Elämänhallinnan kanssa kamppailevat - miten päästä kuopasta ylös?

En osaa auttaa. Halusin vaan sanoa et on ihan tosi mahtavaa että saat pidettyä lasten arjen kasassa. Läheiseni kävi niin syvällä, ettei onnistunut siinäkään ja potee siitä valtavaa syyllisyyttä nyt kymmenen vuotta myöhemmin kun mt-ongelmat ovat jotakuinkin hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline

2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin

3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti

4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä

5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paranee

T. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä

Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?

Jes, tämä kommentti on asian ytimessä. Miten saada tahdonvoimaa, itsekuria, motivaatiota? Mistä löytää taas kipinän, kun se on sammunut? Tähän olisi kiva saada vertaistukea ja -tarinoita.

-Ap (niin, ja tuo kommentti nro 10 oli myös minulta)

Tulee hyvä mieli kun saat asioita hoidettua.

Tää on kyllä niin totta. Pari viikkoa sitten sain töissä yhden isomman homman hoidettua hyvin ja ajallaan. Tuli tosi hyvä mieli. Pitkästä aikaa onnistuminen! Mutta sitten onkin ollut viimeiset viikot sellaista matalalentoa töissä, että en saa mitään aikaan. Tuntuu, että tuosta rypistyksestä palautumiseen menee älyttömästi aikaa. Hävettää kovasti, koska ennen olin aika hyvä hoitamaan hommani töissä. :(

-Ap (ja tuossa yllä myös oli ap...tästä taitaa tulla mun monologi.)

Vierailija kirjoitti:

Ole iloinen ja tyytyväinen, että pystyt hoitamaan lasten asiat noin hyvin! Se on tärkeintä. Koeta hyväksyä, ettet nyt ole ihan kunnossa ja laske rimaa: siivoa vähemmän, osta valmisruokia/pakasteita, nuku paljon.

Itselläni on ollut samanlaista. Huomaan, että kun elämässäni on ollut jotain mikä on tuottanut iloa, vaikka joku kiva kohtaaminen, konsertti, taidenäyttely tai jotain muuta virkistävää joka vie ajatukset muualle, saan energiaa arkisiin asioihin. Koeta saada elämääsi ilon hetkiä ja vaihtelua, niin voimaannut. Ei se itsekuri ja suorittaminen, itsensä pakottaminen pitkällä tähtäimellä auta. Jos sulla olisi flunssa, et pakottaisi itseäsi. Kiinnitä huomiota siihen mikä sujuu ja iloitse siitä.

Tulee parempia aikoja, terapia alkaa tehota, vähitellen energiaa alkaa vapautua muuhunkin. - voitko puhua terapiassa myös näistä asioista ja tunteista?

Kiitos tästä! Tosiaan on ollut kova paikka myöntää itselle, että on sairas. En kai ole vieläkään ihan sinut sen asian kanssa. Terapiasuhde on onneksi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline

2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin

3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti

4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä

5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paranee

T. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä

Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?

Tahdonvoima on asia jota riittää siihen mitä pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos jotain tarpeeksi haluaa, ja itsellä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, silloin sen tekee. Jos ei, ei sitä sitten tarpeeksi halunnutkaan.

Tämä toimii ehkä terveellä ihmisellä, mutta ei masentuneella tai muista henkisistä taakoista tai sairauksista kärsivillä. Masennus on sairaus ja sen piirteisiin kuuluu juurikin vaikeus suunnitella toimintaansa (toiminnanohjaaja), alentunut toimintakyky ja varsinkin aloitteellisuus sekä syvä väsymys. Silloin ei pysty toimimaan vaikka kuinka haluaisi. Masentunut on kuin halvaantunut, henkisesti ja jossain määrin fyysisesti. Tuollainen pakottaminen ja syyllistää asenne itseen vain pahentaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline

2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin

3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti

4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä

5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paranee

T. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä

Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?

Tahdonvoima on asia jota riittää siihen mitä pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos jotain tarpeeksi haluaa, ja itsellä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, silloin sen tekee. Jos ei, ei sitä sitten tarpeeksi halunnutkaan.

Tää on ihan totta. Sen takia saan lasten asiat huolehdittua, koska pidän sitä kaikkein tärkeimpänä. Kai yksi mun perusongelma on kova itseinho/-viha, joka vaikeuttaa itsestä huolehtimista. Tätä työstetään terapiassa, mutta hidasta on...

