Lue keskustelun säännöt.
Te 50-vuotiaat; toimiiko teillä muisti kuin ennen ja onko oppimiskyky vielä samaa luokka kuin alle 20-vuotiaana?
10.11.2020 |
Koen, että jonkinlainen moraalinen velvollisuuteni olisi opiskella uusi ammatti vielä tässä iässä, kun töitä ei entiseltä alalta saa. En kuitenkaan näe että se olisi enää mahdollista, kun päässä ei pysy enää mikään. Pitää ponnistella jotta muistaa normaalit arkielämän asiat. Opiskelu olisi aivan liian kuormittavaa. Tuntuu stressaavalta, että oletetaan että tämän ikäinen olisi samalla viivalla kuin parikymppiset.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen hyvin lakisäännellyllä alalla. Laki on muuttunut nyt alallani vuoden sisään useaan otteeseen. Myös työssä käytettävät ohjelmistot ovat muuttuneet, ja eri sovellukset vaihtuneet. Normityön lisäksi olen mukana projektissa, jossa hyvin laaja kokonaisuus muutetaan kahden vuoden sisällä.
Välillä huomaan, etteivät aivot tahdo enää pysyä oikein perässä, eikä kaikkea oikein muista. Kesä oli hyvin raskas, ja kärsin ajoittain aivosumusta. Olen aina ollut hyvin tehokas työntekijä, ja myös innostunut työstäni. Kesällä havahduin siihen, että saatoin vain tuijotin päätettä, enkä oikein tiennyt, miten olisin jatkanut. En todellakaan jaksaisi enää opiskella mitään uutta tähän päälle. Olen nyt 50 vuotias.
Joka 3. yli 50-vuotiaalla on B12 puutos.
Opin nykyisin paljon nopeammin ja vaikeampia asioita kuin nuorena. Nuorena en oikeastaan mitään jaksanut opiskellutkaan. Olen elämäni aikana joutunut opettelemaan valtavasti asiaa jotka nykyisin on ihan turhaa triviaa. Muisti palaa pätkittäin. Jos joku kysyy yllättäen jotain niin en muista mutta oikeassa asiayhteydessä asiat palaa mieleeni.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpommin omaksun uutta tietoa ja uusia taitoja. Näen asian niin, että nyt vanhempana on jo paljon laajempi yleissivistys ja tietoa niin paljon enemmän kuin nuorena opiskeluikäisenä, jokainen uusi asia "loksahtaa" helpommin paikoilleen - siihen omaan koloonsa jo opitun seassa. Se nivoutuu aiempaan tietoon paljon helpommin, kuin että olisi irrallinen tiedonkappale.
Toisaalta en ole missään vaiheessa varsinaisesti lopettanut uusien asioiden oppimista ja opettelua. Janoan tietoa ja olen niin utelias oppimaan aina lisää, milloin aerodynamiikasta, kontrapunktista, fysiologiasta tai vaikkapa radiotekniikasta. Mieli pysyy virkeänä kun sitä käyttää ja haastaa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muisti toimii ja uuden oppiminen onnistuu, että sen suhteen ei ongelmaa. Muuten huomaa olevansa väsyneempi kuin nuorena. Palautuminen niin työstä kuin liikuntaharrastuksista huomattavasti hitaampaa kuin ennen. Tympäisee.
Paljon parempi oppimiskyky kuin alle kaksikymppisenä. Ja kyky loogiseen ajatteluun vaan kasvaa koko ajan. Lisäksi menetelmät oppimisessa paremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi, nainen ikä 46. Olen insinöörialalla, enkä meinaa enää mitenkään selvitä työstäni, jossa olin ennen hyvä. Ei vaan aivot eikä keskittymiskyky toimi ollenkaan. Teen kauheasti huolimattomuusvirheitä, logiikka ei vaan toimi oikein, eikä meinaa pakottamallakaan saada päästään puristettua ratkaisuja ongelmiin, jotka 10 vuotta sitten olisi olleet ihan triviaalin helppoja.
Pääongelma alkoi 40 v iässä. En selviäisi enää mistään opinnoista. Joten jos/kun lähivuosina saan potkut kun vanha maine kovana osaajana lakkaa kantamasta, täytyy etsiytyä mahdollisimman yksinkertaisiin suorittaviin töihin. Sellaisia toivon vielä pystyväni tekemään.
Oletkohan ylikuormittunut. Minulla oli samanlainen olotila aiemmin, mutta nyt on hiukan seesteisempi tilanne töissä ja yksityiselämässäkin, niin olen vähän, mutta vain vähän toipunut.
