Oletko kärsinyt abortin jälkeisestä masennuksesta - kerro kokemuksistasi

Vierailija kirjoitti:

Tämä "aborttitarina" saa täällä varmasti paheksuntaa, mutta kerron silti omasta kokemuksestani.

Olen 17-vuotias ja minulle asennettiin hormonikierukka, koska Jaydess-sopii myös synnyttämättömille pienen kokonsa vuoksi. Päätin kokeilla, koska ei pillerien muistamista ym. sählinkiä.

Sain viime syksynä tietää olevani raskaana hormonikierukasta huolimatta, raskausoireet vain satunnaisia (pyörtymistä, huimaus, lisääntynyt väsymys). En osannut arvata olevani raskaana, vaikka kuukautiset jäivät pois eikä osanneet lääkäritkään sillä kävin neurologillakin pyörryttyäni bussiin. Vatsani ei kasvanut, koska kohtu erittäin taaksepäin kallistunut.

Noh, abortti tehtiin Valviran luvalla n. viikolla 17 ja kokemus oli äärimmäisen rankka Cytotecein synnytyksineen kaikkieen. Verenhukka ja kipulääkkeet eivät auttaneet.

Ensimmäiset 2 kuukautta toimenpiteestä sujui ilman suurempia ongelmia. Huomasin vain hiukan eristäytyneeni ystävistä ja että yleinen jaksaminen kortilla (koulupäivän jälkeen täysin kuitti). Sitten alkoivat fyysiset oireet (raajojen puutuminen, pistely, nykäisyt lihaksissa, lihasjumit yms), joita siitä stressistä tuli, kun aloin käymään tapahtumia läpi. Olo oli täysin voimaton, koska häpesin tapahtumia ja koin syyllisyyttä tapahtumista. Aloin potemaan jatkuvaa ahdistusta sekä saamaan paniikkikohtauksia ja nyt diagnosoitukin vaikea paniikkihäiriö.

Minun tarinani, mutta muuta järkevää vaihtoehtoa ei ollut. Ystävät sekä vanhemmat tietävät, poikaystäväni kanssa olin ollut yli vuoden yhdessä.

Aika hurjaa olisi, jos itselläni olisi tytär ja hänellä tuollainen tilanne... Varmaan noin isoilla viikoilla keskustelisin mahdollisuudesta, jossa itse adoptoisin lapsenlapsen.

Voimia kuitenkin. Kyllähän noita pitkälle edenneitä yllätysraskausia vuosittain esiintyy, jotkut jopa paljastuvat vasta kun synnytyssupistukset alkavat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma listani:

1. Seksuaalinen haluttomuus ja parisuhdeongelmat

2. Ärtymys ja ajoittainen vihaisuus

3. Kyvyttömyys surra, mutta sisällä tosi paha olo.

4. Anhedonia ja arvottomuus

5. Ilottomuus

6. Totaalinen yksinäisyyden tunne.

Ap

Itselläni on ollut hyvin samanlaisia tuntemuksia. Listaan niitä tähän selventääkseni omia ajatuksiani. Ehkä tästä on apua muillekin.

- Seksuaalinen haluttomuus minullakin. Ahdistuin ja loukkaannuin miehen aloitteista. 

- Haluttomuuteen liittyi myös syyllisyys: ajattelin, etten voi enää koskaan harrastaa seksiä normaalisti, koska olen mokannut. 

- Jatkuva raskauspelko ehkäisystä huolimatta: pelko siitä, että sama tapahtuu uudelleen. Jossain vaiheessa ostin monta raskaustestiä ja testasin itseäni muutaman päivän välein. Käyttäytymiseni oli pakkomielteisen neuroottista.

- Jonkin testin tehtyäni olin pettynyt negatiivisesta tuloksesta - toivoin alitajuisesti uutta raskautta, koska minulla oli voimakas halu hyvittää tapahtunut uuden lapsen muodossa. Näitä tunteita säikähdin todella. Aloin pelätä, etten enää hallitse itseäni.

- Yleensäkin kamala kontrollin menettämisen pelko.

- Ahdistus, johon liittyi pakonomainen suorittaminen. Liittyy edelliseen. Täydellisyydentavoittelu, koska "en saa epäonnistua enää missään".

- Kun jäin lomalle, iski masennus. Passivoiduin enkä saanut tehtyä mitään. Sängystä nouseminen tuntui ylivoimaiselta.

- Musertava syyllisyys. Tunne siitä, että olen tehnyt rikoksen. 

- Häpeä toimenpiteestä ja ei-toivotusta raskaudesta.

- Epämääräinen surun ja menetyksen tunne, josta ei saa otetta ja josta ei voi oikein kertoa kenellekään.

- Pohjaton yksinäisyys. Muistan hetken, jolloin ajattelin "olisinpa vielä raskaana, niin en ainakaan olisi ihan täysin yksin".

