Lue keskustelun säännöt.
Te 50-vuotiaat; toimiiko teillä muisti kuin ennen ja onko oppimiskyky vielä samaa luokka kuin alle 20-vuotiaana?
10.11.2020 |
Koen, että jonkinlainen moraalinen velvollisuuteni olisi opiskella uusi ammatti vielä tässä iässä, kun töitä ei entiseltä alalta saa. En kuitenkaan näe että se olisi enää mahdollista, kun päässä ei pysy enää mikään. Pitää ponnistella jotta muistaa normaalit arkielämän asiat. Opiskelu olisi aivan liian kuormittavaa. Tuntuu stressaavalta, että oletetaan että tämän ikäinen olisi samalla viivalla kuin parikymppiset.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä ja suoritan työn ohessa ammatillista erikoistutkintoa sekä opiskelen omaksi iloksi avoimessa yliopistossa. En ole huomannut kognitiivisten taitojen heikentyneen millään tavalla. Sen sijaan silmät rasittuvat niin paljon, että näyttöpäätetyön jälkeen on raskasta jatkaa opintoja tietokoneella tai lukea kirjoja.
Toimii jopa vähän paremmin. T. N51
Toimii oikeen hyvin, ja oppiakkin haluan vielä vaikka mitä. T. Nainen 55+
Teen väitöskirjaa yliopistoon. Kyllä alussa ajattelin, että ei kestä kunto eikä aivot, mutta kun opiskelu- ja tutkimustyö on ihanaa ja mielekästä, niin itse asiassa aivot kestää hyvin ja on aina mukava tuntea että on jopa kehittynyt.
Pitkäkestoinen muisti hyvin, mutta lyhytkestoinen ei ole niin hyvä. Eli eniten ongelmia on niiden byrokraattisten sääntöjen, aikataulujen sun muiden muistamisessa. Siihen kyllä auttaa teknologia ja järjestelmällisyys.
Eniten ongelmia on jaksamisen kanssa, stressi aiheuttaa uniongelmia, tietokonetyöskentely ei ole hyvästä kropalle ja silmille (kuten joku jo sanoi).
Oma asenne, järjestelmällisyys ja apuvälineiden käyttö helpottaa. Ja se, että on itselleen armollinen, eli käy ulkoilemassa ja liikkumassa, huolehtii unesta ja levosta. Hoitaa terveysongelmia, jos sellaisia on.
Vanhempana opiskelijana on myös iästä ja kokemuksesta paljon hyötyä. Nuorilla voi olla enemmän oppimista, lyhempi perspektiivi asioihin, näkevät asiat hyvin kapeasti, jne... Itse olen kokenut, että olen ikäni takia saanut jopa enemmän huomiota ja kannustusta jossain tilanteissa.
Nuoret myös stressaavat enemmän opinnoista ja työelämästä, ihan loogisestikin koska elämä on muuttunut kovin epäluotettavaksi ja muutokset tulevat tuhkatiheään. Vanhempana voi aina ajatella huumorilla, että "no jos tämä ei onnistu, rupean eläkeläiseksi" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä ei pitäisi tulla hirveää eroa, mutta kyllä nuorena on jonkin verran parempi henkinen suorituskyky. Jos huomaa selvän eron, on jotain muuta ongelmaa. Liian vähän unta, liian paljon netin selailua joka häiritsee keskittymistä, huono ravinto, masennus jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin toimii ja oppiminen on helppoa. Valmistuin uuteen ammattiin 47-vuotiaana, opiskelu kesti 2v. Mä luen paljon kirjoja, aivot pysyy vetreinä.
N52
No toimii! 53 v ja ainoa mikä on muuttunut on se, että mun pitää olla innostunut asiasta. En jaksa tuhlata aikaani ja aivojani juttuihin, jotka ovat minusta turhia ja typeriä. Onneksi innostun todella helposti, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toimi, nainen ikä 46. Olen insinöörialalla, enkä meinaa enää mitenkään selvitä työstäni, jossa olin ennen hyvä. Ei vaan aivot eikä keskittymiskyky toimi ollenkaan. Teen kauheasti huolimattomuusvirheitä, logiikka ei vaan toimi oikein, eikä meinaa pakottamallakaan saada päästään puristettua ratkaisuja ongelmiin, jotka 10 vuotta sitten olisi olleet ihan triviaalin helppoja.
