Onko epävakailla ihmisillä tapana olla ilkeitä tärkeille ihmisille ja katua sitä myohemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten epävakaille ihmisille pinnalliset ihmissuhteet yleistä? Tai se, että luulee tavanneensa sielunkumppanin, vaikka on tuntenut toisen vasta muutaman viikon?

Se on narsisti eikä mikään epävakaa tuollainen. Minun epävakaan diagnoosin omaava ystävä on yksi luotettavimmista ihmisistä vaikka tiuskiikin välillä ja on hankala. On hyvin syvällinen ihminen.

Minun epävakaa ystäväni on epäluotettavin ihminen, jonka tunnen. Kaikki riippuu siitä, mistä sillä hetkellä tuulee. Tavallista on että ihmissuhteet syvenee nopeasti. Ja suhteet katkeaa nopeasti. Hän on kyllä pahoillaan raivareiden seurauksista, mutta ei ihan kunnolla osaa asettua toisen asemaan. Hankala häiriö ainakin hänen kohdallaan. Johtanut myös useisiin itsemurhayrityksiin, joista on jäänyt loppuelämän vammoja. Kertoo hyvin siitä, kuinka äärimmäisinä kokee tunteet ja toimii impulsiivisesti sen hetken tunteen pohjalta. Samoin hän käyttäytyy rakkaudessa ylitsevuotasti.

"En tee sitä tahallaan, tunnen vain niin syvästi."

Ehkä läheisille tulee välillä oltua todella hankala, mutta muiden kanssa itsesäätely yleensä toimii. Pyydän kyllä AINA anteeksi ja olen pahoillani käytöksestäni. Ihmissuhteet hankalia, mutta enemmän siitä syystä että olen varuillani ja jähmeä. Vakavamielinen. Ei siitä syystä että olisin haastava tai huonokäytöksinen. Lisänä mulla dissosiaatiohäiriöitä, jotka varmaan tekee osansa, en aina tunne itseäni aikuiseksi. Yksin siis olen lähes aina vapaalla, joku vähän sosiaalinen, vähän normaalin, tyypin rooli on, jolla pärjään esim. töissä ja harrastuksissa. Aiemmin pitkiäkin parisuhteita ollut, mutta nyt elelen yksin. Ehkä mulle paras vaihtoehto, koska helposti päädyn yhteen narsististen miesten kanssa ja sitten vointini on entistä huonompi ja sekavampi siinä tunnevuoristoradassa ja kaltoinkohtelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten epävakaille ihmisille pinnalliset ihmissuhteet yleistä? Tai se, että luulee tavanneensa sielunkumppanin, vaikka on tuntenut toisen vasta muutaman viikon?

Se on narsisti eikä mikään epävakaa tuollainen. Minun epävakaan diagnoosin omaava ystävä on yksi luotettavimmista ihmisistä vaikka tiuskiikin välillä ja on hankala. On hyvin syvällinen ihminen.

Mun paras ystäväni on myös epävakaa. Hän on pidetty ihminen, hänellä on laaja ystäväpiiri. Kyllähän hän voi olla vähän kulmikas, mutta on kuitenkin pääsääntöisesti ystävällinen ja empaattinen. Ongelmat ovat parisuhteissa, eivät ystävyyssuhteissa. Olen tuntenut hänet kohta 20 vuotta, emmekä me ole riidelleet kuin ihan muutaman kerran, ja olemme kuitenkin olleet toisinaan hyvin tiiviistikin yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tietävät toisen heikon kohdan ja iskevät siihen, mutta myöhemmin katuvat? Jos, niin mistö tämä johtuu? Sehän aiheuttaa sen, että menettävät ihmisiä ympäriltään

Siksihän se on ”epävakaa persoonallisuushäiriö”.

Höpöhöpö. Epävakaus tässä tarkoittaa tunne-elämän epävakautta ja mielialan reaktiivisuutta. Eivät kaikki epävakaat ole päänaukojia. Toiset saavat hallitsemattomia vihanpurkauksia, toiset taas ylisäätelevät vihaa, eivätkä uskalla ilmaista sitä. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon.

