Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hämmentynyt mies - kuuluuko vaimon hallita 100% minua?
nelikymppinen mies
10.11.2020 |
Kirjoitan tänne koska olen aidosti todella pahasti hämmentynyt. Pitkä avioliitto on takana, lapset ovat jo kohta aikuisia, nyt nyt hiljalleen pahimman hulluuden hellittäessä tajusin että vaimo hallitsee minua 100%.
Jokainen valveillaolon hetki kotona kuluu hoitaessa hänen määrittelemää tehtävälistaa. Kun olen töissä, hän pommittaa jatkuvasti ties millä asialla mitä pitää hoitaa seuraavaksi. Hän ei anna minun pitää yhteyttä kehenkään, minulla ei ole ollut edes hyvänpäivän kavereita niin kauan kuin olemme olleet naimisissa. Hän ei anna minun pitää vapaasti yhteyttä edes omiin vanhempiini, vaan se tapahtuu tarkalleen hänen fiiliksensä sallimissa rajoissa.
Olin ennen häntä hyvinkin musikaalinen, mutta hän on tehnyt sen selväksi että en soita enää mitään, en laula, en vihellä, koska hän ei siitä pidä. Hän määrää mitä musiikkia kuunnellaan, ja yleensä ei kuunnella mitään, vaan hän päättää pistää radion kiinni. Kotona, autossa, missä vaan ollaan. Joskus jos musiikkia kuunnellaan vaikka automatkalla, minun toiveita ei toteuteta koska minulla on niin huono musiikkimaku. Siksi kuunnellaan vain hänen (tai lasten) valitsemia uusimpia listahittejä.
Hän ostelee itselleen mitä mieli tekee, ja vaatii säännöllisesti niin kalliita lahjoja että perheen talous meinaa mennä kuralle. Minä en saa itse käyttää rahaa mihinkään, en siis yhtään mihinkään, ellen saa häneltä siihen lupaa. Jos joskus minulle "päätetään" ostaa jotain, hän on silti siitä katkera ja haluaa itselleen jotain vähintään yhtä kallista (ja on siitä huolimatta katkera) ja kuittailee loputtomiin siitä mitä minulle ostettiin.
Minulla ei ole yhtään harrastusta, kuten sanottua, töistä kotiin tultuani minulla ei ole sekunninkaan mahdollisuutta tehdä mitään itsenäisesti. En liioittele. Päivän kohokohta on kun hän kertoo että nyt mennään nukkumaan - ihana rauha. Tosin jos satun vaikka kuorsaamaan yöllä, hän saattaa herättää katsomaan videota jonka hän otti kun minä kuorsasin.
Välillä yritän rimpuilla ulos tästä vankilasta, josta seuraa ihan järkyttävä tappelu, päivien mökötys ja marttyrismi. Olen ollut ajattelematta itseäni jo ihan lastenkin takia, ja toki tuleehan paljon asioita hoidettua kun käyttää jokaisen vapaahetken asioiden hoitamiseen tai remontin tekemiseen tai vaikka puutarhanhoitoon. Että on siinä hyvääkin.
Mutta nyt taas ajattelen, että ei tämä voi olla normaalia. Vai voiko? Ovatko kaikki (tai suurin osa) naisista tämmöisiä? Kyselen ihan vapaita, avoimia, mielipiteitä.
