Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hämmentynyt mies - kuuluuko vaimon hallita 100% minua?
nelikymppinen mies
10.11.2020 |
Kirjoitan tänne koska olen aidosti todella pahasti hämmentynyt. Pitkä avioliitto on takana, lapset ovat jo kohta aikuisia, nyt nyt hiljalleen pahimman hulluuden hellittäessä tajusin että vaimo hallitsee minua 100%.
Jokainen valveillaolon hetki kotona kuluu hoitaessa hänen määrittelemää tehtävälistaa. Kun olen töissä, hän pommittaa jatkuvasti ties millä asialla mitä pitää hoitaa seuraavaksi. Hän ei anna minun pitää yhteyttä kehenkään, minulla ei ole ollut edes hyvänpäivän kavereita niin kauan kuin olemme olleet naimisissa. Hän ei anna minun pitää vapaasti yhteyttä edes omiin vanhempiini, vaan se tapahtuu tarkalleen hänen fiiliksensä sallimissa rajoissa.
Olin ennen häntä hyvinkin musikaalinen, mutta hän on tehnyt sen selväksi että en soita enää mitään, en laula, en vihellä, koska hän ei siitä pidä. Hän määrää mitä musiikkia kuunnellaan, ja yleensä ei kuunnella mitään, vaan hän päättää pistää radion kiinni. Kotona, autossa, missä vaan ollaan. Joskus jos musiikkia kuunnellaan vaikka automatkalla, minun toiveita ei toteuteta koska minulla on niin huono musiikkimaku. Siksi kuunnellaan vain hänen (tai lasten) valitsemia uusimpia listahittejä.
Hän ostelee itselleen mitä mieli tekee, ja vaatii säännöllisesti niin kalliita lahjoja että perheen talous meinaa mennä kuralle. Minä en saa itse käyttää rahaa mihinkään, en siis yhtään mihinkään, ellen saa häneltä siihen lupaa. Jos joskus minulle "päätetään" ostaa jotain, hän on silti siitä katkera ja haluaa itselleen jotain vähintään yhtä kallista (ja on siitä huolimatta katkera) ja kuittailee loputtomiin siitä mitä minulle ostettiin.
Minulla ei ole yhtään harrastusta, kuten sanottua, töistä kotiin tultuani minulla ei ole sekunninkaan mahdollisuutta tehdä mitään itsenäisesti. En liioittele. Päivän kohokohta on kun hän kertoo että nyt mennään nukkumaan - ihana rauha. Tosin jos satun vaikka kuorsaamaan yöllä, hän saattaa herättää katsomaan videota jonka hän otti kun minä kuorsasin.
Välillä yritän rimpuilla ulos tästä vankilasta, josta seuraa ihan järkyttävä tappelu, päivien mökötys ja marttyrismi. Olen ollut ajattelematta itseäni jo ihan lastenkin takia, ja toki tuleehan paljon asioita hoidettua kun käyttää jokaisen vapaahetken asioiden hoitamiseen tai remontin tekemiseen tai vaikka puutarhanhoitoon. Että on siinä hyvääkin.
Mutta nyt taas ajattelen, että ei tämä voi olla normaalia. Vai voiko? Ovatko kaikki (tai suurin osa) naisista tämmöisiä? Kyselen ihan vapaita, avoimia, mielipiteitä.
Kommentit (157)
Anna mä arvaan: sun äitisi on samanlainen tyranni. Lisäksi sulla on muita sisaruksia jotka ovat aina vieneet huomion sinulta ja olet oppinut tyytymään kaikkeen vähään mikä sinulle jää? Nautit siitä että muut määrää ja sinä tottelet ja mukaudut että kaikilla olisi hyvä olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se sama nelikymppinen mies kirjoitti:
Aika yksimielistä palautetta, kiitos siitä. Minulla on kyllä paljonkin mielihaluja, mielenkiinnonkohteita, ja suunnitelmia, en ole sikäli "tossukka". Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää".
Pakko tässä on varmaan pikkuhiljaa ottaa pitkät. Yksi ongelma on vaan se että se ei tule tapahtumaan ilman että hän rikkoo kaiken mikä on minulle mitenkään merkittävää, sekä tekee varmasti minusta ties mitä perättömiä ilmiantoja joka suuntaan. Myöskin fyysinen väkivalta on todennäköisesti selviö. Sen lisäksi hän tulee sekoittamaan lasten päät 100%. Mutta pakko se on vaan käydä läpi, ei tässäkään ole mitään järkeä.
