Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hämmentynyt mies - kuuluuko vaimon hallita 100% minua?
nelikymppinen mies
10.11.2020 |
Kirjoitan tänne koska olen aidosti todella pahasti hämmentynyt. Pitkä avioliitto on takana, lapset ovat jo kohta aikuisia, nyt nyt hiljalleen pahimman hulluuden hellittäessä tajusin että vaimo hallitsee minua 100%.
Jokainen valveillaolon hetki kotona kuluu hoitaessa hänen määrittelemää tehtävälistaa. Kun olen töissä, hän pommittaa jatkuvasti ties millä asialla mitä pitää hoitaa seuraavaksi. Hän ei anna minun pitää yhteyttä kehenkään, minulla ei ole ollut edes hyvänpäivän kavereita niin kauan kuin olemme olleet naimisissa. Hän ei anna minun pitää vapaasti yhteyttä edes omiin vanhempiini, vaan se tapahtuu tarkalleen hänen fiiliksensä sallimissa rajoissa.
Olin ennen häntä hyvinkin musikaalinen, mutta hän on tehnyt sen selväksi että en soita enää mitään, en laula, en vihellä, koska hän ei siitä pidä. Hän määrää mitä musiikkia kuunnellaan, ja yleensä ei kuunnella mitään, vaan hän päättää pistää radion kiinni. Kotona, autossa, missä vaan ollaan. Joskus jos musiikkia kuunnellaan vaikka automatkalla, minun toiveita ei toteuteta koska minulla on niin huono musiikkimaku. Siksi kuunnellaan vain hänen (tai lasten) valitsemia uusimpia listahittejä.
Hän ostelee itselleen mitä mieli tekee, ja vaatii säännöllisesti niin kalliita lahjoja että perheen talous meinaa mennä kuralle. Minä en saa itse käyttää rahaa mihinkään, en siis yhtään mihinkään, ellen saa häneltä siihen lupaa. Jos joskus minulle "päätetään" ostaa jotain, hän on silti siitä katkera ja haluaa itselleen jotain vähintään yhtä kallista (ja on siitä huolimatta katkera) ja kuittailee loputtomiin siitä mitä minulle ostettiin.
Minulla ei ole yhtään harrastusta, kuten sanottua, töistä kotiin tultuani minulla ei ole sekunninkaan mahdollisuutta tehdä mitään itsenäisesti. En liioittele. Päivän kohokohta on kun hän kertoo että nyt mennään nukkumaan - ihana rauha. Tosin jos satun vaikka kuorsaamaan yöllä, hän saattaa herättää katsomaan videota jonka hän otti kun minä kuorsasin.
Välillä yritän rimpuilla ulos tästä vankilasta, josta seuraa ihan järkyttävä tappelu, päivien mökötys ja marttyrismi. Olen ollut ajattelematta itseäni jo ihan lastenkin takia, ja toki tuleehan paljon asioita hoidettua kun käyttää jokaisen vapaahetken asioiden hoitamiseen tai remontin tekemiseen tai vaikka puutarhanhoitoon. Että on siinä hyvääkin.
Mutta nyt taas ajattelen, että ei tämä voi olla normaalia. Vai voiko? Ovatko kaikki (tai suurin osa) naisista tämmöisiä? Kyselen ihan vapaita, avoimia, mielipiteitä.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on naisen kirjoittama provo. Överiksi meni viimeistään tuossa "selaimen muisti pitää tyhjentää ennen kotiinlähtöä"- kohdassa. Ei tuollaisessa tilanteessa oleva mies kyllä vauvafoorumilla kyselisi onko normaalia. Uskon kyllä että joku mies voi tuollaisessakin tilanteessa olla, mm. isäni narsistisen äitini otteessa mutta hän kyllä laittaa vastaan (sairas liitto).
Kyllä se meni överiksi jo otsikossa. Mietin vain miten moni vastauksista on aloittajan omia. Siis niin että hän esiintyy pöyristyneenä palstailijana.
Nuolista päätellen täällä on vain 6 keskustelijaa ja silti 3 sivua vastauksia. Hm...
Nuolista voi mitään päätellä. Nuolen painaminen kun ei ole pakko. Esim. minä en kuittaa joka vastausta luetuksi nuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pois vaan. Maailmassa on täysipäisiäkin ihmisiä, turha tuhlata elämäänsä sellaisen kanssa joka ei ole.