Muistan hyvin, kun olisin halunnut sanoa itseni irti, mutta koska tiesin, ettei ole mitään voimia myydä itseään mihinkään uuteen työpaikkaan, yritin sinnitellä.
Olen kyllä ylikuormittunut, suurelta osin siksi kun tuo pää ei toimi, niin on kompensoitava sitä tekemällä salaa ilmaista ylityötä paljon. Saisin heti potkut jos tekisin sen vain mitä saan aikaan 8 tunnissa. Käytännössä mun työpäivät on viikolla 14-16-tuntisia ja usein on viikonloppunakin pakko ethdä töitä kun on viikolla ollut niin hidasta eteneminen.
Ongelma alkoi aikoinaan kovasta stressijaksosa, jossa olin yhtä aikaa monella asiakkaalla monessa projektissa, ja hoisn niitä hommia yötä myöten 3 tunnin unilla noin puoli vuotta. Sitten kuvittelin kun pahimmat ryynäysprojektit loppuu että jes, nyt ihana rento elämä vain 1-2 projektin parissa, mutta enää ei vaan pää toiminut niin että selviäisi niistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistossa opiskelee paljon yli-ikäisiä. Näkyy myös valmistuvan, joten ovat varmaan jotain oppineet.
Ei aikuisten edes oleteta olevan samalla tasolla parikymppisten kanssa, vaan laaditaan henkilökohtaiset opintosuunnitelmat myös ammatillisessa koulutuksessa. Se on muuttunut paljon siitä, mitä oli meidän nuoruudessa. Ei enää istuta 8 tuntia päivässä koulussa vaan opiskellaan itsenäisesti. Uskallan väittää, että monella aikuisella on siihen paremmat edellytykset kuin nuorilla.
Oppiminen ei ole pelkkää muistamista. En nyt tässä laadi laajempaa esitelmää näin yli nelikymppisenä valmistuneena aikuiskasvatustieteen maisterina. Olennaista on kuitenkin se, että ei terveen ikääntyneen muisti rajoita oppimista. Jos edellisistä opinnoista on 30 vuotta, on tietenkin hyvä kerrata yhtä ja toista, ja vähän harjoitella oman alan opiskelutekniikkaa.
11 : onko työsi muuttunut? Itse olen omassa työssä havainnut saman kuin nuoremmat kollegat: kun työssä on tullut samaan aikaan paljon muutoksia, prosessori on kuormittunut niin että nyt ei enää hallitse asioita yhtä hyvin kuin aikaisemmin, vaikka työ on periaatteessa aivan samaa.
Jännä asia tuo... Oppimiskyky laajoihin kokonaisuuksiin on lähinnä parantunut, ja tietynlainen luovuus. Mutta: valitettavasti olen koodari ammatiltani, ja minun pitää noiden sijaan oppia kovaa tahtia uusia ohjelmointikieliä ja tekniikoita. Tuollaisen pikkutarkan muistia vaativan asian oppiminen on kyllä vaikeutunut nuoruudesta todella paljon.
Masentavaa katsoa kun alkaa joku uusi homma uusilla tekniikoilla, miten nuoret ottaa sen haltuun tuosta vaan. Itsellä ei meinaa millään onnistua, kestää kauan että opin. Ja sitten vielä mulla ja muilla senioreilla on yleensä kovempi palkka, joten kyllähän sen tavallaan ymmärtää että potkivat yyteissä vanhoja pois ja nuoria tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 opintopistettä 5 kuukaudessa, keskiarvolla 4 (1-5). Ei mitään ongelmaa vaikka 60 lähenee.
Hanki aikaa ja työtila niin opit ihan hyvin. Lisäksi rauta nousee kuten 19v aikanaan, pyöräilykin.
Juoksu ei.
huvittaa kun nuoremmat luulevat vaikka mitä.
Ei ehkä niin nopeasti, mutta koen, että kokemusmaailma on sen verran rikkaampi että se tasapainottaa.
Kun tekee päätöksiä, tulee mieleen joku samankaltainen tilanne ja miten siinä aiemmin on toiminut. Sitä ei nuorilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 65v ja muisti on yhtä terävä kuin ennenkin ja oppimiskyky on kokemuksen ja myös sen tuoman harkintakyvyn myötä paljon parempi kuin parikymppisenä.
Minulla ikää 48 v ja tuntuu, että keskittymiskyky on heikentynyt paljon viime vuosina. Tämä vaikuttaa tietysti oppimiseen.
Olen miettinyt, onko iälläni tekemistä asian kanssa vai onko syynä tähän yksinomaan työpaikan kammottavasta ilmapiiristä johtuva stressi.
