Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hämmentynyt mies - kuuluuko vaimon hallita 100% minua?
nelikymppinen mies
10.11.2020 |
Kirjoitan tänne koska olen aidosti todella pahasti hämmentynyt. Pitkä avioliitto on takana, lapset ovat jo kohta aikuisia, nyt nyt hiljalleen pahimman hulluuden hellittäessä tajusin että vaimo hallitsee minua 100%.
Jokainen valveillaolon hetki kotona kuluu hoitaessa hänen määrittelemää tehtävälistaa. Kun olen töissä, hän pommittaa jatkuvasti ties millä asialla mitä pitää hoitaa seuraavaksi. Hän ei anna minun pitää yhteyttä kehenkään, minulla ei ole ollut edes hyvänpäivän kavereita niin kauan kuin olemme olleet naimisissa. Hän ei anna minun pitää vapaasti yhteyttä edes omiin vanhempiini, vaan se tapahtuu tarkalleen hänen fiiliksensä sallimissa rajoissa.
Olin ennen häntä hyvinkin musikaalinen, mutta hän on tehnyt sen selväksi että en soita enää mitään, en laula, en vihellä, koska hän ei siitä pidä. Hän määrää mitä musiikkia kuunnellaan, ja yleensä ei kuunnella mitään, vaan hän päättää pistää radion kiinni. Kotona, autossa, missä vaan ollaan. Joskus jos musiikkia kuunnellaan vaikka automatkalla, minun toiveita ei toteuteta koska minulla on niin huono musiikkimaku. Siksi kuunnellaan vain hänen (tai lasten) valitsemia uusimpia listahittejä.
Hän ostelee itselleen mitä mieli tekee, ja vaatii säännöllisesti niin kalliita lahjoja että perheen talous meinaa mennä kuralle. Minä en saa itse käyttää rahaa mihinkään, en siis yhtään mihinkään, ellen saa häneltä siihen lupaa. Jos joskus minulle "päätetään" ostaa jotain, hän on silti siitä katkera ja haluaa itselleen jotain vähintään yhtä kallista (ja on siitä huolimatta katkera) ja kuittailee loputtomiin siitä mitä minulle ostettiin.
Minulla ei ole yhtään harrastusta, kuten sanottua, töistä kotiin tultuani minulla ei ole sekunninkaan mahdollisuutta tehdä mitään itsenäisesti. En liioittele. Päivän kohokohta on kun hän kertoo että nyt mennään nukkumaan - ihana rauha. Tosin jos satun vaikka kuorsaamaan yöllä, hän saattaa herättää katsomaan videota jonka hän otti kun minä kuorsasin.
Välillä yritän rimpuilla ulos tästä vankilasta, josta seuraa ihan järkyttävä tappelu, päivien mökötys ja marttyrismi. Olen ollut ajattelematta itseäni jo ihan lastenkin takia, ja toki tuleehan paljon asioita hoidettua kun käyttää jokaisen vapaahetken asioiden hoitamiseen tai remontin tekemiseen tai vaikka puutarhanhoitoon. Että on siinä hyvääkin.
Mutta nyt taas ajattelen, että ei tämä voi olla normaalia. Vai voiko? Ovatko kaikki (tai suurin osa) naisista tämmöisiä? Kyselen ihan vapaita, avoimia, mielipiteitä.
Kommentit (157)
Täysin epätervettä! Olen itse nainen, lapset meillä kouluikäisiä eikä kumpikaan kontrolloi toista. Miehellä on omia kavereita, harrastuksia ja vapaa-aikaa niin kuin minullakin. En jäisi tuollaiseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli tämä aloitus provo tai ei, niin ihan oikeastikin on olemassa myös sekopäisiä naisia, jotka kuvittelevat parisuhteessa olessaan puolison olevan osa omaa itseä tai omaa omaisuutta, jota voi kohdella miten tahansa alistavasti. Ei se narsistisuus ja väkivaltaisuus ole vain miessukupuolen mahdollinen ominaisuus. Joku tuollaisessa tilanteessa oleva voi googlailla ja törmätä tähänkin ketjuun apua etsiessään. Että sinänsä mikäli aloitus ei ole aito, niin ei sillä oikestaan ole väliä. Itseä kiinnostaisi minkä ikäiset ap:n lapset ovat? Se kun vaikuttaa paljon siihen, miten ero kannattaa toteuttaa. Tilanne on helpompi jos lapset ovat jo aloittamassa omaa elämäänsä. Mutta sen neuvon antaisin, että suunnittele ja valmistele ero huolella. Ja sitten vain toteutat sen. Saattaa kuulostaa julmalta lähteä ilman ennakkovaroitusta, mutta mikäli luonnehäiriöinen ihminen saa eroaikeista vihiä etukäteen, voi tilanne eskaloitua pahastikin.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin väkivaltaiseen suhteeseen viideksi vuodeksi. Ongelmat alkoivat jo ensimmäisenä vuonna ja tunnistin ne. Kävin yksilöterapiassa, minkö rinnalle saatiin muutama pariterapiakäynti. Koska kukaan kolmesta terapeutista ei sanonut, että suhde on kieroutunut ja tulen kohdelluksi väärin, päättelin että minun tulee vaan yrittää kovemmin. Vasta paljon myöhemmin tajusin, ettei minun tarvitse kestää niitä asioita, joita olin yrittänyt kestää. Olin hartiavoimin yrittänyt parantaa suhdetta, mutta miten se luonnehäiriöisen kanssa onnistuisi.