Olen toistaiseksi lukenut vasta tähän saakka, en tiedä siis, onko jotain uutta tietoa tulossa. Trolliviisarini värähtää kuitenkin jo pahasti.
Kirjoitat töistä. Siis työkoneella. Miksi vaimollasi on pääsy työkoneellesi? Miksi koneessa ei ole salasanaa? Miksi työnantaja ei edellytä salasanaa? (Ja miksi et käytä incognito-tilaa, itse en ikinä tule tälle palstalle muuten kuin incognitona, vaikka kukaan ei koneelleni pääsekään.)
Miksi puhelimesi ei ole pin-koodin takana?
Fyysisestä väkivallasta tehdään rikosilmoitus.
Heti hyökkäsi alapeukuttaja eli ilmeisesti ei olisi saanut kysyä näin itsestäänselviä asioita. Kerro, alapeukuttaja, millä työpaikalla ei edellytetä työkoneeseen salasanaa? Ja salausta myös puhelimeen?
Töistä, ei työkoneelta.
Kaikki alapeukuist itkijät ovat järjestään IQ 80."Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää"."
Miksi selaimen muistin on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa, jos kirjoittaa koneella, joka jää työpaikalle?
Missä niin sanottiin?
Eiköhän tuo kirjoittele ihan omalla laitteella (känny tms.) jonka puoliso ratsaa päivittäin.
Aika tyhmä puoliso jos ei ihmettele lainkaan että selaustiedot on aina päivittäin tyhjennetty...
Miksi puoliso näkisi työkoneen selaustiedot?
Tietysti on salasana, älkää nyt oikeasti olko tyhmiä.
Mikäli on oikeasti alisteisessa asemassa, ei salasana puolisoa pysäytä.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti on salasana, älkää nyt oikeasti olko tyhmiä.
Mikäli on oikeasti alisteisessa asemassa, ei salasana puolisoa pysäytä.
Ei pysäytäkään mutta tätä ei tarinan keksijä ehtinyt kertoa ennen kuin tämä yksityiskohta pisti monille silmään. Kaikelle voi jälkikäteen keksiä jonkun selityksen mutta hyvä tarina on jo valmiiksi aukoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se sama nelikymppinen mies kirjoitti:
Aika yksimielistä palautetta, kiitos siitä. Minulla on kyllä paljonkin mielihaluja, mielenkiinnonkohteita, ja suunnitelmia, en ole sikäli "tossukka". Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää".
Pakko tässä on varmaan pikkuhiljaa ottaa pitkät. Yksi ongelma on vaan se että se ei tule tapahtumaan ilman että hän rikkoo kaiken mikä on minulle mitenkään merkittävää, sekä tekee varmasti minusta ties mitä perättömiä ilmiantoja joka suuntaan. Myöskin fyysinen väkivalta on todennäköisesti selviö. Sen lisäksi hän tulee sekoittamaan lasten päät 100%. Mutta pakko se on vaan käydä läpi, ei tässäkään ole mitään järkeä.
Olen toistaiseksi lukenut vasta tähän saakka, en tiedä siis, onko jotain uutta tietoa tulossa. Trolliviisarini värähtää kuitenkin jo pahasti.
Kirjoitat töistä. Siis työkoneella. Miksi vaimollasi on pääsy työkoneellesi? Miksi koneessa ei ole salasanaa? Miksi työnantaja ei edellytä salasanaa? (Ja miksi et käytä incognito-tilaa, itse en ikinä tule tälle palstalle muuten kuin incognitona, vaikka kukaan ei koneelleni pääsekään.)
Miksi puhelimesi ei ole pin-koodin takana?
Fyysisestä väkivallasta tehdään rikosilmoitus.
Heti hyökkäsi alapeukuttaja eli ilmeisesti ei olisi saanut kysyä näin itsestäänselviä asioita. Kerro, alapeukuttaja, millä työpaikalla ei edellytetä työkoneeseen salasanaa? Ja salausta myös puhelimeen?
Töistä, ei työkoneelta.
Kaikki alapeukuist itkijät ovat järjestään IQ 80."Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää"."
Miksi selaimen muistin on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa, jos kirjoittaa koneella, joka jää työpaikalle?
Missä niin sanottiin?