Kommentit (157)
Tuo on henkistä väkivaltaa, eristämistä ja jopa taloudellista väkivaltaa. Nyt kun tiedät asian, niin on sinusta kiinni mitä teet asialle. Pääsisit turvakotiin, jos vaan haluat. T: turvakodin työntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on henkistä väkivaltaa, eristämistä ja jopa taloudellista väkivaltaa. Nyt kun tiedät asian, niin on sinusta kiinni mitä teet asialle. Pääsisit turvakotiin, jos vaan haluat. T: turvakodin työntekijä
Mies ruinaamassa sisälle turvakotiin? Tuolle nauraisi jokainen!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästä tapauksesta tulee sellainen tunne että aloittaja on itse saanut jotain kummallista tyydytystä tuosta alistetusta asemasta. Tai ainakin alistunut siihen hyvin pienellä vastarinnalla eikä ole juuri tuntenut suurta tarvetta kyseenalaistaa sitä tilannetta. Jotain kummallista tunne-elämän ongelmaa siinäkin on kyllä taustalla jos noin helposti on alistunut ja nytkin käsittelee sitä aihetta kuin päivän sää, ilman mitään suuria tunteita tai ajatuksia vaikkapa epäoikeudenmukaisuudesta, elämän hukkaan menemisestä tai mistään muusta vastaavasta joka kyllä yleensä noissa tapauksissa esiintyy. Ja itsetuntokin on vielä kummallisen ylhäällä kun puhuu nyt sitten lähtemisestä ihan potentiaalisena vaihtoehtona eikä kertaakaan valita normaaliin tapaan miten "en minä voi lähteä, miten minä pärjäisin yksin" kuten alistetut yleensä.
Jos siis ei ole provo niin aika erikoinen persoona kyllä.
Sanotko näin myös naisille, jotka ovat joutuneet fyysisen tai henkisen väkivallan kohteeksi kotona? Ovatko hekin saaneet jotain tyydytystä tuosta alistetusta asemasta?
Kyllähän monet uhrit ovat läheisriippuvaisia, mutta ei se oikeuta ketään kajoamaan toiseen henkisesti tai fyysisesti. Et varmaan myöskään ryöstele muita ihmisiä, vaikka he eivät erityisesti vastustelisi tai kävele kenenkään kotiin sisään, vaikka ovi olisi auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on henkistä väkivaltaa, eristämistä ja jopa taloudellista väkivaltaa. Nyt kun tiedät asian, niin on sinusta kiinni mitä teet asialle. Pääsisit turvakotiin, jos vaan haluat. T: turvakodin työntekijä
Mies ruinaamassa sisälle turvakotiin? Tuolle nauraisi jokainen!
Eva Biadetkin sanoi että miesten ongelmista puhuminen on naisvihaa ettäs tiedätte.
Mies kyseenalaistaa vaimonsa auktoriteetin. Tässä on taas naisviha-aloitus! Niin paljon tasa-arvotyötä on vielä tehtävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästä tapauksesta tulee sellainen tunne että aloittaja on itse saanut jotain kummallista tyydytystä tuosta alistetusta asemasta. Tai ainakin alistunut siihen hyvin pienellä vastarinnalla eikä ole juuri tuntenut suurta tarvetta kyseenalaistaa sitä tilannetta. Jotain kummallista tunne-elämän ongelmaa siinäkin on kyllä taustalla jos noin helposti on alistunut ja nytkin käsittelee sitä aihetta kuin päivän sää, ilman mitään suuria tunteita tai ajatuksia vaikkapa epäoikeudenmukaisuudesta, elämän hukkaan menemisestä tai mistään muusta vastaavasta joka kyllä yleensä noissa tapauksissa esiintyy. Ja itsetuntokin on vielä kummallisen ylhäällä kun puhuu nyt sitten lähtemisestä ihan potentiaalisena vaihtoehtona eikä kertaakaan valita normaaliin tapaan miten "en minä voi lähteä, miten minä pärjäisin yksin" kuten alistetut yleensä.
Jos siis ei ole provo niin aika erikoinen persoona kyllä.
Sanotko näin myös naisille, jotka ovat joutuneet fyysisen tai henkisen väkivallan kohteeksi kotona? Ovatko hekin saaneet jotain tyydytystä tuosta alistetusta asemasta?
Kyllähän monet uhrit ovat läheisriippuvaisia, mutta ei se oikeuta ketään kajoamaan toiseen henkisesti tai fyysisesti. Et varmaan myöskään ryöstele muita ihmisiä, vaikka he eivät erityisesti vastustelisi tai kävele kenenkään kotiin sisään, vaikka ovi olisi auki.