Ap, ensimmäinen askel eroon oli se, kun ensimmäistä kertaa terapian ulkopuolella kerroin kenellekään, mitä meidän suhteessa tapahtuu. Ehkä sinäkin alat olla henkisesti valmis ajatukseen erosta. Sinun ei tarvitse sietää saamaasi kohtelua eikä sinun tarvitse yrittää parantaa suhdettanne, se tuskin edes onnistuisi.
Miksihän et siellä pariterapiassa kertonut mitä parisuhteessanne tapahtuu?
Mikään tuossa ei ole normaalia. Itsellä takana 21 vuotta avioliittoa, eikä tulisi mieleenkään kohdella puolisoani noin.
Hienoa ap, että olet herännyt miettimään asiaa. Kyse on lähisuhdeväkivallasta. Soita Nollalinjalle (nollalinja.fi), se on maksuton ja anonyymi auttava puhelin: 080 005 005.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, että olet herännyt miettimään asiaa. Kyse on lähisuhdeväkivallasta. Soita Nollalinjalle (nollalinja.fi), se on maksuton ja anonyymi auttava puhelin: 080 005 005.
Jos sinne mies soittaa, tulee luuria korvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se sama nelikymppinen mies kirjoitti:
Aika yksimielistä palautetta, kiitos siitä. Minulla on kyllä paljonkin mielihaluja, mielenkiinnonkohteita, ja suunnitelmia, en ole sikäli "tossukka". Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää".
Pakko tässä on varmaan pikkuhiljaa ottaa pitkät. Yksi ongelma on vaan se että se ei tule tapahtumaan ilman että hän rikkoo kaiken mikä on minulle mitenkään merkittävää, sekä tekee varmasti minusta ties mitä perättömiä ilmiantoja joka suuntaan. Myöskin fyysinen väkivalta on todennäköisesti selviö. Sen lisäksi hän tulee sekoittamaan lasten päät 100%. Mutta pakko se on vaan käydä läpi, ei tässäkään ole mitään järkeä.
Olen toistaiseksi lukenut vasta tähän saakka, en tiedä siis, onko jotain uutta tietoa tulossa. Trolliviisarini värähtää kuitenkin jo pahasti.
Kirjoitat töistä. Siis työkoneella. Miksi vaimollasi on pääsy työkoneellesi? Miksi koneessa ei ole salasanaa? Miksi työnantaja ei edellytä salasanaa? (Ja miksi et käytä incognito-tilaa, itse en ikinä tule tälle palstalle muuten kuin incognitona, vaikka kukaan ei koneelleni pääsekään.)
Miksi puhelimesi ei ole pin-koodin takana?
Fyysisestä väkivallasta tehdään rikosilmoitus.
Heti hyökkäsi alapeukuttaja eli ilmeisesti ei olisi saanut kysyä näin itsestäänselviä asioita. Kerro, alapeukuttaja, millä työpaikalla ei edellytetä työkoneeseen salasanaa? Ja salausta myös puhelimeen?
Töistä, ei työkoneelta.
Kaikki alapeukuist itkijät ovat järjestään IQ 80."Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää"."
Miksi selaimen muistin on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa, jos kirjoittaa koneella, joka jää työpaikalle?
Missä niin sanottiin?
Eiköhän tuo kirjoittele ihan omalla laitteella (känny tms.) jonka puoliso ratsaa päivittäin.
