Hämmentynyt mies - kuuluuko vaimon hallita 100% minua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin väkivaltaiseen suhteeseen viideksi vuodeksi. Ongelmat alkoivat jo ensimmäisenä vuonna ja tunnistin ne. Kävin yksilöterapiassa, minkö rinnalle saatiin muutama pariterapiakäynti. Koska kukaan kolmesta terapeutista ei sanonut, että suhde on kieroutunut ja tulen kohdelluksi väärin, päättelin että minun tulee vaan yrittää kovemmin. Vasta paljon myöhemmin tajusin, ettei minun tarvitse kestää niitä asioita, joita olin yrittänyt kestää. Olin hartiavoimin yrittänyt parantaa suhdetta, mutta miten se luonnehäiriöisen kanssa onnistuisi.

Ap, ensimmäinen askel eroon oli se, kun ensimmäistä kertaa terapian ulkopuolella kerroin kenellekään, mitä meidän suhteessa tapahtuu. Ehkä sinäkin alat olla henkisesti valmis ajatukseen erosta. Sinun ei tarvitse sietää saamaasi kohtelua eikä sinun tarvitse yrittää parantaa suhdettanne, se tuskin edes onnistuisi.

Miksihän et siellä pariterapiassa kertonut mitä parisuhteessanne tapahtuu?

Kerroin, mutta ei se ollut kuin pari tapaamista eikä siihen puututtu mitenkään terapeuttien osalta vaan alkoivat kysellä perhetaustoista ja miten tavattiin jne. Siihen, että meillä oli ollut toisen osapuolen aloitteesta fyysinen tappelu, missä minulla oli kaulalla mustelmia jne., sitä ei tuomittu tai käsitelty yhtään mitenkään, vaikka toin sen esille ja syyksi sille, että ylipäätään olimme siellä tapaamisessa. En edes meinannut tunnistaa kumppaniani siellä terapiassa, sitä mitä ja miten hän puhui. Hänen oli helppo leimata minut siksi tasapainottomaksi ihmiseksi, koska minähän siellä yksilöterapiassakin kävin. Hän ei käynyt - vaikka todellakin olisi ollut tarvetta. 

Noin se yleensä menee. Usko minua, naisesi on narsku. Mikään terapia tai mitä teet, ei häntä muuta. Ala elää, näe vapaus hänestä. Älä anna enää itseäsi nöyryyttää. Et ole ainut jolle on noin käynyt.

Olen 44 v mies ja voin hyvin samaistua ap:n asemaan. Tilanne on vaan mennyt pikku hiljaa vuosien myötä yhä hullummaksi ja pahenee auna kun vaimolla on stressiä/sairautta/muuten vaikeaa. En usko, että tämä tästä muuttuu. Hyviäkin hetkiä on. Minusta ei taida olla lopettamaan tätä suhdetta - jos ei olisi lapsia tilanne saattaisi olla toinen. Juon ajoittain aika paljon. Uskokaa, että se oikeasti helpottaa, mutta antaa toisaalta vaimolle "oikeuden" elämäni kontrollointiin.

Meinasin kirjoittaa että yllätä vaimosi ja anna turpaan mutta kuulostat sen verran munattomalta ettei taida onnistua.

Yllättävän paljon on miehiä, jotka ovat tyytyneet alisteiseen elämään. Nainen määrää kaiken parisuhteessa ja yhteiselämässä. Minne mennään, mitä hankitaan...kaikki.

Ihan sairasta. Jotkut naiset vielä kerskuvat kuinka minä saan määrätä kaikesta. Olen kuullut.

Miten ihmeessä olet suostunut tuollaiseen? Olet luopunut omasta itsestäsi avioliitossa. Moni ei kerta kaikkiaan suostuisi tuollaiseen pompottamiseen. Onko sinun vaikeaa sanoa ei?

Normaalisti parisuhteessa (varsinkin kun lapset ovat ohittaneet pikkulapsi-iän) voi olla omia harrastuksia, omia ystäviä, omaa rahaa, saa itse päättää, koska menee nukkumaan, kotitöiden jakamisesta sovitaan yhdessä. Yhteisistä hankinnoista sovitaan yhdessä. Menkää pariterapiaan, kuulostaa, että kumpikin teistä toimii hullulla tavalla

Onpahan aloitus, kiitos siitä.

