Olenko ainoa, jolle ulkonäkö on ehkä pienin tekijä, kun ihastun/rakastun?

Vaatteet ja tyyli on tosi tärkeitä, hygieniakin. Muuten ei kauheasti väliä.

Ei minullakaan ulkonäkö vaikuta ratkaisevasti. Tietysti on mukavaa jos se on hyvä, mutta ei se ole se asia johon rakastun.

Ihan sama juttu. Minulle on tärkeintä se, että sydän on paikallaan, arvot ovat samat ja että on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ulkoisesti viehätyn iloisista silmistä, mutta muuten en ulkonäöstä piittaa. Olen jo nuoresta asti ihmetellyt ihmisiä, jotka haluavat tumman ja pitkän rikkaan miehen. Minä en ole rahankaan perään.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet ja tyyli on tosi tärkeitä, hygieniakin. Muuten ei kauheasti väliä.

Siis muuten ulkonäöllä ei ole kauheasti väliä 😃

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama juttu. Minulle on tärkeintä se, että sydän on paikallaan, arvot ovat samat ja että on yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ulkoisesti viehätyn iloisista silmistä, mutta muuten en ulkonäöstä piittaa. Olen jo nuoresta asti ihmetellyt ihmisiä, jotka haluavat tumman ja pitkän rikkaan miehen. Minä en ole rahankaan perään.

Näin mullakin. Tärkeintä, että mies on kiltti ja arvot on kohdallaan ja huumorintaju on sama. Sellaisen kun löysin niin oli ihan sama, miltä se näytti.

En koskaan tekisi listaa johon listaisin ulkoisia kriteereitä.

Tosin en ylipäätään tekisi minkäänlsista listaa, koska silloin kuvittelisin tietäväni ennalta asioita joita en mitenkään voi tietää. En tiedä miksi teeskentelisin kaikkitietävää. Tässäkään asiassa.

Mulle riittää että ulkonäkö on mielestäni ihan kiva. Ei tartte olla upea. Ihan kiva ulkonäkö riittää jo pitkälle! Tärkein asia minulla on kemia, eli se selittämätön tunne kun vaan himoitsen juuri sitä ihmistä enkä tiedä miksi.

Aika monet naiset ajattelevat juuri noin kuin sinä. Siksi minä, suhteellisen ankean näköinen, ylipainoinen mies olen aina seurustellut hoikkien kaunottarien kanssa. He ovat ihastuneet älyyni, itsevarmuuteeni, hauskuuteeni, keskustelutaitoihini ja lahjakkuuteeni.

Minulle ulkonäkö on ylivoimaisesti tärkein tekijä ihastumisessa. Ikävä persoonallisuus voi toki torpata orastavan kiinnostuksen, mutta en ole koskaan kiinnostunut naisesta pelkästään hänen luonteensa perusteella, jos en ole ensinäkemältä pitänyt häntä viehättävänä.

Ihmiset etsivät eri asioita, ja se on ihan okei. Ratkaisevaa on kyky vastata toisen tarpeisiin.

Vartalo on tärkeä, kertoo elämäntavoista, kuten aktiivisuudesta, jaksamisesta, ja siitä, arvostaako terveyttään. Ja plösö harvemmin muuttuu enää timmiksi, etenkin kun on yli 35-vuotiaista ihmisistä kyse.

Myös tyylillä tai tyylitajulla on väliä. Kasvonpiirteiden kanssa ei ole niin hirveän tarkkaa, olen valmis joustamaan. Kasvoja alkaa yleensä pitää ihan kivoina, kunhan tykkää niiden "kantajasta".

En osaa sanoa ihastuinko ulkonäköön vai miehen käytökseen. Mies oli hurmaava, itsevarma, kohtelias, hauska - ja järjettömän hyvännäköinen. Osaako joku erotella mihin eritoten ihastui? Rakastuin sitten koko pakettiin.

Nuorena vaikutti tod. paljon.