Aika tyhmä puoliso jos ei ihmettele lainkaan että selaustiedot on aina päivittäin tyhjennetty...
Miksi puoliso näkisi työkoneen selaustiedot?
No jos ei näe niin miksi aloittaja sitten niitä joka päivä tyhjentelee?
Siihenhän tämä provo nimenomaan kosahti.
Ooh mikä viisas provopoliisi! Mitä te saatte tuosta? Älä lue, jos ei kiinnosta, mutta anna muiden kommentoida. Ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi menit naimisiin ja teit lapsia tällaisen naisen kanssa? Ihan itse valitsit kohtalosi.
Ap. Naisesi on narsisti. Hän ei rakasta sinua, ei ole koskaan rakastanutkaan. Sellaiset käsittävät rakkauden erilailla kuin ns normaalit. Kerää miehisyytesi ja sano hänelle suorat sanat ja lähde. Tai katso kun elämäsi kiitää ohitsesi toisen pomottaessa sinua.
Lähde, juokse ja lujaa. Maailma on parempia naisia täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala harrastaa musiikkia ja voimaannu. Ala joskus pyytää vaimoltasi asioita.
Meillä kumpikin päättää ketä näkee ja kehen haluaa pitää yhteyttä. Myös vastakkaista sukupuolta olevat kaverit on ok. Sukulaisia voi nähdä sen verran kuin haluaa.
Raha-asiat hoidetaan suunnilleen puoleksi, eikä kalliita lahjoja tarvita. Ei lasketa onko toinen ostanut jotain kalliimpaa. Lupia ei muutenkaan kysellä, kummallakin on oikeus hankkia tarvitsemiaan/haluamiaan asioita kunhan varmistaa ettei tilit mene miinukselle eikä hankinta suista taloutta epätasapainoon.
Harrastuksista voi päättää itse, eikä kumpikaan anna toiselle mitään ”tehtäviä”. Kotityöt ym. hoidetaan yhteisymmärryksessä ja sovussa siihen tahtiin kuin tarvitsee. Lasten hoitaminen on molempien vastuulla, sumplitaan aikataulut niin että molemmilla voi olla omia menoja ja harrastuksia.
Nukkumaan voi mennä siihen aikaan kun nukuttaa, eikä toista herätellä turhaan keskellä yötä.
Olemme toistemme puolella, emme toisiamme vastaan.
Eli mikään ap:n kuvaamasta ei kuulu meidän parisuhteeseen.
Olisin tuollaisen tyypin jättänyt jo vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kauheeta millainen suhde teillä on. Ei ole todellakaan tervettä vaimosi käytös. Miksi teet niin ku vaimosi sanoo? Sä olet liian kiltti mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin väkivaltaiseen suhteeseen viideksi vuodeksi. Ongelmat alkoivat jo ensimmäisenä vuonna ja tunnistin ne. Kävin yksilöterapiassa, minkö rinnalle saatiin muutama pariterapiakäynti. Koska kukaan kolmesta terapeutista ei sanonut, että suhde on kieroutunut ja tulen kohdelluksi väärin, päättelin että minun tulee vaan yrittää kovemmin. Vasta paljon myöhemmin tajusin, ettei minun tarvitse kestää niitä asioita, joita olin yrittänyt kestää. Olin hartiavoimin yrittänyt parantaa suhdetta, mutta miten se luonnehäiriöisen kanssa onnistuisi.
Ap, ensimmäinen askel eroon oli se, kun ensimmäistä kertaa terapian ulkopuolella kerroin kenellekään, mitä meidän suhteessa tapahtuu. Ehkä sinäkin alat olla henkisesti valmis ajatukseen erosta. Sinun ei tarvitse sietää saamaasi kohtelua eikä sinun tarvitse yrittää parantaa suhdettanne, se tuskin edes onnistuisi.
Miksihän et siellä pariterapiassa kertonut mitä parisuhteessanne tapahtuu?
Kerroin, mutta ei se ollut kuin pari tapaamista eikä siihen puututtu mitenkään terapeuttien osalta vaan alkoivat kysellä perhetaustoista ja miten tavattiin jne. Siihen, että meillä oli ollut toisen osapuolen aloitteesta fyysinen tappelu, missä minulla oli kaulalla mustelmia jne., sitä ei tuomittu tai käsitelty yhtään mitenkään, vaikka toin sen esille ja syyksi sille, että ylipäätään olimme siellä tapaamisessa. En edes meinannut tunnistaa kumppaniani siellä terapiassa, sitä mitä ja miten hän puhui. Hänen oli helppo leimata minut siksi tasapainottomaksi ihmiseksi, koska minähän siellä yksilöterapiassakin kävin. Hän ei käynyt - vaikka todellakin olisi ollut tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oliko lapsuuden kodissasi isäsi tai äitisi hyvin dominoiva ja halllitseva persoona?
