Olen päässyt sokerikoukusta eroon! En olisi ikinä uskonut tätä...
ja siihen meni vain viikko! Mutta se oli tuskaista! Todella tuskaista. Mutten voisi olla tyytyväisempi nykyiseen tilanteeseen.
Ennen ahmein 5-6 iltaa viikossa noin vuoden ajan aivan järkyttäviä määriä sokerista ja rasvaista esim. 2 suklaalevyä, karkkipussi, pussi leipää paljolla voilla ja juustolla ja kinkulla, lihapiirakoita 4kpl ketsupilla, pullaa jne. Ja oikeasti yhdessä illassa parissa tunnissa kaikki tämä vähän vaihdellen mutta perus kaava oli vähintään pussi karkkia, suklaata (levy/3-4patukkaa), pussi leipää voilla ja täytteillä (ei kasviksia) ja sitten lisäksi joko pullaa, lihapiirakkaa, spagettia ketsupilla jne.
Olen vuoden ajan yrittänyt laihduttaa ja aloittanut aina JOKA aamu laihdutuskuurin joka on iltaan mennessä kaatunut ahmimiseen. Välillä pystyin olla päivän syömättä herkkuja mutta sitten taas ratkesin. Olen lihonnut 12kg tämän takia ja tämän viikon maanantaina päätin että nyt saa riittää.
Päätin että nyt tai ei koskaan, olen tosissani mukana tässä ja rupean syömään säännöllisesti terveellisesti ja paino tulee perässä vaikka tulisikin hitaasti. Sokerikoukusta oli päästävä eroon, se hallitsi elämääni ja peruin tapaamisia ystävieni kanssa jotta voisin mennä ostamaan kassillisen ahmittavaa ja olin kotona ahmimassa niitä. Ahmein aina semmoiseen kuntoon että vatsaan sattui ja en kyennyt edes makaamaan suorassa vaan piti olla kyttyrässä sängyllä. Ymmärsin että tämä ei voi jatkua, kuitenkin aina menin hakemaan niitä herkkuja.
Maanantaina en mennyt, olin päättänyt että tämä saa riittää. Maanantai ilta oli yhtä tuskaa. Harkitsin monesti että haen herkkuja. Huomasin että turvaudun aina ahmimiseen kun rupeaa stressaamaan. Mutta mietein että tahdonko olla tämän näköinen ahmija lopun elämääni, vai tahdonko todella muuttua ja irti sokerikoukusta? Päätin jälkimmäisen. Samaa helvettiä oli tiistai, keskiviikko, torstai-illat. Punnitsin mielessäni että tahdonko elämäni takaisin enkä olla ahmija, se on sairasta. Tahdon siitä eroon. Totaalikielto on ainut helpotus. Se teki TODELLA tiukkaa. Mutta päätin että en anna periksi.
Perjantai iltana ei enään tehnyt NIIN PALJOA mieli sokerista kun yleensä. Kuitenkin vähän, mutta se oli jo laantunut. Joka aamu katsoin itseäni peilistä ja olo oli virkeämpi kun aikoihin. Ne ahmimis iltojen jäätävät aamupöhötykset olivat poissa. Mietin sitä aamuista oloa kun telee mieli herkkuja, se on hyvä olo, muttei ole jos ahmin. Minä aion tästä eroon, ja nyt viikonloppuna ei ole tehnyt mieli herkkuja.
Tämä on kun elämäni parasta aikaa. Ruoka ei ole hallinnut elämääni muutamaan päivään. En ole viikkoon syönyt herkkuja ja aion todellakin jatkaa ilman ahmimisia. Se on VAIN JA AINOASTAAN ITSEKURISTA KIINNI. PÄÄTIN että nyt riitti. En enään hae herkkuja kaupasta.
Säästän rahaa tällä ja oloni on loistava. Ehkä vielä pääsen "normaalien"-kirjoihin eli että osaan syödä säännöllisesti ja annoskoot hallussa.
En olisi ikinä uskonut että pystyn tähän. Mutta minä pystyn. Jos minä pystyn niin pystyt sinäkin! Sinä palstailija, jos ahmit tällä hetkellä, niin lopeta HETI. Sinä voit päästä siitä eroon sinun on vaan päätettävä OIKEASTI 110% olla mukana siinä että pääset siitä eroon. Et vain oikeasti hae niitä herkkuja kaapeista tai kaupasta. Voin luvata että elämänlaatusi paranee kun ahmiminen ja sokerikoukun aiheuttama himo on poissa!
Onko muilla saman kaltaisia kokemuksia eroon ahmimisesta pääsemisestä tai sokerikoukusta eroon? Miten teit sen? Autetaan toine toisiamme, yhdessä pystymme tähän!
Kommentit (58)
Uskon, että ensimmäinen viikko on pahin koska on niin hirveät vierotusoireet. Mutta ikinä ei voi tietää. On se riski, että kun otan yhden palan sitte joskus niin menee koko pussi kerralla. Mutta tämän viikon olen ollut niin kylmäpäinen että uskon että onnistun tässä ja pääsen vielä normaaliin syömiseen ilman ahmimista! Pitää olla positiivinen ja uskoa itseensä! Mutta olet oikeassa, riski on kyllä vielä olemassa.