Ap toistaa tuossa parisuhteessa lapsuuden kiintymyssuhdetta vanhempiinsa tai äitiinsä. Jos hän ei korjaa sitä ajatusvääristymää jollain tapaa ennen uutta suhdetta, hänellä ei ole kykyä rakastaa muunlaisia naisia ja hän päätyy samanlaiseen suhteeseen.
Ai joko se kävi vastaanotolla hakemassa diagnoosin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pois vaan. Maailmassa on täysipäisiäkin ihmisiä, turha tuhlata elämäänsä sellaisen kanssa joka ei ole.
Ap toistaa tuossa parisuhteessa lapsuuden kiintymyssuhdetta vanhempiinsa tai äitiinsä. Jos hän ei korjaa sitä ajatusvääristymää jollain tapaa ennen uutta suhdetta, hänellä ei ole kykyä rakastaa muunlaisia naisia ja hän päätyy samanlaiseen suhteeseen.
Olisi hyvä tutustua naisiin jossain muualla ja eri tyyppiseen kunnolliseen, ettei hae samasta aina samaa. Myös nainen joka ei kauheasti juo alkoholia. Sinkkunakin ok.
Varsinaista tasa-arvoa taas.
Mies jos alistaa naista niin se on täysi hullu, mutta toisinpäinkin tilanne on yhä miehen vika ja hänen ”munattomuuttaan”
Alistettu ihminen ei välttämättä kykene ajattelemaan omaa parastaan, ei uskalla lähteä, on läheisriippuvainen. Normaalia toisen täydellinen kontrollointi ei todellakaan ole ja vaimosi on todennäköisesti myös sairas.
Ap, yritä kerätä voimia ottaa asia puheeksi. Jos vaimosi ei suostu terapiaan niin en suosittele jatkamaan avioliittoa, sillä vaikka hän yrittäisi pari päivää käyttäytyä paremmin niin todennäköisesti tilanne valuisi vanhoihin kaavoihin heti takaisin. Vaimosi tuntee todennäköisesti pahaa turvattomuutta, jos kaikki asiat ei ole hänen hallinnassaan ja siihen tarvitaan terapiaa.
Itselläni on samanlaisia tapoja ja tarvetta kontrolloida monia asioita, diagnoosina minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Miten ihmeessä tilanne on päätynyt tuohon, että olette olleet yhdessä noin pitkään ja hankkineet lapsiakin vielä? Tuo on varmasti todella vaikea ympäristö kasvaa, nyt sinun pitäisi ottaa vastuuta heidän vanhempanaan ja hankkia apua suhteesta lähtemiseen, jos et siihen muuten kykene (tässä auttavat parisuhdeväkivallan uhreille omistetut järjestöt - kyseessähän on siis henkinen väkivalta - tai vaikkapa terveyskeskus, muutenkin tuollaisen jälkeen tarvitsee varmasti myös psyykkistä apua ja tukea). Ota yhteyttä työmatkalla tai töissä tauolla, jos ei muuten ole mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun parisuhteessa on ongelmia, se ei koskaan ole vain toisen syy. Ehkäpä vaimosi on ottanut vallan, koska sinä olet sen hänelle siirtänyt. Näin minulle kävi edellisessä parisuhteessa. Mua jurppi suunnattomasti, koska miehellä ei ollut mitään omaa juttuaan. Hän odottamalla odotti, että minä päätän kaikesta. Hänellä ei myöskään ollut yhden yhtäkään ajatusta, millä parisuhteemme olisi saatu kuntoon. Kaikki keskusteluyritykset kariutui siihen, että mies pakeni ja väisteli todellisuutta. Hän oli todella rasittava perässähiihtäjä. Kaiken tämän päälle hän teki niin kuin sinä kenties, kertoili mm. työkavereilleen paikkansa pitämättömiä juttuja minusta.
Vastaus siis alkuperäiseen kysymykseesi: ei ole normaalia.
Valmistele hiljalleen lähtöä, mikäli lapset ovat jo melkein aikuisia, voinet odottaa vielä sen verran että pakosuunnitelma ja uusi elämä ovat valmiina, sekä lapsetkin nousseet omille siivilleen.
Mikäli lapset pieniä, mahtaisiko perheterapiasta olla apua? Tai sukulaisille puhumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt ei oikein lähtenyt lentoon tämä provo...
Voin vakuuttaa että ei ole provo. Totista totta. Mutta sain jo tarpeeksi palautetta, kiitos kaikille vakavasti vastanneille. Aloitan suunnittelun heti, mutta joudun tekemään sen kyllä ihan ypöyksin ja visusti salassa, ei ole ketään kenen puoleen voisin kääntyä. Jokaista liikettä siis tarkkaillaan hyvin tarkkaan.