Siinä saattaa käydä niin, että ennenkuin toipuu tällaisista hallitsevista vanhemmista , onkin naimisissa vastaavassa tilanteessa pirttihirmun kanssa. Meno on niin tuttua, että sitä pitää normaalina, kunnes havahtuu.- Ellet ole trolli, sanoisin, että olet havahtumassa. Hyvä niin!
Vähän niinkuin alkoholistin lapsi ottaa herkästi alkoholistin puolisokseen, kunnes käsittelee itse asiansa ja etsii terveemmän tavan elää.
Ei ole normaalia olla alistettu ja toinen kontrolloi aikaasi, untasi, elintoimintojasi.
Mitäpä jos ilmoitat rouvalle, että ei käy. Enää, kun tulet töistä hän ei sanele aikatauluasi.Tietysti siitä seuraa marttyyriys + muu helvetti. Teet vaan kylmästi mitä itse tahdot. Annat oikutella, et välitä. Kerrot, että ellei sovi, tulee ero. Ostat munkin/pullan/viinerin/mistä ikinä pidät itsellesi, istahdat nojatuoliin ja luet lehden ja syöt sen herkun. Sanot rouvalle, että nurmikko odottaa leikkaajaa, että rouva voi laittaa tossua toisen eteen ja kävästä sen leikkamassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oliko lapsuuden kodissasi isäsi tai äitisi hyvin dominoiva ja halllitseva persoona?
Siinä saattaa käydä niin, että ennenkuin toipuu tällaisista hallitsevista vanhemmista , onkin naimisissa vastaavassa tilanteessa pirttihirmun kanssa. Meno on niin tuttua, että sitä pitää normaalina, kunnes havahtuu.- Ellet ole trolli, sanoisin, että olet havahtumassa. Hyvä niin!
Vähän niinkuin alkoholistin lapsi ottaa herkästi alkoholistin puolisokseen, kunnes käsittelee itse asiansa ja etsii terveemmän tavan elää.
Ei ole normaalia olla alistettu ja toinen kontrolloi aikaasi, untasi, elintoimintojasi.
Mitäpä jos ilmoitat rouvalle, että ei käy. Enää, kun tulet töistä hän ei sanele aikatauluasi.Tietysti siitä seuraa marttyyriys + muu helvetti. Teet vaan kylmästi mitä itse tahdot. Annat oikutella, et välitä. Kerrot, että ellei sovi, tulee ero. Ostat munkin/pullan/viinerin/mistä ikinä pidät itsellesi, istahdat nojatuoliin ja luet lehden ja syöt sen herkun. Sanot rouvalle, että nurmikko odottaa leikkaajaa, että rouva voi laittaa tossua toisen eteen ja kävästä sen leikkamassa.
Luonnehäiriöistä ihmistä ei kyllä saa kouluttamalla eikä pyytämällä mukavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oliko lapsuuden kodissasi isäsi tai äitisi hyvin dominoiva ja halllitseva persoona?
Siinä saattaa käydä niin, että ennenkuin toipuu tällaisista hallitsevista vanhemmista , onkin naimisissa vastaavassa tilanteessa pirttihirmun kanssa. Meno on niin tuttua, että sitä pitää normaalina, kunnes havahtuu.- Ellet ole trolli, sanoisin, että olet havahtumassa. Hyvä niin!
Vähän niinkuin alkoholistin lapsi ottaa herkästi alkoholistin puolisokseen, kunnes käsittelee itse asiansa ja etsii terveemmän tavan elää.
Ei ole normaalia olla alistettu ja toinen kontrolloi aikaasi, untasi, elintoimintojasi.
Mitäpä jos ilmoitat rouvalle, että ei käy. Enää, kun tulet töistä hän ei sanele aikatauluasi.Tietysti siitä seuraa marttyyriys + muu helvetti. Teet vaan kylmästi mitä itse tahdot. Annat oikutella, et välitä. Kerrot, että ellei sovi, tulee ero. Ostat munkin/pullan/viinerin/mistä ikinä pidät itsellesi, istahdat nojatuoliin ja luet lehden ja syöt sen herkun. Sanot rouvalle, että nurmikko odottaa leikkaajaa, että rouva voi laittaa tossua toisen eteen ja kävästä sen leikkamassa.