Olen nuorena suorittanut maisteritutkinnon 3,5 vuodessa. Tuskin onnistuisi enää :(
Opin asioita edelleen helposti, mutta vaatii enemmän työtä saada ne uudet asiat pysymään muistissa. Nuorena menin tenteistä läpi kun lukea paukutin asiat ulkoa ja sitten tentin jälkeen unohdin samantien. Nyt ei onnistu ulkoa pänttääminen, vaan mun on ihan oikeasti opeteltava ne asiat ja painettava huolella ja moneen kertaan mieleen. Mutta kyllä sitten osaankin asiat.
Olen viime vuosina opiskellut aika paljon ja monet opiskelijakaverit voisivat helposti olla lapsiani. Kyllä sen ikäeron huomaa, nuoret ovat niin nokkelia ja nopeita, itseltäni vaatii paljon enemmän keskittymistä seurata opetusta, en todellakaan voisi samalla räplätä puhelinta tai höpötellä vieruskaverin kanssa. Kaikki energia pitää keskittää kuuntelemiseen ja opetuksen seuraamiseen ihan täpöllä. Toisaalta sitten kun teemme jotain käytännön harjoituksia, että saatankin osata ne paremmin kuin nuoret. Ja jos en osaa, kysyn opelta niin monta kertaa, että osaan. Nuoret ei ehkä aina kehtaa kysellä jatkuvasti.
Nuorena oli jotenkin yksinkertainen. Ei ymmärtänyt kokonaisuuksia hyvin.
Nyt kaikki on niin selvää. Tätä on vaikea selittää, mutta mielestäni olen paljon tyytyväisempi iän tuomaan viisauteen kuin älyn mahdolliseen laskuun.
Jos saisin valita, niin aika paljon turhaa on tullut opiskeltua nuorena.
Tietokin on turhaa romua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi, nainen ikä 46. Olen insinöörialalla, enkä meinaa enää mitenkään selvitä työstäni, jossa olin ennen hyvä. Ei vaan aivot eikä keskittymiskyky toimi ollenkaan. Teen kauheasti huolimattomuusvirheitä, logiikka ei vaan toimi oikein, eikä meinaa pakottamallakaan saada päästään puristettua ratkaisuja ongelmiin, jotka 10 vuotta sitten olisi olleet ihan triviaalin helppoja.
Pääongelma alkoi 40 v iässä. En selviäisi enää mistään opinnoista. Joten jos/kun lähivuosina saan potkut kun vanha maine kovana osaajana lakkaa kantamasta, täytyy etsiytyä mahdollisimman yksinkertaisiin suorittaviin töihin. Sellaisia toivon vielä pystyväni tekemään.
Mene hyvä ihminen työterkkaan selvittämään, mistä on kyse. Tuo ei ole normaalia noinkin nuorella ihmisellä.
Oletkohan ylikuormittunut. Minulla oli samanlainen olotila aiemmin, mutta nyt on hiukan seesteisempi tilanne töissä ja yksityiselämässäkin, niin olen vähän, mutta vain vähän toipunut.
Muistan hyvin, kun olisin halunnut sanoa itseni irti, mutta koska tiesin, ettei ole mitään voimia myydä itseään mihinkään uuteen työpaikkaan, yritin sinnitellä.
Olen kyllä ylikuormittunut, suurelta osin siksi kun tuo pää ei toimi, niin on kompensoitava sitä tekemällä salaa ilmaista ylityötä paljon. Saisin heti potkut jos tekisin sen vain mitä saan aikaan 8 tunnissa. Käytännössä mun työpäivät on viikolla 14-16-tuntisia ja usein on viikonloppunakin pakko ethdä töitä kun on viikolla ollut niin hidasta eteneminen.
Ongelma alkoi aikoinaan kovasta stressijaksosa, jossa olin yhtä aikaa monella asiakkaalla monessa projektissa, ja hoisn niitä hommia yötä myöten 3 tunnin unilla noin puoli vuotta. Sitten kuvittelin kun pahimmat ryynäysprojektit loppuu että jes, nyt ihana rento elämä vain 1-2 projektin parissa, mutta enää ei vaan pää toiminut niin että selviäisi niistäkään.
Ei toimi. Olen 58. Töissä on uudet ohjelmat ja uudet työmenettelyt vaikea muistaa. Työmuisti on niin surkea, että kun katson jonkin numeron, se on pakko tarkistaa 2-3 kertaa ennen kuin kuin muistan sen, jos se pitää mainita puhuessa.
Muistitestit ovat menneet hyvin kuitenkin.
Olen yli 40v ja suoritan yliopistotutkintoa. Hyvin toimii muisti ja oppimiskyky. Ala on itselle mieleinen, tämä on ollut jo pidempään haaveeni.