Eiköhän tuo kirjoittele ihan omalla laitteella (känny tms.) jonka puoliso ratsaa päivittäin.
Aika tyhmä puoliso jos ei ihmettele lainkaan että selaustiedot on aina päivittäin tyhjennetty...
Miksi puoliso näkisi työkoneen selaustiedot?
No jos ei näe niin miksi aloittaja sitten niitä joka päivä tyhjentelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se sama nelikymppinen mies kirjoitti:
Aika yksimielistä palautetta, kiitos siitä. Minulla on kyllä paljonkin mielihaluja, mielenkiinnonkohteita, ja suunnitelmia, en ole sikäli "tossukka". Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää".
Pakko tässä on varmaan pikkuhiljaa ottaa pitkät. Yksi ongelma on vaan se että se ei tule tapahtumaan ilman että hän rikkoo kaiken mikä on minulle mitenkään merkittävää, sekä tekee varmasti minusta ties mitä perättömiä ilmiantoja joka suuntaan. Myöskin fyysinen väkivalta on todennäköisesti selviö. Sen lisäksi hän tulee sekoittamaan lasten päät 100%. Mutta pakko se on vaan käydä läpi, ei tässäkään ole mitään järkeä.
Olen toistaiseksi lukenut vasta tähän saakka, en tiedä siis, onko jotain uutta tietoa tulossa. Trolliviisarini värähtää kuitenkin jo pahasti.
Kirjoitat töistä. Siis työkoneella. Miksi vaimollasi on pääsy työkoneellesi? Miksi koneessa ei ole salasanaa? Miksi työnantaja ei edellytä salasanaa? (Ja miksi et käytä incognito-tilaa, itse en ikinä tule tälle palstalle muuten kuin incognitona, vaikka kukaan ei koneelleni pääsekään.)
Miksi puhelimesi ei ole pin-koodin takana?
Fyysisestä väkivallasta tehdään rikosilmoitus.
Heti hyökkäsi alapeukuttaja eli ilmeisesti ei olisi saanut kysyä näin itsestäänselviä asioita. Kerro, alapeukuttaja, millä työpaikalla ei edellytetä työkoneeseen salasanaa? Ja salausta myös puhelimeen?
Töistä, ei työkoneelta.
Kaikki alapeukuist itkijät ovat järjestään IQ 80."Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää"."
Miksi selaimen muistin on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa, jos kirjoittaa koneella, joka jää työpaikalle?
Missä niin sanottiin?
Eiköhän tuo kirjoittele ihan omalla laitteella (känny tms.) jonka puoliso ratsaa päivittäin.
Aika tyhmä puoliso jos ei ihmettele lainkaan että selaustiedot on aina päivittäin tyhjennetty...
Miksi puoliso näkisi työkoneen selaustiedot?
No jos ei näe niin miksi aloittaja sitten niitä joka päivä tyhjentelee?
Siihenhän tämä provo nimenomaan kosahti.
Tuo teidän suhde ei todellakaan ole ok. Narsisti isän lapsena tunnistan paljon tuttua tuosta kirjoituksestasi, mm. jatkuva kontrollointi, määräily, aina olet vääränlainen, eristäminen, henkinen ja fyysinen väkivalta. Narsisteissa on myös naisia ja heidän tunnistamisensa on vaikeampaa kuin miesten. Kehotan että tutustut hieman aiheeseen ja mietit voisiko se olla ongelma vaimosi kohdalla. Minua mietityttää myös lastesi tilanne, miten vaimosi käyttäytyy heitä kohtaan?
Sinulla ei ole mielestäni muuta mahdollisuutta kuin erota. Vaimosi varmasti käyttää kaikki keinot sen estämiseksi, mutta älä luovuta. Hän varmasti yrittää myös kääntää lapsesi sinua vastaan, mutta onneksi he ovat ilmeisesti kohta jo täysi-ikäisiä. Voisitko puhua lapsillesi tilanteesta, miten he kokevat äidin käytöksen heitä itseään kohtaan ja ovatko he huomanneet mitään outoa teidän suhteessa. Luulenpa että lapsesikin ovat huomanneet ettei kaikki ole ok. Lapset huomaavat paljon enemmän asioita kun vanhemmat arvaavat. Älä kuitenkaan kerro/vihjaa vielä eroaikeista ettei se kulkeudu vahingossa vaimoasi korviin.