Jeesus voi sua auttaa.

Mulla auttoi tosi paljon kun tein itselleni ns. viikko-aikataulun, mihin suunnittelin mm. siivoukset, pyykinpesut, kauppakäynnit, ruoanlaitot ym. Silloin kaikki tulee tehtyä ja arki pyörii hyvin, eikä ikinä tule sellaista oloa että jotain on tekemättä. Sen lisäksi yhdelle päivälle ei kasaudu liikaa hommaa.

https://aijaa.com/9pg966

Laitoin kuvan omasta viikko-ohjelmastani, jos saisit siitä jotain ideoita. :)

Minä kävin opintojen loppuvaiheessa intensiivisesti terapiassa. En jaksanut mitään muuta, en yhtään mitään. Onneksi ei ollut perhettä. Gradu oli kesken ja yritin kauheasti tehdä sitä, mutta siitä ei tullut mitään. Terapeutti rauhoitteli ettei nyt ole sen aika. Sitten, kun solmut alkoivat aueta, voimat alkoi palautua, yhtäkkiä tein gradun loppuun muutamassa kuukaudessa, nautin sen tekemisestä suuresti ja sain vieläpä erinomaisen arvosanan.

Ei se tahdonvoimalla syntynyt vaan tervehtymisellä. AP, uskon että sinua auttaisi jos antaisit vähän periksi: nyt on tällainen jakso elämässä, nyt juuri en kaikkeen pysty eikä tarvitse. Tulee parempi aika, nyt tärkeintä on lapset ja terapia, muun ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline

2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin

3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti

4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä

5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paranee

T. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä

Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?

Tahdonvoima on asia jota riittää siihen mitä pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos jotain tarpeeksi haluaa, ja itsellä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, silloin sen tekee. Jos ei, ei sitä sitten tarpeeksi halunnutkaan.

Tää on ihan totta. Sen takia saan lasten asiat huolehdittua, koska pidän sitä kaikkein tärkeimpänä. Kai yksi mun perusongelma on kova itseinho/-viha, joka vaikeuttaa itsestä huolehtimista. Tätä työstetään terapiassa, mutta hidasta on...

Jeesus voi sua auttaa.

Kyllä voi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Tee hoidettavista asioista lista, määritä niille deadline

2) jaa ne pakollisiin ja ”olis kiva, jos”-juttuihin

3) älä yritä kaikkea kerralla vaan esim viikonlopun aikana, ruksaa suoritukset heti

4) määritä itsellesi vapaahetki, esim klo 16-19 jolloin saat roikkua netissä

5) lista kaikki pienetkin asiat, esim maksettavat laskut, siten tunteesi elämänhallinnasta paranee

T. Supersuorittaja josta kaikki aina valittaa mutta onpa tullut tehtyä

Vaatii itsekuria ja jos ei sitä ole, miten sellaista luot? Miten luodaan tahdonvoimaa?

Tahdonvoima on asia jota riittää siihen mitä pitää tarpeeksi tärkeänä. Jos jotain tarpeeksi haluaa, ja itsellä on mahdollisuus siihen vaikuttaa, silloin sen tekee. Jos ei, ei sitä sitten tarpeeksi halunnutkaan.

Tää on ihan totta. Sen takia saan lasten asiat huolehdittua, koska pidän sitä kaikkein tärkeimpänä. Kai yksi mun perusongelma on kova itseinho/-viha, joka vaikeuttaa itsestä huolehtimista. Tätä työstetään terapiassa, mutta hidasta on...

Jeesus voi sua auttaa.

Kyllä voi!

Rukoile 🙏

Kiitos kaikille kommenteista! Aika moneen tuossa yllä vastasinkin, mutta jotenkin meinaa aina unohtua se "ap"-merkintä perästä.

Epätoivoiset ihmiset tekee epätoivoisia tekoja. Laitanpa siis tähän sähköpostiosoitteen, johon voi ottaa yhteyttä, jos on samassa tilanteessa ja haluaisi kokeilla vastavuoroista vertaistukea: datura@luukku.com . Aluksi ainakin siis anonyymisti. Eikä tarvitse sitoutua mihinkään, katsotaan ensin, ollaanko edes riittävästi samalla aaltopituudella, että vertaistuesta olisi molemmille hyötyä.