Pääongelma alkoi 40 v iässä. En selviäisi enää mistään opinnoista. Joten jos/kun lähivuosina saan potkut kun vanha maine kovana osaajana lakkaa kantamasta, täytyy etsiytyä mahdollisimman yksinkertaisiin suorittaviin töihin. Sellaisia toivon vielä pystyväni tekemään.
Raastava ja kognitiivisesti kuormittava työelämä toistuvine yyteineen on vienyt muistin ja muunkin jaksamisen. En vielä viittäkymppiäkään mutta 20v työelämää takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin nykyään helpomminkin erilaisia käytännön ja tietoteknisiä juttuja. Nuorempana mielsin itseni epäkäytännölliseksi jne. :) Mutta en tiedä, johtuuko iästä vai tämän ajan lyhytjänteisyydestä, että en taitaisi enää jaksaa opiskella mitään vaativampaa tutkintoa. N53
Kaaos päässä aikuislukiolaisena mutta omat "projektit" luistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi valitettavasti tuhonnut aivoja siinä määrin että muisti on heikko ja huomasin heikentyneen jo graduaikana 35vuotiaana.
Nelikymppisenä piti laittaa korkki ihan oikeasti kiinni, kun muisti oli jo niin höttönä.
Enkä paljon ottanut aina se perus la-kännit.
Oppimiskyvyssä ei ole mitään vikaa. Tätä olen testannut säännöllisin väliajoin, sillä opiskelen koko ajan, päivitän osaamistani ja hankin lisäosaamista esim yliopistossa ja erilaisilla johtamiskursseilla jne.
Sen sijaan opiskelumotivaatiossa välillä on parantamisen varaa. Oppiminen on paljon helpompaa, jos pitää hankittavana oleia taitoja jotenkin hyödyllisinä. Sanotaan nyt vaikka, että jaksoin vielä kokea teamsin ja zoomin käyttämisen etäluentojen pitämiseen viisaana, mutta en millään jaksaisi opetella editoimaan videoita jälkeenpäin panoptolla. Hitto vieköön, minä olen professori, en leikkaaja.
Ei tosiaankaan. Minulla oli nuorena superhyvä muisti ja oppiminen oli nopeaa ja vaivatonta.
Ei ole enää, esim. ihmisten nimien muistaminen on hankalaa, siis sellaisten, jotka on tavannut vain kerran jossain työjutuissa.
Toisaalta työ on niin aivokuormittavaa, että jos ei tarvitsisi ratkoa ongelmia 8 tuntia päivässä, riittäisi aivokapasiteettia muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi, nainen ikä 46. Olen insinöörialalla, enkä meinaa enää mitenkään selvitä työstäni, jossa olin ennen hyvä. Ei vaan aivot eikä keskittymiskyky toimi ollenkaan. Teen kauheasti huolimattomuusvirheitä, logiikka ei vaan toimi oikein, eikä meinaa pakottamallakaan saada päästään puristettua ratkaisuja ongelmiin, jotka 10 vuotta sitten olisi olleet ihan triviaalin helppoja.
Pääongelma alkoi 40 v iässä. En selviäisi enää mistään opinnoista. Joten jos/kun lähivuosina saan potkut kun vanha maine kovana osaajana lakkaa kantamasta, täytyy etsiytyä mahdollisimman yksinkertaisiin suorittaviin töihin. Sellaisia toivon vielä pystyväni tekemään.
Oletkohan ylikuormittunut. Minulla oli samanlainen olotila aiemmin, mutta nyt on hiukan seesteisempi tilanne töissä ja yksityiselämässäkin, niin olen vähän, mutta vain vähän toipunut.
Muistan hyvin, kun olisin halunnut sanoa itseni irti, mutta koska tiesin, ettei ole mitään voimia myydä itseään mihinkään uuteen työpaikkaan, yritin sinnitellä.
Muisti toimii ja kovalevy raksuttaa.
Mutta onneksi valikoidummin.
Koska kaikesta 99% on turhaa.
M 44v. Muisti ja oppimiskyky eivät todellakaan ole samat kuin ennen, mutta aikaisemmin opittu kompensoi ja auttaa ymmärtämään yhteyksiä ja laajempia kokonaisuuksia.
Juniorit joutuvat opettelemaan alusta alkaen, mutta kun on kokemusta niin voi rakentaa olemassa olevan päälle. Vaatii toki, että jatkuvasti opettelee jotain uutta niin pysyy virkeänä.
Olen 45 eikä todellakaan toimi yhtä hyvin. Ei lähimainkaan.