Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monen isä on pilkannut tyttärensä ulkonäköä?
09.11.2020 |
Mietin että kuinka yleistä tämä on?
Oma isäni on syntynyt 40 - luvulla ja kun tulin 90 - luvulla teini-ikään, hän keksi pilkkanimiä meikkaustyylistäni ja vaatteistani, kommentoi toisinaan painoani ja syömisiäni. Siis kommentoi muille, esim vieraille, väänsi vitsiä minusta. Kaikista se olivain kiusallista, mutta ei se pidätellyt isääni.
Kun menin naimisiin 22 - vuotiaana, pilkkaaminen loppui.
Nyt isänpäivänä kysyin häneltä miksi hän teki niin, mutta hän väitti ettei muista koskaan pilkanneensa minua, tytärtään.
Onko tämä joku sukupolvikysymys? Muilla vastaavia kokemuksia isästään?
Kommentit (49)
Isän mustasukkaisuutta kehittyvästä tytöstään.
Harvalla se on kuitenkin noin näkyvää.
Isäsi rauhoittui heti, kun näki että olet turvallisesti yhden miehen nainen eli avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän mustasukkaisuutta kehittyvästä tytöstään.
Harvalla se on kuitenkin noin näkyvää.
Isäsi rauhoittui heti, kun näki että olet turvallisesti yhden miehen nainen eli avioliitossa.
Mutta miksi piti ilkeästi kommentoida, ikään kuin lytätä, sitä en tajua.
Miksi halusi nujertaa? Kuulostaa enemmän joltsin opitulta käyttäytymismallilta?
Meillä lapsuudenkodissa ei kenenkään painoa kommnetoitu millään lailla. Myöskään kun miedän lapset oli pieniä niin kenenkään ulkonäköä ei arvosteltu.
Tosin meillä ei ollut mitään ylipainoa kuin perheen äidillä, eikä sitäkään kukaan kommentoinut.
Jos teen ajatusleikin, että joku lapsi olisi ollut ylipainoinen, niin silloin tietysti olisin ajatellut, että tarjotaan vääränlaista ruokaa lapsille.
Kun tarkemmin muistelen niin oli erilaista näkemystä vaimon kanssa, esim. limsoista, karkeista jne. Koitin rajoittaa niiden tarjontaa.
Isä.
Olin ruma ja ylipainoinen masentunut teini. Isäni kutsui mua laiskamadoksi ja sanoi, että minut olisi pitänyt jättää koirakenneliin.
Isäni on syntynyt 60-luvulla.
Kyllä. Luulen että se on syy miksi en tunne itseäni tarpeeksi hyväksi kun ei oma isäkään ole hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isän mustasukkaisuutta kehittyvästä tytöstään.
Harvalla se on kuitenkin noin näkyvää.
Isäsi rauhoittui heti, kun näki että olet turvallisesti yhden miehen nainen eli avioliitossa.
Haistappa paska.
ps. Tämä olikin näemmä trollin tekemä avaus.
Ja kavereiden isät olivat minusta aina niin ihania ja kannustavia. Samoin miehen isä. Ainoastaan minun isäni oli minulle ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kommentoi, esim haukkui meikkaustyyliäni ja muutenkin ulkonäköä.
Älkää kiusatko tutisevia vanhuksia heidän menneistä sanomisistaan, vaan menkää eteenpäin. Tai ottakaa HETI puheeksi, jos jonkun sanomiset jää vaivaamaan mieltä. Ihmiset muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kavereiden isät olivat minusta aina niin ihania ja kannustavia. Samoin miehen isä. Ainoastaan minun isäni oli minulle ilkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Isän mustasukkaisuutta kehittyvästä tytöstään.
Harvalla se on kuitenkin noin näkyvää.
Isäsi rauhoittui heti, kun näki että olet turvallisesti yhden miehen nainen eli avioliitossa.
Entä jos isä haukkuu ja kiusaa esikoispoikaansa? Vähättelee aina pientä poikaa ystävilleen ja sukulaisilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni ei ole koskaan pilkannut minua, ei ulkonäöstä eikä taidoista. Koen olevani enemmän ylpeyden aihe hänelle vaikka aikalailla tavis olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Älkää kiusatko tutisevia vanhuksia heidän menneistä sanomisistaan, vaan menkää eteenpäin. Tai ottakaa HETI puheeksi, jos jonkun sanomiset jää vaivaamaan mieltä. Ihmiset muuttuu.