Ap
Ap lisää vielä, että en ole vuoteen ollut viikkoa ilman ahmimista/herkkuja. Himot ovat laantuneet, tämä on luksusta minulle olla ilta ilman ahmimista. Se on todellakin sairaus ja siitä on tuskaista päästä eroon.
MInusta puhut kahdesta eri asiasta yhtäaikaa ja oikeastu kyse on enemmänkin ahmimishäiriöstä= BED
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00819
HIENOA....kyllä jokainen pystyy tähän kunhan ASENNE on oikea!!! Täytyy haluta ihan oikeesti itsensä takia. Itse olen kans aina syönyt karkkia, eikä asiaa auttanut yhtään että mies myy keksejä ja karkkeja...hö. Yhtenä päivänä päätin että nyt riitti, painoa oli silloin melkein 100....rupesin treenaamaan ja jätin karkit ja keksit TÄYSIN. Tiesin etten voi ottaa "vain yhden", sen takia piti olla nollatoleranssi. Tästä päivästä oli uutena vuotena jo 4 VUOTTA!!!!!! ja 15kiloa....Nyt yritän skarpata ja saada vielä -10 pois, olen jättänyt turhat hiilarit (perunaa, riisiä, pastaa ja valkoista leipää), ei ihan täysin mutta 80%sesti about. Vaatteet eivät kiristä enää, puntaria mulla ei ole mutta veikkaan että 3 kiloa noin on lähtenyt. Tsemppiä...yksi päivä kerrallaan.
Sokerikoukusta kaikki alkujaan on lähtenyt. Sitemmin tullun muu ahmiminen mukaan! Mutta saatat olla oikeassa, luultavasti se on BED josta kärsin, mutta oli kumpi oli, tai vaikka molemmat, niin nyt aion niistä eroon ja on jo helpottanut todella paljon! :-)
Ap
Kiva kuulla että täällä on muitakin! Ja VAU olet ollut jo reilu 4 vuotta "uudella elämäntavalla", arvostan! Annat minullekkin vain entisestään enemmän toivoa ja motivaatiota. Ymmärrän todellakin mistä puhut, asenne on kaiken a ja o! Itsekin yritän pudottaa tässä samalla sen ylimäätäisen 12kg. Uskon että lähtee pikku hiljaa ilman ahmimisia ja säännöllisellä syömisellä. Välttelen myös turhia hiilareita! Kiitos kun jaot tarinasi, jää toki palstailemaan tähän keskusteluun miten painonpudotus etenee, niin aion itsekin tehdä! :-)
Ap
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 18:30"]Uskon, että ensimmäinen viikko on pahin koska on niin hirveät vierotusoireet. Mutta ikinä ei voi tietää. On se riski, että kun otan yhden palan sitte joskus niin menee koko pussi kerralla. Mutta tämän viikon olen ollut niin kylmäpäinen että uskon että onnistun tässä ja pääsen vielä normaaliin syömiseen ilman ahmimista! Pitää olla positiivinen ja uskoa itseensä! Mutta olet oikeassa, riski on kyllä vielä olemassa.
Ap
[/quote]
Mä uakon myös tuohon että pahin on eka viikko, kropan kannalta koska kroppa " huutaa" samoja aineksia kuin ennenkin.
Huuh, pqkko kokeilla!!
Mitä te syötte naposteluhimoon esim. iltaisin?
6:nen jatkaa...- voi muuten jo olla 5 vuotta kun mietin. Alussa oli hankalaa kun aina välillä mies tuo kotiin heidän "uutuuksia" ja jengi istuu olkkarissa maistelemassa niitä...ehe....Nyt en enää välitä. Eilen kylässä tuli syötyä laskiaispullan ja hyi että tuli huono olo siitä....No, uusi päivä tänään ja eteenpäin. Nyt ottaa päähän lähinnä se että olen neljättä viikkoa s-lomalla selän takia enkä ole päässyt treenaamaan (tottunut käymään 4kertaa viikossa) mutta pakko nyt vaan ottaa iisisti. En ole ikinä kipeänä niin tämä uusi juttu minulle, ettei PÄÄSE liikkumaan. Olen jo käyttänyt aika isot painot salilla ja nyt tuntuu että uppoan ihan nollaan taas...huokaus..
6:nen jatkaa...- voi muuten jo olla 5 vuotta kun mietin. Alussa oli hankalaa kun aina välillä mies tuo kotiin heidän "uutuuksia" ja jengi istuu olkkarissa maistelemassa niitä...ehe....Nyt en enää välitä. Eilen kylässä tuli syötyä laskiaispullan ja hyi että tuli huono olo siitä....No, uusi päivä tänään ja eteenpäin. Nyt ottaa päähän lähinnä se että olen neljättä viikkoa s-lomalla selän takia enkä ole päässyt treenaamaan (tottunut käymään 4kertaa viikossa) mutta pakko nyt vaan ottaa iisisti. En ole ikinä kipeänä niin tämä uusi juttu minulle, ettei PÄÄSE liikkumaan. Olen jo käyttänyt aika isot painot salilla ja nyt tuntuu että uppoan ihan nollaan taas...huokaus..