Toivon sinulle paljon voimia jatkoon! Älä tee kuten äitini, häneltä meni 50 vuotta tehdä eropäätös. Päivääkään hän ei ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.
Tietenkin tällaisia pariskuntia on mutta aloittajan teksti taas ei muuten vaikuta lainkaan sellaisen miehen kirjoittamalta jolta on viety oma tahto vuosien ajaksi. Päinvastoin, hän kirjoittaa hyvin rauhallisesti, selkeästi ja analyyttisesti. Tilanteesta ei paista minkäänlainen hätä tai epätoivo. Siksi se ei ole uskottava.
Juuri oikeasti pahoja ja vaikeita asioita kohtaavat puhuvat niistä rauhallisesti tosiasioina, koska elävät niiden keskellä. Harva hösää paniikissa kuten ekokuvissa tai itkee kertoessaan. Yleensä itkijät ovat kohdanneet yhden lyhytkestoisen trauman: onnettomuus, raiskaus, ryöstö tms mutteivät pitkäkestoista väkivaltaa.
He puhuvat niistä yleensä noin sitten jälkikäteen kun ovat pystyneet käsittelemään asiaa (usein ammattiavun kanssa). Vuosia alistettu ihminen on yleensä apaattinen, aloitekyvytön ja masentunut. Tai sitten täynnä patoutunutta vihaa. Aloittaja ei vaikuta kummaltakaan vaan kädenlämpöiseltä jutustelijalta.
No,minä olen yksi heistä ja olen puhunut omasta kodistani terapiassa samaan tapaan kuin puhuisin säästä, sen sijaan terapeutti itki kahdesti. Olen myös jäsennellyt omatoimisesti paljon ajatuksiani, miksipä en olisi, ei sitä varten tarvitse terapiaa odottaa.
Ajattelitko että olet ihan tavallinen tapaus jos sinulla ei juuri tunteita esiinny? Yleensä ihmisillä on tunteet.
Et ymmärrä kyllä yhtään kakkostyypin traumatisoitumisen psykologiaa. Totta kai on tunteet, mutta eivät ne tule siinä puhuessa pintaan. Voin kuvailla miten pahalta jokin on tuntunut, mutta en elä niitä tunteita siinä puhuessani uudelleen. Olenjan joutunut vuosikausia pitämään yllä kulissia ja esittämään normaalia ja toimimaan normaalisti. Olen myös joutunut tukahduttamaan kaikki taistele tai pakene -vietit, koska kumpikaan ei tilanteen päällä ollessaan ole ollut vaihtoehto.
Jos olisin tunteeton, tuskin olisin nyt ihminen, joka sekä janoaa rakkautta että pelkää sitä sitoutumiskammoon asti.
Olette esimerkillinen pariskunta, joka toteuttaa feminismiä käytännössä. Muista tosin ensi kerralla pyytää lupa tänne kirjoittelemiseen - tasa-arvo kotona on saavuttamatta, jos teet sellaista ilman vaimon lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla kyllä on työkone joka kulkee työpaikan ja kodin väliä ihan mutkattomasti.
Kulkee koska ei voi tietää milloin karanteeni napsahtaa ja toimistolla nyt ei kellään ole pysyvää työpistettä.
Joo mutta ne kotiin vietävät työkoneet on kyllä aina suojattu salasanalla eikä niihin todellakaan ole puolisoilla asiaa mennä kurkkimaan kun niissä on firman tietoja.
Rajaton puoliso kyllä pakottaa toisen päästämään koneelle, koska ovathan he yhtä eikä hän kerro asioita edelleen. Eikä kohde uskalla kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Jättäminen kannattaa tehdä niin, että mukana on toinenkin henkilö ja viette heti mukananne kaiken tärkeän omaisuuden. Jos vaimo alkaa riehua, soitatte poliisit.
Pystytkö ottamaan myös lapset mukaasi?
Poliisit? Haluaisiko ap putkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.
Tietenkin tällaisia pariskuntia on mutta aloittajan teksti taas ei muuten vaikuta lainkaan sellaisen miehen kirjoittamalta jolta on viety oma tahto vuosien ajaksi. Päinvastoin, hän kirjoittaa hyvin rauhallisesti, selkeästi ja analyyttisesti. Tilanteesta ei paista minkäänlainen hätä tai epätoivo. Siksi se ei ole uskottava.