Luonnehäiriöistä ihmistä ei kyllä saa kouluttamalla eikä pyytämällä mukavaksi.
Totta. Ei taida tepsiä tämä. Toisaalta luonnehäiriöisellekin on hyvä laittaa rajat:" Tämä ei enää käy, voit tehdä myös itse."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oliko lapsuuden kodissasi isäsi tai äitisi hyvin dominoiva ja halllitseva persoona?
Siinä saattaa käydä niin, että ennenkuin toipuu tällaisista hallitsevista vanhemmista , onkin naimisissa vastaavassa tilanteessa pirttihirmun kanssa. Meno on niin tuttua, että sitä pitää normaalina, kunnes havahtuu.- Ellet ole trolli, sanoisin, että olet havahtumassa. Hyvä niin!
Vähän niinkuin alkoholistin lapsi ottaa herkästi alkoholistin puolisokseen, kunnes käsittelee itse asiansa ja etsii terveemmän tavan elää.
Ei ole normaalia olla alistettu ja toinen kontrolloi aikaasi, untasi, elintoimintojasi.
Mitäpä jos ilmoitat rouvalle, että ei käy. Enää, kun tulet töistä hän ei sanele aikatauluasi.Tietysti siitä seuraa marttyyriys + muu helvetti. Teet vaan kylmästi mitä itse tahdot. Annat oikutella, et välitä. Kerrot, että ellei sovi, tulee ero. Ostat munkin/pullan/viinerin/mistä ikinä pidät itsellesi, istahdat nojatuoliin ja luet lehden ja syöt sen herkun. Sanot rouvalle, että nurmikko odottaa leikkaajaa, että rouva voi laittaa tossua toisen eteen ja kävästä sen leikkamassa.
Luonnehäiriöistä ihmistä ei kyllä saa kouluttamalla eikä pyytämällä mukavaksi.
Totta. Ei taida tepsiä tämä. Toisaalta luonnehäiriöisellekin on hyvä laittaa rajat:" Tämä ei enää käy, voit tehdä myös itse."
Oma näkökantani on se, että luonnehäiriöisestä kannattaa hakeutua hallintapiirin ulkopuolelle, ei oikein ole vaihtoehtoja, koska eivät he asetu muiden asettamiin rajoihin.
Kuulostaa pitkälti siltä, millaista oli nykyisen mieheni ex-elämä.
Hänellä meni aikaa tottua uudenlaiseen ja piti käydä terapiassa pari vuotta. Kaiken päälle erossa hänen ex oli vaatinut, että hänelle kuuluu kaikki omaisuus. Mies oli kuitenkin se päätienaaja., kunnollinen, ei alkon kans ongelmaa, eikä muutakaan. Jostain syystä mies sai pidettyä erosaa puolensa ja saivat ositettua omaisuuden.
Nainen käskytti, juoksutti ja haetutti itsensä jopa keskellä yötä ravintolatansseista. Kuultuani kaiken, kauhistelin, päivittelin ja ihmettelin miksi mies alistui olemaan " kynnysmatto".
Lasten vuoksi. Ei osannut pitää puoliaan. Lapset olivat melkein aikuisia kun tuli ero ja se tietysti naisen vaatimuksesta. Ero oli hyvä ainakin miehelle.
Eron jälkeen nainen löysi ns " peräkammarin kokemattoman poikamiehen" josta on koulannut itselleen kuulumisen käskyläisen ja nainen pääsi emännäksi maataloon.
En viitsi enempää paljastaa.
Ap. Juokse ja rakenna uusi haluamasi elämä. On vain se yksi elämä itsekullakin.
Tuollaiset pirttihirmut vaimoina ovat ns " vääpelivaimoja".
Sellanen kirja on kirjoitettu kuin " Liian kiltti mies".
Oikeasti. Nainen se vasta osaakin olla paholainen.
Alue: Aihe vapaa
Mies on ihan yhtä paljon turvakodin asiakas kuin nainenkin. Nämä asenteet on tiukassa, mutta muutettavissa. Turvakodissa on ollut useita miehiä vuosien aikana, mitä olen siellä työskennellyt.
T: turvakodin työntekijä