En minä ollut nuorena tarpeeksi vahva kysyäkseni isältä, miksi käyttäytyy niin kusipäisesti. Häpesin itseäni. Vasta terapian myötä vanhempana, olen alkanut ymmärtää että vika ei ollut minussa.
Kyllä minä haluaisin että omat lapseni kysyisivät minulta miksi olen satuttanut heitä, jos he siis niin kokevat joskus. En väitä itse olevani täydellinen, teen myös virheitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän mustasukkaisuutta kehittyvästä tytöstään.
Harvalla se on kuitenkin noin näkyvää.
Isäsi rauhoittui heti, kun näki että olet turvallisesti yhden miehen nainen eli avioliitossa.
Entä jos isä haukkuu ja kiusaa esikoispoikaansa? Vähättelee aina pientä poikaa ystävilleen ja sukulaisilleen?
Aivan yhtä kamalaa. Itse olen nainen, siksi avaus tytärnäkökulmasta.
Ap
Kyllä minun isäni jaksoi ihmetellä että pääsin naimisiin kun oli ihan varma että jäisin vanhaksi piiaksi. Miestäni asian ihmettely loukkasi. Jankutti tästä noin kaksi vuotta naimisiin menon jälkeen.
Isäni saattoi ihmetellä minun teini-iässä aidosti hämmästellen ääneen kuka mies minut voisi huolia... ei sanonut ääneen että olen epäjähaluttava, mutta ihmetteli tätä ” kuka minut huolii” asiaa ääneen monta kertaa.
Jotain ihmeellistä tapahtui kolmekymppisenä. Paksu poskisesta tytön pullukasta suli lapsen pyöreys, laihduin ja aloin urheilla. Nyt kääntyy miesten päät, ja yritetty iskeä useasti vaikka olen varattu. Viime kesänä terassilla joku känniääliö huusi: olet helvetin hyvännäköinen nainen! Että nyt sitten tätä osastoa... oma PT pyysi treffeille vaikka tiesi minun olevani varattu.. töissä tehty aloitteita. Että ei tämäkään kivaa ole! Milloin sitä saa olla rauhassa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kiusatko tutisevia vanhuksia heidän menneistä sanomisistaan, vaan menkää eteenpäin. Tai ottakaa HETI puheeksi, jos jonkun sanomiset jää vaivaamaan mieltä. Ihmiset muuttuu.
En minä ollut nuorena tarpeeksi vahva kysyäkseni isältä, miksi käyttäytyy niin kusipäisesti. Häpesin itseäni. Vasta terapian myötä vanhempana, olen alkanut ymmärtää että vika ei ollut minussa.
Kyllä minä haluaisin että omat lapseni kysyisivät minulta miksi olen satuttanut heitä, jos he siis niin kokevat joskus. En väitä itse olevani täydellinen, teen myös virheitä.
Ap
Tavallista myös ettei muista sanomisiaan tai ei halua kenties muistaa ja sitten kieltää sanoneensa mitään. Tämä sattuu vielä enemmän, koska miksi keksisin tuollaisia...
Eri
Wau. Olenpa ollut onnekas, kun oma isäni rakasti ja tuki minua kaikin tavoin. Hyväksyntä 100 prosenttia. Sorryt sun faijasta.....
Ootko ollut liian koppava flikka isälles?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Luulen että se on syy miksi en tunne itseäni tarpeeksi hyväksi kun ei oma isäkään ole hyväksynyt.
Tämä :( tuntuu, että isäni piti minusta vain silloin kun olin 4-vuotias, pieni ja suloinen.. Pelkään miehiä ja tulen olemaan ikuisesti sinkku varmaan.
N26
Systemaattisesti. En mene yksityiskohtiin, olen enimmäkseen jo antanut anteeksi omankin tyttäreni ollessa jo parikymppinen. Hänellä on huomattavasti parempi itsetunto kuin minulla nuorena, eikä hänen tarvitse kerjätä hyväksyntää tai suhtautua ihmisiin -tai no, miehiin- koskaan siilipuolustuksella ja epäluuloisesti.
Isäni on syntynyt -52.
isä ei mutta äiti senkin edestä, vuosikausia. Nyt ihmettelee miksi emme ole kovin läheisiä, wonder why..