Juuri oikeasti pahoja ja vaikeita asioita kohtaavat puhuvat niistä rauhallisesti tosiasioina, koska elävät niiden keskellä. Harva hösää paniikissa kuten ekokuvissa tai itkee kertoessaan. Yleensä itkijät ovat kohdanneet yhden lyhytkestoisen trauman: onnettomuus, raiskaus, ryöstö tms mutteivät pitkäkestoista väkivaltaa.
He puhuvat niistä yleensä noin sitten jälkikäteen kun ovat pystyneet käsittelemään asiaa (usein ammattiavun kanssa). Vuosia alistettu ihminen on yleensä apaattinen, aloitekyvytön ja masentunut. Tai sitten täynnä patoutunutta vihaa. Aloittaja ei vaikuta kummaltakaan vaan kädenlämpöiseltä jutustelijalta.
No,minä olen yksi heistä ja olen puhunut omasta kodistani terapiassa samaan tapaan kuin puhuisin säästä, sen sijaan terapeutti itki kahdesti. Olen myös jäsennellyt omatoimisesti paljon ajatuksiani, miksipä en olisi, ei sitä varten tarvitse terapiaa odottaa.
Ajattelitko että olet ihan tavallinen tapaus jos sinulla ei juuri tunteita esiinny? Yleensä ihmisillä on tunteet.
Et ymmärrä kyllä yhtään kakkostyypin traumatisoitumisen psykologiaa. Totta kai on tunteet, mutta eivät ne tule siinä puhuessa pintaan. Voin kuvailla miten pahalta jokin on tuntunut, mutta en elä niitä tunteita siinä puhuessani uudelleen. Olenjan joutunut vuosikausia pitämään yllä kulissia ja esittämään normaalia ja toimimaan normaalisti. Olen myös joutunut tukahduttamaan kaikki taistele tai pakene -vietit, koska kumpikaan ei tilanteen päällä ollessaan ole ollut vaihtoehto.
Jos olisin tunteeton, tuskin olisin nyt ihminen, joka sekä janoaa rakkautta että pelkää sitä sitoutumiskammoon asti.
Sehän tässä tarinassa juuri on pahimmin mättänyt että aloittaja ei ole juurikaan kuvaillut millään tavalla kokeneensa tilannettaan lopulta kauhean ahdistavaksi tai että hänestä olisi tuntunut valtavan pahalta. Tästä tarinasta puuttuvat tunteet tai minkäälainen hätä lähes kokonaan ja se ei ole uskottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästä tapauksesta tulee sellainen tunne että aloittaja on itse saanut jotain kummallista tyydytystä tuosta alistetusta asemasta. Tai ainakin alistunut siihen hyvin pienellä vastarinnalla eikä ole juuri tuntenut suurta tarvetta kyseenalaistaa sitä tilannetta. Jotain kummallista tunne-elämän ongelmaa siinäkin on kyllä taustalla jos noin helposti on alistunut ja nytkin käsittelee sitä aihetta kuin päivän sää, ilman mitään suuria tunteita tai ajatuksia vaikkapa epäoikeudenmukaisuudesta, elämän hukkaan menemisestä tai mistään muusta vastaavasta joka kyllä yleensä noissa tapauksissa esiintyy. Ja itsetuntokin on vielä kummallisen ylhäällä kun puhuu nyt sitten lähtemisestä ihan potentiaalisena vaihtoehtona eikä kertaakaan valita normaaliin tapaan miten "en minä voi lähteä, miten minä pärjäisin yksin" kuten alistetut yleensä.
Jos siis ei ole provo niin aika erikoinen persoona kyllä.
Olen lähtenyt henkisesti väkivaltaisesta liitosta ja tunnistan pikemmin ap:n kuin sinun kuvauksesi kun mietin omaa tilannettani silloin. Ei siinä hetkessä ole varaa miettiä mitään epäoikeudenmukaisuuksia, sellainen on luksusta. Eikä kyllä itkettänyt yhtään yksinjäänti, rakkaus oli kuollut jo. Olin suhteessa, koska olin ansassa ja halusin vain päästä ehjänä ulos. Tuskin ap enää vaimoaan rakastaa, ei kuulosta siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla kyllä on työkone joka kulkee työpaikan ja kodin väliä ihan mutkattomasti.
Kulkee koska ei voi tietää milloin karanteeni napsahtaa ja toimistolla nyt ei kellään ole pysyvää työpistettä.
