Lue keskustelun säännöt.
Elämänhallinnan kanssa kamppailevat - miten päästä kuopasta ylös?
10.11.2020 |
Oma elämänhallintani on retuperällä, ja kaipaisin vertaistukea samaa läpi käyviltä/käyneiltä.
En ole koskaan ollut mikään elämänhallinnan mestari, mutta aiemmin pakka pysyi jotenkin kasassa. Sai nukuttua, syötyä, jonkin verran liikuttua ja harrastettua, käytyä töissä, pidettyä kämpän jonkinlaisessa järjestyksessä, oli jonkinlaista sosiaalista elämää oman parisuhteen lisäksi...
Kun tuli mielenterveysongelmia, niin kaikesta on tullut ihan ihme räveltämistä. Ainoa, minkä olen saanut aika hyvin pidettyä kuosissa, on lasten asiat. Siitä pidetään huoli, että heillä on selkeä rytmi ja rutiinit, syödään monipuolista kotiruokaa, ulkoillaan jne. Muilta osin kuitenkin tuntuu, että usein en saa oikein mistään otetta oli sitten kyse työtehtävistä, kotitöistä tai itsestä huolehtimisesta. Kaikki tuntuu hankalalta ja raskaalta aloittaa, lykkään asioita, ahdistun tekemättömistä töistä ja häpeän saamattomuuttani. Ahdistus, masennus ja häpeä ovat välillä niin massiivisia, että siitä lamaantuu vielä enemmän. Kierrehän siitä tulee.
Ei ole väliä, mikä sinun elämäsi sai raiteltaan. Mitä neuvoja voisit antaa minulle tai muille samassa tilanteessa olevalle? Millainen oma tilanteesi on/oli? Miten yrität/yritit nousta kuopasta ylös ja miten hyvin onnistut/onnistuit? Tuntuu, että tämä on sellainen ihmetemppu, että pitäisi nostaa itsensä hiuksista ylös suosta...
Kommentit (48)
Minulla auttoivat:
- tilanteen tunnustaminen: olen väsynyt
- avunpyyntö läheisiltä
- lepo (tein vain välttämättömät, lepäsin aina kun mahdollista - liikunta jäi mutta palasi kun sain voimia)
- terapia, vaikeiden asioiden käsittely ja keskeneräisyyden hyväksyminen
- energiaa vievistä ihmissuhteista luopuminen
- toisten pillin mukaan tanssimisen lopettaminen
Voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
En tiedä paljonko tahdonvoimaa tarvitaan, jos vain ei ole opetellut luovuttamaan aina heti. Mun mielestä elefantinpilkkominen on asian ydin.
Mutta Supersuorittajan listaan en minäkään pysty, hain jo uteliaana paperin ja iski luomiskammo. Enhän mä kestä ajatella kaikkia niitä asioita jotka pitäisi hoitaa, olen verraten ok kuntoinen jos viheltelen menemään, mutta kun alan miettiä tekemättömiä töitä, kaadun niiden alle kokonaan. Taustalla siis vuosikymmeniä vaihtelevaa masennusta ja sietämättömiä elämäntilanteita ja nyt käytännössä burnout. Ulkohommia teen pikkuisen kutakuinkin joka päivä, muuten tulee ihan onneton olo.
Minun konstini on siivoilu. Teen yhden turhanaikaisen jutun, putsaan vaikka kaffenkeittimen päällisen. Jotain ylimääräistä siis, menee ylellisyyskategoriaan jos vieressä tiskipöytä notkuu. Sitten jotain puolitarpeellista seuraavaksi jos alkoi yhtään huvittaa, tutkin vaikka haluaako viirivehka kohta jo vettä. Voi olla että enempään ei löydy motivaatiota, ei väliä.
Jos löytyy, tiskaan muutaman kupin. Joskus huomaan tiskaavani kaiken, eikä tuntunut missään vaiheessa lainkaan pahalta. Eli huijaan ja hivutan itseäni kokeilemaan hommia ja kerron itselleni, miten hemmetin pätevä olen kouluttamaan itseäni. Rakastavasti, ylpeyttä opiskellen.
Sen olen havainnut, että jos pakotan itseni kylmiltään tekemään jotain ilman lämmittelyä ja psyykkaamista, seuraavalla kerralla pahaa oloa vastaan taisteleminen on jäänyt mieleen pelkona, ja on joka kerran vaikeampaa aloittaa. Joten toimin päinvastoin. Lahjon, kehun, ja totutan itseäni siihen, että keittiö on minun hyvän oloni aluetta.
Ajoittain toimii sen leikkiminen, että olen lähdössä jonnekin tai joku on tulossa kylään. Äkkiä turbo käynnistyy ja olen ihan eri ihminen. Mutta tätä miellyttämisvaihdetta ei saa käyttää liikaa. Jos vedät suursiivouksen huijaamalla itsesi siihen, voi olla että siitä häviää teho.
Onneksi useimpia siivoushommia pystyy pilkkomaan vaikka miten pieneksi. Välillä sitten rentoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
Itsekuri on yhtä kuin luvata itselle jotain, syyksi riittää oma parempi olo pitkällä tähtäimellä, pitää itseään hyvänä. Kun näistä lupauksista pitää kiinni niin omanarvontunto nousee. Repsahdukset ovat sallittuja mutta pääasiassa valitsemasi kurssin on syytä pitää linjansa.