- Oma keho tuntui vääränlaiselta ja vieraalta. Tuntui, etten hallitse sitä enää. 

- Liittyy edelliseen: luulosairaus, oman kehon tuntemusten ja oireiden jatkuva tarkkailu. Vatsakipu oli "syöpä", "korona" tai "uusi raskaus, apua". Pelkäsin toimenpiteen aiheuttaneen minulle vahinkoa. 

- Pakonomainen tiedonhaku aborttiin ja raskauteen liittyen. Järkeily, rationalisointi: "ehkä se olisi mennyt kesken joka tapauksessa". 

- Tuttujen ja sukulaisten välttely etenkin alkuvaiheessa. Pelko siitä, että joku arvaa. 

- Äärimmäiset ja nopeat mielialanvaihtelut: saman päivän aikana saatoin käydä läpi laajan skaalan erilaisia, jopa keskenään päinvastaisia tunteita ja ajatuksia. 

Tällä tiellä olen edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma listani:

1. Seksuaalinen haluttomuus ja parisuhdeongelmat

2. Ärtymys ja ajoittainen vihaisuus

3. Kyvyttömyys surra, mutta sisällä tosi paha olo.

4. Anhedonia ja arvottomuus

5. Ilottomuus

6. Totaalinen yksinäisyyden tunne.

Ap

Itselläni on ollut hyvin samanlaisia tuntemuksia. Listaan niitä tähän selventääkseni omia ajatuksiani. Ehkä tästä on apua muillekin.

- Seksuaalinen haluttomuus minullakin. Ahdistuin ja loukkaannuin miehen aloitteista. 

- Haluttomuuteen liittyi myös syyllisyys: ajattelin, etten voi enää koskaan harrastaa seksiä normaalisti, koska olen mokannut. 

- Jatkuva raskauspelko ehkäisystä huolimatta: pelko siitä, että sama tapahtuu uudelleen. Jossain vaiheessa ostin monta raskaustestiä ja testasin itseäni muutaman päivän välein. Käyttäytymiseni oli pakkomielteisen neuroottista.

- Jonkin testin tehtyäni olin pettynyt negatiivisesta tuloksesta - toivoin alitajuisesti uutta raskautta, koska minulla oli voimakas halu hyvittää tapahtunut uuden lapsen muodossa. Näitä tunteita säikähdin todella. Aloin pelätä, etten enää hallitse itseäni.

- Yleensäkin kamala kontrollin menettämisen pelko.

- Ahdistus, johon liittyi pakonomainen suorittaminen. Liittyy edelliseen. Täydellisyydentavoittelu, koska "en saa epäonnistua enää missään".

- Kun jäin lomalle, iski masennus. Passivoiduin enkä saanut tehtyä mitään. Sängystä nouseminen tuntui ylivoimaiselta.

- Musertava syyllisyys. Tunne siitä, että olen tehnyt rikoksen. 

- Häpeä toimenpiteestä ja ei-toivotusta raskaudesta.

- Epämääräinen surun ja menetyksen tunne, josta ei saa otetta ja josta ei voi oikein kertoa kenellekään.

- Pohjaton yksinäisyys. Muistan hetken, jolloin ajattelin "olisinpa vielä raskaana, niin en ainakaan olisi ihan täysin yksin".

- Oma keho tuntui vääränlaiselta ja vieraalta. Tuntui, etten hallitse sitä enää. 

- Liittyy edelliseen: luulosairaus, oman kehon tuntemusten ja oireiden jatkuva tarkkailu. Vatsakipu oli "syöpä", "korona" tai "uusi raskaus, apua". Pelkäsin toimenpiteen aiheuttaneen minulle vahinkoa. 

- Pakonomainen tiedonhaku aborttiin ja raskauteen liittyen. Järkeily, rationalisointi: "ehkä se olisi mennyt kesken joka tapauksessa". 

- Tuttujen ja sukulaisten välttely etenkin alkuvaiheessa. Pelko siitä, että joku arvaa. 

- Äärimmäiset ja nopeat mielialanvaihtelut: saman päivän aikana saatoin käydä läpi laajan skaalan erilaisia, jopa keskenään päinvastaisia tunteita ja ajatuksia. 

Tällä tiellä olen edelleen. 

Lisään:

- Pitkällisten itsesyytösten jälkeen jossain vaiheessa astui kuvaan suuttumus ja ärtymys miestä kohtaan: "miksi et tehnyt mitään estääksesi raskautta?" En ole kertonut tuota hänelle. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että me molemmat olimme tilanteessa mukana ja vastuu oli molempien. 

Mulla oli hetken vaikea hyväksyä sitä että  olin rv6+3 oli haikea olo pari kk ja sen jälkeen tein kaikkea kivaa ja olin ystävät ja poikaystävä oli iso tuki ja nyt vauvakuume taas . Koska olin haaveilut .