Ilmaisetko kuitenkin vihaa passiivis-aggressiivisesti? Miten sait epävakaan diagnoosin, jos olet kuitenkin seesteinen?

Sain diagnoosin, koska kriteerit täyttyvät. Se, että ylisäätelee vihaa, ei tarkoita että olisi seesteinen. Kun vihaa ei ilmaise, se vaan kasvaa ja kiertää kehossa. Usein kohdistan sen itseen olemalla itsetuhoinen ja mm. laihdutin itseni osastokunton anoreksian vuoksi. Kun ei uskalla olla vihainen toisille hylkäämisen pelossa, viha kohdistuu johonkin. Tässä tapauksessa omaa itseen. Alitajuisesti olen koko ikäni yrittänyt miellyttää toisia, muuttunut samanlaiseksi kuin toiset ympärillä.

Epävakauden keskeisimpiä tunnusmerkkejä ovat nopeasti vaihtuva mieliala, pelko tulla hylätyksi, impulsiivisuus, identiteetin heikkous, tyhjyydentunne, kyvyttömyys kohdata omia tunnereaktioita ja rauhoittaa itseä, voimakas taipumus häpeään, vääristyneen negatiiviset tulkinnat toisten eleistä ja ilmeistä, taipumus toimia itsetuhoisesti, hekellinen vainoharhainen ajattelu stressaavassa tilanteessa ja/tai dissosiaatio-oireilu.

Alatyyppejä on kaksi, impulsiivinen ja rajatila. Erityisesti impulsiivisuuteen kuuluu holtittomia vihanpurkauksia; rajatilalle taas on keskeistä mm. affektiivinen epävakaus, tyhjyydentunne ja heikko identiteetti.

Mielestäni on hölmö kysyä "tekeekö epävakaat aina näin?". Se on sama kuin kysyisi "Onko masentuneet tällaisia" tai "Onko diabeetikoille tyypillistä tällainen". Epävakaudessakin oireyhdisyelmiä on niin monta ja alatyyppejä kaksi, että eivät kaikki epävakaat ole keskenään samanlaisia. Lisäksi epävakailla on hyvin keskenään hyvin erilaisia selviytymisstrategioita, jotka määräytyvät temperamentin mukaan. Selviytymisstrategiat ovat sitä ulos päin näkyvää käyttäytymistä. Kaiken ytimessä on valtava huonommuudentunne, häpeä ja kärsimys, joka sitten ilmenee haitallisena käyttäytymisenä. Ulos päin näkyvät ne kaikista räikeimmät tapaukset, minkä vuoksi syntyy virheellinen kuva, että kaikki epävakaat käyttäytyvät niin. Minua ei ole usein edes ammattihenkilökunta uskonut epävakaaksi ennakkoluulojensa vuoksi, ja meitä ns. hiljaisia epävakaita on paljon.

Epävakauteen ei edes kuulu tuollainen sadistinen henkinen väkivalta, että etsitään toisten huonot puolet ja isketään niihin. Itse jos hermostun (miehelle uskallan kyllä), pyydän AINA anteeksi. Yleisesti epävakaat kokevat valtavaa häpeää menetettyään kontrollin ja katuvat tekojaan. Kyse on impuössikontrollihöiriöstä, jossa asioita ei hallita, ei tahallisesta, toisia vahingoittavasta käyttäytymisestä. Yleinen kaava on myös se, että kun kielteisiä tunteita kauan pantataan, eikä niitä uskalleta ilmaista, jossain vaiheessa ne purkautuvat tavalla tai toisella.

Itse olen häiriöstä hiljalleen toipumassa, ja tämä onkin hoidettavissa oleva häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten epävakaille ihmisille pinnalliset ihmissuhteet yleistä? Tai se, että luulee tavanneensa sielunkumppanin, vaikka on tuntenut toisen vasta muutaman viikon?

Epävakaa kaipaa useimmiten syvää yhteyttä ihmiseen ja kiintyy nopeasti. Tässäkin ihmiset ovat erilaisia. Temperamentti ja muu persoonallisuus vaikuttavat. Huomionhakuiselle on enemmänkin tyypillistä ne pinnalliset ihmissuhteet.