Eri: Itse hyväksyin tietyn kohtelun, katsoin, että olen ansainnut sen. En valittanutkaan, joten miten toinen olisi voinut tietää tuntemuksistani. Vasta fyysisen väkivallan ilmestyessä tiesin, että ei ole ok. Ja olin tyytyväinen vässykkä, jonka mies ikäänkuin välitti, koska pomotti ja kontrolloi. Läheisriippuvuudesta pääsee yli kun myöntää omaan vastuunsa asioiden kulkuun. Sillä tavalla pystyy muuttamaan ympäristöään itselleen paremmaksi. Uhrin asemasta on pitkämatka terveeseen parisuhteeseen, eikä se onnistu jos ei katso koko kuvaa.
Ei tu mieleen kuin legendaarinen häken "otat sä naiselta pataan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole normaalia, ap:n vaimo vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä.
Kannattaa erota viimeistään samalla herkellä, kun lapset muuttavat pois kotoa.
N49
Osa kommenteista on todella asiattomia. Se, että väkivallan kohde on mies, ei muuta sitä, että väkivalta on väärin ja että uhri on alisteisessa asemassa. Eihän se lähteminen ole helppoa naisillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä oli JÄLLEEN KERRAN MAHDOLLISUUS OLLA VASTAAMATTA IÄNIKUISELLE NAISTROLLILLE. Ja mitä teitte??
Vaikka tuo kuulostaa uskomattomalta, se voi olla totta eikä provo.
Olen kauhulla seurannut kahtakin tuollaista liittoa, kumpikin loppui miehen kuolemaan, eikä avioeroon, jota toivoin.
Ap, hae ammattiapua ja eroa. Tuleva exäsi tekee kaikkensa että ero olisi repivä ja yrittää saada lapsesi vihaamaan sinua. Silti: pelasta itsesi. Jos lapset ovat jo isoja, niin he kyllä ymmärtävät tilanteen ja suhteesi heihin ainakin jossain vaiheessa normalisoituu.
Jos tulevan ex-vaimosi suku alkaa vihata sinua, niin ehkä ilo on kuitenkin sinun puolellasi.
Eron jälkeen alat taas harrastaa musiikkia, menet vaikka johonkin kuoroon laulamaan (ainakin sitten kun koronasta päästään) tutustut uusiin ihmisiin, uusi elämä odottaa.
Elät tilastojen mukaan vielä n. 40 vuotta, ei ole samantekevää miten elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä oli JÄLLEEN KERRAN MAHDOLLISUUS OLLA VASTAAMATTA IÄNIKUISELLE NAISTROLLILLE. Ja mitä teitte??
Minä jäin väkivaltaiseen suhteeseen viideksi vuodeksi. Ongelmat alkoivat jo ensimmäisenä vuonna ja tunnistin ne. Kävin yksilöterapiassa, minkö rinnalle saatiin muutama pariterapiakäynti. Koska kukaan kolmesta terapeutista ei sanonut, että suhde on kieroutunut ja tulen kohdelluksi väärin, päättelin että minun tulee vaan yrittää kovemmin. Vasta paljon myöhemmin tajusin, ettei minun tarvitse kestää niitä asioita, joita olin yrittänyt kestää. Olin hartiavoimin yrittänyt parantaa suhdetta, mutta miten se luonnehäiriöisen kanssa onnistuisi.
Ap, ensimmäinen askel eroon oli se, kun ensimmäistä kertaa terapian ulkopuolella kerroin kenellekään, mitä meidän suhteessa tapahtuu. Ehkä sinäkin alat olla henkisesti valmis ajatukseen erosta. Sinun ei tarvitse sietää saamaasi kohtelua eikä sinun tarvitse yrittää parantaa suhdettanne, se tuskin edes onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä oli JÄLLEEN KERRAN MAHDOLLISUUS OLLA VASTAAMATTA IÄNIKUISELLE NAISTROLLILLE. Ja mitä teitte??