Olen saanut viitteitä, että joissakin suomalaisperheissä elämää voisi kuvata tavallasi, mutta olen pitänyt sitä aina enemmän omana satiirisena mielikuvana kuin todellisuutena. "Ei kai kukaan todellisuudessa anna alistaa itseään edes likimain tuolle tasolle", näin olen itselleni selittänyt kun olen jotain vastaavaa havainnut tuttavapiireissäni.

Toisaalta, tuo mielikuva on myös aiheuttanut sen, etten ole ollut parisuhteessa suomalaiseen naiseen noin 20 vuoteen, ulkomaalaistaustaisen kanssa eläminen on normaalimpaa. Lapset kuitenkin tein, nyt jo edesmenneen suomalaisnaisen kanssa, mutta hän olikin hyvin koulutettu ja kiertänyt maailmaa jo ennen tapaamistammekin - kosmopoliitti, pikemminkin maailmankansalainen kuin suomalainen.

Lykkyä pyttyyn - otahan itseäsi niskasta kiinni ja etsi paikkasi perheen sisällä, älä kuitenkaan väkivallalla. Hokema:" parempi tossun alla kuin taivasalla", ei pitäisi olla kenenkään tavoite, vaikka sitä aina joissakin yhteyksissä kuulee. Olen pitänyt sitä huumorin eräänä alamuotona, mutta tämän avauksen jälkeen - en ole varma, onko kyseessä kuitenkin huumorin alle peitetty "hätähuuto"?

Vierailija kirjoitti:

Onpahan aloitus, kiitos siitä.

Olen saanut viitteitä, että joissakin suomalaisperheissä elämää voisi kuvata tavallasi, mutta olen pitänyt sitä aina enemmän omana satiirisena mielikuvana kuin todellisuutena. "Ei kai kukaan todellisuudessa anna alistaa itseään edes likimain tuolle tasolle", näin olen itselleni selittänyt kun olen jotain vastaavaa havainnut tuttavapiireissäni.

Toisaalta, tuo mielikuva on myös aiheuttanut sen, etten ole ollut parisuhteessa suomalaiseen naiseen noin 20 vuoteen, ulkomaalaistaustaisen kanssa eläminen on normaalimpaa. Lapset kuitenkin tein, nyt jo edesmenneen suomalaisnaisen kanssa, mutta hän olikin hyvin koulutettu ja kiertänyt maailmaa jo ennen tapaamistammekin - kosmopoliitti, pikemminkin maailmankansalainen kuin suomalainen.

Lykkyä pyttyyn - otahan itseäsi niskasta kiinni ja etsi paikkasi perheen sisällä, älä kuitenkaan väkivallalla. Hokema:" parempi tossun alla kuin taivasalla", ei pitäisi olla kenenkään tavoite, vaikka sitä aina joissakin yhteyksissä kuulee. Olen pitänyt sitä huumorin eräänä alamuotona, mutta tämän avauksen jälkeen - en ole varma, onko kyseessä kuitenkin huumorin alle peitetty "hätähuuto"?

Olet todella nolo ja tynnyrissä kasvanut, vaikka oletkin olevinasi sivistynyt maailmanmies. Luuletko todella, ettei muissa maissa kuin Suomessa ole ihmisiä, jotka ovat häiriintyneitä, epäsosiaalisia, kontrolloivia, itsekkäitä jne. 

Siis tosiasiassa tämä on normikäytäntö monissa suomalaisissa perheissä ja parisuhteissa, vaikka on täysin epänormaalia. Kuinka usein kuulet miehen sanovan, pitää kysyä "hallitukselta"? Melkein naurattaa. Toinen hallitsee ja käyttää valtaa väärin ja toinen mahdollistaa. Toinen sanelee kaiken, mistään ei neuvotella, naisen (tai joissain tapauksissa miehen) tapa tehdä asiat on ainoa hyväksyttävä tapa, siivoamisesta lastenhoitoon ja kaikki muu siltä väliltä ja sen lisäksi. Siihen suohon uppoaa huomaamattaan ja kun tajuaa, on jo myöhäistä. Tai koskaanhan ei ole liian myöhäistä. Eroa. Muu ei auta. Ellei sitten terapia.