Vanhempana sitä vaan haukottelee. Mikään parisuhde ei voisi enää vähemmän kiinnostaa.

Nuorena sitä ihmetteli, miten ihmisistä tulee vanhoina niin tylsiä.

Niin se vaan menee. Sitä vaan tulee tylsäksi eikä sekään asia voisi vähempää kiinnostaa.

Mulle ulkonäöllä on aika paljon merkitystä monen muun asian ohella. Ihastukseni ovat aika samasta muotista olleet, ikäisiäni, leveäharteisia ja normaalipainoissa/normaalilihaksikkaita. Yksi mies oli poikkeus, oli todella alipainoinen, leveäharteinen kyllä, rakastuin häneen jo lapsena (mieskin silloin lapsi). Hänellä oli varmaan jokin perinnöllinen juttu, että ihan oikeasti ei paino nouse millään syömisellä. Kaikilla myös melko samanlainen temperamentti eli ainakin positiivinen, aktiivinen, reilu. Tähän mennessä en ole koskaan ihastunut esimerkiksi mieheen, jolla olisi todella huonot hampaat, epäsymmetriset kasvot, amisviikset tms. Tai paljon ylipainoa, varsinkaan manboobseja. En tiedä vaikuttaako ulkonäkö ihan sentään eniten, mutta kyllä se aika paljon rajaa potentiaalisia ihastuksenkohteita minulla.

Suurimmat rakkauteni kohteet ovat olleet hyvin tavallisen näköisiä, ehkä joiltain osin alle keskitasonkin. Rakkaus on tullut tutustumisen kautta, olosuhteiden pakosta jopa. Eikä mikään ole niin kaunista, kuin oman rakkaan hymy ja ihastusta säihkyvät silmät.

Jännä kun naisten kommentit ovat tuollaisia, kun oma kokemus elävässä elämässä on aivan toinen.

Tai ehkäpä täällä kommentoivat vain sellaiset joilla ei ole ollut edes mahdollisuutta niihin hyvännäköisiin.

M*lkku luonteeni kestetään, koska olen sairaan komea.

Kiltti ja äärimmäisen hyväsydäminen ystäväni taas on naisille ilmaa, koska ei ole ulkoisesti miehekäs.

Olen ihastunut tummiin, vaaleisiin, lyhyihin ja pitkiin miehiin. Joku on ollut nuorempi toinen taas merkittävästi vanhempi. Yhtään todella lihavaa miestä en ole tapaillut. Ihmettelen miten jotkut listaa jotain silmienväriä ja hiusten pituutta. Muutenkin vaikea löytää tyyppiä, jonka kanssa ajatukset osuisivat oikeasti yksiin pidemmän päälle. N39

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun naisten kommentit ovat tuollaisia, kun oma kokemus elävässä elämässä on aivan toinen.

Tai ehkäpä täällä kommentoivat vain sellaiset joilla ei ole ollut edes mahdollisuutta niihin hyvännäköisiin.

Tai ehkä sekä  että + kaikkea siltä väliltä niin kuin elämässä yleensä tuppaa olemaan

Vierailija kirjoitti:

Nuorena sitä ihmetteli, miten ihmisistä tulee vanhoina niin tylsiä.

Niin se vaan menee. Sitä vaan tulee tylsäksi eikä sekään asia voisi vähempää kiinnostaa.

Sitä ikään kuin vaipuu horrokseen ja on tyytyväinen omassa horroksessaan. Vanhuuden horros.

N39 jatkaa

Olisi ollut mahdollisuus tapailla vaikkapa mr finlandia. Sen verran tyhjää kolisi kyseisen miehen pää etten edes sänkyyn kelpuuttanut. Itselläni ongelmana on ollut, että ulkonäköni on houkutellut liikaa miehiä ja fiksujen yksilöiden seulominen niiden seasta on ollut todella työlästä. Noh, ikä ja kilot ovat tehneet vihdoin tehtävänsä!