutta loppujen lopuksi totuus on se että periaatteessa kunhan se nainen on viehättävä ja mukava luonteeltaan, niin mulle on melkein yhdentekevää onko se nainen Liisa, Sanna, vai Marika. Voi olla tänään yks ja huomenna toinen. En siis varsinaisesti ihastu tai rakastu koskaan yhteen ihmiseen.

Käsitätkö kuinka kauheaa tuollainen on sille naiselle joka sattuu rakastumaan sinuun? Jos et välitä, niin olet psykopaatti.

Käsitän, koska noin on tapahtunut ja tunsin kovaa syyllisyyttä siitä että aiheutin toiselle tuskaa.

Toi on yksi syy miksi hoidan tarpeeni nykyään vain irtosuhteilla ja fwb jutuilla. En enää koskaan halua joutua siihen tilanteeseen missä vastapuoli rakastuu ja minä en (kun en vaan pysty rakastumaan)

Mistä tiedät, ettet pysty?

Ei kai sitä voi varmana tietää. Mutta luulisi että olisin tähän ikään mennessä edes kerran rakastunut, jos minulla siihen henkiset edellytykset olisi.

Ei silti kannata ajatella, ettet pysty. Ja ei sitä muillekaan ihan yhtä mittaa tapahdu. 

Panetus varsinkin nuorempana oli aika yleistä. Ei mitään tekemistä rakkauden kanssa.

33-vuotiaana rakastuin naiseen, jolla oli myös tunteita minua kohtaan, mutta en uskaltanut tehdä mitään, koska itsetuntoni oli aivan pohjamudissa ja väitin itselleni, että tulkitsen vain asiat väärin ja hänellä on kuitenkin poikaystävä. Mikä oli outo kela totta kai, kun miettii, että hän meni itse jo kosketteluasteellekin. Itkin puoli vuotta lähes päivittäin sen jälkeen, kun työt loppuivat ja tajusin, ettemme näe enää koskaan.

Monikin nainen on osoittanut kiinnostusta sen jälkeen minua kohtaan, mutta en vain osaa/uskalla tehdä aloitetta, koska en rupea kenenkään leikkikaluksi. Ehkä joku kaunis päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä varsinaisesti koe mitään ihastuksen tunteita naisia kohtaan.

Seksuaalista himoa kyllä, ja sitten semmoista tietynlaista kiintymystä, jos nainen on läheinen, esim pitkäaikainen tyttöystävä tms. Mutta siinä ne tuntemukset aika pitkälti sitten on, en ole oikeastaan ihan varma miltä tuollaisen ihastumisen pitäisi tuntua, liekö niin että en ole koskaan tuollaista tunnetta kokenut.

Sama täällä. Ei vaan ole "se oikea" tainnut kävellä vastaan, tai niin ainakin uskottelen itselleni. Toinen vaihtoehto, että olen psykopaatti.

N27

Mä en ole psykopaatti, mitkään muut luonteenpiirteeni ei täsmää psykoon yhtään, vaikka tämä yksi piirre vähän kyllä mätsääkin.

Mä pidän naisista: sekä seksistä, että siitä naisellisesta energiasta mitä ne tuo mun elämään. Mutta loppujen lopuksi totuus on se että periaatteessa kunhan se nainen on viehättävä ja mukava luonteeltaan, niin mulle on melkein yhdentekevää onko se nainen Liisa, Sanna, vai Marika. Voi olla tänään yks ja huomenna toinen. En siis varsinaisesti ihastu tai rakastu koskaan yhteen ihmiseen.

Käsitätkö kuinka kauheaa tuollainen on sille naiselle joka sattuu rakastumaan sinuun? Jos et välitä, niin olet psykopaatti.

Käsitän, koska noin on tapahtunut ja tunsin kovaa syyllisyyttä siitä että aiheutin toiselle tuskaa.

Toi on yksi syy miksi hoidan tarpeeni nykyään vain irtosuhteilla ja fwb jutuilla. En enää koskaan halua joutua siihen tilanteeseen missä vastapuoli rakastuu ja minä en (kun en vaan pysty rakastumaan)

Ok et ole ainakaan psyko. Itse en ole kyennyt tuntemaan syyllisyyttä minuun rakastuneista vaikka yritin. 

Me oltiin sen naisen kanssa tunnettu toisemme jo aika pitkään, oltiin vietetty öitä yhdessä, ja koettu aika intiimejä ja voimakkaita hetkiä. Hän oli tosiaan ja rakastunut, ja oli varma että tunsin samoin. Oli henkisesti rankkaa tuottaa se pettymys ja nähdä kun toinen musertuu.

En oikeasti tiedä, mutta minun kokemukseni mukaan miehet ihastuvat ja rakastuvat hyvin herkästi. Naiset taas eivät kuten en minä itsekään.

Itse ainakin ihastun aika helposti. Mielestäni liiankin helposti, ja se on äärimmäisen kivuliasta kaltaiselleni ihmiselle. Mutta aina niistä on ainakin tänne asti jotenkin hengissä selvinnyt.

Terveisin Naispelko27

Olin aika herkkä ihastumaan. Viimeisin ihastus oli todella voimakas. En koskaan muista ajatelleeni päällimmäisenä seksiä vaan lähellä olemista eri tilanteissa. Olin siitä tyhmä, että annoin ihastuksen velloa sisälläni liian kauan ja kun lopulta tein jotain asian eteen, niin huonosti kävi. Olin tuosta allapäin niin kauan, että sen seurauksena olen kehittänyt jonkin suojamuurin.