Omat vanhempani ovat aina olleet yhdessä kuin paita ja peppu, selvästi nauttien toisistaan koko ajan. Ja käsittääkseni täysin vapaaehtoisesti. Ehkä siksi en ole oikein ymmärtänyt tilanteeni kummallisuutta. Jotenkin nyt tosiaan vasta olen alkanut herätä, että eihän tämä voi mennä näin. Vanhemmat kyllä alkuun varoittelivat, mutta eihän ne mitään mistään tajua. Tai ehkä sittenkin tajusivat.
Vierailija kirjoitti:
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.
Tietenkin tällaisia pariskuntia on mutta aloittajan teksti taas ei muuten vaikuta lainkaan sellaisen miehen kirjoittamalta jolta on viety oma tahto vuosien ajaksi. Päinvastoin, hän kirjoittaa hyvin rauhallisesti, selkeästi ja analyyttisesti. Tilanteesta ei paista minkäänlainen hätä tai epätoivo. Siksi se ei ole uskottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa narsistilta ja läheisriippuvaiselta. Varmasti on tukitahoja, joista saa neuvoja eron toteuttamiseen mahdollisen turvallisesti. Narsistin jättäminen on pelottavaa, koska kosto on yleensä jollain tavalla edessä.
Olet onnellisempi yksin tai jonkun toisen kanssa. Paha virhe sinulta oli mennä lisääntymään niin kamalan tyypin kanssa. Nyt alat vetää rajoja ja ottaa elämääsi takaisin, kasvata ne pallit hyvä mies! Tuo musikaalisuuden kieltäminen oli kaikkein surullisin juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nelikymppinen mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt ei oikein lähtenyt lentoon tämä provo...
Voin vakuuttaa että ei ole provo. Totista totta. Mutta sain jo tarpeeksi palautetta, kiitos kaikille vakavasti vastanneille. Aloitan suunnittelun heti, mutta joudun tekemään sen kyllä ihan ypöyksin ja visusti salassa, ei ole ketään kenen puoleen voisin kääntyä. Jokaista liikettä siis tarkkaillaan hyvin tarkkaan.
Omat vanhempani ovat aina olleet yhdessä kuin paita ja peppu, selvästi nauttien toisistaan koko ajan. Ja käsittääkseni täysin vapaaehtoisesti. Ehkä siksi en ole oikein ymmärtänyt tilanteeni kummallisuutta. Jotenkin nyt tosiaan vasta olen alkanut herätä, että eihän tämä voi mennä näin. Vanhemmat kyllä alkuun varoittelivat, mutta eihän ne mitään mistään tajua. Tai ehkä sittenkin tajusivat.
Hieman kummallinen ajatus että ei näkisi oman avioliittonsa huonoutta jos omilla vanhemmilla on hyvä avioliitto. Yleensä se menee kyllä niin päin että jos vanhemmilta on saatu epäterve parisuhteen malli niin sitten sitä ei tunnista omassakaan suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.
Tietenkin tällaisia pariskuntia on mutta aloittajan teksti taas ei muuten vaikuta lainkaan sellaisen miehen kirjoittamalta jolta on viety oma tahto vuosien ajaksi. Päinvastoin, hän kirjoittaa hyvin rauhallisesti, selkeästi ja analyyttisesti. Tilanteesta ei paista minkäänlainen hätä tai epätoivo. Siksi se ei ole uskottava.
Juuri oikeasti pahoja ja vaikeita asioita kohtaavat puhuvat niistä rauhallisesti tosiasioina, koska elävät niiden keskellä. Harva hösää paniikissa kuten ekokuvissa tai itkee kertoessaan. Yleensä itkijät ovat kohdanneet yhden lyhytkestoisen trauman: onnettomuus, raiskaus, ryöstö tms mutteivät pitkäkestoista väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti vanhempasi auttavat sinua ja tukevat uuden asunnon etsimisessä. Ehkä joku kaverikin. Siis ne jotka eivät ole naisen puolella. Pärjäät hyvin jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on naisen kirjoittama provo. Överiksi meni viimeistään tuossa "selaimen muisti pitää tyhjentää ennen kotiinlähtöä"- kohdassa. Ei tuollaisessa tilanteessa oleva mies kyllä vauvafoorumilla kyselisi onko normaalia. Uskon kyllä että joku mies voi tuollaisessakin tilanteessa olla, mm. isäni narsistisen äitini otteessa mutta hän kyllä laittaa vastaan (sairas liitto).