Minullakin on päiviä kun vain makaan ja elämäni on tällä hetkellä pahassa kriisissä tuoreen eron johdosta, mutta minulla on myös tavoitteita joista haluan pitää kiinni, sillä ne tuovat elmääni merkitystä ja saavat nousemaan sängystä ylös. En kavahda jos yhtenä päivänä kaikki tuntuu olevan pilalla, todennäköisesti huomenna tunnen toisin.
T. Supersuorittaja
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoivat:
- tilanteen tunnustaminen: olen väsynyt
- avunpyyntö läheisiltä
- lepo (tein vain välttämättömät, lepäsin aina kun mahdollista - liikunta jäi mutta palasi kun sain voimia)
- terapia, vaikeiden asioiden käsittely ja keskeneräisyyden hyväksyminen
- energiaa vievistä ihmissuhteista luopuminen
- toisten pillin mukaan tanssimisen lopettaminenVoimia ap!
Voi vitsi, näissä on mulla kaikissa työtä!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline
2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin
3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti
4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä
5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paraneeT. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä
Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?
En tiedä paljonko tahdonvoimaa tarvitaan, jos vain ei ole opetellut luovuttamaan aina heti. Mun mielestä elefantinpilkkominen on asian ydin.
Mutta Supersuorittajan listaan en minäkään pysty, hain jo uteliaana paperin ja iski luomiskammo. Enhän mä kestä ajatella kaikkia niitä asioita jotka pitäisi hoitaa, olen verraten ok kuntoinen jos viheltelen menemään, mutta kun alan miettiä tekemättömiä töitä, kaadun niiden alle kokonaan. Taustalla siis vuosikymmeniä vaihtelevaa masennusta ja sietämättömiä elämäntilanteita ja nyt käytännössä burnout. Ulkohommia teen pikkuisen kutakuinkin joka päivä, muuten tulee ihan onneton olo.
Minun konstini on siivoilu. Teen yhden turhanaikaisen jutun, putsaan vaikka kaffenkeittimen päällisen. Jotain ylimääräistä siis, menee ylellisyyskategoriaan jos vieressä tiskipöytä notkuu. Sitten jotain puolitarpeellista seuraavaksi jos alkoi yhtään huvittaa, tutkin vaikka haluaako viirivehka kohta jo vettä. Voi olla että enempään ei löydy motivaatiota, ei väliä.
Jos löytyy, tiskaan muutaman kupin. Joskus huomaan tiskaavani kaiken, eikä tuntunut missään vaiheessa lainkaan pahalta. Eli huijaan ja hivutan itseäni kokeilemaan hommia ja kerron itselleni, miten hemmetin pätevä olen kouluttamaan itseäni. Rakastavasti, ylpeyttä opiskellen.
Sen olen havainnut, että jos pakotan itseni kylmiltään tekemään jotain ilman lämmittelyä ja psyykkaamista, seuraavalla kerralla pahaa oloa vastaan taisteleminen on jäänyt mieleen pelkona, ja on joka kerran vaikeampaa aloittaa. Joten toimin päinvastoin. Lahjon, kehun, ja totutan itseäni siihen, että keittiö on minun hyvän oloni aluetta.
Ajoittain toimii sen leikkiminen, että olen lähdössä jonnekin tai joku on tulossa kylään. Äkkiä turbo käynnistyy ja olen ihan eri ihminen. Mutta tätä miellyttämisvaihdetta ei saa käyttää liikaa. Jos vedät suursiivouksen huijaamalla itsesi siihen, voi olla että siitä häviää teho.
Onneksi useimpia siivoushommia pystyy pilkkomaan vaikka miten pieneksi. Välillä sitten rentoutumista.
Tämä oli myös hyvä neuvo, kiitos! Töissä oon tehnyt tätä ihan onnistuneesti. Vois hyvin kokeilla kotitöiden kanssa myös, niin ei tuntuisi niin ylivoimaiselta aloittaa. :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tämä ketju tästä hiljene, mutta kiitokset vielä kaikille tsempittäjille! Kummasti sitä saikin myönteistä virettä, kun uskalsi pyytää tukea ja sai sitä. :)
-Ap
P.S. Olen positiivisesti yllättynyt, miten asiallisena tämä ketju pysyi. Välillä tällaiset aloitukset keräävät hurjasti kuraa. On siis toivoa paitsi minulla, myös ihmiskunnalla! :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi kun heitin tietokoneet roskikseen ja älypuhelimet myös pois.
Heti parani tilanne ja tuli aikaa.
Sitten neljän vuoden päästä siitä ostin tietokoneen ja älypuhelimen ja taas lähti elämänhallinta käsistä.
Tämä voisi olla monelle masentuneelle harkinnan arvoinen peliliike. Itse olen jonkinlaisessa tietokonekoukussa ja huomaan kyllä, kuinka virkeä olo on kun käy ulkona liikkumassa. Pitäisi vain keksiä jotakin muuta tekemistä kuin koneella möllöttäminen, mutta ei vaan oikein ole haluja mihinkään :(
Kiitos kaikille! Yritän nyt rauhoittua yöpuulle, eli nyt menee tietokone kiinni. Mutta enköhän käy huomenna iltapäivällä kurkkaamassa, jos joku on vielä jaksanut kommentoida jotakin.
-Ap