Isäni elää alisteisessa asemassa äitini kanssa. AP:n kirjoituksesta tulee elävästi mieleen isäni. Toivoisin, että hän uskaltaisi erota ilkeästä, jokseenkin alkoholisoituneesta ja dementoituvasta äidistäni.
Toisaalta tiedän ettei hän tee sitä, koska hän on hirvittävän kiltti ihminen ja vähän kyvytön pitämään itsestään huolta, koska äitini on sanellut koko hänen arkensa sisällön jo monta kymmentä vuotta. Ei siinä mitään, kasvoin itsekin masentuneeksi ja uusavuttomaksi äidin rautatöppösen alla. Heräsin eloon vasta muuttaessani pois kotoa :(
Murra äitimyytti, ei kaikki naiset ole ihania ja rakastavia. Sinkkuna minua kuvaillaan tasapainoiseksi, kypsäksi ja rauhalliseksi. Parisuhteissa muutun ankaraksi, kontrolloivaksi ja epäluuloiseksi. Itselleni on tuskaista opetella pois riivinraudan parisuhdemallista, koska huomaan oppineeni äitini käytösmallit kivuliaan tarkasti.
Jos olet tosissasi niin ala ottaa elämääsi takaisin pala palalta.
Siis jos et sitten halua lähteä, sehän on toinen vaihtoehto.
Etsi harrastus ja kestä mökötys, kyllä se joskus loppuu.
Huolehdi että sinulla on henkilökohtaiset suhteet lapsiisi ettei heidän kauttaan voi sinua kiristää.
Käy tapaamassa vanhempiasi ja hanki harrastuksesta kavereita ja lämmitä vanhoja suhteita.
Tämä kaikki vähitellen mutta määrätietoisesti.
Saattaa ottaa lujille mutta älä anna periksi.
Jos olette molemmat terveitä ja lapset jo isoja niin sinun kannattaa lähteä lätkimään. Kyllä ahkeralle ja kunnolliselle alle 50-vuotiaalle miehelle ottajia löytyy, mutta ei kannata ensimmäisen mahdolliseen kelkkaan hypätä,
se sama nelikymppinen mies kirjoitti:
Aika yksimielistä palautetta, kiitos siitä. Minulla on kyllä paljonkin mielihaluja, mielenkiinnonkohteita, ja suunnitelmia, en ole sikäli "tossukka". Ja kirjoittelen tätä töistä. Ja kyllä, selaimen muisti on pakko tyhjentää ennen kotiinmenoa. Sekä katsoa ettei puhelimenkaan google-hakuihin ole jäänyt mitään "väärää".
Pakko tässä on varmaan pikkuhiljaa ottaa pitkät. Yksi ongelma on vaan se että se ei tule tapahtumaan ilman että hän rikkoo kaiken mikä on minulle mitenkään merkittävää, sekä tekee varmasti minusta ties mitä perättömiä ilmiantoja joka suuntaan. Myöskin fyysinen väkivalta on todennäköisesti selviö. Sen lisäksi hän tulee sekoittamaan lasten päät 100%. Mutta pakko se on vaan käydä läpi, ei tässäkään ole mitään järkeä.
Sivukommenttina: käytätkö nettiin työkonetta? Ei kai vaimolla ole pääsyä sille? Pitäisin outona jos olisi.
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä lottoat, onko normaalia?
Tämä.
Ja et sinäkään ihan normaalilta vaikuta, kun suostut tuollaiseen. Oletko jotenkin jälkeenjäänyt, vai muuten vain tykkäät olla kynnysmatto? Eikö sinulla ole omia mielipiteitä?
Pidät vaimoasi äitinä, joka sanelee asiat kuin pikkulapselle?
Alue: Aihe vapaa
Paitsi jos nainen pistää veitsellä poliisia=murhan yritys.