(Tämähän on samalla mielenkiintoinen koe, kuinka paljon kuraa tuohon sähköpostiin tulee, kun laittaa sen näkyviin AV:lle. :D Mutta loin osoitteen juuri äsken vain tätä tarkoitusta varten, joten mitäpä tuosta.)

-Ap

Testaa sitä, että teet vain yhden pienen ja helpon asian. Se palkitsee ja antaa voimia.

Jos olisin sinä, ottaisin tavoitteeksi tuulettaa ja pedata sängyn aamulla. Kokeile ainakin. Saatat yllättyä, miten se vaikuttaa.

Mä yritin ohjeiden ja neuvojen mukaisesti pitää säännöllistä unirytmiä, ulkoilla joka päivä, syödä terveellisesti ja riittävän usein ja niin edelleen. Ei tullut yhtään mitään, oli pelkkää tuskaa ja ahdistusta se räpeltäminen. Sain paniikkikohtauksia, kun piti mennä ulos, en syönyt mitään moneen päivään, nukuin milloin sattuu. Rutiinit tuli vasta sitten, kun pääsin terapiaan puhumaan traumaattisista lapsuuskokemuksista. Olo rauhottui ja paniikki helpottui ja ahdistus väheni ja oli PALJON helpompi luoda ne säännölliset rutiinit ja pitää niistä kiinni. Ihan hirvittävästi meni energiaa siihen, kun yritin tahdonvoimalla saada elämää järjestykseen ja oma mieli taisteli vastaan.

minusta a ja o on se, että on onnellinen ja innostunut siitä, mitä tekee. En pysty ollenkaan tylsiin ja ahdistaviin asioihin, mutta teho nousee heti, kun tekeminen on mielekästä. Siispä yritän karsia pois kaikki josta en nauti, vaikka se osuisi jopa läheisiin ihmisiin/lapsiin. 

Ei tarvitse tehdä mitään. Kaikki aikanaan. Mutta jos välttämättä haluat, niin liikunta on siitä hyvä, että se energisoi kroppaa, kun verenkierto ja liikkuvuus paranee. Ei ole niin tukkoinen olo eikä lihaksia kolota (paitsi sillä hyvällä tavalla).

Tiedän ettei liikunta ole mikään lääke vaikeaan masennukseen enkä sellaisena sitä tarjoakaan. Huomaan vaan itsestäni, että jos selkään ja hartioihin sattuu ja jalat ovat jäykät, niin on vaikea tehdä yhtään mitään.

Itsekin olen siis masentunut, enkä tosiaan aina jaksa liikkua. Jos jaksan, niin sen jälkeen tulee käytyä suihkussakin, ja tekee yleensä mieli oikeaa ruokaa eikä vain sipsejä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin opintojen loppuvaiheessa intensiivisesti terapiassa. En jaksanut mitään muuta, en yhtään mitään. Onneksi ei ollut perhettä. Gradu oli kesken ja yritin kauheasti tehdä sitä, mutta siitä ei tullut mitään. Terapeutti rauhoitteli ettei nyt ole sen aika. Sitten, kun solmut alkoivat aueta, voimat alkoi palautua, yhtäkkiä tein gradun loppuun muutamassa kuukaudessa, nautin sen tekemisestä suuresti ja sain vieläpä erinomaisen arvosanan.

Ei se tahdonvoimalla syntynyt vaan tervehtymisellä. AP, uskon että sinua auttaisi jos antaisit vähän periksi: nyt on tällainen jakso elämässä, nyt juuri en kaikkeen pysty eikä tarvitse. Tulee parempi aika, nyt tärkeintä on lapset ja terapia, muun ehtii.

Tässäkin oli viisaita sanoja, kiitos. Toi on varmasti ihan totta, että tervehtyminen olisi tässä se avain. Taidan vaan olla vähän kärsimätön, on vaikea odottaa. Ja työelämän suhteen pelkään, että putoan kelkasta, jos jään kokonaan pois parantelemaan itseäni.

Minulla auttoi kun heitin tietokoneet roskikseen ja älypuhelimet myös pois.

Heti parani tilanne ja tuli aikaa.