Nro 9, olet oikeassa! Ja kannattaa koittaa! Sinun pitää päättää että et syö niitä herkkuja! Sinä pystyt siihen! Olen tukenasi, tule tänne päivittelemään jos tulee heikko hetki ja muuten miten edistyt! Paljon tsemppia sinulle :-)
Ap
En enään napostele, koska sillon tulee syötyä huomaamatta liikaa! Mutta jos jotakin tahtoo napostella niin ota kuppiin valittu määrä jonka saat syödä napostellen, esim 20 viinirypälettä TAI 10 pähkinää. Hyvän maun rajoissa napostelu menee iltapalana, kunhan katsoo että annoskoot ovat kohtuulliset. :-)
Nro 6:
En ole vielä syönyt herkkuja tämän alotuksen jälkeen joten vähä pelottaa tuo nro 2 mainitsema, että pahimmat päivät ovat ehkä edessä. Se alamäki voi lähteä yhdestä herkusta. Mutta toivon että pystyn tähän. Yritän aina kylässä/matkalla valita parhaan vaihtoehdon ja kohtuus kaikessa, se on avainsana jokka uskon pärjääväni!
Ap
Hehe nro 15, sokeritoukatko sinut tän keskustelun sai avaamaan :-D Hauskaa
Ap
Anteeksi siis nro 14! Korjaus edelliseen.. En viittaa omaan viestiini
Ap
5vuotta karkkilakkoa takana. Alkoi olla elämä niin vaikeaa että pistin pelin poikki. Olin kiukkuinen, päänsärkyinen ja lihava.
Laihduin 20kg 9kk:ssa pelkällä karkkilakolla.
Herkuttelen harvoin nykyään, silloin jogurtivadelmia tai jäätelöä. Elokuvaa katsellessa syön hedelmä- ja vihannestikkuja ja dippiä esim.
Yhden viikon jälkee ei kyllä kannata vielä juhlia... vaikka alkuhan se on sekin, onnittelut siitä!
Itse olen parhaimmmillaan ollut erossa sokerista yli kuukauden mutta aina retkahdan uudestaa.
Minä en ahmi vaan syön koko päivän pieniä annoksia . Aamulla kaivan kaapit jos on jäänyt jotain karkkia kätköihin tai ehkä joku kesksi ainakin.
Karkkipussi taskuun ja napostelen lasten kanssa ulkoillessa.
Lounaan jälkeen joku jälkkäri, esim.jätski.
Päiväunien jälkeen välipalla kahvin kanssa pullaa/keksiä.
Jos kaapissa on karkkia napsin sieltä illan mittaan.
Lasten mentyä nukkumaan mässytys alkaa: Voin syödä vaikka kaksi lasten vanukasta, pari mgnum jätskiä ja loput karkit.
Muuten syön normaalisti ja olen normaalipainoinen.
ps. Minulla se alamäki alkaa ripauksestakin sokeria. Totaalikieltäytyminen toimii, sokerinhimo katoaa sokerittomalla ja VHH ruokavaliolla mutta palaa heti jos yhtään lipsun.
Kyllä, tunnistan riskin, että on helppo palata vanhoihin tottumuksiin ja ruveta syömään paljon paskaa, mutta uskon, että koska tunnistan sen riskin niin osaan suhtautua sitten herkkuhimon tullen siihen paremmin! Joo oon vielä vasta alussa, ja yksi herkuton viikko ei takaa mitään, mutta jostakin on alotettava, ja minulla on ensimmäistä kertaa nyt hyvä tunne tästä ja onnistumisestani. Ennen ajattelin että "en kuitenkaan pysty siihen ja retkahdan, eli samase vaikka heti menen sinne kauppaan hakemaan niitä herkkuja" ja siitä se sitten taas lähti.
Nro 19, häiritseekö sinua oma herkkujen syöntisi? Syöt kuitenkin vähemmän kuin minä ja ett ahmi joten paremmin menee, toki syöt aika paljon myös jos jokainen päiväsi näyttää suunnilleen tuolta :-( Onko sinulla ylipainoa vai oletko todella aktiivinen ja tyytyväinen kehoosi? :-)
Mahtavaa nro 18! Vau. Söitkö ennen hirveästi karkkia kun painosi putosi karkkilakon avulla? Uskon juuri siksi, että eliminoin ahmimiset niin painonikin lähtisi putoamaan.
Ap
Söin joka päivä jonkun pussillisen, tai hain makuunista viidellä-seitsämällä eurrolla säkillisen. Söin kunnes ällötti, mutta aina pakko syödä pussi loppuun, tai sitten otin sen aamulla mukaan ja söin aamupäivän aikana. Illalla taas uuden pussin ostoon.
-18-
Viikko vasta. Onnea siitä, mutta tiedoksesi että vaikeimmat päivät ovat ehkä vielä edessä.