Kysymys: onko tuo malli jonka haluat välittää melkein aikuisille lapsillesi? Noinko haluat heidän kuvittelevan että on normaalia elää, ja joko antaa toisten kävellä ylitseen tai kohdella jotain toista noin?

Tämä on sinun ainoa elämä. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän paljon on miehiä, jotka ovat tyytyneet alisteiseen elämään. Nainen määrää kaiken parisuhteessa ja yhteiselämässä. Minne mennään, mitä hankitaan...kaikki.

Ihan sairasta. Jotkut naiset vielä kerskuvat kuinka minä saan määrätä kaikesta. Olen kuullut.

Tämä. Puhutaan meillä ja monikossa. Sitten kerskutaan kuinka saadaan päättää kaikesta ja toinen vain seurailee perässä. Pahimmillaan vähän mollataan toisen taitoja ja persoonaa. Sairasta.

Luonnehäiriöisen vaikutuspiiristä poistuminen niin etäälle kuin mahdollista ja kommunikoinnin pitäminen niin minimissä kuin mahdollista on paras tapa säilyttää oma mielenterveys. Ap:n tapauksessa ainakin lasten asioissa kommunikoitava. Jos saa etäisyyttä, omien rajojen vetäminen helpottuu huomattavasti. Se mahtava tunne jos toinen on hankala, muistaa ettei tarvi olla enempää tekemisissä, ei ole enää minun päänsärkyni 24/7. Nimim. kokemusta eksästä, lasten vuoksi pidän yhteyttä välttämättömän.

Ap. Oletbliian kiltti mies. Ryhdistäydy ja ota paikkasi.

Koska lapset ovat jo isoja, voit unohtaa lastenhuollon ja alkaa elämään itsellesi. Kissa pöydälle vaan, eli ilmoitat vaimolle että nyt otat oman elämäs haltuusi. Ero.

Sinulla on hyvät mahikset saada hyvä vaimo vielä ja onnellinen elämä. Tsemppiä!

Oikeastiko vaimosi jaksaa yöllä kuvata kuorsaamistasi? Minäkin kuulemma kuorsaan välillä kauheasti ja haluaisin joskus nähdä tai kuulla sen itsekin. Mutta meidän perheessä kukaan ei jaksa kuvata eikä nauhoittaa sitä. Ovat niin väsyneitä.

Vaikket eroa ottaisikaan, hommaa heti vuokra-asunto tai mökki, mihin muutat pariksi kuukaudeksi. Ilmoitat sieltä vaimolle, että tahdot selvitellä ajatuksia ja tahdot olla rauhassa. Vain erossa vaimosta voit harkita asioita subjektiivisesti.

Älä jää, älä edes lasten takia. Näytät heille esimerkkiä että tuollaiseen on ok suostua, tai että noin saa toista kohdella. Pidä itsestäsi huolta.

Olet naimisissa hirviön kanssa. Ton kaltainen ihminen ei muutu, ei ikinä. Kuvailit todella laajalla skaalalla tapahtuvaa henkistä väkivaltaa. Valitettavasti näitä hulluja puolisona on molemmissa sukupuolissa, juuri törmäsin entiseen koulukaveriin , joka oli kuin varjo, säikky ja pelokkaan oloinen. Kotona on pirttihirmu josta olen kuullut aika hirveitä juttuja yhteisiltä tutuilta ja kavereilta. Sääliksi kävi, todella.

Suosittelen eroamaan heti, ja estämään vaimosi yhteydenotot eron tapahduttua. Jos pahoinpitely, hanki lähestymiskielto. Hanki valmiiksi asunto ja jemmaa rahaa ja tärkeimmät tavarat jo etukäteen. Lapsille kirjeet jossa kerrot ettet eroa heistä, vain kontrolloivasta narsistista. Toki älä lapsille hauku vaimosi, ei tarvitse vajota yhtä alas kuin hän. Tsemppiä AP, oikeasti!

Vaimosi on henkisesti sairas. Pelasta itsesi ennen kuin on liian myöhäistä.

Vaimosi on hankkinut tai kouluttanut itselleen koiran. En huolisi itselleni.

Reps... Listahittejä :D

Kasariltako ap kirjoittelee?