Sitten neljän vuoden päästä siitä ostin tietokoneen ja älypuhelimen ja taas lähti elämänhallinta käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin ohjeiden ja neuvojen mukaisesti pitää säännöllistä unirytmiä, ulkoilla joka päivä, syödä terveellisesti ja riittävän usein ja niin edelleen. Ei tullut yhtään mitään, oli pelkkää tuskaa ja ahdistusta se räpeltäminen. Sain paniikkikohtauksia, kun piti mennä ulos, en syönyt mitään moneen päivään, nukuin milloin sattuu. Rutiinit tuli vasta sitten, kun pääsin terapiaan puhumaan traumaattisista lapsuuskokemuksista. Olo rauhottui ja paniikki helpottui ja ahdistus väheni ja oli PALJON helpompi luoda ne säännölliset rutiinit ja pitää niistä kiinni. Ihan hirvittävästi meni energiaa siihen, kun yritin tahdonvoimalla saada elämää järjestykseen ja oma mieli taisteli vastaan.

Kiitos! On kyllä ihan totta, että ei tästä väkisin vääntämällä ainakaan mitään tule. Tässä kommentissa on myös samaa ajatusta kuin ylempänäkin, että tervehtymisen kautta löytyy avaimet elämänhallintaan. Terapiassa olen nyt ollut 2 vuotta ja se on auttanut kyllä moneen asiaan, mutta ei paljonkaan tähän elämänhallintaan vielä. Tuntuu, että terapiassa käyminen vie paljon paukkuja. On vaikea löytää energiaa sekä terapiaan että töihin.

-Ap taas

Itsellä on auttanut jonkin verran kun olen ottanut ainoastaan jonkin yhden pienen pitkän aikavälin "kehityskohteen" kerrallaan, esim. tiskaaminen. Muut hommat menneet miten menneet mutta se yksi kehityskohde on sellainen mihin yritän keskittyä ja saada siihen sujuvuutta, sitten vasta siirryn seuraavaan kehityskohteeseen. Vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja takapakkien sietämistä, tiskauksen rutinoitumiseen menikin itseltä lopulta puolisen vuotta ja vasta vuoden jälkeen uskalsin sanoa sitä automatisoituneeksi tavaksi.

Lasten asiat ja kotityöt vievät oman lohkonsa arjesta, mutta jos vain suinkin mahdollista, itsellä auttanut myös oman vapaa-ajan ottaminen, jotain mukavaa tekemistä, itsellä esim. lehtien lukeminen. Vaikka tuntuisi ettei ole ansainnut sitä tai ei ole aikaa sellaiseen. Masennuksesta toipumisen (edelleen toki vielä toivun) isoin este itselläni oli ajattelumalli "ensin kaikki pakolliset hoidettavat asiat, vasta sitten oma aika" ja usein kävikin niin ettei siihen jälkimmäiseen koskaan jäänytkään aikaa. Vaikka järjestys tuntuukin edelleen itsestäni "väärältä", yritän välillä järjestää omaa aikaa siitä huolimatta että olisi miten paljon tekemättömiä hoidettavia asioita.

Kotitöissä on myös auttanut riman laskeminen monien muiden silmissä hyvin alas. Tiedän kyllä esimerkiksi, että ihanneihminen/normaali ihminen silittää pyykit ja kierrättää, mutta tässä elämäntilanteessa sallin itselleni sen että toistaiseksi kaikki roskat menevät yhteen samaan astiaan ja pyykit löytävät tiensä kaappiin ruttuisina tai niitä otetaan tarpeen mukaan suoraan siltä kuivastelineeltä.

Mä ehdottaisin myös somepaastoa - siis poistumista myös tältä palstalta. Huomaat, että aikaa on valtavasti tehdä vaikka mitä!

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttoi kun heitin tietokoneet roskikseen ja älypuhelimet myös pois.

Heti parani tilanne ja tuli aikaa.

Sitten neljän vuoden päästä siitä ostin tietokoneen ja älypuhelimen ja taas lähti elämänhallinta käsistä.

Luulen, että mulla ei toimi tämä. Saatan ihan hyvin jättää tietokoneen ja tabletit pois. Mutta sitten siirryn lukemaan kirjoja tai johonkin (oikeasti mihin tahansa) näennäispuuhasteluun. Pakokeinoja ne kai on? Oon tajunnut, että se on jonkinlaista yritystä hallita ahdistusta. Mutta eihän ne hyviä keinoja ole, vaan pitää kohdata se ahdistus. Sitä on vaan niin jäätävän paljon, että sitä voi tehdä kerralla ja prosessi on hidas.

-Ap