Kyllä se meni överiksi jo otsikossa. Mietin vain miten moni vastauksista on aloittajan omia. Siis niin että hän esiintyy pöyristyneenä palstailijana.
Nuolista päätellen täällä on vain 6 keskustelijaa ja silti 3 sivua vastauksia. Hm...
+ Täällä yksi. Mä en ole klikkaillut nuolia, lueskelen vaan.
Jättäminen kannattaa tehdä niin, että mukana on toinenkin henkilö ja viette heti mukananne kaiken tärkeän omaisuuden. Jos vaimo alkaa riehua, soitatte poliisit.
Pystytkö ottamaan myös lapset mukaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.
Tietenkin tällaisia pariskuntia on mutta aloittajan teksti taas ei muuten vaikuta lainkaan sellaisen miehen kirjoittamalta jolta on viety oma tahto vuosien ajaksi. Päinvastoin, hän kirjoittaa hyvin rauhallisesti, selkeästi ja analyyttisesti. Tilanteesta ei paista minkäänlainen hätä tai epätoivo. Siksi se ei ole uskottava.
Juuri oikeasti pahoja ja vaikeita asioita kohtaavat puhuvat niistä rauhallisesti tosiasioina, koska elävät niiden keskellä. Harva hösää paniikissa kuten ekokuvissa tai itkee kertoessaan. Yleensä itkijät ovat kohdanneet yhden lyhytkestoisen trauman: onnettomuus, raiskaus, ryöstö tms mutteivät pitkäkestoista väkivaltaa.
He puhuvat niistä yleensä noin sitten jälkikäteen kun ovat pystyneet käsittelemään asiaa (usein ammattiavun kanssa). Vuosia alistettu ihminen on yleensä apaattinen, aloitekyvytön ja masentunut. Tai sitten täynnä patoutunutta vihaa. Aloittaja ei vaikuta kummaltakaan vaan kädenlämpöiseltä jutustelijalta.
Heippa AP. Ei ole normaalia tuollainen. Terveessä parisuhteessa kummallakin on tasa-arvoisesti varaa kehittää itseään ja harrastaa mitä haluaa. Tuossa tulee esille jo ihan selvän kontrolloinnin ja manipuloinnin piirteitä. Eroa kun vielä voit, oli sitten lapsia tai ei. Lapset kiittää kun ei tarvitse katsella tuollaista parisuhdemallia ja kuinka huonosti oma isä voi. Vaimosi saisi mennä terapiaan jos juttelu ei auta.
t:27 nainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.
Tietenkin tällaisia pariskuntia on mutta aloittajan teksti taas ei muuten vaikuta lainkaan sellaisen miehen kirjoittamalta jolta on viety oma tahto vuosien ajaksi. Päinvastoin, hän kirjoittaa hyvin rauhallisesti, selkeästi ja analyyttisesti. Tilanteesta ei paista minkäänlainen hätä tai epätoivo. Siksi se ei ole uskottava.
Juuri oikeasti pahoja ja vaikeita asioita kohtaavat puhuvat niistä rauhallisesti tosiasioina, koska elävät niiden keskellä. Harva hösää paniikissa kuten ekokuvissa tai itkee kertoessaan. Yleensä itkijät ovat kohdanneet yhden lyhytkestoisen trauman: onnettomuus, raiskaus, ryöstö tms mutteivät pitkäkestoista väkivaltaa.
He puhuvat niistä yleensä noin sitten jälkikäteen kun ovat pystyneet käsittelemään asiaa (usein ammattiavun kanssa). Vuosia alistettu ihminen on yleensä apaattinen, aloitekyvytön ja masentunut. Tai sitten täynnä patoutunutta vihaa. Aloittaja ei vaikuta kummaltakaan vaan kädenlämpöiseltä jutustelijalta.
No niin, mielipiteesi on kuultu nyt ja se on tooodella tärkeä meille kaikille! Kiitos osallistumisestasi keskusteluun.
Alue: Aihe vapaa
En usko että on provo. Teen töitä iäkkäiden parissa ja tälläisiä asiakaspariskuntia on. Tässä joku kuukausi sitten yhden pariskunnan hallitseva osapuoli (nainen, ja musitisairauden myötä btw. muuttui entistäkin "kahelimmaksi") kuoli, ja nyt se mies, joka 60 vuotta oli tossun alla, on ihan hukassa ja hädissään elämässään. On fyysisesti siinä kunnossa, ettei kriteerit palveluasumiseen täyty, mutta henkisesti se on aivan hakoteillä.
Niin että kannattanee lähteä nyt kun vielä on jotain omaakin ajatusta päässä.