Joo mutta ne kotiin vietävät työkoneet on kyllä aina suojattu salasanalla eikä niihin todellakaan ole puolisoilla asiaa mennä kurkkimaan kun niissä on firman tietoja.
Rajaton puoliso kyllä pakottaa toisen päästämään koneelle, koska ovathan he yhtä eikä hän kerro asioita edelleen. Eikä kohde uskalla kieltäytyä.
Tämä vain unohtui tarinan keksijältä mainita ajoissa.
Vauvapalstan logiikkaa:
Aviomieheni ei päästä minua kaverimieheni kanssa saunomaan! - JSSAP, miehesi on narsisti!
Vaimoni kontrolloi elämäni jokaista osa-aluetta! - Olet toimintakyvytön tossukka, et pärjää yksin, voi vaimoparkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästä tapauksesta tulee sellainen tunne että aloittaja on itse saanut jotain kummallista tyydytystä tuosta alistetusta asemasta. Tai ainakin alistunut siihen hyvin pienellä vastarinnalla eikä ole juuri tuntenut suurta tarvetta kyseenalaistaa sitä tilannetta. Jotain kummallista tunne-elämän ongelmaa siinäkin on kyllä taustalla jos noin helposti on alistunut ja nytkin käsittelee sitä aihetta kuin päivän sää, ilman mitään suuria tunteita tai ajatuksia vaikkapa epäoikeudenmukaisuudesta, elämän hukkaan menemisestä tai mistään muusta vastaavasta joka kyllä yleensä noissa tapauksissa esiintyy. Ja itsetuntokin on vielä kummallisen ylhäällä kun puhuu nyt sitten lähtemisestä ihan potentiaalisena vaihtoehtona eikä kertaakaan valita normaaliin tapaan miten "en minä voi lähteä, miten minä pärjäisin yksin" kuten alistetut yleensä.
Jos siis ei ole provo niin aika erikoinen persoona kyllä.
Olen lähtenyt henkisesti väkivaltaisesta liitosta ja tunnistan pikemmin ap:n kuin sinun kuvauksesi kun mietin omaa tilannettani silloin. Ei siinä hetkessä ole varaa miettiä mitään epäoikeudenmukaisuuksia, sellainen on luksusta. Eikä kyllä itkettänyt yhtään yksinjäänti, rakkaus oli kuollut jo. Olin suhteessa, koska olin ansassa ja halusin vain päästä ehjänä ulos. Tuskin ap enää vaimoaan rakastaa, ei kuulosta siltä.
Aloituksen mukaan mies oli kyllä elänyt vuosia omasta mielestään melko tavallista lapsiperheen arkea ja vasta nyt äkkiä tajunnut että hän on ollut koko ajan täysin alisteisessa asemassa. Tämä nyt ei vain kuulosta kovin todennäköiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mulla kyllä on työkone joka kulkee työpaikan ja kodin väliä ihan mutkattomasti.
Kulkee koska ei voi tietää milloin karanteeni napsahtaa ja toimistolla nyt ei kellään ole pysyvää työpistettä.
Joo mutta ne kotiin vietävät työkoneet on kyllä aina suojattu salasanalla eikä niihin todellakaan ole puolisoilla asiaa mennä kurkkimaan kun niissä on firman tietoja.
Rajaton puoliso kyllä pakottaa toisen päästämään koneelle, koska ovathan he yhtä eikä hän kerro asioita edelleen. Eikä kohde uskalla kieltäytyä.
Tämä vain unohtui tarinan keksijältä mainita ajoissa.
Muistaakseni täällä on ollut tästäkin aiheesta keskustelu, että muijan piti päästä lukemaan miehen työpuhelin, koska naiskollega "tekstaili koko ajan". Saikohan se miesparka siitä varoituksen, kun oli paljastanut arkaluonteisia firman asioita vaimoilleen?
Mitä tästä opimme? Edes se rakkain perheenjäsen tai mustasukkaisin puoliso ei kuulu salassapitovelvollisuuden piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Ilmeisesti myös fyysisen väkivallan uhka on olemassa. Lähde. Turvakodit auttavat myös miehiä. https://www.nollalinja.fi/
Eihän mitään naisten tekemää luokitella väkivallaksi.
Alue: Aihe vapaa
Juuri niin minullakin. Ja siinä (tässä) on tietysti salasana. Työnantaja edellyttää.